Tämä laitos ilmestyy myös suomeksi, mikä viimeistään varmistaa suomalaisten pelaajien mielenkiinnon. Mielenkiintoa A la carte varmasti herättää jo komponenteillaan: missä muussa pelissä tulee jokaiselle pelaajalle oma liesi ja pannu?

Kokkisotaa

A la carte on ruoanlaittopeli, jossa pelaajat yrittävät saada mahdollisimman taidokkaita annoksia valmistettua. Jokainen pelaaja valitsee itselleen yhden humoristisista annoksista ja yrittää valmistaa sen reseptin mukaisesti. Onnistumisesta palkitaan voittopisteillä, täydellisestä onnistumisesta saa tähden.

Onnistuminen edellyttää oikeita mausteita ja sopivaa lämpötilaa. Jos mausteita tulee liikaa tai liesi pääsee liian kuumaksi, annos on pilalla ja joutuu roskikseen. Sitten vain uutta annosta kehiin ja yrittämään uudestaan!

Vuoron aikana on aina kolme toimintoa. Ne voi käyttää maustamiseen tai lämmittämiseen. Maustaminen tapahtuu ottamalla maustepurkki ja kallistamalla se yhdellä liikkeellä pannun päälle ja takaisin, jolloin purkista putoaa vaihteleva määrä maustehippusia — jos mitään. Purkeissa on mausteiden lisäksi suolaa, jota ei täydellisessä annoksessa saa olla yhtään ja joka sekin liiallisena pilaa annoksen.

Lämmittäminen tapahtuu noppaa heittämällä. Tuloksena on yhdestä kolmeen askelta lisää lämpöä, asteikolla nollasta seitsemään. Mitään kovin tarkkaa puuhaa liesien lämmittäminen ei ole. Nopanheitto voi myös aiheuttaa lämmönlisäystä jokaisen pelaajan lieteen, mikä on erityisen ikävää niille, jotka ovat juuri saaneet sopivan lämmön annoksensa alle.

Välillä voi pitää kahvitaukoja, jotka antavat erilaisia pieniä etuja. Kahvitauot tuovat myös vuorovaikutusta: tarjolla on mahdollisuus maustaa naapurin soppaa tai vaihtaa liesiä vastapelaajan kanssa.

Erikoisannoksena voi valmistaa letun, jonka tekeminen edellyttää täydellistä heittoa: lettu on nakattava pannulta ilmaan niin, että se kääntyy ympäri ja laskeutuu siististi takaisin pannuun.

Pannu ja Schmiel 2009 -keittolevy. Kuva: Roberto Méndez / BGG

Maukasta soppaa

Maustepurkit alkavat tyhjentyä ja tiskiallas täyttyä. Kuva: Henk Rolleman / BGG

A la carte näyttää todella upealta. Pahviset liedet, metallipannut, pienet maustesirottimet… Peli on todella ainutlaatuinen ja kerää varmasti katseita. Pelaajien houkutteleminen kokeilemaan peliä on todella helppoa.

Toinen pelikerta voikin sitten vaatia vähän enemmän houkuttelua. A la carte on melkeinpä enemmän puuhastelua kuin peliä, ainakaan strategisia ulottuvuuksia pelistä saa hakea. Kokkaaminenkin on loppuviimeksi vähän tylsää, kun tarjolla on vain mausteiden sirottelua ja nopanheittoa — peli on saman toistamista alusta loppuun.

Toisaalta — A la cartella houkuttelee pelaamaan monia, jotka eivät vakavampiin peleihin koskisi. Peli on epäilemättä helposti hitti sopivien pelaajien keskuudessa. Kokkausaihe on helposti lähestyttävä, upeat komponentit houkuttelevat kokeilemaan ja pelissä on sopivasti maustetta, että se jaksaa kiinnostaa.

Mikään varsinainen seurapeli A la carte ei kuitenkaan ole, mukaan mahtuu vain neljä pelaajaa, eikä pelissä ole sellaista seurallista ulottuvuutta jota seurapeleiltä odottaisi. Perhepelinä tai satunnaisesti pelailevien aikuisten ajanvietteenä se on luultavasti parhaimmillaan, vaikeusasteeltaan peli sopii myös lapsille. Strategiapelien ystävien kannattaa kokeilla, jos kohdalle osuu, mutta useimmille riittänee kertapeli. Sen sijaan outojen pelien ystävien ja omalaatuista kevyttä hömppää arvostavien kannattaa tutustua A la carteen tarkemmin.

Faktat A la cartesta

Pituus: 30 minuuttia.

• Lyhyt uutiskatsaus, jossa ennen kaikkea käsitellään Ropeconia.
• Hornet-pelin tekijöiden Jani ja Tero Moliisin haastattelu.
• Toscana-pelin suunnittelijan ja Hornetin graafikon Paul Laanen haastattelu.

Aiheita on vähän, mutta haastattelut ovat melko pitkiä ja ehdottomasti mielenkiintoisia, joten jakso on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Jaksolla onkin mittaa lähes puolitoista tuntia.

Lataa podcast itsellesi tai käy kuuntelemassa se Boardgaming Finlandissa.

Alkemia jakaa varmasti mielipiteitä, sillä lisäosassa on piirteitä, joista kaikki eivät pidä. Useimmille Dominion-faneille sitä voi kuitenkin suositella lämpimästi. Uudempien pelaajien kannattaa kuitenkin ensin hankkia Hovin juonet ja Kaukaiset rannat.

Rohtotaloutta

Rohto on uusi rahayksikkö. Rohdon ostaminen maksaa neljä rahaa. Osa korteista vaatii tavallisen rahan lisäksi Rohtoa, eli kädessä on oltava rohtopullo, jotta kortin voi ostaa. Rohtokortit otetaan peliin aina tarvittaessa, eli kun valtakuntakorttien joukossa on vähintään yksi, joka vaatii rohtoa.

Rohto on hauska lisä peliin. Se nostaa Alkemian korttien hintaa, mutta vastineeksi kortit ovat usein tehokkaampia. Rohtopullojen mukanaolo mutkistaa ostopäätöksiä jonkin verran, mikä on aina hyvä — itsestäänselviä valintoja on hieman vähemmän, varsinkin kädellä jossa on paljon rahaa ja Rohto joutuu jo vähän miettimään.

Toimintoketjut pyörimään

Monet uusista korteista tukevat toimintoja. Useammasta kortista löytyy esimerkiksi +toimintoja. Lisäksi on käteviä kortteja kuten Yliopisto, joka antaa ilmaisia toimintokortteja. Viinitarha antaa puolestaan pisteitä pakassa olevista toimintokorteista. Ovelin toimintoihin liittyvä kortti on kuitenkin Golem: nosta pakastasi kortteja, kunnes saat kaksi toimintokorttia ja pelaa ne sitten. Golem on houkutteleva, mutta vaarallinen kortti.

Toimintoja pääsee siis ketjuttelemaan ja Alkemian kortit houkuttelevat osaltaan pelaamaan paljon toimintoja käyttäviä pakkoja. Tästä syystä pelit Alkemian korttien kanssa ovat helposti pidemmänpuoleisia. Jos pitää Dominionista nopeana ja yksinkertaisena pelinä, Alkemiassa on joitain kortteja, joita ei välttämättä halua käyttää.

Setin vaarallisin ja ristiriitaisin kortti on selvästi Riivaus. Kortti on hyvin kallis, kuusi rahaa ja rohto, mutta vaikutuskin on vahva: vasemmalla puolellasi istuva pelaaja pelaa vuoron, jonka aikana sinä teet kaikki päätökset ja keräät kaikki ostetut kortit itsellesi. Tämä on hurjan tehokas kortti, jonka monet ovat kokeneet ärsyttäväksi. Kortin hinta varmistaa onneksi sen, ettei sitä kovin usein nähdä.

Setistä voi lukea lisää suunnittelija Donald Vaccarinon esikatsausjutusta. Kaikkien setin korttien kuvat löydät BoardGameGeekistä.

Lisää mutkikkuutta

Alkemia on Dominion-harrastajille sopiva lisäosa: sen kortit lisäävät selvästi keskimääräistä enemmän mutkikkuutta peliin. Jos nauttii monipuolisista korttiyhdistelmistä ja erikoisista korteista, Alkemia on pakko-ostos. Jos nauttii enemmän suoraviivaisemmasta perus-Dominionista, Alkemian voi jättää väliinkin. Siinä tapauksessa esimerkiksi Kaukaiset rannat on keskimäärin yksinkertaisempana parempi hankinta piristämään peliä.

Jotkut ovat kokeneet ongelmaksi — varsinkin ennen setin ilmestymistä — sen, ettei Alkemian kortteja voi sekoittaa muiden korttien sekaan ja arpoa sattumanvaraista valtakuntakorttisettiä, koska yksittäiset Rohtoa käyttävät kortit ovat hankala juttu. Yllämainitussa Vaccarinon esikatsausjutussa on tähän ratkaisu erilaisen arvontatavan muodossa, mutta käytännössä tämä ei ole ongelma. Yksittäiset Alkemian kortit voivat olla hyvinkin niin tehokkaita, että Rohtoa kannattaa ostaa, vaikka sitä tarvitsisi vain yhteen ainoaan korttiin.

Faktat Dominion — Alkemiasta

Pituus: 30-60 min (pelit ovat helposti vähän pidempiä kuin peruspelissä)

Luvassa on:

• Pelien lainausta
• Pelien demotusta eli sääntöjen neuvomista ja opetusta
• Power Gridin Suomi-kartan suunnittelukilpailu
• UHKA-demopeli
• Power Grid, Carcassonne ja WTF? EVG! AVK! -turnaukset
• Kauhu lautapeleissä -esitys

Jos haluat tutustua johonkin tiettyyn peliin Ropeconissa tai osallistua isompiin peleihin, kannattaa vilkaista Vimpeliä.

Pelin ovat suunnitelleet veljekset Jani ja Tero Moliis. Pelin on kuvittanut Ossi Hiekkala, jonka työtä on TransEuropan suomalainen kansi. Designin on tehnyt Paul Laane, mies Toscanan ja Lautapelit.fi:n Modern Artin graafisen ilmeen takana.

Hornet on perhepeli, joka sopii myös aikuisille. Hornet sopii 2-5 pelaajalle, ikäsuositus on 10+ ja peli kestää noin 45 minuuttia. Peli etenee vauhdikkaasti, mutta vaatii jatkuvaa päätöksentekoa ja riskinottoa. Pelaajat ohjastavat mehiläisiään, jotka keräävät mettä ja tekevät siitä hunajaa pesiin. Eniten hunajaa pesään tehnyt pelaaja vie pesän ja ensimmäisenä kolme pesää vallannut voittaa.

Hornet ilmestyy laajemminkin kuin vain Suomessa. Lautapelit.fi:n yhteistyökumppaneina toimivat ranskalainen Asmodee ja yhdysvaltalainen Z-Man Games. Lautapelit.fi hoitaa Pohjoismaat, Asmodee jakelee pelin eurolaitosta (säännöt englanniksi, ranskaksi, saksaksi, espanjaksi, ruotsiksi ja suomeksi) muualla Euroopassa ja Z-Man Games jakelee omaa englanninkielistä laitostaan Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

Peli ilmestyi alunperin jo vuonna 1989 Schmielin omalla Moskito-merkillä, mutta viime vuonna siitä tehtiin uusi, entistä hienompi laitos. A la carte on leppoisa seurapeli, enemmän ehkä puuhastelua kuin pelaamista, mutta sellaisena varmaa hupia.

Pannu ja keittolevy! Kuva: Roberto Méndez / BGG

Bruno Faiduttin vuoden peli on Linq, joka sai samalla parhaan partypelin palkinnon. Tässä muutaman vuoden takaisessa seurapelissä tehtävänä on selvittää, ketkä kaksi pelaajista muodostavat linkin. Linkin jäsenten pitää löytää oma parinsa. Uudessa ranskalaisessa versiossa on vakoojateema, kaksi pelaajista on vakoojia ja muut ovat vastavakoilun edustajia. Linkin jäsenet saavat kumpikin kortin, jossa on sama sana. Muilla on tyhjä kortti. Jokainen pelaajista sanoo sitten jonkun sanan, joka liittyy omaan korttiin — tyhjän kortin pelaajilla tämä on tietysti mitä tahansa. Osaatko keksiä sanan, josta parisi tunnistaa sinut, mutta josta muut eivät tajua yhteyttä? Linq BoardGameGeekissä.

Parhaan vanhan koulun valloituspelin palkinnon sai Cyclades. Faidutti tykkää genrestä, viime vuonna vuoden pelin palkinnon sai Small World. Cyclades on vauhdikas ja täynnä jännittäviä käänteitä. Bonuksena pelissä on komeat miniatyyrit ja hieno kuvitus. Cyclades BoardGameGeekisssä.

Parhaan euro-brainburnerin palkinnon sai Hansa Teutonica. Peli on Faiduttin mukaan mestariteos, joka herätti mielenkiintoa genreä kohtaan, johon Bruno oli jo tyystin kyllästynyt. Hansa Teutonica BoardGameGeekissä.

Koko lista löytyy Bruno Faiduttin nettisivuilta.

Lisäosat ovat yhteensopivia myös Steamin kanssa. Kartat on präntätty kartongille, mukana on kaksi noin A3-kokoista arkkia, joiden toisella puolella on kaksinpelikartta ja toisella puolella puolet Oklahoma Land Rushista. Kuvitus on Bézierin perussiistiä jälkeä, eli Steam-pelaajien mielestä vaisua ja Age of Steam -pelaajien mielestä tyylikästä.

1867 Georgia Reconstruction

Yhdysvaltojen sisällissota teki rumaa jälkeä Georgian rautateille. Tällä kartalla pelaajat pääsevät jälleenrakentamaan Georgiaa. Kartalla on jonkin verran valmista rataa, jota voi hyödyntää.

Rakennusprojekteja voitetaan lahjomalla, joka tapahtuu huutokaupassa. Rahan sijasta käytetään kuutioita. Itse peliin tarvitaan vain kolme väriä kuutioita, joka jättää kaksi väriä pelaajien käyttöön. Kumpikin pelaaja saa 20 kuutiota, joilla käydään sokkohuutokauppaa. Korkeamman tarjouksen tehnyt voittaa ja saa pelata ensin, mutta molemmat menettävät kuutionsa.

Jotta huutokaupassa olisi jotain järkeä, erikoistoimintoja on tarjolla vain yksi: urbanisaatio. Ilman sitä on vaikea elää, sillä kartalla on aluksi vain kaksi kaupunkia.

Muuten mennään perussäännöillä, mitä nyt siirretyt kuutiot kerätään omaan varastoon, jolloin niitä voi käyttää huutokaupassa. Jos huutokauppakuutiot loppuvat, toinen saa aina aloittaa ja jos kummaltakin loppuvat kuutiot, aloittaja ratkaistaan nopalla.

Toistaiseksi ainoa pelini tällä kartalla oli varsin katkera kokemus, sillä hävisin pelin käytännössä toisella kierroksella. Kartalla on vähänlaisesti yhteyksiä, varsinkin ilman urbanisaatiota, ja huutokaupan häviäminen kahdella ensimmäisellä kierroksella johti siihen, etten voinut enää voittaa. Kartta vaatii tarkkaa pelaamista, eikä missään nimessä saa antaa toisen pelaajan voittaa kahta ensimmäistä huutokauppaa.

Erikoinen kartta, siis, enkä ole täysin varma, pidänkö vai enkö.

South Carolina

Toinen kaksinpelikartta South Carolina käyttää samaa huutokauppasysteemiä. Tällä kertaa kaupunkeja on kartalla enemmän — laudalle tehdään neljä urbanisaatiota pelin alussa, joten kaupungit eivät ole aina samoilla paikoilla — ja ainoa käytössä oleva toiminto on Engineer. Kartan reunalla sijaitseva Charleston on lisäosan huomion keskipiste, koska sinne tulee valtaosa uusista kuutioista.

Ilkeänä ominaisuutena pelaajien pitää maksaa jokaisesta kuutionsiirrosta lahjuksia yhden rahan verran. Tämä varmistaa, ettei käteistä rahaa ole koskaan liikaa. Lisäksi se, että laudalla on tälläkin kartalla vain kolmenvärisiä kuutioita, tuo oman haasteensa pitkien ja tuottoisien yhteyksien rakentamiseen.

South Carolina on miellyttävä kaksinpelikartta, ehdottomasti yksi parhaista kokeilemistani. Raha on sopivan tiukassa, rakentaminen tarjoaa haasteita ja huutokaupatkin ovat mielenkiintoisia.

South Carolina -kartta pelin lopussa. Keltainen voitti pienellä erolla.

Oklahoma Land Rush

Setin iso kartta tarjoaa pelattavaa jopa kuudelle pelaajalle. Oklahoma Land Rushissa pelaajat yrittävät vallata tilaa Oklahomasta. Kartalla on viisi kaupunkia itäreunalla ja muuten vain pikkukyliä. Uusien kaupunkien määrää on rajoitettu viiteen, eli jokaiselle värille on yksi uusi kaupunki.

Kuutiot levitellään pelin alussa laudalle siten, että laudan länsipuoli peittyy täysin kuutioihin. Lisää ei tule, joten pelissä ei ole kuutioiden suhteen mitään satunnaisuutta itse pelin aikana. Laudalla olevat kuutiot voi kerätä rakentamalla rataa niiden päälle. Omalla radalla lojuvan kuution voi kuljettaa siinä missä tavallisesti kaupungissa olevan, matka radalta ensimmäiseen kaupunkiin tai kylään lasketaan ensimmäiseksi linkiksi.

Kartalle on kahdet säännöt. Leppoisammassa versiossa kuutioita saa kuljettaa vapaasti sopivanvärisiin kaupunkeihin. Vaikeammassa versiossa tavaraa saa kuljettaa vain kartalla valmiiksi oleviin kaupunkeihin. Tällöin urbanisaatio on hyödytöntä ja oikeastaan lähinnä ase, jolla voi tärvellä vastapuolen reittejä.

Vaikeampi versio on todellakin vaikea. Kuutioiden haaliminen vaatii paljon radanrakentamista, joka maksaa, joten tuloihin on vaikea päästä käsiksi. Testipelissämme oli neljä pelaajaa, joista voittaja oli ainoa, joka ei mennyt konkurssiin. Itse sinnittelin seitsemännelle kierrokselle, vaikka tiesinkin että loppu on varma: osakkeet olivat kaikki pelissä eikä firma kannattanut, joten rahat loppuisivat varmasti.

Helpommassa versiossa pelin voi aloittaa näppärästi urbanisoimalla suoraan kuutiopeltojen keskelle, joten rahaa tulee sisään huomattavasti vähemmällä työllä. No, Age of Steam -faneissa on perinteisesti vähän masokistin vikaa, joten kenties kartta sopii hyvin kohderyhmälleen, itse kuitenkin aion seuraavalla kerralla kokeilla helpompaa sääntöä.

Yhteenveto

Tämä kolmen kartan setti on kelpo paketti, jossa on kaksi mielenkiintoista ja haastavaa kaksinpelikarttaa ja kokeilemisen arvoinen useamman pelaajan kartta. South Carolina nousee itselläni parhaiden kaksinpelikarttojen listalla korkealle ja Oklahoma Land Rushia kokeilisin mieluusti toistekin. 1867 Georgia Reconstruction tuntuu ensipelin perusteella liiankin ankaralta, mutta silläkin on faninsa ja kenties kokeilen sitä vielä joskus uudestaan paremmalla menestyksellä.

Faktat karttasetistä

Pituus: Kaksinpelikartoilla 30-45 minuuttia, Oklahoma Land Rushilla 90-150 minuuttia.

Peliharrastajan näkökulmasta kirja on kiinnostava, koska se esittelee paljon pelejä, joita ei ole aikaisemmin suomenkielisissä korttipelikirjoissa nähty. Joukossa on useita haastavia pelejä, jotka tarjoavat pelattavaa myös kokeneemmille kortinlyöjille. Luonnollisesti kirjassa esitellään myös tuttuja klassikoita, helppoja seurapelejä ja lastenpelejä.

Teosta saa kirjakaupoista edulliseen hintaan, noin 10-12 eurolla. Jos ei lähikirjakaupasta löydy, tilaamalla saa. Nettikirjakaupoista löytyy myös hyvin. Ostakaa pois, 150 korttipeliä on paras suomeksi julkaistu korttipelikirja.

Kirjan seuraksi on avattu Korttipeliopas-nettisivusto, joka esittelee korttipelejä ja pelikortteja. Sivuille lisätään vähintään lyhyt esittely kaikista kirjan peleistä ja osasta säännöt. Sääntökokoelmaa on tarkoitus laajentaa ajan mittaan ja esitellä kaiken maailman pelikortteja. Korttipelioppaassa toimii myös Pelikorttikauppa, joka ainoana Suomessa myy muun muassa 32 kortin pakkoja, keskieurooppalaisia kortteja ja pelikelpoisia tarot- ja tarock-kortteja.

Helsingin Pasilassa, osoitteessa Junailijankuja 2, avaa ovensa uudenlainen pelikauppa Poromagia. Porot tarjoavat peliharrastajien käyttöön kattavan valikoiman erilaisia pelejä (niin kortti- kuin lautapelejä) sekä noin 50 neliömetriä pelitilaa joka on jatkuvasti pelaajien käytössä.

Lautapeliharrastajille haluamme erityisesti mainita, että tiloissamme saa joka viikko kokeilla erilaisia pelejä sekä itse, että henkilökunnan opastuksella. Tarkoituksenamme on myös järjestää kaikenlaisia lautapelitapahtumia ja -turnauksia.

Poromagia toivottaa kaikki pelaamisesta kiinnostuneet tervetulleiksi tutustumaan uuteen, pelaamisen ehdolla toimivaan liikkeeseen.

Lue lisää Poromagian nettisivuilta.