Abstrakti peli — Teematon peli, jossa pelimekaniikkaa ei ole kääritty turhiin koristeisiin. Monet klassikkopelit kuten shakki, go ja backgammon ovat abstrakteja. Peli voi tuntua abstraktilta, vaikka sillä jokin teema olisikin. Aavikon karavaanit on hyvä esimerkki pelistä, jossa teemalla ei ole mitään tekemistä pelimekaniikan kanssa, vaan sen voisi poistaa kokonaan ilman että peli kärsisi siitä. Abstrakteja pelejä.

Alue-enemmistöpeli (area control, area majority, area influence) — Pelaajat sijoittavat resursseja erilaisille alueille ja pisteytyksessä ratkaisee se, kenellä on alueella enemmistö. Tavallisesti eniten panostanut pelaaja saa eniten pisteitä, toiseksi tullut esimerkiksi puolet voittajan pisteistä ja kolmas neljäsosan. El Grande on alue-enemmistöpelien klassikko.

Analyysihalvaus (analysis paralysis, AP) — Analyysihalvauksesta kärsivä pelaaja halvaantuu vuorollaan miettimään siirtojaan uudestaan ja uudestaan. Taipumus on pelaaja- ja pelikohtainen. Tietyt pelit ajavat tietyt pelaajat halvauksen partaalle. Erityisesti Tikalin kaltaiset toimintapisteisiin perustuvat pelit ovat tyypillisesti tällaisia pelejä. Analyysihalvaus itsessään ei ole ongelma; muiden pelaajien kyllästyminen odotteluun on. Tilannetta voi yrittää ratkaista ajastimilla, mutta aikapaine voi jopa pahentaa tilannetta ja tehdä pelikokemuksesta miettijälle hyvin epämiellyttävän. Parempi ratkaisu onkin keksiä muuta tekemistä miettijän vuorojen ajaksi tai pelata nopeatempoisempia pelejä.

Beer & pretzels -peli — Kevythenkinen, huumoripitoinen ja usein täysin satunnainen peli, joka sopii vaikkapa kaljoittelun ja pikkusuolaisten seuraksi. Tyypillisesti amerikkalaista alkuperää. Näillä sivuilla ei juuri beer & pretzels -pelejä esitellä, Munchkin ja Chez Geek ovat lähinnä tätä kategoriaa.

Con — Pelitapahtumien nimissä usein esiintyvä termi on lyhenne sanasta convention, kokoontuminen.

Crayon rail -pelit — Joukko rautatieaiheisia pelejä, joissa pelaajat piirtävät junaratansa laudalle väriliiduilla. Mayfair Gamesin Empire Builder -sarja on crayon rail -pelien kulmakivi.

Ei-pelaaja (non-gamer) — Ihminen, joka ei pelaa lautapelejä. Käsite esiintyy esimerkiksi keskusteltaessa ei-pelaajille sopivista peleistä (katso myös porttipeli).

Europeli, saksalaispeli — Lyhyt ja naseva ilmaus pelille, jossa hiottu pelimekaniikka yhdistyy melko pinnalliseen teemaan. Europeli on tyypillisesti kestoltaan melko lyhyt, luonteeltaan rauhanomainen ja vaikeustasoltaan sopiva koko perheelle. Carcassonne, Menolippu ja Catanin uudisasukkaat ovat hyviä esimerkkejä europeleistä. Nimi selittyy sillä, että europelit ovat tyypillisesti saksalaista alkuperää; toisaalta niiden luonne on vastakkainen vanhemmille amerikkalaisille peleille.

Huutokauppapeli — Peli, jonka päämekanismina ovat huutokaupat. Huutokauppojen käyttäminen on tyypillinen europelien piirre. Erilaisia huutokauppamekanismeja on paljon: perinteiset avoimet huutokaupat, sokkohuutokaupat, vuoropohjaiset huutokaupat, dollarihuutokaupat, hollantilaiset huutokaupat ja niin edelleen. Huutokaupat ovat merkittävässä osassa monessa saksalaispelissä. Erityisesti Reiner Knizia on tehnyt useita hyviä huutokauppapelejä. Huutokauppapelejä.

Kaoottisuus — Kaoottisessa pelissä tapahtumat ovat yllättäviä ja pelitilanteet muuttuvat nopeasti. Kaoottisuus voi olla lähtöisin pelin satunnaistapahtumista tai toisten pelaajien tekemisistä.

Keräilykorttipeli (collectible card game tai trading card game) — Peli, jota myydään tyypillisesti pienissä korttipusseissa. Pelaajat vaihtelevat kortteja saadakseen tarvitsemansa. Keräilykorttipelien olennainen osa on pakanrakennus, eli pelaajat kokoavat peleissä käyttämänsä pakat kokoelmistaan. Keräilykorttipelien vakava pelaaminen edellyttää usein jatkuvaa sijoittamista uusiin kortteihin. Magic: The Gathering ja Pokemon ovat genren menestyksekkäimpiä edustajia. Keräilyminiatyyripelit toimivat vastaavalla periaatteella.

Kortinvalinta (card drafting) — Kortinvalinta viittaa kahteen eri mekanismiin. Yksinkertaisempi ja yleisempi esiintyy muun muassa Menolipussa, jossa pelaajat voivat nostaa uusia kortteja joko suljetusta pakasta tai avoimesta korttivalikoimasta. Monimutkaisempi mekanismi on peräisin keräilykorttipeleistä. Siinä pelaajat aloittavat samalla määrällä kortteja, joista valitsevat yhden ja antavat loput seuraavalle pelaajalle. Näistä valitaan yksi ja annetaan loput eteenpäin ja niin edelleen, kunnes kaikki ovat valinneet itselleen yhtä monta korttia kuin millä valinta aloitettiin. Tämä mekanismi esiintyy esimerkiksi Fairy Talessa ja Notre Damessa.

Korttivetoinen sotapeli (card driven wargame) — Sotapeli, joka käyttää kortteja pelaajien toimintojen mahdollistamiseen. Usein pelaajien on valittava, käyttävätkö kortin hyödyllisenä tapahtumana vai yleisinä toimintapisteinä, joilla liikuttaa tai huoltaa joukkoja. Twilight Struggle on korttivetoinen sotapeli. Blue Moon City ei ole sotapeli, mutta toimii pitkälti samalla periaatteella.

Kromi — Ylimääräinen teemaa vahvistava elementti peleissä. Voi tarkoittaa sekä sääntöjä että komponentteja. Varsinkin amerikkalaisen koulukunnan peleistä löytyy pikkusääntöjä, joiden tarkoituksena on vahvistaa pelin teemaa tai historiallista tarkkuutta. Kromisäännöt tekevät peleistä usein myös mutkikkaampia ja vaikeampia hallita. Komponenteissa kromi viittaa pelin taustatarinaa valottaviin teksteihin, ylenpalttiseen kuvitukseen, figuureihin tai komponenttipaljouteen. Ylipäätään kyse on ylimääräisistä, varsinaisen pelaamisen kannalta tarpeettomista asioista.

Laattojenasettelupeli (tile-laying game) — Pelin päämekaniikkana on komponenttien asetteleminen laudalle. Laattoja voidaan pelata pelilaudalle tai vaihtoehtoisesti pelilauta muodostuu pelatuista laatoista kuten Carcassonnessa. Laatat voivat olla neliskulmaisia, kuusikulmioita, kolmioita tai ihan mitä tahansa. Aavikon karavaaneista puhutaan usein laattojenasettelupelinä, vaikka laudalle ladotaan muovikameleita.

Logistiikka — Tieteenalana logistiikka on erilaisten resurssivirtojen hallintaa. Lautapeleissä logistiikka esiintyy monissa peleissä vaatimuksena käyttää resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Antiken kaltaisissa logistiikkapeleissä logistiikan tehokas toteuttaminen on pelin tärkein haaste.

Ludografia — Lista suunnittelijan julkaistuista lautapeleistä. Peli on latinaksi ludus.

Lumipallopeli (snow-ball game) — Talouspeli, jossa pelaajat sijoittavat rahoja uuteen tuotantokoneistoon, jolloin pelaajan tuotantokyky kasvaa kuin rinnettä alas vyöryvä lumipallo. Phoenicia ja St. Petersburg ovat lumipallopelejä.

Meeple — Carcassonnesta tuttuja ihmismäisiä puunappuloita sanotaan meepleiksi, joskin termi on sittemmin yleistynyt kattamaan hyvin monenlaiset puunappulat. Sanoista my people johdetun sanan keksi yhdysvaltalainen Alison Hansel.

Mekaniikka, mekanismi — Pelin rakennuspalikka, joka kertoo miten peli toimii ja mitä vuorojen aikana tehdään. Esimerkiksi Monopoli käyttää heitä ja liiku -mekanismia liikkumisessa ja huutokauppamekanismia lainhuudatustodistusten myynnissä. Mitä monimutkaisemmasta pelistä on kyse, sitä enemmän siinä on erilaisia pelimekaniikkoja, mutta yhdenkin pelimekaniikan peli voi toimia kevyenä täytteenä tai lastenpelinä.

Metapeli (metagame) — Ratkaisujen tekeminen pelissä pelin ulkopuolisten asioiden perusteella. Metapelaamista on esimerkiksi suosia pelissä puolisoaan. Metapelaaminen on useimmissa yhteyksissä paheksuttavaa.

Minimax, min-maxaus — Päätöksentekoteorian käsite, joka ymmärretään lautapeleistä puhuttaessa hieman eri tavalla. Minimaxaamisesta puhutaan usein Tikalin kaltaisten toimintapistepelien kohdalla, kun pelaajat yrittävät minimoida toimintapisteiden käytön ja maksimoida saamiensa voittopisteiden määrän. Tarmokkaasta minimaxaamisesta seuraa usein analyysihalvaus.

Nollasummapeli (zero sum game) — Peli, jossa kaikki voitot ovat toisten pelaajien tappioita, pelaajien lopputulosten summa on nolla. Pokeri on erinomainen esimerkki nollasummapelistä.

Nopeuspeli — Tärkein pelissä vaadittava ominaisuus on nopeus. Kyseessä voi olla joko fyysinen nopeus, kuten Jungle Speedissä, tai nopea ajattelu, kuten Quackle!:ssa tai Ubongossa. Nopeuspelit jakavat usein mielipiteitä vahvasti, toiset pitävät paljon ja toiset inhoavat. Varsinkin vaikeammat nopeuspelit ovat usein pienten piirien hupia.

Näppäryyspeli (dexterity game) — Älyllisten haasteiden sijasta fyysisille perustuva peli. Neppaamiseen perustuva PitchCar ja sorminäppäryyttä vaativa Villa Paletti ovat hyviä esimerkkejä näppäryyspeleistä.

Odotusaika (downtime) — Omien vuorojen välissä oleva aika, joka kuluu silkkaan odotteluun. Pitkä downtime ei ole niin suuri ongelma, mikäli peli on hyvin strateginen ja vastapelaajien vuorot voi käyttää seuraavan oman vuoron suunnitteluun, mutta jos peli on kaoottinen ja taktinen, eli tilanteet muuttuvat koko ajan paljon, omaa vuoroa ei voi yleensä suunnitella etukäteen ja odotellessa aika käy helposti pitkäksi.

OOP — Out of print, loppuunmyyty. Varsinkin monien peliharrastajille suunnattujen pelien painokset ovat pieniä, eikä uusintapainoksiin voi luottaa. Parhailla peleillä on kuitenkin taipumus pysyä saatavilla. Lisäksi pelejä löytää käytettynä senkin jälkeen, kun ne on loppuunmyyty.

Optimointipeli — Usein jollain tapaa talousaiheinen peli, jossa pelaajien on hiottava taloudenpitonsa mahdollisimman tehokkaaksi ja tuottoisaksi. Tyypillisesti optimointipelissä alkupeli käytetään rahantuotannon kehittämiseen ja loppupelissä rahaa muutetaan voittopisteiksi. Puerto Rico ja St. Petersburg ovat hyviä esimerkkejä optimointipeleistä. Katso myös lumipallopeli.

“Otapa tästä!”-pelit (“Take that!” game) — Kevyiden korttipelien tyyppi, jossa pelaajilla on paljon mahdollisuuksia tehdä korteillaan kiusaa muille pelaajille. Chez Geek ja monet muut Steve Jackson Gamesin pelit ovat usein tällaisia. Tällainen elementti voi esiintyä myös isommissa lautapeleissä lisämausteena.

Palikkapeli (block wargame) — Columbia Games käyttää sotapeleissään perinteisten pahvilätkien sijasta tarroilla koristeltuja puupalikoita. Palikat pidetään pystyssä, jolloin vastapuoli ei näe, mitä joukkoja missäkin on. Palikoita voidaan pyörittää, jolloin yksiköillä on neljä eri kuntotasoa (perinteisissä pahvilätkäsotapeleissä laatoilla on vain kaksi puolta).

PBEM — Play by e-mail, sähköpostin välityksellä pelattava peli. Nykyään yhä harvinaisempi ilmiö, jonka on korvannut PBW, play by web, eli selaimella pelattavat pelit.

Porttipeli (gateway game) — Säännöiltään yksinkertainen ja sopivan tuuripitoinen peli, joka on helppo opettaa ihmisille, joille lautapelit ovat vieraita. Porttipelin ajatukseen kuuluu, että porttipelin avulla näistä ei-pelaajista tulee pelaajia. Carcassonne on porttipelien klassikko, mutta myös Menolippu on hyvä valinta.

“Push your luck”-pelit — Onnenkoetuspelejä, joissa pelaajat tyypillisesti voivat toistaa jotain satunnaistapahtumaa niin pitkään kuin haluavat. Pelaajat keräävät pisteitä, mutta epäonnistuminen satunnaistapahtumassa nollaa vuorolla kerätyt pisteet. Diamant ja Can’t Stop ovat hyviä esimerkkejä genrestä, Heitä sikaa on tietysti aiheen klassikko.

Raskas peli — Peli voi olla raskas joko monimutkaisten sääntöjen tai pitkän peliajan vuoksi. Koska pitkät pelit ovat harvoin yksinkertaisia, useimmat raskaat pelit ovat sekä pitkiä että monimutkaisia.

Ratkaistu peli (solved game) — Peli on ratkaistu, jos toinen pelaajista pystyy pakottamaan pelin tasapeliksi tai voitoksi missä tilanteessa tahansa. Ratkaisun mutkikkuudesta riippuu, tekeekö se pelistä tylsän pelata. 3×3-ruudukolla pelattu jätkänshakki on hyvä esimerkki pelistä, jonka ratkaisu on yksinkertainen, eikä peli viihdytä kuin lapsia, jotka eivät ole vielä keksineet ratkaisua. Quarto on myös ratkaistu ja peliä on mahdoton voittaa, jos pelaajat tietävät mitä tekevät. Ratkaisu ei kuitenkaan ole ilmeinen. Mutkikkain ratkaistu peli on 8×8-laudalla pelattu tammi.

Reiska — Lempinimi Race for the Galaxylle.

Resurssinhallinta (resource management) — Hyvin tavanomainen pelimekaniikka, joka esiintyy muodossa tai toisessa hyvin monissa peleissä. Pelaajilla on jokin rajallinen resurssi, jonka käyttäminen edellyttää tarkkaa harkintaa. Mutkikkaimmissa resurssinhallintapeleissä pelaajilla on käytössään useita eri resursseja, joita voi muuttaa eri tavoin toisiksi resursseiksi ja lopulta voittopisteiksi. Caylus on tästä hyvä esimerkki.

Rikki (broken) — Jos peli ei toimi niinkuin pitäisi, se on rikki. Peli on rikki esimerkiksi silloin, jos jokin tietty strategia voittaa varmasti tai jos parhaalla tavalla pelaaminen johtaa typerään lopputulokseen — esimerkkinä voisi olla taistelupeli, jossa paras strategia on olla hyökkäämättä koskaan. Peli voi myös olla rikki jollain tietyllä pelaajamäärällä, mutta toimia hyvin toisella. Joskus tilanteen voi korjata sääntömuutoksilla, mutta pahimmassa tapauksessa peli on käyttökelvoton. Termiä käytetään usein melko herkästi ja aiheetta jos peli ei sovi omaan makuun. Nimekkäiden julkaisijoiden pelit ovat harvoin aidosti rikki.

Ryhmäajattelu (group think) — Pelaajien käyttämät strategiat, jotka usein vaikuttavat siihen, millaiset strategiat ovat pelissä edullisia. Tietyssä peliporukassa jokin tietty strategia voi olla voittamaton, mutta jos pelaaja päätyy ryhmään, jonka ryhmäajattelu on toisenlaista, strategia voi osoittautua täysin käyttökelvottomaksi.

Strategia — Koko pelin kattava suunnitelma. Monissa raskaimmissa harrastajille suunnatuissa peleissä pelaajat voivat valita strategian, jota seurata pelin aikana. Kevyemmissä peleissä on usein vain yksi toimiva strategia ja pelissä tehtävä päätöksenteko on tämän strategian toteuttamiseen liittyvää taktikointia.

Taktiikka — Lyhyen aikavälin tavoitteita koskeva päätöksenteko. Monet uudet lautapelit ovat luonteeltaan varsin taktisia, pitkän aikavälin suunnitteleminen ei ole välttämättä edes mahdollista.

Toimintapiste (action point) — Mekanismi, jossa pelaajien vuoronsa aikana tekemiä toimintoja rajoittavat toimintapisteet. Tikal on hyvä esimerkki toimintapisteitä käyttävästä pelistä. Pelaajilla on vuorollaan kymmenen toimintapistettä, josta eri toiminnot käyttävät kukin yhdestä viiteen pistettä. Toimintapistepeleissä esiintyy usein analyysihalvausta, kun pelaaja yrittää käyttää toimintapisteensä mahdollisimman hyvin.

Täydellisen informaation peli (perfect information game) — Pelissä ei ole mitään pelaajilta piilotettuja elementtejä, vaan kaikilla pelaajilla on käytössään kaikki informaatio pelitilanteesta. Pelissä ei myöskään saa olla satunnaiselementtejä alkuasettelua lukuunottamatta. Shakki ja Aavikon karavaanit ovat täydellisen (tai täyden) informaation pelejä.

Täytepeli, filleri (filler) — Pieni, korkeintaan puolessa tunnissa pelattava peli, joka sopii täytteeksi peli-illan isompien pelien väliin tai pelattavaksi esimerkiksi silloin, kun odotetaan, että loput pelaajista saapuvat paikalle.

Uudelleenpelattavuus (replayability) — Kuinka hyvin peli toimii toistuvasti pelattuna. Uudelleenpelattavuutta edistävät esimerkiksi sopiva määrä satunnaisuutta, satunnainen alkuasetelma ja runsas määrä erilaisia strategioita.

Voittajanvalintatilanne (kingmaker situation) — Ei-toivottava tilanne pelissä. Pelaaja on kingmaker-asemassa, kun hän valitsee siirrollaan pelin voittajan, eikä hän itse voi missään tapauksessa voittaa. Jos peli ajautuu herkästi tällaiseen voittajanvalintatilanteeseen, sitä ei ole miellyttävä pelata.

Vuoroahdistus (turn angst) — On usein hyvän pelin tunnusmerkki kun omalla vuorolla vallan ahdistaa, kun ei tiedä, minkä lukuisista hyvistä vaihtoehdoista valitsisi. Valinnoilla on tapana sulkea muita vaihtoehtoja pois.

Monien pelien laatikoissa on näppärät lokerot eri komponenteille, mutta aina näin ei ole. Lokerot eivät myöskään välttämättä pidä tavaroita aloillaan, ellei laatikko ole liikkumatta vaakasuorassa. Jos säilyttää pelinsä pystyasennossa tai kuljettaa niitä mukanaan pelipaikalle, komponentit leviävät pitkin laatikkoa.

Jokaisen lautapeliharrastajan perusvarusteisiin kuuluvatkin erikokoiset minigrip-pussit. Niihin saa lajiteltua pelin komponentit siististi. Lajittelua voi joidenkin pelien kohdalla kehittää suorastaan taiteeksi. Puerto Ricon esimerkiksi voi pakata siten, että yhdessä pussissa on kolminpeliä varten tarvittavat nappulat, toisessa neljän pelaajan pelissä tulevat osat ja kolmannessa viiden hengen pelissä tarvittavat osat. Näin nappuloita ei tarvitse laskea vaivalloisesti ja pelin aloittaminen nopeutuu.

Korttipakat saa pysymään koossa kuminauhoilla, mutta niihin liittyy varoituksen sana: pitkäaikaissäilytykseen kuminauhat eivät sovi. Ainakin pienet punaiset kuminauhat hapertuvat ajan myötä ja liimautuvat kiinni kortteihin jättäen lähtemättömät jäljet. Varsinkin pienemmät korttipakat pysyvät siisteinä ja suojassa muovipusseissa. Kuminauhojen sijasta voi käyttää myös hiuslenkkejä ja pakat voi myös suojata kuminauhan alle laitetulla paperisuikaleella.

Pelien lisäosat saa usein säilöttyä näppärästi peruspelin laatikkoon, jos ei muuten niin heittämällä sisätilaa rajoittavat lokerikot tai pahvilevyt pois. Lisäosien laatikot voi sitten heittää pois tilaa viemästä tai hyödyntää esimerkiksi pienten korttipelien säilytystilana.

On makuasia, säilyttääkö pelinsä vaaka- vai pystyasennossa. Jos säilyttää pelit pystyasennossa, komponenttien pakkaaminen pusseihin on usein hyödyllistä. Pystyasennossa säilyttäminen saattaa pidemmän päälle vääntää laudat kieroiksi. Jos säilyttää pelit vaaka-asennossa, kannattaa pinota samankokoisia pelejä päällekkäin. Jos isomman laatikon päälle laittaa pienemmän, kansi voi painua sisään.

Pitkäaikaisessa säilytyksessä kannattaa huomata, että kostea ilma on tuhoisaa peleille. Kuivat olosuhteet edistävät pelien säilymistä hyväkuntoisina. Vanhojen lautapelien hylkääminen esimerkiksi ulkovaraston perukoille on niiden loppu.

Korttimuovit

Pelien kortit voi suojata korttimuoveilla. Muoveja myyvät alan erikoisliikkeet, niitä käytetään paljon erityisesti keräilykorttipelien yhteydessä. Halvimmat muovit maksavat pari euroa sadan kappaleen paketeissa. Korttien koko voi kuitenkin tuottaa ongelmia, sillä keräilykorttipeleissä käytetään leveämpiä kortteja kuin useimmissa eurooppalaisissa lauta- ja korttipeleissä.

Dragon Shield -muovien Mini-versio sopii napakammin pienemmille korteille. Näitä muoveja Lautapelit.fi myy myös omalla nimellään lautapelimuoveiksi. Nämä muovit ovat kuitenkin huomattavasti perusmuoveja kalliimpia. Ne ovat myös paksumpia, jolloin pakoista tulee helposti turhankin korkeita ja herkästi kaatuvia. Paljonko halvempien perusmuovien liian suuri koko ärsyttää on pitkälti makuasia.

Korttimuovit ovat myös käteviä, jos haluaa suomentaa pelin kortit. Korttimuovin alle voi näppärästi sujauttaa suomennoksen sisältävän lapun. Tällä tavoin saa esimerkiksi vieraskielisen pelin kortit ymmärrettävälle kielelle tai pelin sopivammaksi lapsille. Suomennoslaput muovien sisällä ovat nopeammat käyttää kuin erilliset suomennospaperit, joista pitää hakea oikeaa korttia.

Lokerikot

Jos pelissä on paljon pieniä komponentteja, joiden lajitteleminen on vaivalloista, osat kannattaa koota lokerolliseen laatikkoon. Parhaita laatikoita ovat kalastajien käyttämät viehelokerikot. Niissä on napakasti lukittuvat kannet, tiiviit lokerot joista pienetkään lätkät eivät pääse karkuun ja usein mahdollisuus järjestellä lokeroita väliseinillä mielensä mukaan.

Jos pelissä on niin paljon pikkuosia että säilytyslaatikko on tarpeen, pelin laatikko on yleensä niin iso, että lisälaatikot mahtuvat kätevästi mukaan. Jossain tapauksissa pelin ison laatikon voi hylätä kokonaan, jos pelissä ei ole isoa pelilautaa ja osat saa pakattua siististi pienempiin laatikoihin.

Kadonneet osat

Säännöt tuntuvat olevan helposti katoava osa. Jos hukkaa pelin säännöt tai ostaa käytetyn pelin, josta säännöt puuttuvat, kannattaa kääntyä julkaisijan puoleen. Useiden julkaisijoiden nettisivuilta löytyy pelien sääntöjä, sekä Suomessa että ulkomailla. Jos julkaisijasta ei ole apua, kannattaa kääntyä BoardGameGeekin puoleen. Myös foorumeilta voi löytyä vanhojen pelien omistajia, jotka voivat auttaa.

Jos pelistä puuttuu ostettaessa osia, vastuu on myyjällä. Usein asiat selviävät nopeimmin kääntymällä suoraan julkaisijan puoleen. Saksalaiset pelifirmat ja Rio Grande Games nauttivat hyvää mainetta, sillä puuttuvat osat saa usein nopeasti ja vaivatta.

Sopimukset, liittoumat ja neuvottelut

Pelaajien väliset sopimukset ovat yksi tällainen kysymys. Joissain peleissä pelaajien väliset sopimukset on tehty rikottaviksi, toisissa ne täytyy ehdottomasti pitää. Vaan entäs jos säännöt eivät puhu sopimuksista mitään? Silloin turvallisin oletus on, että pelaajat eivät voi tehdä mitään sopimuksia ja liittoumia keskenään.

Joissain peliporukoissa lähes jokaisesta pelistä tehdään neuvottelupeli, mutta yleensä voi olettaa, että liittoumia ei harrasteta, elleivät ne peliin oleellisesti kuulu. Jotkut pelit menevät yksinkertaisesti pilalle, jos neuvottelut sallitaan. Joka tapauksessa peliaika pitenee neuvottelujen myötä.

Jos haluaa sopimuksia käyttää, eikä pelin säännöissä kerrota, miten sopimuksiin on suhtauduttava, kannattaa asiasta sopia ennen peliä. Hyvä perussääntö sopimuksille on se, että samalla vuorolla tapahtuvaksi sovitut asiat on pakko pitää, mutta myöhempiä vuoroja koskevat lupaukset saa rikkoa.

Neuvotteluihin liittyy myös toisten pelaajien neuvominen. Kannattaa sopia, onko neuvominen sallittua. Joissain tapauksissa neuvominen nopeuttaa peliä, mutta toisinaan se tuo peliin ei-toivotun suostutteluelementin. Esimerkiksi Carcassonnessa neuvomista suositellaan säännöissä — vaikkapa parhaan luostarinpaikan löytäminen voi nopeutua, jos pelaajat etsivät yhdessä.

Ongelmia tulee, kun pelaajat sisällyttävät neuvoihin omaa etuaan. Silloin pelistä kuin pelistä tulee helposti suostuttelukilpailu, jossa voittaja on se, joka saa muut puhuttua tekemään itselleen parhaat siirrot.

Oletuksena on, että pelaajat pelaavat yksin, ellei peli ole avoimesti joukkuepeli. Yksilölajeissa ei joukkueina kilpailla. Varsinkin pariskuntien kohdalla saattaa joskus nähdä metapelaamista, jossa omaa puolisoa suositaan tai vältellään puolisoa haittaavien siirtojen tekemistä. Tällainen ei ole sopivaa.

Avoimet ja salaiset tiedot

Klassinen keskustelunaihe on kinastelu avoimista tai salatuista tiedoista. Kiista juontaa juurensa vähintään 60-luvulle. Vanhan Acquire-pelin säännöissä ei määritellä, ovatko pelaajien omistamat osakkeet avointa tietoa vai pidetäänkö ne salassa. Osakkeiden ostaminen on täysin julkista, joten periaatteessa kuka tahansa voi laskea, montako osaketta kullakin pelaajalla on.

Useimmat eivät vaivaudu laskemaan, jos pelataan salaisilla osakkeilla. Toisille tällainen laskeminen on vaivatonta, jolloin voi olla parempi tasoittaa tilanne ja pitää osakkeet kaikkien nähtävillä. Sama pätee kaikkeen salassapidettävään tietoon, jonka seuraaminen on mahdollista: Puerto Ricon, Tigris & Euphrateksen ja Samurain voittopisteet ovat hyviä esimerkkejä.

Jos ja kun pelissä on salaisia tietoja, niitä ei kuulu paljastaa muille pelaajille. Esimerkiksi kädessä olevista korteista ei saa kertoa, ellei se kuulu pelin henkeen. Kaupankäyntipelit kuten Bohnanza ja Catanin uudisasukkaat ovat poikkeus, sillä niissä on usein tarpeen mainostaa korttejaan.

Toisten omistamien pelien käsittely

Luulisi olevan itsestäänselvää, että toisten pelejä käsitellään kunnioittaen ja siivosti, mutta näin ei ole. Ihmisillä on erilaisia pikkutapoja, jotkut esimerkiksi hypistelevät ja taivuttelevat kortteja odotellessaan vuoroaan. Jotkut — ja tämä esimerkki on tosi — tunkevat kortteja suuhunsa.

Napostelu kuuluu usein pelaamisen yhteyteen. Kannattaa kuitenkin olla varovainen: avoin limsapullo pelipöydällä on katastrofi, joka odottaa huolimatonta, nopeaa liikahdusta tapahtuakseen. Juomat kannattaa pitää suosiolla lattialla tai toisella pöydällä. Syötävää valitessaan kannattaa jättää rasvaisimmat ruoat väliin, sillä rasvaiset sormenjäljet korteissa ja pahvilätkissä ovat kauhistus.

Sama koskee lapsia ja aikuisia. Huonoja häviäjiä ei pidä miellyttää häviämällä tahallaan. Voittamalla jatkuvasti ei varmasti opi häviämään. Pelikokemuksen kertyessä lapsetkin oppivat, että joskus voittaa ja joskus häviää. Aikuisille tämä voi olla vaikeampaa. Jos haluaa nauttia lautapelien pelaamisesta, pitää oppia nauttimaan pelaamisesta itsestään ja kestämään tappiot kiukuttelematta.

Asiaa voi kuitenkin auttaa valitsemalla sopivia pelejä. Lasten ja kokemattomien lautapelaajien kanssa kannattaa pelata pelejä, joissa taito ei ole ratkaisevassa asemassa. On paljon hyviä perhepelejä, joissa tuurilla on iso osuus voittajan ratkaisemisessa. Lasten kanssa pelatessa kannattaa myös valita pelejä, joissa lasten erikoiskyvyt, kuten aikuisia parempi lähimuisti, auttavat.

Vaikka aloittelijoille ei kannatakaan hävitä tarkoituksella, voi silti harkita miten pelaa, antaako itsestään ja pelaamisesta miellyttävän kuvan. Esimerkiksi Carcassonnessa voi jättää ilkeimmät blokkaussiirrot myöhempiin peleihin — kunhan aloittelija oppii pelaamaan, hän oppii myös arvostamaan ovelia siirtoja, jotka tekevät isosta ja komeasta kaupungista mahdottoman saada valmiiksi.

Blokkaussiirrot ja muut yllättävät käänteet ovat asia, joka on opittava sietämään. Jokainen toista pelaajaa haittaava siirto ei ole henkilökohtainen loukkaus. Varsinkin johdossa olevan pelaajan on varauduttava jatkuvaan häirintään, mikäli peli sen mahdollistaa. Jos ei kestä blokkailua, kannattaa valita sellaisia pelejä, joissa pelaajien välinen vuorovaikutus on vähäisempää, mutta helpommalla pääsee kun opettelee sietämään pieniä peliin kuuluvia vastoinkäymisiä.

Pahinta on luovuttaa ja keskittyä torpedoimaan itseään häirinneen pelaajan peliä. Jo tällä uhkaaminen — “jos kiusaat minua, käytän loppupelin sinun pelisi häiritsemiseen” — on asiatonta käytöstä. Kun ryhdytään pelaamaan, kaikki sitoutuvat pelaamaan samaa peliä; se tarkoittaa sitä, että voittaminen on pelin tavoite loppuun asti.

Voiton tavoittelu on silti tärkeää. Usein pelikokemus kärsii, mikäli pelaajat eivät pelaa samaa peliä, tavoittele samoja tavoitteita. Pelaaja, joka ei suhtaudu peliin riittävän vakavasti, pilaa pelin helposti muilta pelaajilta. Esimerkkinä tästä voisi olla vaikka keskittyminen Carcassonnessa rakentelemaan laudalle hauskoja kuvioita ilman mitään yritystä voittaa.

Luonnollisesti pelattaessa kavereiden kesken hauskanpidon vuoksi pelataan eri tavalla kuin vaikkapa SM-turnauksessa. Tämä näkyy sääntöjen joustavuudessa, siirtojen perumisessa ja yleisessä tunnelmassa.

Vaikka voitontavoittelun vakavuuteen vaikuttaakin pelaamisen tarkoitus eli se, kuinka kilpailullista tai seurallista pelaaminen on, myös täysin seurallisessa yhteydessä on usein syytä yrittää voittaa. Seurapelitkin hajoavat käsiin, jos pelaajat eivät pelaa riittävän vakavasti ja yritä voittaa. Voittamisen yrittäminen ja hauskanpito eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Kaikkia pelien kilpailullisuus ei miellytä, mutta onneksi kaikissa peleissä voittamisen ja kilpailun merkitys ei ole niin suuri. Yhteistyöpelit, joissa kaikki voittavat tai häviävät yhdessä sopivat hyvin niille, joita kilpailuelementti ei miellytä. Roolipelit ovat toinen vaihtoehto, ne tarjoavat paljon mahdollisuuksia luoville pelaajille ilman pelaajien keskinäistä kilpailuasetelmaa.

Sääntöjen selittäminen on taiteenlaji, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Varsinkin haastavampien pelien kohdalla tiedossa on katastrofi, jos kukaan ei osaa sääntöjä ja pelaajat haluavat päästä pelaamaan nopeasti. Esimerkiksi Puerto Ricon kaltaisia pelejä ei voi opetella nopeasti sääntökirjasta juuri ennen pelaamista. Pahimmassa tapauksessa huono selitys pilaa pelikokemuksen kaikilta ja saa pelaajat inhoamaan hyvää peliä.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Sääntöjen opettaminen on taito, jonka voi oppia ja jossa kehittyy. Näillä ohjeilla pääsee alkuun ja kokemus tuo loput ajan mittaan. Kokeneiden lautapeliharrastajien keskuudessakin on monentasoisia selittäjiä, parempia ja huonompia.

Alkuvalmistelut

Mikäli mahdollista, varaudu etukäteen opettamaan säännöt. Helpompien pelien kohdalla riittää usein pelkkä sääntöjen lukeminen kerran tai pari, mutta jos peli on monimutkaisempi ja oma kokemus vähäistä, sääntöjen opetteluun kannattaa paneutua huolella. Opetteluun käytetty aika palkitaan miellyttävämpänä pelikokemuksena.

Hyvä tapa saada tuntumaa monimutkaiseen peliin on pelata sitä itsekseen muutaman kierroksen verran. Silloin näkee huomattavasti paremmin, kuinka pelin eri mekaniikat toimivat ja osaa tunnistaa hankalat kohdat, joiden selittämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Testipelillä saattaa huomata myös mahdolliset puutteet säännöissä ja pystyy tarkistamaan oikean tulkinnan esimerkiksi BoardGameGeekistä. Mitä vaikeampi peli, sitä tärkeämpää etukäteisharjoittelu on.

Tärkeintä valmistautumisessa on saada pelistä niin hyvä käsitys, ettei joudu selittäessään turvautumaan jatkuvasti sääntökirjaan. Pelien sääntökirjat on yleensä suunniteltu opiskelun, ei opettamisen apuvälineiksi.

Yleisestä yksityiskohtaiseen

Säännöt kannattaa selittää siten, että pelaajilla pysyy mahdollisimman hyvä kokonaiskuva pelistä. Ensimmäisenä kannattaa tiivistää pelin idea ja tarkoitus parin lauseen tiivistelmäksi. Mikä on pelin tavoite ja kuinka siihen päästään? Puerto Ricon voisi tiivistää vaikkapa näin: “Pelin tavoitteena on rakentaa hieno siirtokunta uuteen maailmaan. Voittopisteitä tienataan rakentamalla kaupunkiin rakennuksia ja laivaamalla tuotteita vanhaan maailmaan.”

Seuraavan vaiheen tarkoitus on kertoa pelaajille, mitä pelissä tehdään. “Jokainen pelaaja valitsee vuorollaan jonkin roolin, jonka jokainen suorittaa. Roolin valitsija saa itselleen edun. Roolit ovat…” ja sitten käydään roolit läpi, mielellään loogisessa järjestyksessä. “Rakentajalla saa rakentaa, uudisraivaajalla plantaaseja, pormestarilla saa työläisiä rakennuksille ja plantaaseille, käsityöläinen tuottaa uusia tuotteita, kapteeni laivaa tuotteet vanhaan maailmaan, kauppias vaihtaa tuotteita rahaan ja kullanetsijä tuottaa valitsijalleen rahaa.”

Tämän vaiheen jälkeen pelaajilla pitäisi olla käsitys siitä, mikä on pelin tavoite ja kuinka siihen voi mahdollisesti päästä. Poikkeuksia ja pienimpiä yksityiskohtia ei kannata missään nimessä käsitellä vielä — Puerto Ricossa pelaajien ei tarvitse vielä välittää rakennuksien vaikutuksista. Poikkeukset käsitellään vasta aivan viimeisenä — jos silloinkaan. Monesti osan tarkimmista yksityiskohdista voi selittää kun ne tulevat vastaan pelin aikana.

Lopuksi kannattaa tarkistaa, että pelaajat ovat yhä kärryillä. Osa ei välitä ollakaan, vaan hyppäävät mieluummin pelaamaan kuin nyhjäävät sääntöjen parissa, osa taas haluaa tietää etukäteen mitä tekee. Kannattaa kuitenkin vastailla pelaajien kysymyksiin — mutta mieluiten vasta lopussa. Jos pelaaja kysyy kesken selityksen jotain yksityiskohtaista tai toiseen aiheeseen liittyvää, paras vastaus on “Palaan siihen myöhemmin”. Aiheesta toiseen poukkoilevaa selitystä on vaikea seurata.

On makuasia, haluaako selitykseen liittää strategiavinkkejä. Jotkut haluavat oppia kaiken itse, toisia vinkit eivät haittaa. Joissain peleissä tämä on kriittisempää kuin toisissa. Ensimmäinen peli kannattaa laskea suosiolla harjoituspeliksi ja tarvittaessa vaikka keskeyttää muutaman kierroksen jälkeen ja aloittaa uudestaan.

Jos säännöistä tulee epäselvyyttä pelin aikana eikä oikean ratkaisun etsiminen netistä saman tien ole mahdollista, kannattaa sopia tai äänestää jokin ratkaisu ja tarkistaa asia myöhemmin. Jos sääntöepäselvyys hyödyttää selvästi jotain pelaajaa tai sopua ei muuten synny, päätös kannattaa tehdä arpomalla.

BoardGameGeek

Kaikista lautapeliaiheisista sivuista tärkein on BoardGameGeek. Vaatimattomista lähtökohdista aloittanut sivusto sisältää nykyisin yli 30 000 pelin tiedot. BoardGameGeek ei ole pelkkä tietokanta, vaan monipuolinen yhteisö, jonka keskustelufoorumit pursuavat peliaiheista keskustelua.

BoardGameGeekistä löytyy arvosteluja, kuvia peleistä, vastaukset mieltä kalvaviin sääntökysymyksiin, uusia sääntömuunnelmia, lautapelihuumoria, vaihtokauppaa… Uudelle käyttäjälle BoardGameGeek voikin olla varsin tyrmäävä kokemus kaikessa monimutkaisuudessaan.

Tyypillisesti tiedontarve kohdistuu johonkin tiettyyn peliin. Heti etusivulta löytyvä hakutoiminto auttaa siinä. Jos kaipaa ajanvietettä ja selailumahdollisuuksia, käyttäjien laatimien listojen eli GeekListien selailu on hyvä vaihtoehto.

Yksi lautapeliharrastajan tunnusmerkkejä on pelattujen pelien arvosteleminen BoardGameGeekiin. Käyttäjien arvioiden perusteella pelit pistetään järjestykseen. Tätä listaa on vuosien ajan hallinnut Puerto Rico, vasta Agricola pystyi syrjäyttämään pitkäaikaisen ykkösen.

Arviot auttavat löytämään uutta kiinnostavaa pelattavaa — Geekin listan kärjessä olevat pelit ovat kaikki kiistatta tutustumisen arvoisia. Kun listojen kärki on tullut tutuksi, numeroarvioihin liitettyjen kommenttien lukeminen on yleensä paras tapa selvittää, onko jokin uusi peli kiinnostava vai ei. Erityisesti tämä toimii jos on onnistunut löytämään sopivan joukon käyttäjiä, joiden pelimaku vastaa omaa.

BoardGameGeekiin voi myös kirjata omistamansa ja pelaamansa pelit. Pelikokoelman hallinta helpottuu, kun listaa mitä omistaa. Listaa voi myös esitellä kätevästi muille, jolloin esimerkiksi peli-illan muut osanottajat voivat esittää pelitoiveita.

Pelattujen pelien kirjaaminen on erityisen vahva lautapeliharrastajan merkki; vuoden alkuun kuuluu olennaisena osana edellisenä vuonna pelattujen pelien laskeskelu ja kertaaminen. BoardGameGeekissä tilastojen pitäminen on vaivatonta ja pidemmän päälle kiinnostavaa ja palkitsevaa.

Boardgame News

Uutisjanoon auttaa Boardgame News. Kanadalaisen Rick Thornquistin panos lautapelimaailman uutisankkurina on ollut merkittävä, ensin Gamefest-verkkokaupan uutispalvelussa ja sitten oman Boardgame Newsin myötä. Nykyään Rick on astunut sivuun, mutta sivusto onneksi jatkaa W. Eric Martinin komennossa.

Boardgame Newsin tärkeintä antia ovat messuraportit. Varsinkin Essenin messujen valtava kymmenien sivujen mittainen ennakkokatsaus on messuilla käyvälle pakollista luettavaa. Jos ei ole menossa messuille, katsauksesta saa parhaan kuvan messujen tarjonnasta. Myös Nürnbergin messujen pelivalikoima tulee raporteista hyvin ilmi.

Suomenkieliset sivut

Jos haluaa lukea lautapeliarvosteluja suomeksi, tarjonta on kapeampaa. Olennaisimmat suomenkieliset sivut ovat Lautapelaaja.net, Kumpulan pelikerho ja Lassen lautapelit. Kumpikin tarjoaa laajan valikoiman arvosteluja, Lautapelaaja.net lisäksi pelien sääntöjen suomennoksia. Kumpulan pelikerhon sivut ja Lassen lautapelit eivät valitettavasti ole päivittyneet aikoihin. Suomenruotsalaista yleisöä palvelee Brädspel.iMosse.net.

Nettipelit

Netissä voi myös pelata lautapelejä. Ajatus voi tuntua kummalliselta, mutta lautapelien pelaaminen netissä on monessa mielessä kiinnostavaa puuhaa. Pelaaminen on usein huomattavasti nopeampaa, kun tietokone hoitaa nappuloiden siirtelyn paikasta toiseen — esimerkiksi Puerto Ricoa on miellyttävää pelata, kun ei tarvitse huolehtia alkuvalmisteluista tai pelin siivoamisesta.

Netissä on lisäksi peliseuraa saatavilla kellon ympäri ja omaa suosikkipeliä pääsee pelaamaan lähes aina, jos siitä vain on netissä pelattava versio olemassa. Nettilautapelit toimivat hyvin vanhemmillakin koneilla. Pelaamiseen tarvitaan tyypillisesti melko tuore selainohjelma, kuten Mozilla Firefox tai uusi Internet Explorer.

Pelit jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään, reaaliaikaisiin ja vuoropohjaisiin. Reaaliaikaisissa peleissä pelaajat kohtaavat virtuaalilaudan äärellä ja pelaavat pelin samalla istumalla läpi. Vuoropohjaiset pelit muistuttavat lähinnä kirjeshakkia, sillä pelaajat tekevät kukin vuoronsa omalla ajallaan. Tyypillisesti pelejä pelataan nettiselaimella. Sähköpostiin tulee muistutus, kun on oma vuoro.

BrettSpielWelt

Reaaliaikaisten pelien pelaamiseen on yksi paikka ylitse muiden, BrettSpielWelt. Saksalainen lautapelimaailma sisältää laajan valikoiman tunnettuja pelejä, joita pääsee pelaamaan ilmaiseksi. Useimmat on toteutettu hyvin, alkuperäiselle lautapelille uskollisesti.

BrettSpielWeltistä löytää fanaattisia pelaajia ja tiukkoja vastustajia, jotka ovat pelanneet pelejä tuhansia eriä. Harvalla on omassa peliporukassaan yhtä taitavia vastustajia. Pelaajia on paikalla kellon ympäri, päiväsaikaan eurooppalaisia ja yöllä amerikkalaisia.

BrettSpielWelt on valitettavan vaikeaselkoinen. Uusi käyttäjä on helposti sormi suussa. Saksalainen pelimaailma on käännetty englanniksikin, mutta silti sen käyttäminen voi olla vaikeaa. Alkuun pääsee parhaiten Markku Jaatisen kirjoittamalla BrettSpielWelt-oppaalla, joka löytyy Suomen lautapeliseuran verkkopelisivuilta.

Lautapeliseuran foorumilta löytää myös listan suomalaisten BrettSpielWelt-pelaajien käyttäjätunnuksista. Suomalaiset pelaajat kokoontuvat BrettSpielWeltin keskusteluissa Finland-kanavalla.

Days of Wonderin pelit

Days of Wonder on harvoja julkaisijoita, jotka ovat todella panostaneet nettisivuihinsa. Varsinkin Memoir ’44:n ja BattleLoren pelaajat löytävät pelien kotisivuilta paljon lisämateriaalia ja muuta hyödyllistä tietoa. Sivuilla on myös nettiversioita Days of Wonderin peleistä.

Fist of Dragonstones, Queen’s Necklace, Gang of Four ja Menolippu ovat kaikki toimivia nettipelejä. Ainakin Gang of Four ja Menolippu ovat myös erittäin suosittuja, kumpaankin saa varmasti kovatasoista peliseuraa. Tuhansia pelejä pelanneet Menolippu-veteraanit todistavat pelin vaativan tuurin lisäksi taitoa.

Vuoropohjaiset

Vuoropohjaisia pelisivustoja on moneen lähtöön ja niiden valikoima elää jatkuvasti. Valtaosa sivuista on keskittynyt perinteisiin peleihin, mutta europelejäkin löytää useammalta sivulta. Lautapeliseuran foorumeilta löytyy verkkopeliosastolta lista eri sivuistoista ja niiltä löytyvistä peleistä. SpielByWeb ja MabiWeb ovat parhaimmat.

Suomen lautapeliseura ry:n toiminta alkoi vuonna 1999 Suomen Diplomacy Seuran nimellä. Seuran alkuperäinen päätarkoitus oli Diplomacyn SM-turnauksen järjestäminen ja Diplomacy-harrastuksen edistäminen, mutta ajan mittaan muiden lautapelien osuus seuran toiminnasta ohitti Diplomacyn. Diplomacy-turnaus on sittemmin valitettavasti kuollut ja kuopattu.

Seuran puheenjohtajana alusta asti toiminut suomalaisen Diplomacy-harrastuksen voimatekijä Vesa Virri jätti puheenjohtajan tehtävät 2003. Hienoisen epäjärjestyksen jälkeen seuran toiminta ryhdistäytyi ja vuonna 2004 seura vaihtoi nimekseen Suomen lautapeliseura ry. Nimenmuutoksen jälkeen seuran toimintaa on laajennettu ja kehitetty paljon.

Tapahtumat ovat sellainen toiminnan muoto, jossa yhdistys on hyödyksi. Tällä hetkellä Lautapeliseuran vuodessa on muutama säännöllinen pelitapahtuma: alkuvuodesta Kinkkucon Kuopiossa, loppukesästä lautapeliohjelman järjestäminen Ropeconiin ja loppuvuodesta Helcon Helsingissä.

Yksi seuran tärkeimmistä ja näkyvimmistä toimintamuodoista on nettifoorumi, jossa puhutaan peleistä ja pelaamisesta. Foorumi on hyvä kanava peliseuran etsimiseen ja peliporukoiden yhteydenpitoon. Foorumilla ilmoitellaan myös kaupoista bongatuista edullisista lautapelitarjouksista ja myydään käytettyjä pelejä.

Lautapeliseura pyrkii tukemaan järjestettyä lautapelitoimintaa. Seura tarjoaa kerhoille nimeään sekä tilaa foorumilta ja seuran kotisivuilta. Pelikerhon vetäjälle tarjolla on aktiivistatus Lautapeliseurassa. Aktiivit pääsevät tapahtumiin ilmaiseksi ja mikä tärkeintä, pääsevät lainaamaan kerholleen pelejä seuran laajasta pelikirjastosta. Seuran tukemaa pelitoimintaa löytyy tällä hetkellä ainakin pääkaupunkiseudulta, Tampereelta, Kuopiosta, Joensuusta ja Jyväskylästä.

Seura organisoi myös turnauksia. Vuosittain pelataan SM-kisat Carcassonnesta ja Catanin uudisasukkaista. Ropeconissa pelattavista Carcassonnen ja Catanin SM-kisoista parhaat pelaajat lähtevät edustamaan Suomea MM-kisoihin.

Vuonna 2007 Suomesta lähti ensimmäistä kertaa osallistujia EuropeMastersiin eli lautapelien EM-kisoihin. EuropeMasters-kisa järjestetään Essenin messuilla kuten Catanin ja Carcassonnen MM-kisatkin, joten nykyisin Suomesta lähtee Esseniin kokonainen maajoukkue.

Pelitapahtumat

Pelikerhon jälkeen seuraava askel suureen maailmaan on osallistuminen pelitapahtumiin. Suomen lautapeliseura järjestää vuosittain useita lautapelitapahtumia, joihin kokoontuu parhaimmillaan noin sata pelaajaa viettämään viikonloppua hyvien lautapelien parissa. Satunnaisemmin tapahtumia järjestävät muutkin. Tapahtumat ovat erinomainen tilaisuus tutustua uusiin peleihin.

Tapahtumiin kannattaa tulla rohkeasti, vaikka olisi kokemattomampi pelaaja. Tapahtumissa lähes kaikkien pelien säännöt selitetään ennen pelaamista, sillä kokeneet pelaajat keskittyvät yleensä tapahtumissa uusien pelien kokeilemiseen.

Pelaamaan pääsemistä ei kannata myöskään murehtia. Parhaiten peleihin pääsee, kun asettuu pelivalikoimien äärelle ja odottaa, että joku etsii pelaajia. Jos palloilee yksinäisen näköisenä pelien lähistöllä, on todennäköistä, että joku pyytää ennemmin tai myöhemmin pelaamaan.

Messut

Suomessa ei lautapelimessuja pidetä, mutta suuren maailman lautapelitapahtumiin haluavan ei tarvitse matkustaa Saksaa kauemmas. Vuosittain lokakuussa järjestettävät Spiel-messut Essenissä ovat maailman suurin lautapelitapahtuma. Nelipäiväisillä messuilla vieraili vuonna 2006 yli 150 000 kävijää. Suurin osa kävijöistä on saksalaisia, mutta kansainvälisten vieraiden määrä on jatkuvassa kasvussa. Viime vuosina myös suomalaisten kävijöiden määrä on ollut nousussa.

Mikäli messuilla käyminen kiinnostaa, Lautapeliseuran foorumilta löytyy kokeneita Essenin-matkaajia, joilla on tarjota hyödyllisiä matkavinkkejä. Esseniin pääsee helposti lentämällä ja kaupungissa on paljon eritasoisia hotelleja. Parhaat varataan jo vuotta ennen messuja, mutta viime tingassa lähteväkin saa yösijan siedettävän metro- tai junamatkan päästä.

Valtaosa vuoden aikana julkaistavista peleistä — erityisesti saksalaisten julkaisijoiden valikoimista — esitellään Essenin messuilla. Loput esitellään pääasiassa Nürnbergin lelumessuilla helmikuussa. Nürnbergin messut ovat ammattilaisille suunnatut ja lautapelit ovat vain pieni osa messujen tarjontaa. Tavallisella kuluttajalla ei ole näille messuille mitään asiaa, on vain tyydyttävä seuraamaan tarjontaa netin välityksellä.

Essenin uutuuksiin pääsee kätevästi käsiksi Suomen lautapeliseuran marraskuussa pian messujen jälkeen järjestämässä Helcon-pelitapahtumassa, jossa on yleensä pelattavana kaikki tärkeimmät uutuudet.

Pelikerhossa pelaaminen sopii erinomaisesti etenkin niille, jotka eivät halua kerätä laajaa kokoelmaa pelejä, mutta nauttivat silti uusien pelien kokeilemisesta. Pelikerhoissa käy yleensä  aktiivisia pelinkerääjiä, jotka huolehtivat uusien pelien hankkimisesta ja pelauttamisesta.

Kerhoihin kannattaa uskaltautua, vaikka olisi kokemattomampikin pelaaja. Tyypillisesti kerhoissa pelataan paljon uusia pelejä ja useinkaan pelaamaan ei päästä ilman sääntöjen selittämistä. Pelaaminen kerhoissa ei ole kilpailua veren maku suussa, vaan pääsääntöisesti rentoa pelailua. Uudet pelaajat ovat tervetulleita, riittää, että osaa käyttäytyä siedettävästi ja kohdella toisten pelejä siististi.

Kerhojen käytännöt ja toimintatavat vaihtelevat. Jos haluaa päästä pelaamaan mahdollisimman helposti, kannattaa yleensä ilmestyä paikalle heti kerhon alkamisaikaan, jolloin pääsee mukaan ensimmäisiin peleihin. Myöhemmin saapuva saattaa joutua odottelemaan, että aloitetut pelit saadaan loppuun.

On hyvin mahdollista, että kotipaikkakunnallasi on jo pelikerho. Asiaa voi selvitellä esimerkiksi mahdollisista lautapelien erikoisliikkeistä tai Suomen lautapeliseuran kautta. Yliopistokaupungeissa kannattaa kääntyä lähes joka yliopistosta löytyvän roolipeliyhdistyksen puoleen; niillä on usein säännöllistä lautapelitoimintaa, johon muutkin kuin opiskelijat voivat olla tervetulleita.

Pelikerhon perustaminen

Jos paikkakunnaltasi ei kuitenkaan löydy säännöllisesti kokoontuvaa pelikerhoa, sellainen kannattaa perustaa. Pelikerhon perustaminen vaatii pelejä, tilat, muutaman aktiivisen pelaajan ja ahkeraa mainostamista. Jos näistä jotakin on jo olemassa, muut seuraavat kyllä perässä.

Mitä tiloihin tulee, mahdollisuuksia on paljon. Pelikerhot kokoontuvat kirjastoissa, seurakuntien tiloissa, erilaisissa nuorisotiloissa, lautapelikauppojen pelitiloissa, baareissa ja kahviloissa ja niin edelleen. Hyvä tila on itsessään maksuton, osallistumismaksujen kerääminen on aina hankalaa. Kahvilat ovat parempia kuin baarit, sillä ne mahdollistavat alaikäiset osallistujat. Kaikki eivät myöskään välitä tupakansavusta.

Mikäli tilojen hankkiminen yksityishenkilönä tuottaa hankaluuksia, kannattaa kääntyä Suomen lautapeliseuran puoleen. Seura on kiinnostunut paikallisen pelitoiminnan tukemisesta ja seuran nimen käyttäminen tilojen hankkimiseen on yksi vaivaton avustamisen muoto.

Selkeät, säännölliset kokoontumisajat ovat myös tärkeä keino kerhon toiminnan vakiinnuttamiseen. Jos kerho kokoontuu säännöllisesti, vaikka joka torstai tai joka kuun toinen lauantai, osallistujien on helppo tulla paikalle. Jos kokoontumisajat ovat epäsäännöllisemmät, niistä on tiedotettava huolellisemmin.

Varsinkin kerhon toiminnan alkuvaiheissa aktiivien on oltava valmiita osallistumaan joka kerta. Kun osallistujamäärä kasvaa ja kriittinen massa saavutetaan, kerhon toiminta alkaa järjestyä itsestään, varsinkin jos kerho kokoontuu säännöllisesti tiettyinä päivinä.

Mainostamisessa saattaa riittää puskaradiokin, mutta kerhosta kannattaa ilmoittaa myös Suomen lautapeliseuralle, joka kerää sivuilleen tietoa Suomessa toimivista lautapelikerhoista. Lautapeliseuran foorumilta saa halutessaan kerholleen oman keskustelualueen. Se on hyvä idea, sillä se helpottaa kokoontumisista tiedottamista, peleistä keskustelua ennen ja jälkeen kokoontumisten ja auttaa satunnaisia peliseuraa etsiviä surffailijoita löytämään kerhon. Myös paikallinen mainostaminen kannattaa. Paikallislehtien lähestyminen saattaa poikia jutun lehteen.