Kategoriat
Videot ja podcastit

Lautapelituubi: Pelejä yhdeksänvuotiaan kanssa

Viikon videossa käyn läpi pelejä, joita pelaan yhdeksänvuotiaan poikani kanssa. Listalla on monenlaisia pelejä, joita yhdistävät muutama perusjuttu:

  • pelit toimivat hyvin kahdella pelaajalla
  • niissä ei ole ongelmaksi asti englanninkielistä tekstiä
  • tuurin ja taidon tasapaino on sopiva tai
  • pelissä on mielekkäitä tavoitteita, vaikka pelin häviäisi

Tuloksena on sekalainen joukko pelejä, joita olen pelannut paljon yhdeksänvuotiaan poikani kanssa.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

4 vastausta aiheeseen “Lautapelituubi: Pelejä yhdeksänvuotiaan kanssa”

Kaksinpelejäkö vain? Eikö teillä rouva pelaa mitään? Meillä on vähän sama ongelma, häntä on tosi vaikea saada aloittamaan mitään uutta peliä. Tähän kaivataan ideoita, mitä tehdä? Carcassonne uppoaa meillä parhaiten, mieluiten ilman farmareita (tylsää…), mikä voisi olla seuraavaksi ujutettava peli?

Kaksinpelejä vain, ainakin näissä raskaammissa. Jonkin verran myös kolminpelejä tyttären kanssa, mutta tytär on seitsemän eikä ihan yhtä innostunut kokeilemaan uusia pelejä, vaan pelaa mieluummin vähän pienempää valikoimaa omia suosikkipelejään.

Oma kokemukseni asiasta on, että jos joku ei ole kiinnostunut peleistä, niin eipä se pakottamalla tai ujuttamalla muuksi muutu. Kevyet, selkeät pelit toimivat satunnaisesti pelailtuna, mutta ajattelen asian itse niin, että jos jotakuta ei pelaaminen kiinnosta, niin miksi pitäisi? Ehkäpä itse voi keksiä jotain muuta tekemistä, mitä kyseisen henkilön kanssa on mukava tehdä, eihän se pelaaminen mikään autuuden huipentuma ja ainoa oikea ajanviete ole.

Tottahan sekin on, että ei ketään voi pakottaa lautapelejä pelaamaan. Ei siitä ainakaan mitään hyvää seuraa kenellekään.

Eli teillä pelataan Pandemic Legacyakin kaksinpelinä, eikö vain? Kuinka se toimii, erityisesti kielen kannalta juniorin kanssa? Meillä Salaisuuksien saari menee jopa koko perheen kanssa, ja Pandemic kiinnostaisi itseänikin. Voisi toimia, jos kieli ei pelottaisi.

Joo, kaksinpelinä, ja ihan yhdellä hahmolla kumpikin. Ei ole kielen kanssa mitään ongelmia, korteissa ei yleensä lue mitään ja ne pidetään koko ajan esillä muutenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *