Pelin idea

Alussa pelaajat asettuvat hallitsemaan jotain pelin neljästä valtiosta, jota sitten yritetään johtaa mantereen hallitsevaksi kansakunnaksi, aikarajana kolme aikakautta. Pelaajilla on käytössä kahdenlaisia muovifiguureja: sotilaista muodostetaan armeijoita, joilla vallataan naapuriprovinsseja ja emissaareilla luodaan kauppasuhteita. Laudalla seikkailee myös itse Conan tehden urotöitä. Kolmannella aikakaudella joku pelaajista voi yrittää lyödä Conanin kuninkaaksi keräten näin ylimääräisiä voittopisteitä, mutta epäonnistuessaan pelaaja häviää suoraan koko pelin.

Pelin hallitseva elementti ovat kaksi eriväristä noppasettiä, joiden eri sivujen numerot on korvattu erilaisilla symboleilla. Sininen setti määrittelee pelaajien tekemät toiminnot omalla vuorollaan. Jokainen ottaa vuorollaan nopan pöydästä ja tekee symbolin määrittelemän toiminnon, ja kun nopat loppuvat ne heitetään uudestaan ja homma jatkuu.

Punainen setti puolestaan määrittelee emissaarien ja armeijoiden onnistumisen, osapuolet heittävät noppia ja symbolit ilmaisevat onnistumiset ja epäonnistumiset, jonka jälkeen taistelussa häviäjä menettää yhden yksikön. Hyvin yksinkertaiseen noppamekaniikkaan tuodaan syvyyttä strategiakorteilla, jotka lisäävät onnistumisen tuottavien symbolien määrää, ja kansakuntakorteilla, jotka tuovat muita vaikutuksia toiminnon kulkuun.

Conan seikkailee

Koska Conan-pelistä on kyse, kyseinen barbaari vaeltelee pelilaudalla suorittaen urotekoja ja auttaa tai haittaa pelaajien toimintoja. Jokainen aikakausi on jaettu neljään seikkailuun, joiden päätteksi aikakausi vaihtuu. Jokaisen seikkailun alussa taistellaan Conanin suosiosta ja suurimman suosion saanut pelaaja kerää isoimman potin Conanin keräämistä naisista, aarteista ja hirviöistä. Näillä saa sitten haltuunsa erikoiskortteja ja pisteitä pelin lopussa. Suosiossa oleva pelaaja voi käyttää Conania mahdollisesti apunaan toiminnoissa, muita pelaajia Conanin läsnäolo omien alueiden läheisyydessä vain haittaa.

Vaikka kyse onkin strategiapelistä, Age of Conanissa on vaikea toteuttaa suuria suunnitelmia johtuen pienistä joukkomääristä ja melko suuresta tuurielementistä. Suunnitelmat muuttuvat helposti kädessä ja pöydässä olevien korttien mukaan ja peli keskittyy monesti enemmän oman valtakunnan kehittämiseen ilman suurempia konflikteja pelaajien välillä. Neutraalien provinssien valloittaminen ja kauppasuhteiden luominen on kuitenkin tehty melko mielenkiintoiseksi, joten oman pelin pelaaminenkin on mukavaa touhua.

Koska pelissä on kohtuullisesti erilaisia elementtejä se ei helposti sovellu satunnaisille pelaajille ja harrastajille se voi olla hieman suppea ja tuuriin painottuva. Ihan mielenkiintoinen peli on kuitenkin kyseessä ja hyvinä puolina mainittakoon melko selkeä pelinkesto ja Conanin maailma.

Lähikuva pelistä, etualalla pönöttää harmaana itse Conan. Isot palikat ovat linnoja. Kuva: Antony Hemme / BGG

Faktat Age of Conanista

Pituus: Ilmoitettu 90 minuuttia, mutta todellisuudessa arvio on hieman alakanttiin.

Peli idea

Ihmisten luomat ja sittemmin kapinaan nousseet cylon-robotit palaavat asutuille planeetoille tuhoten ihmisten planeetat Kobolin 12 siirtokuntaa. Vain kourallinen avaruusaluksia, suojanaan taisteluplaneetta Galactica, pääsee pakenemaan ihmiskunnan hävitystä ja tästä tilanteesta alkaa myös itse peli.

Kyseessä on yhteistyöpeli, jossa pelaajat valitsevat yhden sarjan hahmoista pelattavakseen ja yrittävät päästä laivastolla Kobol-planeetalle löytääkseen kartan Maahan, kadonneeseen 13. siirtokuntaan, uuden alun toivossa. Ihmiset voittavat, jos laivasto pääsee Koboliin. Cylonit voittavat, jos jokin neljästä resurssista (polttoaine, ruoka, moraali ja väestö)) tippuu nollaan tai cylonit onnistuvat valtaamaan Galactican tai vaurioittamaan sitä tarpeeksi.

Vuorollaan pelaajat voivat pelata toiminnon joko käden taitokorteista tai jostain laudan paikasta. Pilotit voivat myös taistella Galactican viereen ilmestyviä cylonaluksia vastaan, presidentti käyttää vaikutusvaltaansa ja amiraali lähettää ydinräjähteen tekemään massiivituhoa vihollislaivastojen keskuuteen. Tämän jälkeen pelaaja avaa kriisikortin, josta pelaajat yrittävät selvitä yhteistyöllä: uusia vihollisia voi ilmestyä, vanhat taistella, vesi loppua tai muuta ikävää voi tapahtua.

Pääasiallisesti ihmisillä menee aina huonosti ja helpotusta ei ole saatavilla pelin edetessä, vain kriisikorteissa usein esiintyvä jump preparation eli ylivalonnopeushypyn valmistelu edesauttaa laivaston etenemistä kohti määränpäätä. Kun hyppyä on valmisteltu tarpeeksi, voi laivasto paeta vihollisia saaden hengähdystauon ja kun hyppyjä on suoritettu tarpeeksi, laivasto saapuu Koboliin.

Jotta ihmisten etenemistä vaikeutettaisiin hieman lisää, niin viholliset ovat soluttaneet ihmisten keskuuteen ihmisten näköisiä cyloneita. Alussa pelaajille jaetaan kortit, jotka jakavat pelaajat ihmisiin ja soluttautuneisiin cyloneihin ja sitten pähkäilläänkin kuka laittaa lisää kapuloita rattaisiin. Paljastuneet vihulaiset eivät poistu pelistä, vaan jatkavat cylonien laivastossa ihmisten kiusaamista.

Puhetta ja paranoiaa

Pelin kantava idea on pelaajien välinen kommunikointi ja jos tästä ei pidä, ei pelikään silloin kiinnosta. Kriisejä pitäisi porukalla selvitellä, cylon-pelaajia pitäisi saada paljastettua ja tietenkin cylon-pelaajat saavat jatkuvasti olla valehtelemassa ja huijaamassa. Pelin kestosta puolet meneekin keskustelemiseen. Hyvällä peliporukalla välillä useiden tuntienkaan vierähtämistä ei meinaa huomata ja jännitys kasvaa vain loppua kohden, mutta epäsosiaalisten pelaajien kannattaa sijoittaa rahansa muihin peleihin.

Pelin harvat heikkoudet löytyvät sen vahvuuksista. Aina uudenlaiset kriisit ja tilanteet tekevät peleistä hyvinkin erilaisia, mutta johtuen korttipakkojen tuomasta sattumasta pelaajat voivat huomata olevansa heti alussa vihollisten piirittämänä ja Galactica tuhoutumisen partaalla tai tekemässä hyppyjä kohti Kobolia ilman suurempia vaikeuksia. Toisaalta suuret ongelmat tuovat jännitystä ja rauhallisempana aikana voi keskittyä vaikka aluksen korjailuun ja cylon pelaajien paljastamiseen.

Neljän ja kuuden pelaajan peleissä mukaan tulee cylon sympathizer -kortti, joka on hieman hutaisten tehty sääntö ja kyseisen roolin pelaaminen voi pelaajalle olla rajoitetumpaa ja tylsempää. Pelissä pitää myös pelaajien olla täysillä ja samalla asenteella mukana, koska esimerkiksi cylonpelaaja, joka keskittyy enemmän sarjakuvan lukemiseen kuin pelaamiseen voi pilata helposti kaikkien pelinautinnon.

Tiimipeli ja muiden pelaajien tavoitteiden epäily ei ole ainutlaatuinen teema (esimerkiksi käy Shadows over Camelot), mutta pelistä löytyy roppakaupalla omia ideoita ja hyvää toteutusta. Arkham Horror -tyylisestä seikkailusta ja tutkimisesta yhteistyönä ei ole kyse, mutta jos nauttii pelaajien välisestä kommunikaatiosta, paranoiasta ja varsinkin Battlestar Galactica -sarjasta kannattaa peliä vähintään kaverilla testata.

Pelin alkuasetelma. Kuva: Fantasy Flight

Ja tarina jatkuu…

Kuten sarjassakin, laivastoon liittyy toinen selvinnyt taisteluplaneetta nimeltä Pegasus. Lautapeli saa Pegasuksen vuonna 2009 ilmestyneessä Battlestar Galactica: Pegasus -lisäosassa. Pegasus on uudempi ja tehokkaampi, mutta sillä on myös astetta asennevammaisempi miehistö. Ensimmäinen lisäosa tuo peliin kaksi lisälautaa, Battlestar Pegasuksen sekä New Caprica -planeetan, uusia pelattavia hahmoja sekä täydennystä kaikkiin korttipakkoihin.

Lisäosan myötä voi pelata nyt myös cylon-johtajia, joilla on uusi Treachery-taitokorttipakka ja omat salaiset tavoitteet, taistella planeetalla cylonmiehittäjiä vastaan tai vaikka heittää muita pelaajia ilmalukosta avaruuteen. Pelien faneja varmasti miellyttävät myöskin muoviset Basestar-figut korvaamaan vanhat pahviset lätkät.

Faktat Battlestar Galacticasta

Pituus: Laatikkoon merkitty 120-180 minuuttia, mutta peli voi tästä helposti venyä.