Inquisition tausta

Inquisitio on latinaa ja viittaa inkvisitiolaitoksiin, joista tunnetuimmat olivat paavin alaisuudessa toiminut Rooman inkvisitio ja kuningas Ferdinand II:n perustama Espanjan inkvisitio. Inkvisitiolaitosten tärkein tehtävä oli vaalia uskon puhtautta ja taistella katolisuuden näkökannasta harhaoppisuutta eli kerettiläisyyttä vastaan. Noidat eivät olleet inkvisition pääasiallinen kohde ja suurin osa noitaoikeudenkäynneistä olikin maallisten tuomioistuinten järjestämiä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei inkvisitio olisi järjestänyt noitaoikeudenkäyntejä. Pelin tapahtumat sijoittuvat vuonna 1609 alkaneeseen Baskimaan oikeidenkäyntiin Espanjassa, Logroñon kaupungissa, joka oli isoin Espanjan inkvisition järjestämistä noitaoikeudenkäynneistä. Useiden tuhansien tutkittujen epäiltyjen joukosta 11 päätyi poltettavaksi roviolle noitana.

Peli

Inquisition kansiSynkästä teemastaan huolimatta Inquisitio on kevyt, nopeatempoinen ja hauska korttipeli, jossa pelaajat asettuvat noituudesta epäiltyjen asemaan. Kullakin pelaajalla on alussa käytössään hieman rahaa lahjuksia varten ja tietty määrä fyysistä ja henkistä kestoa, sekä kaksi piilotettua tuntomerkkikorttia (kuten luomi tai tunnoton kohta), jotka voidaan tulkita noidan merkeiksi. Tuntomerkkikortteja voi saada pelin kuluessa lisää.

Kuulustelijat syyttävät pelaajia erilaisista noituuden harjoittamiseen liittyvistä rikoksista (kuten luudalla lentäminen tai noitasapattiin osallistuminen). Luonnollisesti kukaan ei vapaaehtoisesti tunnustaisi moisia rikoksia, joten kuulustelijoilla on käytössään valikoima erilaisia kidutuslaitteita tunnustusten saamiseksi. Lahjuksia voi käyttää ohjaamaan kuulustelijan huomion toiseen pelaajaan, mutta rahat eivät riitä loputtomiin ja ennemmin tai myöhemmin on edessä kidutukseen joutuminen. Pelaajalla on tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa: joko kestää kidutus ja kieltäytyä tunnustamasta tai tunnustaa syytetty rikos. Tunnustamalla voi vähentää kidutuksen aiheuttamaa vahinkoa, mutta pelin lopussa tunnustukset ja noidan merkeiksi tulkitut tuntomerkkikortit tuovat syyllisyyspisteitä ja eniten syyllisyyspisteitä kerännyt pelaaja päätyy pelin päätteeksi roviolle.

Vaikka pelissä onkin tuntuva tuurielementti, se sisältää myös vahvoja strategisia ja taktisia ulottuvuuksia. Se miten paljon syyllisyyspisteitä kukin tunnustus tai tuntomerkkikortti tuo, riippuu siitä mitkä kuulustelijat saivat jonkun pelaajista tunnustamaan. Sopivasti taktikoimalla ja lahjuksia käyttämällä pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitkä rikokset ja tuntomerkkikortit tuovat paljon syyllisyyspisteitä ja mitkä vähän. Piilotetut tuntomerkit tuovat vähemmän syyllisyyspisteitä, kuin paljastetut. Kuulustelijat tutkivat kidutuksen yhteydessä tuntomerkit, joita itse pitävät noidan merkkeinä, mutta tunnustuksen tehneet pelaajat voivat myös tehdä syytöksiä muita pelaajia vastaan: ”Olettekos panneet merkille, että sillä naapurisellin kaverilla on erittäin epäilyttävän oloinen luomi …”. Muiden pelaajien tekemiset vaikuttavat siten erittäin paljon omaan peliin. Voiton avain on säilyttää hyvä terveydentila loppuun asti, mutta pelkästään terveyttä vaalimalla päätyy helposti roviolle.

Historia

Inquisitio on alun perin suunniteltu Suomen lautapeliseuran ensimmäiseen pelisuunnittelukilpailuun vuonna 2006. Uuden pelin suunnittelu lähtee itsellä liikkeelle joko teemasta jonka ympärille lähden rakentamaan peliä tai sitten vaihtoehtoisesti jostain näppärästä mekaniikasta, johon mietin sopivan teeman. Inquisitio on selkeästi teemalähtöinen peli.

Yleisesti ottaen pidän hieman erikoisemmista teemoista. Kun pelisuunnittelukilpailu julkaistiin, olin pyöritellyt mielessäni ajatusta noitavainoista pelin aiheena jo jonkin aikaa ja päätin käyttää teemaa kisapelissäni. Ideana oli suunnitella korttipeli ja aikaa alle kaksi kuukautta. Omassa pelisuunnittelussa perusongelmana on yleensä se, että alkuinnostuksen jälkeen idean jatkokehitys lopahtaa ja prototyyppi jää puolivalmiina pöytälaatikkoon. Kilpailu tarjosi hyvän kannustimen saattaa projekti kerrankin loppuun asti.

En halunnut tehdä pelaajista kiduttajia, vaan asetin pelaajat uhrin osaan. Tyrmään heitetyllä ja noituudesta epäillyllä uhriparalla on edessään vain huonoja vaihtoehtoja, koska tunnustamalla voi päätyä roviolle ja ilman tunnustusta edessä on karmeita kidutuksia. Kantavana ajatuksena onkin tasapainoilu terveydentilan ja syyttömyyden välillä. Ensimmäinen versio pelistä syntyi melko nopeasti, mutta pelitestaus ja hienosäätö veivät paljon aikaa. Onneksi löysin vapaaehtoisia testaajia Lappeenrannan Yliopiston pelikerho Louhista ja sain prototyypin valmiiksi määräaikaan mennessä.

Suunnittelukisaan osallistui kokonaisuudessaan 25 peliä, joista Lautapeliseuran edustajat valitsivat viisi Ropeconissa järjestettyyn finaaliin. Lopullisessa tuomaristossa oli Lautapeliseuran ja Tacticin edustajien lisäksi vierailevana tähtenä Bruno Faidutti. Tuomaristo tykästyi Inquisitioon ja julisti sen kisan voittajaksi kehuen erityisesti haastavan teeman onnistunutta toteutusta. Erityisesti Bruno jopa hehkutti peliä yhtenä Ropecon-vierailunsa kohokohdista. Sainkin Brunolta setin potentiaalisten julkaisijoiden yhteystietoja.

Innosta puhkuen otinkin heti yhteyttä julkaisijoihin. Noitavaino teema osoittautui kuitenkin kaksiteräiseksi miekaksi ja sain huomata, että se ei sovi monenkaan julkaisijan profiiliin. Kestikin yli kaksi vuotta ennekuin lopulta Tuonela Productions kiinnostui pelistä riittävästi julkaistakseen sen. Välissä ehdin muokkaamaan pelistä useampiakin erilaisia versioita, joissa osassa oli mukana myös pelilauta. Loppujen lopuksi julkaistu versio on kuitenkin lähellä alkuperäistä kilpailuun osallistunutta korttipeliä. Tuonela otti vastuulleen myös graafisen ulkoasun toteutuksen, joka onnistui paremmin kuin osasin alun perin edes kuvitella. Peli julkaistaan virallisesti Essenin pelimessuilla, mutta sitä voi tilata jo nyt Tuonelan verkkokaupasta.

Loppumietteet

Inquisitio on omasta mielestäni erittäin onnistunut peli ja meillä on ollut testauksen aikana monia hauskoja hetkiä sen parissa. Mekaniikat ja grafiikka tukevat teemaa hyvin ja peli onkin vahvan temaattinen, mutta ei silti synkkä. Koska muiden pelaajien tekemiset vaikuttavat paljon pelin kulkuun, jokainen peli on erilainen. Lyhyen kestonsa takia (noin puoli tuntia) peliä voi helposti pelata useamman peräkkäin. Peli sopii vähemmän pelanneille, mutta tarjoaa hupia myös vakavammille peliharrastajille esimerkiksi täytepelinä raskaampien pelien väliin. Lopuksi pitää vielä mainita Juho Paaso-Rantalan suunnittelema pelin laatikko, joka on minusta ulkoasultaan suorastaan upea ja jota kelpaa kirjahyllyssä katsella.

6 vastausta artikkeliin ”Inquisition tausta”

  1. Joo olisi kiva lukea näistä noitavainoista enemmän. Sitä odotellessa, että tuonelan sivuille tulee luvattua lisätietoja.

    Miten esim. paavin ja espanjan inqvisaattorit erosivat? Onko Mony pythonin näkemys lähellä oikeaa?

    Lisäksi miten ihmeessä vesikoe voi tuoda noin paljon lisää tuntomerkkejä?

    – ”Nobody expcets the spanish inqvisiton.”

  2. Näytti ihan tyylikkäältä paketilta ja boardgamegeekissä puhuttanut synkkä teema ei varmasti täkäläisiä baarieläviä raskaan musiikin ystäviä häiritse millään tavalla. Pitääpi jossain vaiheessa tutustua lähemmin.

  3. Vastauksena nimimerkille vhirvela:

    Lisätiedot ilmestynevät Tuonelan sivuille lähitulevaisuudessa.

    Eivät varmaan itse inkvisiittorit erityisesti eronneet toisistaan. Molempien inkvisitiolaitosten päätehtävä oli pönkittää katolisuuden asemaan toimimillaan alueilla vaikeuttamalla muiden uskontojen toimintaa. Espanjan inkvisitio toimi Espanjan kruunun alaisuudessa, joten sen rooli muistutti enemmän salaista poliisia ja oli sidoksissa Espanjan sisäpolitiikkaan.

    Monty pythonin näkemys inkvisitiosta on melko värittynyt:) Oikeasti Inkvition järjestämt oikeudenkäynnit olivat itse asiassa monesti humaanimpia (joskaan eivät erityisen humaaneja nekään) verrattuna maallisten oikeuslaitoksiin vastaaviin. Inkvisitio yleensä pyrki edes jollain tasolla järjestämään ”oikean” oikeudenkäynnin ja tutkimaan asiaa. Lisäksi inkvisitio ei yleensä käyttänyt kaikkein pahimipia kidutusvälineitä ja kuolemantuomio oli melko harvinainen. Maallisten tuomioistuimien järjestämissä noitaoikeudenkäynneissä kuolemantuomioiden osuus oli tyypillisesti paljon suurempi suhteessa syytettyjen määrään.

    Vesikokeita oli hyvin erilaisia. Kelluttaminen oli yleistä, mutta riippuen tulkinnasta, noidaksi saattoi leimautua joko uppoamalla tai kellumalla. Lisäksi vesikokeeksi kutsuttiin toimitusta, jossa epäilty joutui paljain käsin nostamaan esineen padasta, jossa oli kiehuvaa vettä. Tuollaisesta voi ymmärrettävästi seurata palovammoja, jos ei ole lahjonut testaajia käyttämään vain lämmintä vettä. Vedessä rimpuillessa voi helpsoti kolhia paikkoja ja muutenkin vähissä vaatteissa voi kuulustelijoiden silmiin sattua jokin epäilyttävä piirre, jota ei ole aiemmin pantu merkille…

  4. Kannattaa lukea Marko Nenosen kirja Noitavainot Euroopassa (Atena), hyvää yleistietoa noitavainoista ja jonkun verran inkvisitiostakin.
    Ja pitää laittaa Inquisitio hankintaan ensi tilassa.

  5. Löytyy myös omasta kirjahyllystä tuo Nenosen kirja. Hyvä kirja kaikille aiheesta kiinnostuneille.

    Tuosta aiemmasta kommentista viel sen verran, että tietysti inkvisiittorit henkilöinä erosivat toisistaan, mutta molempien laitosten riveissä oli sekä kiihkomieleisiä että maltillisia jäseniä. Jotkut inkvisiittorit esimerkiksi kokonaan kyseenalaistivat noituuden rikoksena eivätkä suostuneet langettaman siitä tuomiota. Esimerkiksi Espanjassa mainittu Baskimaan oikeudenkäynti aiheutti inkvisition sisällä paljon vastustusta ja sen seurauksena inkvisition säännöt noituuteen suhtautumisessa muutettiin vuonna 1614 siten, että vaadittiin paljon tuntuvampia todisteita. Tämä käytännössä lopetti noitavainot maassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *