Ensin ilmestyy Age of Industry kesäkuussa. Tämä teollisuuspeli perustuu suosittuun Brassiin, joka on Lautapelioppaan parhaiden pelien listallakin hyvin menestynyt peli Englannin teollisuuden kehityksestä. Age of Industry on pelin yleistetty versio, jota voi pelata useammalla eri kartalla. Mukana tulee ilmeisesti Saksan ja Uuden-Englannin kartat.

Brassista peliä on lyhennetty ja yksinkertaistettu hieman jättämällä kanavat pois. Brassissahan rakennellaan ensin kanavia, sitten pelin puolivälissä vaihdetaan rautateille. Kanavat eivät tainneet olla kaikkialla samanlainen hitti kuin Englannissa, joten niiden jättäminen pois helpottaa pelin siirtämistä paikasta toiseen kummasti. Suunnittelija Martin Wallace lupailee, että pelikokemus vastaa Brassia, mutta kestää vain puolet Brassin kestosta.

Lokakuussa Essenin messuille ilmestyy London, talouspeli, joka alkaa Lontoon suuresta palosta vuonna 1666 ja päättyy 1900-luvulle. Pelaajat pyörittävät omaa kaupunginosaansa ja yrittävät tienata rahaa bisneksillä.

Kolmas peli ilmestyy vasta maaliskuussa 2011, joten siitä on jaossa tietoa vähänlaisesti. Pelin nimi on A Few Acres of Snow ja se on kahden pelaajan sotapeli Ranskan ja Britannian taistelusta Kanadan hallinnasta.

Tilaus maksaa 135 euroa, sisältäen postikulut. Yksittäin tilattuna pelit maksavat luultavasti 40 euroa + 10 euroa postikuluja, eli ostamalla tilauksen säästää 15 euroa. Rajoitetun erän pelejä saa vain tilaamalla suoraan Treefrogilta, tavallisia pelejä voi saada muualtakin, mahdollisesti jopa suomalaisista liikkeistä. Treefrog on muuttanut bisnesideaansa ja 1 500 kappaleen laitoksen sijasta nykyään julkaistaan 3 000 kappaletta, josta 1 000 muunnetaan rajoitetuksi painokseksi parantamalla komponentteja, numeroimalla ja signeeraamalla.

Voit tilata pelit Warfrogin tilaussivulta. Maksamiseen tarvitaan PayPal-tunnukset tai luottokortti.

Alunperin peli on ilmestynyt vuonna 1997 Avalon Hillin julkaisemana nimellä Titan: The Arena. Vuonna 2004 ilmestyi Fantasy Flightin Colossal Arena -niminen laitos, johon tämä suomenkielinenkin laitos perustuu.

Pelin idea

Areena – Titaanien taistossa pelaajat ovat vedonlyöjiä, jotka seuraavat gladiaattorien kamppailua. Areenalla taistelee kahdeksan hahmoa, joiden puolesta pelaajat voivat lyödä vetoa ja mitä aikaisemmin pelaaja vedon asettaa, sitä arvokkaampi veto on pelin lopussa. Pelin gladiaattorit ovat toinen toistaan vahvempia fantasiahahmoja, joiden erikoisominaisuuksia pelaajilla on pelin kuluessa mahdollisuus päästä käyttämään.

Pelissä on viisi kierrosta, jossa kussakin pelaajalla on vähintään yksi vuoro (yleensä vuoroja pelaataan kierroksen aikana useampi). Omalla vuorollaan pelaaja voi asettaa vedon, pelata kortin, heittää pois ja nostaa kortteja sekä tarkistaa putoaako joku gladiaattoreista pois kamppailusta. Vedon asettaminen tapahtuu asettamalla vedonlyöntimerkki jollekin areenalla olevista hahmoista. Vedon arvo on korkeimmillaan pelin ensimmäisellä kierroksella ja pienenee pelin loppua kohden. Ensimmäisellä kierroksella pelaaja voi myös asettaa salaisen vedon, joka on arvokkain yksittäinen veto.

Omalla vuorollaan pelaaja pelaa myös yhden kortin, joka voi olla 1-10 arvoinen taistelukortti jollekin gladiaattoreista, yleisökortti tai tuomarikortti. Taistelukortit määräävät sen, kuka hahmoista jatkaa eteenpäin; siinä vaiheessa, kun kaikille taisteville gladiaattoreille on pelattu vähintään yksi taitelukortti ja jollain hahmolla on yksin pienin kortti pelattuna, tämä hahmo putoaa pelistä pois. Taistelukortin pelatessaan pelaajalla on myös mahdollisuus käyttää hahmon erikoisominaisuutta, jos hän on hahmon takaaja eli on lyönyt hahmon puolesta arvokkaimmat vedot. Yleisökortit ovat 1-10 arvoisia kortteja, jotka toimivat jokereina eli ne voi pelata mille tahansa hahmolle, mutta niillä ei voi aktivoida hahmon erikoisominaisuutta. Tuomarikorteilla kykenee paljastamaan salaisia vetoja tai nostamaan jo pelattuja taistelukortteja pelaajan käteen takaisin.

Hahmojen erikoisominaisuudet ovat pelissä ensisijaisen tärkeitä, sillä ne rikkovat pelin tavanomaisia sääntöjä. Hahmojen erikoisominaisuuksien avulla pelaajien on mahdollista muun muassa pelata toisen kortin, estää muita pelaajia käyttämästä korttejaan ja saada takaisin vedonlyöntimerkkejä pelistä jo pudonneilta hahmoilta. Pelin mukana tulee 12 erilaista hahmoa, joista kerralla pelissä on kahdeksan, joten erilaisia hahmokombinaatioita on runsaasti ja hahmojen erikoisominaisuuksien hallitseminen on haastavaa.

Peliä jatketaan niin pitkään, että pelissä saavutetaan viidennen kierroksen loppu tai kun nostopakasta nostetaan viimeinen kortti. Tämän jälkeen pelaajat paljastavat mahdolliset salaiset vetonsa ja laskevat yhteen pelin lopussa hengissä oleviin gladiaattoreihin kohdistuneet vetonsa. Pelaaja, jonka vetojen arvon on suurin voittaa pelin.

Viekö demoni voiton titaanista vai puukottaako kyklooppi kumpaakin selkään?

Areena – Titaanien taisto on viihdyttävä peli kaikille niille, jotka pitävät fantasiateemasta ja vedonlyönnistä. Knizia on parhaimmillaan loistava vedonlyöntipelien suunnittelija ja Areena – Titaanien taisto on hyvä esimerkki tästä. Vedonlyönneissä onnistuminen vaatii taitoa, kykyä hallita korttikättään ja käyttää hahmojen erikoisominaisuuksia omaksi hyödyksi sekä oikeaa ajoitusta korttien pelaamisen suhteen. Peli on myös sopivan yksinkertainen, jotta sitä voi pelata vähemmän pelejä harrastaneiden pelaajien kanssa niin, että heillä on pelin tuurielementin kautta myös mahdollisuus menestyä pelissä (vaikka kokemus voittomahdollisuuksia nostaakin merkittävästi).

Viidellä pelaajalla peli on kaoottinen ja pelaajien kontrolli pelin kulkuun pienenee. Peli onkin parhaimmillaan kolmella tai neljällä pelaajalla. Hahmojen erikoisominaisuudet eivät myöskään ole aivan parhaalla mahdollisella tavalla balanssissa, sillä tiettyjen hahmojen erikoisominaisuudet ovat huomattavasti vahvempia kuin muiden hahmojen. Lisäksi pelin suomennoksessa häiritsee se, että korteissa olevia tekstejä ei ole käännetty kokonaan suomeksi. Hahmoluokkien otsikot ovat englanninkielisiä, eli esimerkiksi kaikki peikkokortit on otsikoitu englanninkielisellä vastineellaan troll, ja vaikkei tämä pelaamista millään tavalla haittaakaan, tuntuu ratkaisu omituiselta.

Kaiken kaikkiaan Areena – Titaanien taisto on kuitenkin mielenkiintoinen lisä suomennettujen klassikkokorttipelien joukkoon ja ehdoton valinta kaikille vedonlyönnistä ja fantasiasta kiinnostuneille pelaajille.

Faktat Areena – Titaanien taistosta

Pituus: 30-60 minuuttia pelaajamäärästä riippuen

Pelin idea

Pelaajat lähtevät liikkeelle pelilaudan omalta puoleltaan kotiriviltä. Näillä riveillä sijaitsevat myös molempien pelaajien tukikohdat. Pelin voittaakseen on valloitettava vastustajan tukikohta, tai kolme vierekkäistä laattaa hänen kotiriviltään tai tuhota kaikki vastustajan yksiköt. Käytettävissä on skenaariosta riippuen erilaisia jalkaväen yksiköitä. Lisäksi erilaisia moottorilla kulkevia pelejä löytyy tiedustelujeepistä telakuorma-auton kautta tankkiin asti.

Pelin moottori ovat kortit, jotka jakautuvat toiminto- ja yksikkökortteihin. Toimintokortit jakaantuvat kolmeen eri kategoriaan: operaatio, taistelu ja yllätys. Kortteja on pelissä 240 kappaletta. Korttien pelaaminen maksaa ja pelaajilla on käytössään tätä varten pisteitä. Pisteitä saa lisää valtaamalla lisää alueita ja tuhoamalla vastustajan yksiköitä. Jotkin kortit antavat myös pisteitä.

Pelilauta on modulaarinen ja sen koko vaihtelee skenaarion mukaan. Kaksipuolisia laattoja on yhteensä 36 kappaletta ja tyypillinen pelialueen koko on 5 × 6 laattaa. Pelilaudan rakentelu vie alkuun jonkin verran aikaa. Samoin skenaarioon kuuluvien korttien etsintä. Muutaman pelin jälkeen alkuvalmistelut sujuvat jo muutamassa minuutissa. Ajallisesti setup on varmaankin Memoir ‘44:n luokkaa.

Taisteluvaihe on monipolvinen ja alkuun on hieman hankala muistaa kaikkia vaiheita. Mukana seuraa ohjekortti, jonka avulla eri vaiheita on helpompi seurata.

Pohdintaa

Memoirin myytyäni olen etsiskellyt seuraajaa kevyen sotapelin kategoriassa. Tällä hetkellä valitsisin kevyeksi sotapeliksi empimättä Panzer Generalin. Se on Memoiria huomattavasti syvällisempi ja antaa pelaajalle enemmän vapauksia strategian suhteen. Taisteluissa on käytössä ns. battle back ja muut sopivat yksiköt voivat antaa tulitukea. Enemmän tappiota kärsinyt osapuoli joutuu perääntymään, jos ei tuhoutunut kokonaan. Taistelujen voittamiseen tarvitaan sopivia kortteja — siis hieman onnea. Onnikaan ei tosin auta, jos ei ole tarpeeksi pisteitä jäljellä korttien pelaamiseen.

Muutaman pelin kokemuksella on selvinnyt, että pisteitä on hankalaa saada riittämään kaikkeen haluamaansa. Tästä seuraa se, että päällä on jatkuvasti semmoinen
pieni ahdistus. Yltiöpäinen hyökkääminen ja korttiensa pois pelaaminen voi kostautua vastustajan vuorolla. Uusia kortteja saa näet nostaa vasta seuraavan oman vuoronsa alussa.

Kortit ja countterit ovat hyvälaatuisia ja selkeitä. Pelilaudan palaset ja pistelaskulauta tahtovat käpristellä, vaikka ovat melko paksua pahvia. Se ei kuitenkaan vaikeuta pelaamista. Pelilaatikossa ilmoitettu kesto 45-60 minuuttia on mielestäni optimistinen. Ainakaan aluksi tätä ei pelaa alle tuntiin millään. Tosin kokemusta on
toistaiseksi vain parista skenaariosta.

Pelissä on omat säännöt myös yksinpeliin. Se toimii mainiosti. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava tuttavuus, jota voi suositella kevytsotaa harrastaville pelureille.

Faktat Panzer Generalista

Pituus: 45-60 minuuttia, oikeassa elämässä vähän kauemmin.

Pelin idea

Pelaajien tavoitteena on kerätä vähintään neljä voittopistettä pelin aikana. Ensimmäinen pelaaja, joka saavuttaa neljä voittopistettä päättää pelin, mutta muutkin pelaajat voivat päästä samaan pistemäärään, jolloin voittajan määrää pelaajien kukkaroon jäljelle jääneen rahan määrä. Pisteistä kilvoitellaan viidessä kategoriassa: vaikutusvaltapisteissä, osakepisteissä, pääosastopisteissä, lahjantapisteissä sekä hallintoneuvostopisteissä. Kun pelaaja on kerännyt riittävästi pisteitä kussakin näistä viidestä kategoriastasta, hän saavuttaa voittopisteen. Lisäksi jaossa on salainen voittopistepiste, jonka pelaaja voi saavuttaa olemalla arkkivihollistaan (yksi toisista pelaajista) parempi kolmessa edellä mainitussa kategoriassa.

Power Struggle etenee kierroksissa, joissa ensimmäisessä vaiheessa yritykselle valitaan uusi johtaja yrityksen hallituksesta. Uusi johtaja valitaan sen pelaajan valtablokista, jonka johtajat ovat enemmistössä yrityksen hallituksessa. Johtajan valinnan jälkeen pelaajat käyvät läpi yrityksen 6 divisioonaa ja kutakin divisioonaa hallitseva pelaaja saa oman johtajansa divisioonan johtajaksi. Divisioonat vaihtavat valtataistelussa herkästi omistajaa, ja jos pelaajan johtaja lempataan divisioonansa johdosta pois, tämä pääsee vaihtoehtoisesti viisihenkiseen hallitukseen tai yrityksen hallintoneuvostoon. Kun uudet divisioonan johtajat on valittu, saavat uudet omistajat käyttöönsä divisioonansa etulaatan. Lisäksi pelaajat, joilla on johtaja tai hallituksen jäseniä omasta valtablokistaan saavat vaikutusvaltapisteitä.

Pelissä on kuusi erilaista divisioonaa, joiden johtamisesta pelaajat saavat divisioonan tehtävään liittyvän edun, joka kuvaataan etulaatassa. Kehitysosaston johtaja voi vuorollaan erottaa vastustajien työntekijöitä, henkilöstöosaston johtaja voi palkata ylimääräisiä työntekijöitä, kommunikaatio-osaston johtaja määrittelee pelin kierroksen pituuden ja aloittaa toimintojen pelaamisen, kirjanpito-osaston johtaja saa alennusta yrityksen osakepisteistä, immateriaaliosaston johtaja voi muuttaa työntekijöitä vaikutusvaltapisteiksi ja johdon laskentatoimen osaston johtaja saa lisätuloja kaikista oman valtablokin hallussa olevista osastoista pelilaudalla.

Tärkeät toimintokierrokset

Pelin tärkein vaihe on toimintokierrokset, jotka alkavat, kun divisioonan johtajat ovat vaihtuneet ja vaikutusvaltapisteet yrityksen pomosta ja hallituksen jäsenistä on jaettu. Toimintokierroksen aluksi kommunikaatio-osaston johtaja saa kahdeksan tapahtumakorttia, jotka hän järjestää mieleiseensä järjestykseen. Tämän jälkeen kortteja nostetaan yksi kerrallaan, toteutetaan kortin tapahtuma ja jokainen pelaaja saa tehdä yhden toiminnon. Korttien tapahtumat ovat pääsääntöisesti yksinkertaisesti motivaation vähenemistä tai kasvua, mutta mukana on myös kortteja, joissa pelaajat menettävät rahaa yritykselle. Jokaisella kierroksella on myös tulokortti, jonka kääntyessä pelaajat keräävät tuottoja yrityksestä sekä toimintokierroksen päättävä kortti, jonka kääntyessä toimintokierros päättyy välittömästi.

Kun toimintokortti on käännetty kommunikaatiojohtaja aloittaa toimintojen pelaamisen. Hän voi tuoda laudalle uusia työntekijöitä, perustaa uusia osastoja ja pääosastoja divisiooniin, siirrellä osastoja ja pääosastoja divisoonasta toiseen tai yrittää lahjoa toisia pelaajia. Lisäksi pelaaja voi ostaa osakepisteitä, vaikutusvaltapisteitä, pääosastopisteitä ja johtokuntapisteitä, jotka vievät pelaajaa lähemmäs neljän pelipisteen saavuttamista ja pelin voittoa.

Kun kaikki pelaajat ovat pelanneet kierroksen oman toimintonsa, käännetään tapahtumakorttipakasta uusi kortti, jonka tapahtuma toteutetaan ja pelaajat pelaavat uudet toiminnot. Tätä jatketaan kunnes tapahtumakorttipakasta nousee kierroksen päättävä kortti siirrytään jälleen uuden johtajan valitsemiseen ja sitä seuraaviin toimenpiteisiin ja aloitetaan uusi kierros.

Kierroksia toistetaan niin pitkään, kunnes jollain pelaajista saa neljännen voittopisteensä. Hän ilmoittaa tällöin muille pelaajille, että on saavuttanut pelin päättymiseen edellytettävän pistemäärän. Kyseisen pelaajan jälkeen vuorossa olevilla pelaajilla on vielä mahdollisuus yhden toiminnon toteuttamiseen, jolla heillä on myös mahdollista kasvattaa omaa voittopistemääräänsä (neljään tai parhaimmillaan viiteen) ja eniten voittopisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Yrityksen henkilöstöä. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Yritystoimintaa italialaiseen malliin

Power Struggle kuvaa onnistuneesti suuryrityksen varjopuolia ja sitä kuinka motivaation heikkenemisellä on negatiivisia seurauksia yrityksen kannalta. Peli on vahvasti temaattinen ja teema on mukavasti läsnä pelissä alusta loppuun, pelin komponentit ovat erinomaiset, mikä edesauttaa positiivisen pelikokemuksen syntymistä ja pelin mekaniikat toimivat hyvin ja tukevat teemaa loistavasti.

Power Struggle on suunnattu peliharrastajille ja pelissä on paljon opittavaa ainakin ensimmäiselle pelikerralle. Pelin sääntöjen selittäminen kestää helposti yli 30 minuuttia ja pelin pelaaminen alle 90 minuutin on haastavaa. Huolimatta pelin pitkähköstä kestosta peli tuntuu usein loppuvan hiukan liian aikaisin juuri, kun pelaajat ovat saaneet valtablokkinsa voittopistekoneen käyntiin. Pelin balanssissa olisi myös hiukan korjattavaa, sillä erityisesti lahjomisen kohdalla voittopiste on vaikea saavuttaa, mikä vaikuttaa erityisesti niihin pelaajiin, joiden salaisena tehtävänä on lahjomisessa menestyminen.

Kaiken kaikkiaan Power Struggle on kuitenkin, pienistä puutteistaan huolimatta, loistava peli, joka tarjoaa runsaasti pelattavaa viihdyttävään ja temaattiseen pakettiin käärittynä. Kukapa ei tahtoisi leikkiä Berlusconia tämän saksalaissuuntaisen europelin tarjoamalla hiekkalaatikolla ja luoda siten legendan itsestään suuryrityksen sisäisellä kähminnällä.

Faktat Power Strugglesta

Pituus: 90-120 min (uusien pelaajien kanssa sääntöjen selittämiseen tulee varata vähintään 30 min)

Pelin idea

Peloponnes kuuluu peleihin, jotka tiivistävät olennaisimman hyvin rajattuun peliaikaan. Koko pelin kesto on täsmälleen kahdeksan kierrosta, joista jokaisen aikana pelaajilla on mahdollisuus liittää valtakuntaansa yksi huutokaupassa voittamansa laatta, tuottaa resursseja ja mahdollisesti kärsiä jonkin onnettomuuden iskiessä. Kolmesti pelin aikana tulee vastaan huoltokierros, jonka aikana pelaajan on pystyttävä ruokkimaan kansansa ja rakentamaan mahdolliset keskeneräiset rakennukset valmiiksi.

Varsinaista pelilautaa ei Peloponnesissa ole, vaan jokaisen pelaajan sivilisaatio on abstrahoitu vain omaksi pelialustaksi, johon lähinnä kirjataan käytössä olevat ja tuotettavat resurssit, sekä laattoihin, joista käydään jokaisella pelikierroksella huutokauppaa. Huutokaupattavat laatat sekoitetaan taustansa mukaan pelin alussa kolmeen pinoon, joista A-pinoon ja B-pinoon tulee 15 laattaa ja C-pinoon 10. Tämä jakaa pelin kolmeen pelivaiheeseen, joista kaksi ensimmäistä kestää kolme pelikierrosta ja viimeinen kaksi.

Laattoja on kahta tyyppiä — rakennuksia ja alueita. Jokaiseen laattaan on kirjattu niiden minimihinta huutokaupassa, pistearvo, sekä mahdolliset kertahyödyt, kierroskohtaiset resurssituotannot, rakennuskustannukset ja erikoistoiminnot. Yleisesti ottaen mitä pidemmälle peli etenee, sen parempia laattoja tulee tarjolle, mutta samalla niiden kustannukset kasvavat.

Pelin alussa jokaiselle pelaajalle arvotaan seitsemästä mahdollisesta erilaisesta alkulaatasta yksi, joka toimii hänen sivilisaationsa keskuksena. Jokainen alkulaatta tuottaa hieman erilaisen yhdistelmän resursseja, ja myös pelin alussa käytettävissä olevat resurssit, rahat ja asukasluku poikkeavat toisistaan. Alkulaatat määräävät myös ensimmäisen kierroksen huutokauppajärjestyksen.

Aluelisäyksiä huutokaupalla

Pelikierroksen tärkein kohta on huutokauppavaihe. Jokaisella kierroksella paljastetaan viisi laattaa, joista varsinaiseen huutokauppaan laitetaan pelaajamäärän verran laattoja. Loput paljastetut laatat jätetään myös saataville valloitusta varten. Esimerkiksi kolminpelissä siis asetetaan huudettavaksi kolme ja valloitettavaksi kaksi, mutta viisinpelissä kaikki laatat tulevat huutokauppaan.

Jokaisella pelaajalla on nyt kierrosjärjestyksessä mahdollisuus tehdä huuto yhdestä laatasta. Minimihinta on siis kirjattuna laattaan, mutta useinkaan tämä ei riitä laatan voittamiseen. Jos joku huutaa samasta laatasta enemmän kuin edellä huutanut, on aiemmalla huutajalla kaksi vaihtoehtoa: siirtyminen toiselle laatalle tai vetäytyminen. Pelaaja voi siirtää panoksensa toiselle laatalle, jos panos on vähintään laatan minimihinnan suuruinen, ja jos siinä ei ole omaa panosta suurempia huutoja. Panostaan ei siirtotilanteessa saa muuttaa. Jos siirtyminen ei onnistu, tai jos mieluisia laattoja ei ole tarjolla, voi yhdellä laatalla hävinnyt pelaaja myös vetäytyä huutokaupasta. Tällöin hän saa pankista yhden ylimääräisen kolikon, mutta uusi sivilisaatiolaatta jää tällä kierroksella hankkimatta.

Laattojen valloittaminen on yksinkertaisempaa, mutta kalliimpaa. Huutokauppaan osallistumisen sijasta pelaajan voi halutessaan myös valloittaa jonkin huutokaupan ulkopuolisista laatoista. Tällöin pelaaja saa laatan itselleen vain maksamalla kolme rahaa yli valloitettavan laatan minimihinnan. Kolmantena optiona pelaajalla on koko huutokauppakierroksen passaaminen, jolloin hän saa kolme ylimääräistä rahaa pankista. Huutokaupan perusteella määräytyy myös seuraavan kierroksen huutojärjestys. Korkeimman panoksen pelannut pelaaja siirtyy vuorojärjestyksen kärkeen, ja muut suuruusjärjestyksessä hänen jälkeensä. Yhtä suuret huudot pelanneiden pelaajien järjestys ei vaihdu. Huutamatta ja valloittamatta jääneet laatat poistetaan pelistä.

Huutokaupan jälkeen pelaajat liittävät uudet laattansa sivilisaatioonsa. Aluelaatat, jotka tuottavat jotain kolmesta mahdollisesta resurssista, viljaa, puuta tai kiveä, kerätään alkulaatan oikealle puolelle, ja rakennukset kerätään alkulaatan vasemmalle puolelle. Aluelaattojen hankkimiseen liittyy rajoite: jos pelaaja haluaa lisätä itselleen uuden laatan, on sen tuotettava vähintään yhtä samaa resurssia kuin viereinen laatta. Pelkän kivilouhoksen viereen ei siis voida laittaa viljaa ja puuta tuottavaa laattaa, mutta sen sijaan esimerkiksi kiveä ja puuta tuottava laatta siihen sopii. Poikkeuksena on ensimmäinen aluelaatta, joka saa olla mikä hyvänsä riippumatta hänen aloituslaattansa tuotannosta. Mikäli pelaaja hankkii vahingossa laatan, jota hän ei voi liittää itselleen, hän vain menettää siitä huutamansa rahat.

Rakennuslaatta puolestaan liitetään omaan sivilisaatioon hieman eri tavalla. Rakennuksesta pitää maksaa siihen kirjattu rakennushinta resursseina. Jos vaadittua hintaa ei pysty maksamaan, on pelaajan asetettava yksi kolikko rakennuksen päälle osoittamaan, että se ei ole vielä valmis. Valmistumattomat rakennukset pitää pystyä rakentamaan valmiiksi seuraavalla huoltokierroksella, tai ne menettää. Jos pelaajalla ei ole rahaa huutokaupan jälkeen jäljellä, ei hän voi liittää Uudet laatat antavat yleensä jonkin kertaluonteisen edun — yleensä rahaa tai asukkaita — jonka saa siitä huolimatta, pystyykö laatan rakentamaan valmiiksi vai ei. Myös laatan tuotannon ja mahdollisen erikoisominaisuuden saa heti käyttöön, vaikka laatan rakennus jäisikin vielä kesken.

Mustan pelaajan sivilisaatio. Kuva: Sonja Tolvanen / BGG

Tuloja ja tuhoja

Uusien laattojen lisäämisen ja niistä tulleiden kertahyötyjen saamisen jälkeen on vuorossa tuotantovaihe. Pelaajat saavat väkilukunsa mukaan rahaa, ja lisäksi he tuottavat laattojensa mukaan viljaa, puuta ja kiveä, ja lisäävät nämä omiin taulukkoihinsa. Taulukoissa on vain rajallinen määrä tilaa kaikille resursseille, mutta ylimenevä tuotanto voidaan kanavoida luksustuotteiden tekoon. Luksustuotteet ovat kätevä jokeriresurssi, sillä niitä voi vaihtaa miksi tahansa muuksi tuotteeksi, jopa rahaksi, aina tarpeen tullen suhteella 2:1. Näin ylituotanto jollakin aluella antaa mahdollisuuden jättää jonkin muun tuotannon vähemmälle, mutta huomattavaa on, että luksustuotteilla maksaminen on siis kaksi kertaa kalliimpaa kuin varsinaisesti vaadituilla tuotteilla. Luksustuotteet ovat kuitenkin useimmiten hyvä hätävara, mutta niiden varaan rakentamisessa on kuitenkin riskinsä.

Tuotannon jälkeen paljastetaan vielä kierroksen päätteeksi kaksi katastrofilaattaa. Pelissä on viisi ikävää onnettomuutta, joista jokainen iskee pelin aikana täsmälleen kerran. Rutto tappaa kolmasosan väestöstä, kuivuus vie kolmasosan viljasta. Myrsky tuhoaa aluelaattoja, ellei maksa kovaa korvausta, maanjäristys puolestaan tuhoaa vastaavasti rakennuksia. Rappio vie tuotettuja luksustuotteita. Onnettomuus iskee, kun kolmas onnettomuuden laatta paljastetaan. Näin ollen onnettomuuksiin ehtii jotenkuten yleensä varautumaan, mutta yhtä kaikki ne tuottavat kyllä kovaa päänvaivaa ja ikävyyksiä. Käytännössä mitä pidemmällä pelissä onnettomuudet iskevät, sen hankalampi niistä on toipua. Pelin loppuun osuu varmasti ainakin yksi onnettomuus, useimmiten kaksi. Jotkut laatoista tarjoavat immuniteetin jotakin onnettomuutta kohtaan, ja ne ovatkin yleensä huutokaupassa melko haluttua tavaraa.

Kerran B-vaiheen aikana, eli kierroksilla 4-6, ja kerran C-vaiheen aikana, eli kierroksilla 7-8, laattapinosta nousee laatta, joka laukaisee välittömästi ennen huutokauppaa huoltokierroksen. Huoltokierroksella pelaajan on pystyttävä maksamaan yksi vilja jokaista asukastaan kohden. Mikäli viljaa ei ole riittävästi, voidaan puutetta korvata luksustuotteilla, mutta jos nekään eivät riitä, on väkeä pakko tappaa nälkään. Edelleen valmistumattomattomien rakennusten rakennusresurssit on nyt pystyttävä maksamaan. Mikäli tämä ei onnistu, poistuu laatta pelistä. Panttina olleen kolikon saa nyt takaisin riippumatta siitä, saako rakennuksen valmiiksi vai ei.

Kahdeksannen kierroksen katastrofien jälkeen tulee vielä kolmas huoltokierros, joka päättää pelin. Tämän jälkeen on vuorossa pisteidenlasku. Pelaajat laskevat ensin laatoissa olevat pistemääränsä, joihin jokaisesta kolmesta jäljelle jääneestä rahasta saa vielä lisää yhden pisteen. Muita ylimääräisiä resursseja ei hyvitetä. Tämän jälkeen he kertovat väkimääränsä kolmella. Pienempi näistä kahdesta luvusta on pelaajan saavuttama pistemäärä. Eniten pisteitä saanut pelaaja on voittaja.

Pelin loppuvaiheet, valtakunnat alkavat olla lopullisella tolallaan. Kuva: Sonja Tolvanen / BGG

Sivilisaation nousu ja tuho pikakelauksena

Bernd Eisenstein on käyttänyt Peloponnesin yksityiskohtien hiomiseen aikaa useamman vuoden, ja se myös näkyy lopputuloksessa: kokonaisuudessa ei tunnu olevan yhtään huonosti toimivaa palasta eikä myöskään mitään turhaa. Oikeastaan pelissä ei ole pelaajaa kohden kuin kahdeksan päätöstä — jokaisella kierroksella pitää päättää, mistä laatasta huutaa ja kuinka paljon — mutta nämä päätökset ovat erittäin herkullisia ja kiperiä. Rahaa ei ole ylenmäärin tuhlattavaksi, ennemminkin seinä tulee vastaan jossain vaiheessa. Jokaisella kierroksella ei mitenkään voi olla varaa valloitukseen, ja joskus pelkästään huutokauppaankin osallistuminen tuntuu liian kalliilta. Kuitenkaan pisteitä ei saa, ellei hanki laattoja. Useimmiten uusien laattojen hankkiminen on myös ainoa konsti väkiluvun lisäämiseen.

Huutokauppaan osallistumista säätelee muu pelistrategia: minkälaista tuotantoa pelaaja tavoittelee. Onko tavoitteena tuottaa hieman kaikkea vai panostaa vahvasti yhteen tuotteeseen, jolloin on mahdollista luksustuotteilla paikata puutetta muusta. Avainkysymys on viljan hankkiminen. Koska toinen pelin pistemääristä perustuu väkilukuun, on kansa saatava pysymään huoltokierroksilla hengissä. Pahimmassa tapauksessa on mahdollista, jopa varsin todennäköistä, että huoltokierroksia tulee kaksi peräkkäin, ja väliin iskee vielä jokin onnettomuus. Jos väkensä joutuu tappamaan nälkään (tai ruttoon), on hyvin hankalaa nousta kilpailemaan pelin voitosta. Tasapaino väkimäärän ja muiden pisteiden välillä on tärkeää. Miten se taas toteutetaan, onkin eri kysymys.

Peloponnes ei siis tarjoa välttämättä mitään erityisen uutta ja vallankumouksellista pelirintamalla, mutta kokonaisuutena peli toimii äärimmäisen nautinnollisesti. Pelin kesto on juuri sopiva pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun, eikä draaman kaari tunnu jäävän mitenkään olennaisesti vajaaksi. Onnettomuudet ovat juuri riittävän ilkeitä pitämään sopivan ahdistuksen päällä koko ajan. Huutokauppa tarjoaa myös mahdollisuuden pelata toisia vastaan samalla omaa peliään edistäen. Peli toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä; kaksinpeli saattaa pidemmän päälle hukata osan pelin mielenkiinnosta interaktion ollessa vähäisempää. Ainakin sivilisaatiopelien ja huutokauppapelien ystäville Peloponnes tarjoaa mukavaa haastetta pitkäksi ajaksi.

Lisäosa ja yksinpeli

Samaan aikaan varsinaisen pelin kanssa julkaistiin myös pieni lisäosa Peloponnesiin. Sen mukana tulee kahdeksan uutta huutokaupattavaa laattaa, jotka voidaan ottaa joko osittain tai kokonaan peliin mukaan. Näin peli laajenee jopa kuusinpelattavaksi. Myös kuusinpeli toimii mainiosti tehden huutokaupasta erityisesti vuorojärjestyksessä alussa oleville piinallisen hankalan. Mukana tulee myös kuusi merilaattaa, joista arvotaan peliin mukaan yhtä monta kuin pelissä on pelaajia. Jokaisen huutokaupan alussa pelaaja voi hankkia itselleen yhden jäljellä olevista meristä maksamalla sen hankintahinnan. Merilaatat voivat tuoda pisteitä tai kasvattaa väkilukua. Lisäksi jokainen merilaatta korvaa huoltokierroksella yhden viljan kansakuntaa ruokittaessa. Oikeastaan ei ole mitään erityistä syytä, miksei lisäosa olisi voinut olla mukana jo peruspelissäkin.

Peloponnes tarjoaa myös mahdollisuuden soolopeliin, joka soveltuu pelin mekaniikan harjoitteluun ja toisaalta omien taitojen kehittämiseen. Yksinpelissä pelaaja pelaa melko lailla samaan tapaan kuin moninpeleissäkin, mutta huutokaupassa ei tietenkään tarvitse maksaa lähtöhintoja enempää. Lisäksi käyttöön voi ottaa muutamia ylimääräisiä resursseja. Yksinpeliin on laadittu tasojärjestelmä, jossa seuraavalle tasolle pääsee aina saamalla kasaan jonkin vaaditun pistemäärän. Kaikkineen yksinpeli ei välttämättä ole kovin kiinnostava, mutta kyllä se pelin opiskeluun ja satunnaiseksi ajanvietteeksi sopii.

Faktat Peloponnesista

Pituus: 30-60 minuuttia. Isompi pelaajamäärä pidentää huutokauppoja ja samalla myös peliaikaa.

Toivon mukaan kommentointi jatkuu vilkkaana kommenttikuukauden päättymisestä huolimatta!

Kaupan löytää Riihimäeltä osoitteesta Hämeenkatu 31 B. Kaupalla ei ole varsinaisia nettisivuja, mutta löydät sen Facebookista.

Kauppaa pyörittää Mindwarrior Games, joka julkaisee tänä vuonna kaksi omaa peliä. Maaliskuussa julkaistaa Atlantic Triangle, jossa seilataan 1700-luvulla pitkin ja poikin Atlanttia kolmen mantereen välillä käyden kauppaa ja metsästäen merirosvoja. Syksyllä Essenissä esiteltiin Odin’s Table, joka yhdistelee viikinkimytologiaa, korttipelejä ja tammen tyylistä perinteisempää strategiapeliä.

Atlantic Triangle -pelin komponentteja. Kuva: Mindwarrior Games

Finaalipelin voitti selkeällä erolla Tommi Lantta, josta tuli näin Suomen mestari. Finaalin tulokset:

1. Tommi Lantta, 190 pistettä
2. Sameli Valkama, 149 pistettä
3. Kerttu Palmunen, 136 pistettä
4. Hanna Pilli, 24 pistettä

JunaCon oli muutenkin menestys, kävijöitä oli yhteensä 46 — markkinoinnin määrään nähden kelpo tulos. Tapahtumassa pelattiin monenlaisia junapelejä, itse keskityin testaamaan ensimmäistä kertaa todellista klassikkoa, 18xx-sarjan peruspeliä 1830:tä. Sen lisäksi ehdin pelata vain yhden Preußische Ostbahnin — mutta kyllä näiden vuoksi kannatti Turussa poiketa. 18xx:ää pelattiin muutenkin, lauantaina pyöri parhaimmillaan kolme 18xx-peliä yhtä aikaa.

Reiner Knizian suunnittelema peli on syystäkin Lautapelioppaan lastenpelilistan kärjessä. Päällisin puolin hyvin yksinkertainen peli tarjoaa paljon purtavaa sekä pienemmille että isommille pelaajille. Kilpikonnakisailu on yllättävän addiktoivaa, joten tähän peliin kannattaa tutustua. Harmillisesti peli on ainakin Suomessa loppuunmyyty, joten jos törmäät siihen jossakin, kannattaa napata se talteen!

Winsome Gamesin tavanomaisen karu julkaisu löysi pari vuotta ilmestymisensä jälkeen uuden julkaisijan. Pelistä on tulossa koreampi versio lähitulevaisuudessa, tarkemmat tiedot ovat tosin vielä hämärän peitossa.

Pelin idea

Kyseessä on siis junapeli, jossa tavalliseen tapaan ostellaan osakkeita, rakennetaan rataa ja yritetään rikastua. Pelissä kahdeksan rautatieyhtiötä aloittavat toimintansa eri puolilla Saksaa. Yhtiöillä on omat erityispiirteensä, osa on rajoittuneempia ja osa tehokkaampia. Peli alkaa sillä, että jokaiselta yhtiöltä myydään huutokaupalla yksi kolmesta osakkeesta.

Sen jälkeen päästään ensimmäistä kertaa ratkaisemaan vuorojärjestystä erikoisella tavalla, jossa piilee Preußische Ostbahnin varsinainen juju. Pelaajat saavat tuloa osakkeistaan, firmoilla ja sitä kautta osakkeilla on joku arvo ja pelaajan tulotaso on kaikkien omistettujen osakkeiden arvojen summa. Johdossa oleva pelaaja saa yhden kuution, kakkosena oleva kaksi, kolmas kolme ja niin edelleen. Kuutiot laitetaan kuppiin tai pussiin, josta nostetaan sokkona pelaajien määrän verran kuutiota, jotka näyttävät, ketkä saavat vuoroja ja missä järjestyksessä.

Mitä paremmin menestyy, sitä vähemmän voi odottaa saavansa vuoroja, siis, ja vaikutus korostuu, mitä enemmän pelissä on pelaajia. Viisinpelissä johdossa olevalla pelaajalla on vain yksi kuutio muiden 14 kuutiota vastaan! Johdossa oleminen tuloissa ei siis ole viisasta, ellei ole varautunut pärjäämään ilman vuoroja.

Vuoroilla voi joko rakentaa rataa firmalla, josta omistaa vähintään yhden osakkeen tai laittaa osakkeen myyntiin avoimella huutokaupalla. Radanrakentaminen on yksinkertaista kuutioiden latomista kartalle yhtiön kassasta nostetuilla rahoilla. Sekä rahaa että kuutioita on varsin rajallisesti. Tavoitteena on ajaa ratoja kaupunkeihin, joista saa lisätuloja firmalle ja sitä kautta itselle, mutta vielä tärkeämpää on yhtiöiden törmäyttäminen.

Aina kun kahden rautatieyhtiön radat kohtaavat ensimmäisen kerran, seuraa osingonjako. Kaikki yhtiöt maksavat arvonsa verran osinkoa osakkeenomistajille ja mikä tärkeintä, törmäyksen aiheuttanut yhtiö maksaa tuplaosingot. Koska pelin voittaa se, jolla on eniten rahaa siinä vaiheessa kun rautatiet ovat törmäilleet toisiinsa tarpeeksi (kaikki ovat yhdistyneet vähintään kahteen muuhun rautatiehen), tuplaosinkojen keräily on luonnollisesti iloinen asia.

Asemointia ja tarkkaa peliä

Preußische Ostbahnissa pitää huolehtia pääasiassa parista asiasta: pitää pärjätä, vaikka ei saisikaan vuoroja ja toisaalta kun saa vuoroja, pitää huolehtia, että itselle edulliset yhtiöt maksavat tuplaosinkoja. Ensimmäinen hoituu hankkimalla osakekaupoilla hyviä liittolaisia mieluiten vuorojärjestyksen toisesta päästä ja jälkimmäinen vaatii vähän taktikointia ja puhujatoimintoja.

Vuorojärjestysmekaniikka on pelin sielu. Toiset kokevat sen epäreiluksi ja ongelmalliseksi, mutta jos sitä muuttaa, ei enää pelaa Preußische Ostbahnia. Sitä paitsi, vuorojen saaminen ei takaa menestystä. Sekin on nähty, että vähiten vuoroja pelannut voitti ja eniten vuoroja saanut hävisi. Aivan alkuvaiheessa pitkällinen vuorotta jääminen voi tuoda haasteita, varsinkin jos käteistä on vähän eikä lisäosakkeiden saaminen onnistu ja viisinpelissä ilmiö saattaa korostua — en tiedä, viisinpeli on vielä testaamatta — mutta yleensä pelin häviäminen edellyttää ihan omatoimista sössimistä.

Chicago Expressiin verrattuna Ostbahn on vähän erityylinen peli. Kummassakin pelissä on tärkeää saada sopivat osakkeet toisten pelaajien osakesalkkuihin nähden, mutta siihenpä yhteydet pääasiassa jäävät. Ostbahn on jotenkin hauskempi ja rennompi peli kuin aika vakavahenkinen Chicago Express. Jos osakkeiden arvojen liudentuminen ärsyttää, siitä ei Ostbahnissa tarvitse kärsiä ollenkaan. Radanrakennus on myös asteen verran kiinnostavampaa ja taktisempaa, kun tavoitteet ovat Chicagoon puskemista monipuolisempia. Chicago Express on hieno peli, mutta itse nautin Preußische Ostbahnin pelaamisesta enemmän.

Preußische Ostbahn on selkeän asiallinen peli, mutta ei todellakaan mikään suuri ilo silmälle. Kuva: Benjamin Keightley / BGG

Uusi laitos luvassa

Preußische Ostbahn on Winsome Gamesin peli, eli todella ruma ja tässä tapauksessa myös hieman epäkäytännöllinen — keltainen väri valkoisella pohjalla ei ole hyvä käytettävyyden kannalta. Peli ilmestyi alunperin vuoden 2008 Essen-setissä Gulf, Mobile & Ohion kanssa ja sittemmin siitä on ilmestynyt pari lisäpainosta.

Joku toistaiseksi tuntematon julkaisija on lisensoinut pelin ja julkaisee sen vuoden 2010 aikana, oletettavasti Essenissä. Odotettavissa on Chicago Expressin kaltainen kohennettu versio, mutta tarkempia yksityiskohtia ja mahdollisia sääntömuutoksia ei ole vielä tiedossa. Toivottavasti peliä ei muuteta radikaalisti, sillä se on tällaisena todella hyvä.

Peliin on ilmestynyt yksi lisäosakin, Berlin-Stettiner-rautatie. Se lisää peliin rautatieyhtiön, jolla on poikkeuksellisesti vain kaksi osaketta. En osaa vielä arvioida lisäosan merkitystä pelille kovin tarkkaan, mutta suurensuuri se ei ole.

Faktat Preußische Ostbahnista

Pituus: 75-90 min. Aloittelijoilla mennee helposti vähän pidempäänkin.