Pelissä käytetään muovikiekkoja, joiden sisällä on pienet magneetit. Kiekoissa on kuvioita eri väreissä. Nopat kertovat, mitä väriä ja kuviota pöydältä pitää kerätä. Kiekot pitää kerätä yhdellä kädellä, mutta magneettien ansiosta ne kliksahtavat näppärästi yhteen.

Halli Klack! on helppo ja nopea peli, joka soveltuu pienemmillekin pelaajille neljävuotiaasta alkaen. Mukaan mahtuu 2–6 pelaajaa ja yksi erä kestää noin kymmenen minuuttia.

Peli ilmestyy kevään aikana, arviolta maaliskuussa.

Elonkorjuun arvostelussa sanoin, ettei lisäosille näy loppua. Se ei pidä paikkaansa. Suunnittelija Donald X. Vaccarino on sanonut, että alunperin peliin oli olemassa kuusi lisäosaa. Markkinointisyistä kaksi lisäosaa pilkottiin kahdeksi pienemmäksi, jolloin saatiin kuusi lisäosaa. Elonkorjuu ja Alkemia olivat alunperin pari ja Rajaseudut kuului alunperin yhteen Kaukaisten rantojen kanssa.

Kaksi on siis vielä jäljellä: pieni ja iso. Niiden jälkeen Dominion on koossa ja Vaccarino voi keskittyä spin-off-pelien kehittelyyn.

Lisäosan idea

Rajaseudut on täysikokoinen lisäosa, eli 26 uutta valtakuntakorttia. Se ei ole itsenäinen peli, vaan tarvitsee kaverikseen peruspelin tai Hovin juonet (tai myöhemmin tänä vuonna ilmestyvän paketin, jossa on pelkät raha- ja pistekortit).

Lisäosan jujuna ovat erilaiset korttien saamiseen liittyvät sivuvaikutukset. Rajakylä esimerkiksi on kuin perussetin Kylä, mutta se maksaa kuusi rahaa ja kun sen saa (joko ostamalla tai muuten), saa ottaa toisen kortin, joka on halvempi kuin Rajakylä. Mandariini antaa kolme rahaa ja kun sen saa, tulee palauttaa kaikki pelissä olevat rahakortit pakan päälle. Kätevää.

Katinkulta oli ensimmäisten Rajaseudut-pelien tehopakkaus. Tämä rahakortti on aluksi yhden rahan arvoinen, mutta toisesta samalla vuorolla pelatusta alkaen se on neljän rahan arvoinen. Lisäksi jos joku toinen pelaaja ostaa Läänin, Katinkullan saa paljastaa kädestä, tuhota ja ottaa tilalle Kullan.

Setissä on useita mielenkiintoisia kortteja, joiden vaikutukset ovat melko yksinkertaisia ja selkeitä, mutta myös kiinnostavia. Rajaseudut antaa hyvää vaihtelua lisäämättä kuitenkaan pelin monimutkaisuutta merkittävästi. Fanit ostavat tietysti, mutta Rajaseudut on oiva lisä myös pienempään Dominion-kokoelmaan.

Jälleen kerran Vaccarinon The Secret History of the Hinterlands Cards on mielenkiintoista luettavaa korttien taustoista kiinnostuneille.

Faktat Dominion — Rajaseuduista

Pituus: 30 min, pelit ovat ehkä hieman pidempiä kuin pelkällä peruspelillä.

Lautapelit.fi julkaisee suomeksi Halli Galli Extremen ja uuden laitoksen Halli Gallista. Halli Galliin ei ole tiedossa muuta muutosta kuin uusi laatikko, joka pistää paketoinnin samaan linjaan uuden suomennoksen Halli Galli Extremen kanssa.

Halli Gallit ovat hauskoja pelejä niin perheille kuin aikuisille. Pelaajat kääntävät esiin kortteja pakoistaan yksi kerrallaan ja kun oikeat olosuhteet täyttyvät, pitää kilauttaa pöydän keskellä olevaa kelloa ensimmäisenä. Peruspeli on helpompi, siinä riittää, että pöydällä on tasan viisi samanlaista hedelmää.

Extreme lisää vaikeusastetta: nyt haetaan identtisiä hedelmäkortteja.  Lisäksi pelissä on norsu ja apina, joiden ilmestyessä pitää kilauttaa, paitsi jos… norsua ei saa kilauttaa, jos pöydässä on mansikkaa, apinaa ei saa, jos pöydässä on limetti. Sialla saa kilauttaa aina, paitsi jos pöydässä on norsu tai apina inhokkinsa kanssa… Mutkikkaaksi menee, mutta sehän pelistä niin hauskan tekeekin.

Pelit maksavat 14,90 euroa, kumpikin vetää 2–6 pelaajaa (ja on parhaimmillaan noin 4–6 pelaajalla) ja kestää noin kymmenen minuuttia (joskin Extreme-erät voivat venyä pidemmiksikin). Peruspelin ikäsuositus on 6+, Extremen 8+. Kumpikin tulee kauppoihin arviolta maaliskuussa.

Tammi-helmikuun vaihteessa ilmestyvä peli sopii 3–10 pelaajalle, mutta se toimii parhaiten, kun pelaajia on vähintään viisi. Peli kestää noin 30 minuuttia ja sopii perheille ja aikuisille.

Lautapelit.fi:n julkaisema plussalaitos sisältää sekä Sabouter-peruspelin että Sabouter 2 -lisäosan samassa paketissa. Lisäosa laajentaa peliä uusilla ominaisuuksilla. Peli maksaa 19,90 euroa.

Pelin idea

Pelilautaa halkoo The Strip, jonka ympärillä on kortteleita, joihin kasinot nousevat. Joka vuoro nostetaan kortti, joka kertoo paitsi mitkä kasinot tuottavat rahaa – tästä lisää kohta – myös sen, minkä tontin aktiivinen pelaaja saa haltuunsa. Kun tontti on hallussa, siihen voi pystyttää kasinon. Pelaaja valitsee haluamansa värisen kasinon ja laittaa tontille kasinolaatan ja sen keskellä olevaan reikään oman noppansa tontin mukaisella silmäluvulla.

Nopat kertovat pelaajan vaikutusvallasta. Kun vierekkäin on useita samanvärisiä laattoja, ne muodostavat isomman kasinon ja pelaaja, jolla on kasinolla isoin silmäluku, on kasinon pomo. Kun kortti kertoo, että nyt kullanväriset kasinot tuottavat, jokainen pelaaja saa kultaisilla kasinoilla olevien noppiensa silmäluvun verran rahaa ja kasinoiden pomot saavat kasinoiden koon verran pisteitä: yhden laatan kasinosta yhden pisteen, kahden laatan kasinosta kaksi pistettä ja niin edelleen.

Vuorollaan saa rakentaa niin monta tonttia kuin raha antaa periksi. Kasinoa voi myös laajentaa tyhjälle tontille, mutta se maksaa ekstraa. Pomo voi myös sisustaa kasinon uudelleen, eli vaihtaa laattojen värin. Juonikas veto on myös heittää kasinon nopat uudestaan: se maksaa silmälukujen summan verran, mutta hyvällä lykyllä pääsee itse kasinon pomoksi.

Koska Vegasissa ollaan, pelissä voi myös käydä toisen pelaajan kasinolla pelaamassa. Hyvällä nopanheitolla voi tienata kunnon rahat. Mutta koska Vegasissa ollaan, peli on tietysti viritetty kasinolle suotuisaksi… Veto on tuttu crapsista ja siinä talon etu on kohtalainen 5,6 %. Vedonlyönti maistuu kuitenkin erityisesti silloin, kun ratkaisevasta siirrosta puuttuisi vain miljoona tai pari – aina voi kokeilla, kävisikö kasinolla tuuri. Jos epäonnistuu, joutuisi kuitenkin odottamaan ensi vuoroon.

Myös kaupankäynti on mahdollista. Pelaajat voivat diilata tontteja, noppia, lupauksia toiminnoista ja rahaa mielensä mukaan. Tämä antaa pelaajille monenlaisia mahdollisuuksia, mutta jos kaupankäynti ei miellytä, ilmankin voi pelata (tämä sääntö on jostain syystä unohtunut jokaisesta tähän asti pelaamastani pelistä).

Pakko kasvaa

Pelissä ei hissuttelemalla pärjää. Aika pian pelilautaa reunustava pisterata käy töyssyiseksi. Kahdeksasta hypätään suoraan kymppiin. Pisteet lasketaan kasino kerrallaan, aloittaen isoimmista, eikä niitä saa summata yhteen! Kun pääsee kahdeksaan pisteeseen, yhden pisteen kasinot ovat hyödyttömiä pisteenlaskun kannalta. Tämä on näppärä konsti, joka pakottaa pelaajat hakemaan kasvua. Se myös jonkin verran hidastaa johdossa olevan pelaajan karkumatkaa, sillä kärjessä oleva törmää nopeammin vielä suurempiin vaatimuksiin.

Onneksi kasvamiseen on monenlaisia tapoja, yleensä toisten pelaajien kustannuksella. Kasinoita on mahdollista kaapata: yllättävät värinvaihdokset, laajentumiset ja noppien uudelleenheitot muuttavat tilannetta nopeasti. Osa siirroista on tuurista kiinni, mutta todennäköisyyksiä on mahdollista ennakoida ja on jokaisen oma asia, millaisia todennäköisyyksiä lähtee kokeilemaan. Peli antaa paljon mahdollisuuksia.

Kullanvärinen kasino on punaisen pelaajan kuutosen hallussa. Kuva: Mikko Saari

Vauhtia riittää

Pelin ulkoasua on pakko kehua. Kansi on vähän hölmö, mutta pelilauta on todella upea, etenkin kun kasinot laajentuvat ja pelaajien nopat täyttävät korttelit. Paperirahasta peli saa miinuksen – ne kuuluu luonnollisesti korvata pokerichipeillä, eikä vähiten siksi, että tässä pelissä raha liikkuu edestakaisin kovalla tahdilla.

Lords of Vegas on värikäs ja vauhdikas peli, joka tavoittaa hyvin teemansa. Pelissä on uhkapelaamisen henkeä, kun raha virtaa ja noppia heitellään. Siinä on vahva annos tuuria ja sattumaa, mutta tekemällä hyviä vetoja pelissä vetää yleensä pidemmän korren. Jos ei vedäkään, peli kestää vain noin tunnin, joten suuri harmi huono tuuri ei ole. Avoin kaupankäynti antaa mahdollisuuden tehdä hyviä diilejä.

Kevyttä ja tunnelmallista peliä hakeville Lords of Vegas on nappivalinta. Tosikoille strategisteille se ei sovi, vaikkei mikään hömppäpeli olekaan.

Iso kasino, jolla saa runsaasti pisteitä. Violetti kasino tarjoaisi hyvän kaappausmahdollisuuden, jos punainen ei jo hallitsisi toistakin kasinoa. Kuva: Mikko Saari

Faktat Lords of Vegasista

Pituus: 60–75 minuuttia.

Voittajiksi arvottiin kuitenkin Miika Kirjavainen ja Pekka Perkiö, jotka saavat palkinnoksi vapaavalintaiset lautapelit Lautapelit.fi:n suomenkielisten julkaisujen joukosta.

Alla vielä Miikan kilpailuun lähettämä kuva: kauniisti aseteltu, mutta pelissä tämä ei olisi erityisen näppärä lopputulos…

0

Miika Kirjavaisen Mondo-taideteos. Kuva: Miika Kirjavainen

Pelin idea

Jokaisella pelaajalla on neljä tyylikästä veturinappulaa, jotka pitää saada ajettua ratapihan läpi. Pelin voittaa se, joka saa ensimmäisenä kolme veturia maaliin.

Ratapihalla on neljä tyhjää kohtaa, joissa kiertää kolme isoa ratalaattaa. Jokaisella vuorolla heitetään kolmea noppaa: kaksi numeronoppaa kertovat, montako askelta veturia saa siirtää, värinoppa taas kertoo, mikä ratalaatoista siirtyy tyhjään kohtaan. Näin radat voivat yllättäen muuttua, kadota alta tai ilmestyä eteen.

Liikkuminen on yksinkertaista: siirrä yhtä veturiasi raiteita pitkin nopanheiton tuloksen verran. Vetureita saa tuoda peliin vapaasti, joten parhaimmillaan tarjolla voi olla neljä vaihtoehtoa. Vaihtoehtoja tarvitaan, sillä reitti ei ole aina selvä. Jos veturi ajaa päin puskuria tai ajautuu ulos raiteilta, se joutuu palaamaan radan alkuun.

Toisia vetureita voi töniä eteenpäin. Parhaassa tapauksessa yhdellä nopanheitolla saa siirrettyä useampaa omaa veturia kerralla tai saa tönäistyä toisen pelaajan veturin pois raiteilta. Kääntöpuolena joskus voi itse tulla tönityksi pois pelistä.

Pelissä on mukana myös perinteinen “jos heität tuplat, saat liikkua uudestaan”-sääntö, mutta sekin on toteutettu fiksusti: toisella liikkeellä on pakko siirtää samaa veturia kuin ensimmäisellä. Toinen siirto ei ole pakollinen ja joskus se voi olla suorastaan vaarallinen.

Kaoottista hupia

Ilman jatkuvasti muuttuvaa ratapihaa Vauhtiveturit olisi tylsä nopparalli, mutta tällaisenaan peli toimii hienosti. Kaksinpeli on hivenen tylsä, kun vetureita on liikkeellä vähemmän eikä törmäilyä juuri tapahdu, mutta onneksi se on helppo korjata: riittää, että kumpikin pelaaja pelaa kahta väriä.

Pelissä tarjotaan muunnelmana korjauskortteja, joita saa, kun oma veturi ajaa raiteilta. Korjauskortilla voi korvata värinopan heiton haluamallaan tuloksella. Suosittelen lämpimästi tämän säännön käyttämistä, sillä se ei juuri mutkista peliä ja antaa sentään jotain lohtua ja korvausta, jos oma veturi putoaa raiteilta.

Vauhtiveturit on todella kaoottinen peli, jossa pelitilanne muuttuu jatkuvasti. Voittajan ratkaisee lähinnä tuuri. Pelissä saa kuitenkin tehdä sen verran päätöksiä, että pelissä on riittävästi hallinnan tuntua (jos ei aitoa tilanteen hallintaa). Erilaisia strategioitakin voi kokeilla: käyttääkö jokaista veturia, vai ajaako vetureita keskittyneesti yksi kerrallaan? Riemukas Vauhtiveturit on vuoden 2011 parhaita lastenpeliuutuuksia.

Veturit vauhdissa. Kuva: Mikko Saari

Faktat Vauhtivetureista

Pituus: 30 minuuttia.

Pelin idea

Jolly Octopus on elektroniikkahärveli. Kun mustekalan päätä painaa, se alkaa pyöriä ja heiluttaa lonkeroitaan. Jos lonkeroon koskee, Jolly pysähtyy ja nauraa karmivaa elektronista nauruaan ja pelaajan on lopetettava vuoronsa ja palautettava rapu takaisin.

Voihan sen arvata, miten tällaisen pelin kanssa käy: lapset rakastavat ja aikuiset eivät voi sietää. No, pelinä Jolly Octopus ei ole lastenkaan mielestä kummoinen, mutta hassua ääntä pitävänä leluna se menee täydestä. Peli on aika helppo, sillä lonkerot eivät reagoi kosketukseen aina ollenkaan niin herkästi kuin pitäisi. Onneksi se myös tarkoittaa, että peli on nopeasti ohi.

Lasten leluksi

Jolly Octopus sopiikin parhaiten lasten keskinäiseen pelaamiseen ja leikkimiseen, sillä saa pari noin nelivuotiasta pikkupelaajaa viihtymään keskenään jonkin aikaa. Aikuisten apua tarvitaan kuitenkin pelin kokoamiseen. Laatikko on sen verran pieni, että mustekalalta joutuu irrottamaan lonkeroita, jotta se mahtuu laatikkoon. Lonkerot ovat kuitenkin niin tiukassa kiinni ja sen verran herkkiä särkymään, että niiden irrottaminen ja kiinnittäminen on ehdottomasti aikuisten puuhaa. Hieman isompi laatikko tai hieman helpommin irtoavat lonkerot olisivat olleet paikallaan.

Jos haluaa lapsille vähän aikaa viihdyttävän lelun, Jolly Octopus ei ole paha valinta, mutta jos itse haluaa pelata lasten kanssa, kannattaa hankkia joku ihan oikea peli.

Faktat Jolly Octopusista

Pituus: 10 minuuttia.

Elokuvan ykköskohderyhmään kuuluva viisivuotias koepelaaja innostui pelistä kovasti, joten jossain kohtaa on ainakin onnistuttu.

Pelin idea

Cars 2 World GP on yksinkertainen heitä-noppaa-ja-liiku-peli, jossa pelaajat ohjastavat kuutta autoa kisassa mestaruudesta. Autoja on aina pelissä kuusi, pelaajamäärästä riippuu ohjaavatko pelaajat yhtä vai kahta autoa. Osa autoista voi olla mukana, vaikka eivät kuulukaan kenellekään pelaajista.

Pelissä ei ole mitään konstikasta: heitä tavallista kuusisivuista noppaa, liikuta autoa nopanheiton verran. Kuhunkin ruutuun mahtuu vain yksi auto ja ruuhkatilanteessa joutuu jäämään edelliseen vapaaseen ruutuun. Kisa kestää yhden kierroksen. Matkalla on kaksi varikkoa, joista toisella on pysähdyttävä yhden vuoron ajaksi.

Kisan jälkeen autot saavat pisteitä sijoituksensa mukaan. Kahden kisan yhteispisteet ratkaisevat voittajan.

Helppoa rallia

Peli on erittäin helppo ja kohderyhmä pystyy pelaamaan sitä pienellä treenillä ilman aikuisten apua. Harva aikuinen tätä peliä jaksaakaan pelata. Pelissä ei ole oikeastaan minkäänlaista päätöksentekoa, ainoa valinnanpaikka on varikkopysähdyksissä. Pelin voittaa se, joka heittää parhaiten noppaa.

Jos pelkkä nopanheitto jaksaa viehättää, pelin puitteet ovat kunnossa. Autot ovat jalustalla seisovia pahvilätkiä, mutta testipelaaja hyväksyi tällaisen ratkaisun ja piti pelin ulkoasua kiehtovana. Autot-fanitus on käytännössä pakollinen vaatimus pelistä nauttimiselle, muuten tästä ei saa mitään irti.

Jos lähipiirissäsi on noin kuusivuotias Autot 2 -fani, iskemällä Cars 2 World GP:n pöytään saat varmasti ihailua ja arvostusta osaksesi.

Pelistä on olemassa myös matkaversio, joka eroaa isosta versiosta ainakin siinä, että pelaajia mahtuu mukaan vain neljä.

Faktat Cars 2 World GP:stä

Pituus: 15–30 minuuttia.

Yleisessä sarjassa ovat pelit, jotka ovat myynnissä Lautapelit.fi:ssä ja kaikissa muissakin myyntipaikoissa:

1. 7 Wonders
2. Carcassonne + juhlapainos
3. Mondo
4. Dixit
5. Bohnanza
6. Eclipse
7. Menolippu
8. Tyynysota
9. Dominion – Valtakunta
10. Menolippu Eurooppa

7 Wonders nousi listan ykköseksi ja Mondokin tuli uutena tulokkaana kolmossijalle. Eclipse on listalla, koska sitä myytiin Suomen ulkopuolelle paljon. Tyynysota on neljäs uutuus listalla, muuten mentiin vanhoilla tutuilla.

Sitten vain erikoisliikkeissä myytävät pelit:

1. Halli Galli
2. Pandemia
3. Dixit Odyssey
4. Power Grid
5. 6 Nimmt
6. Bang!
7. Puerto Rico
8. Principato
9. Liiton arkki -Carcassonne
10. Diamant

Suuria muutoksia ei listalla nähty. Halli Galli ja Pandemia hallitsevat yhä listaa. 7 Wonders hyppäsi yleislistalle, tilalle tuli Dixit Odyssey. Hovin juonet putosi painoksen loppumisen vuoksi pois, tilalle tuli Puerto Rico uuden painoksen myötä. Principato, Power Grid ja Liiton Arkki olivat muita uusia tulokkaita.

Kolmannelta listalta löytyvät parhaiten myyvät englanninkieliset:

1. Eclipse
2. Guillotine
3. Small World
4. Munchkin
5. Small World Underground
6. Agricola
7. Arkham Horror
8. Mahjong
9. Race for the Galaxy
10. Space Alert

Viime vuoden ykkönen Agricola putosi kuudenneksi. Uusi ykkönen ei tietysti yllätä ketään: Eclipse on kaikkien aikojen ylivoimainen ykkönen tällä listalla. Small Worldit kävivät myös hyvin kaupaksi.

Lähde: Lautapelit.fi Top 10