Pelin idea

Kaksinpelissä on voitu unohtaa ajanotto ja pisteenlaskusta turhat kiemurat. Tehtäviä ratkotaan, kunnes toinen löytää ratkaisun ja pelin voittaa, kun saa ratkaistua viisi tehtävää. Tavallisella tiimalasilla näistä ei selvittäisikään. Tehtävien toisella puolella on neljän palikan pulmia ja toisella puolella viiden palikan haasteita. Nelosen tehtävissä osuu toisinaan kohdalle tosi helppoja, mutta viitoset ovat jo pirullisen vaikeita.

Haastetta siis riittää. Kaksinpelissä tämä toimii hyvin, tehtäviin on mukava käyttää vähän enemmän aikaa ja hiljainen pelilaudan tuijottelu sopii paremmin. Pisteenlaskun jättäminen pois sopii niin ikään hyvin kaksinpelin luonteeseen.

Taidon merkitys tietysti korostuu, kun tuurilla ei enää pärjää. Molemmat tekevät samat tehtävät ja parempi voittaa. Pelistä löytyy onneksi valmis tasoitusmekanismi, jossa paremmin menestyvä joutuu tekemään kierroksen aikana kaksi tehtävää yhden sijasta.

Napakka kaksinpeli

Ubongo Duel on hyvä lisä Ubongo-sarjaan. Pieni laatikko kulkee aikaisempien osien isoja laatikoita paremmin mukana, toisaalta boksista löytyy enemmän sisältöä kuin paljon heppoisemmasta Ubongo Ministä. Duel onkin sopiva peli esimerkiksi täyttämään peli-iltojen kaksinpelitarpeita.

Pelattavaa riittää mukavasti. Pelissä on 18 eri pelilautaa, joista jokaiseen on 20 tehtävää. Puolet on viiden palan tehtäviä, puolet neljää palaa. Pelattavaa riittää ja kun kaikki mahdolliset kuviot on pelannut läpi, ensimmäiset on jo varmasti unohtanut.

Ubongon yksinkertainen perusidea toimii tässäkin muodossa erittäin hyvin. Ubongo Duel on helposti lähestyttävä pulmapeli, joka tarjoaa kahdelle pelaajalle mukavasti haasteita. Peli ei kuitenkaan sovi kaikille ja taidoiltaan kovin eripariset pelaajat eivät tasoituksista huolimatta pelin parissa viihdy. Jos ubongaaminen on tähänkin asti miellyttänyt, Duel on varma valinta jos kaksinpelille on tarvetta.

Faktat Ubongo Duelista

Pituus: 15-45 min

Balloon Cup on tavallaan tavoitteiltaan jonkin verran yksinkertaisempi, mutta mahdollisuus pelata vastustajan puolelle tuo peliin omia käänteitään.

Pelin idea

Pelin tavoitteena on voittaa palkintoja. Palkintoja voitetaan lunastamalla palkintokortteja voittokuutioilla. Kuutioita, palkintoja ja kortteja on viittä eri väriä. Värit eivät ole samanarvoisia, vaan palkinnon voittamiseen tarvittavien kuutioiden määrä vaihtelee kolmesta seitsemään.

Kuutioita saa voittamalla kuumailmapallokilpailuja. Pelissä on koko ajan neljä kilpailua, joita esittävät kilpailulaatat. Laatat on numeroitu yhdestä neljään. Numero kertoo, kuinka monta kuutiota laatalla on tarjolla ja montako korttia sen molemmille puolille täytyy pelata kilpailun ratkaisemiseksi. Laatat ovat kaksipuoleisia, toisella puolella on tasankoa ja toisella vuoria.

Kilpailut voitetaan pelaamalla omalle puolelle laattaa paremmat kortit. Korttien paremmuus riippuu kilpailun tyypistä. Vuorilla voittaa isompi summa, tasangoilla pienempi. Sekä isoja että pieniä kortteja siis tarvitaan. Peli olisi mitä yksinkertaisin, mutta pienen mutkan matkaan tarjoaa se, ettei kortteja ole suinkaan pakko pelata vain omalle puolelle, vaan vastapelaajan puolelle saa pelata täysin vapaasti!

Laattojen viereen ei saa pelata ihan mitä haluaa. Laatalla olevat kuutiot määräävät laatan viereen pelattavien korttien värin. Jos laatalla on vaikka kaksi punaista ja kaksi keltaista kuutiota, täytyy molemmille puolille tulla kaksi punaista ja kaksi keltaista korttia.

Tärkeää paikkaa ei sovi jättää vapaaksi pitkäksi aikaa, sillä vastustaja voi pelata huonon kortin koska tahansa. Korttien pelaamiseen liittyvät päätökset ovatkin kaikkea muuta kuin itsestäänselviä. Tasapaino oman edun tavoittelun ja vastustajan haittaamisen välillä on hienovarainen.

Taktisia hienouksia tuovat pari pientä, mutta mielenkiintoista sääntöä. Tasapelit voittaa viimeisen kortin pelannut, pelattiin se sitten kummalle puolelle tahansa ja seuraavan vuoron saa hävinnyt. Joskus kannattaa pelata suosiolla häviävä kortti, jotta saa ylimääräisen vuoron ja huonon kortin pois kädestä.

Kiusalliset tasapelit

Neljä kilpailua rivissä.

Peli päättyy, kun toinen pelaajista voittaa kolme palkintoa viidestä. Kilpailut ovat usein melko tasaisia ja jännittäviä loppuun asti. Joskus peli voi kuitenkin lukittua ratkaisemattomaksi. Ongelmaa ei koskaan tapahtunut pelitestauksessa, mutta se tuli ilmi heti pelin julkaisemisen jälkeen — varsinainen suunnittelijan painajainen!

Tilanne on harvinainen, mutta harmillinen. Helpoiten ongelmiin joutuu harmaiden kuutioiden kanssa. Jos samalla laatalla on kolme harmaata kuutiota, eivät pakasta löytyvät viisi harmaata korttia riitä laatan voittamiseen. Sama ongelma on neljän sinisen kuution kanssa.

Onneksi ratkaisu ongelmaan on varsin vaivaton. Riittää, että huolehtii ettei pelissä ole koskaan niin monta kuutiota kuin värin palkintokortissa lukee. Laatoilla ei siis saa olla yhteensä kolmea harmaata tai neljää sinistä kuutiota ja niin edelleen. Tämä estää lukittumisen täysin. Jos uhkaava tilanne on syntyä, kuutiot palautetaan pussiin ja laatta täytetään uudestaan. Harmaita ja sinisiä on syytä tarkkailla eniten. On myös varsin helppo huomata, jos kymmenestä kuutiosta seitsemän on punaisia.

Yhteenveto

Balloon Cup on perusmukava kaksinpeli. Se tarjoaa varsin sopivan tuntuisen tasapainon korttionnen ja taidokkuuden välille ja on jännittävä ja viihdyttävä. Peli on helppo oppia ja opettaa. Komponentit ovat taattua Kosmos-laatua — sopivan pienestä laatikosta löytyy nelisivuiset ohjeet, pakka kortteja, isokokoiset laatat, puukuutioita ja iso pussi kuutioille. Pussi on itse asiassa niin iso, että koko peli mahtuu siihen.

Vaikka Balloon Cup voisi olla jännittävämpikin, se on silti kunniaksi varsin laadukkaana pidetylle Kosmoksen kaksinpelien sarjalle. Se on varsin mainio tapa viettää puoli tuntia kahden pelaajan kesken. Itse koen pelin kuitenkin hieman liian pitkäksi antiinsa nähden.

Lue Balloon Cupin suomenkieliset säännöt.

Suunnittelija: Stephen Glenn
Julkaisija: Kosmos, Rio Grande Games
Ilmestymisvuosi: 2003
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 30 min

Pelin idea

Pelin ideana on asetella laudalle kahdesta kukasta koostuvia laattoja. Pelilauta on jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Kummallakin pelaajalla on oma alueensa ja keskellä on kapea neutraali kaistale, johon kumpikin saa pelata. Tarkoitus on muodostaa mahdollisimman isoja alueita samanlaisia kukkia.

Mekaniikaltaan Flowerpower onkin erittäin yksinkertainen peli: ota laatta, pelaa laatta. Vuorovaikutusta pelaajien välille syntyy siitä, että keskelle muodostuvat kukkapenkit kuuluvat sille pelaajalla, jonka puolella kukat enemmän ovat. Toisen pelaajan puolelle voi myös pelata pari kertaa pelin aikana rikkaruohoja, jotka ovat arvottomia.

Flowerpower onkin melko mieto peli. Jännitystä on pelissä hieman, mutta pääasiassa peli on rauhallista omatoimisuutta. Kukkia ladotaan omalle puolelle ja sillä selvä. Rikkaruohoilla voi tehdä jonkin verran kiusaa ja neutraalillakin alueella voi pelata suhtkoht nokkelasti, mutta erityisen ilkeä toiselle pelaajalle ei pysty olemaan.

Rento peli

Flowerpower ei aivan pärjää Kosmoksen kaksinpelisarjan terävimmälle kärjelle, tai muutenkaan parhaille kaksinpeleille. Peliä on kuitenkin aina hauska pelata ja joillekin se varmasti toimii erilaisen teemansa ansiosta peleistä vähemmän kiinnostuneen puolison houkuttimena. Paatuneiden peliharrastajienkin kannattaa sitä kokeilla, teemasta huolimatta, jos mieli tekee leppoisaa ja helppoa kaksinpeliä.

Suunnittelija: Angelika Fassauer, Peter Haluszka
Julkaisija: Kosmos
Ilmestymisvuosi: 2001
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 30 min

Arabana-Ikibitiin tuli nelinpeliversio Arabana-Opodopo, jonka Tilsit taas julkaisi uudestaan nimellä Kanaloa — ja mikä parasta, myös Bambus on julkaissut Cornettin Kanaloan, joka tosin on aivan eri peli! Kahuna on palkittu Ranskassa vuoden peli- eli As d’Or-palkinnolla.

Pelin idea

Kahunassa pelaajat ovat velhoja, jotka kamppailevat Etelämerellä saariston hallinnasta rakentamalla taikasiltoja saarelta toiselle. Kun saarelle johtaa riittävän monta samanväristä siltaa, siitä tulee tämän pelaajan oma. Vastapelaajan sillat poistetaan, jolloin ketjureaktio voi vaikuttaa muihinkin saariin.

Peli pyörii korteilla. Kortit kuvaavat saaria, ja pelaamalla kortin voi pelata sillan kyseiseltä saarelta jollekin viereiselle. Jos pelaajalla on enemmistö saarelle johtavista silloista hallussaan, hän saa merkitä saaren omakseen. Silloin toisen pelaajan saarelle johtavat sillat poistetaan. Siitä taas voi seurata enemmistön menetys naapurisaarilla.

Nämä reaktiot ovat Kahunan ydin. Kortteja kerätään, kunnes on varaa tehdä riittävän vahva hyökkäys, joka järkyttää vastapuolen peliä. Vahva verkosto saaria puolestaan suojelee toisiaan tehokkaasti, estäen valloitusyritykset. Tasaisesti etenevää massaa vastaan on vaikea puolustautua.

Peli kestää kolme kierrosta. Kierrosten päätteeksi tilanne pisteytetään: ensimmäisellä kierroksella johdossa oleva pelaaja saa pisteen, toisen kierroksen lopuksi kaksi ja kolmannella kierroksella hallittujen saarien määrän erotuksen verran.

Toimii tai ei toimi

Saarista taistellaan, valkoinen johtaa. Kuva: Ro Sato

Koen itse Kahunan lievästi turhauttavaksi peliksi. Toisinaan peli on toiminut hyvin, toisinaan taas ei. Jos peli olisi aina niin hyvä kuin se parhaimmillaan on, se olisi helposti loistava. Epäonnistuneet pelit ovat staattisia, vaisuja ja kaikinpuolin tylsiä kokemuksia. Lisäksi tappiolla olevan pelaajan on usein vaikea saada voittajaa kiinni. Ongelmaa pahentaa pelin kesto, joka on usein lähempänä puolta tuntia. Lyhyemmässä pelissä ongelma olisi pienempi.

Parhaimmillaan Kahuna on kuitenkin erittäin hyvä peli. Suosittelenkin sitä varauksella, eli kannattaa kokeilla ennen ostamista ja mieluusti pari kertaa.

Suunnittelija: Günter Cornett
Julkaisija: Kosmos / Rio Grande Games
Ilmestymisvuosi: 1998
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 30 min

Blue Moon on paitsi peli, myös varsin kiehtova fantasiamaailma. Se on kaikkea muuta kuin sitä perustylsää Dungeons & Dragonsia mihin useimmat pelit sortuvat. Onkin ilo nähdä maailmaa käytettävän myös muissa peleissä. Blue Moon City jatkaa tarinaa ja on itsessään varsin kiinnostava peli. Maailmaan sijoittuu myös ainakin yksi romaani, joka on valitettavasti julkaistu vain saksaksi.

Pelin idea

Pelaajilla on omat noin 30 kortin pakkansa. Peli koostuu taisteluista, joissa toinen pelaajista aloittaa pelaamalla kädestään hahmokortin ja valitsemalla elementiksi joko tulen tai maan. Vastapuolen on sen jälkeen pelattava hahmo, jonka tuli- tai maa-arvo on vähintään yhtä korkea kuin aloitushahmolla. Erilaiset tukikortit auttavat tässä. Tätä pallottelua jatkuu, kunnes toinen pelaajista ei pysty tai ei halua pelata ja perääntyy. Voittaja saa lohikäärmeen puolelleen ja neljäs voitettu lohikäärme voittaa pelin.

Pelin suola on korteissa, joissa on paljon erilaisia erikoisominaisuuksia. Erilaisten korttien yhdistelmät mahdollistavat nokkelia siirtoja ja luovaa sääntöjen rikkomista keräilykorttipelien tapaan. Peli onkin parhaimmillaan, kun molemmat pelaajat tuntevat pakat riittävän hyvin. Säännöiltään Blue Moon on yksinkertainen, mutta korttien yhdistelmät tekevät pelistä mielenkiintoisen ja haastavan.

Blue Moon on erittäin viehättävä kaksinpeli, jonka pelaaminen ei edellytä valtavasti osaamista ja syvällistä pakkojen tuntemusta — riittää, että on joku käsitys oman pakan mahdollisuuksista — mutta joka tarjoaa uutta, kiinnostavaa pelattavaa pitkäksi aikaa. Peliä kuvaillaan usein Magicin korvikkeeksi entisille keräilykorttipelaajille, mutta siitä en tiedä. Pakanrakennusta pääsee sentään vähän tekemään halutessaan, vaikka valinnanvara ei Magicin veroista olekaan.

Laajennuspakat

Peruspakkauksessa on säännöt, puolitarpeeton pelilauta, lohikäärmenappulat ja kaksi ensimmäistä kansapakkaa (Hoax ja Vulca). Muita kansapakkoja voi ostaa erikseen: kansoja on yhteensä yhdeksän (Mimix, Flit, Khind, Terrah, Pillar, Aqua ja Buka). Näiden lisäksi on kaksi Emissaries & Inquisitors -pakkaa, joiden sisältöä voi lisätä muihin pakkoihin tai hyödyntää pakanrakennuksessa.

Kaikki kansat ovat täysin omanlaisiaan. Khindit muodostavat vaarallisia jengejä, Bukat bluffaavat ja purjehtivat laivoillaan, Flitit lentävät ja hyökkäävät taivaalta ja niin edelleen. Pelin hintaa arvioidessaan kannattaakin suosiolla laskea hankkivansa ennemmin tai myöhemmin kaikki kansapakat, sillä juuri eri kansojen vaihtelussa ja erilaisissa yhdistelmissä on pelin suurin vetovoima. Peruspakkauksella saa kyllä kuvan siitä, pitääkö pelistä vai ei, mutta jos pitää, se ei riitä. Kokonaisuus maksaa noin sata euroa.

Pelin kokeileminen onnistuu myös Keldon Jonesin Blue Moon -tietokonepelillä, joka toimii Linuxilla, Windowsissa ja Macilla.

Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Kosmos, Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2004
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 20 min

Usein korttipeliversiot lautapeleistä ovat pienempiä ja kevyempiä kuin lautapelit (vertaa esimerkiksi Puerto Ricoa ja San Juania). Ei tässä tapauksessa: korttipeli voi viedä hyvinkin tuplasti sen verran aikaa kuin lautapeli.

Pelin idea

Korttipelin tunnistaa kuitenkin Cataniksi. Pelaajilla on tuttuja resursseja tuottavia alueita, jotka aktivoituvat nopanheitolla. Resursseilla rakennetaan kyliä, joista tulee kaupunkeja. Kyliin ja kaupunkeihin voi rakentaa erilaisia rakennuksia, jotka tuottavat voittopisteitä ja antavat erilaisia etuuksia.

Pelaajat kilvoittelevat ritarien ja kauppiaiden voimassa. Voimakkaammat ritarit voittavat omistajalleen palkintoja turnajaisista, kauppiailla taas saa vastapuolelta kortteja. Lisäksi pelaajilla on suoria keinoja toistensa pelin sabotoimiseksi. Myös kauppaa vastapelaajan kanssa voi käydä, mutta sen merkitys on vähäisempää.

Kaksinpelipasianssia

Pelaajien välinen vuorovaikutus ei ole Catan-korttipelin vahvuuksia. Pelaajat rakentavat omaa peliään ja ovat tekemisissä toistensa kanssa vain satunnaisesti. Toisaalta oman kylän rakentelussa on sopivasti mahdollisuuksia, tässä pelissä on monta tietä voittoon.

Kortit toimivat hyvin, eivätkä pelaajat ole täysin nostotuurin armoilla. Peli vie tosin valtavan määrän pöytätilaa, koska melko isokokoisia neliönmuotoisia kortteja pitää levitellä laajalti.

Catan-korttipeli onkin mainio tulkinta perus-Catanista kahdelle. Alkuperäisen pelin kaupankäyntiä ja runsasta vuorovaikutusta pelaajien välillä se ei mallinna, mutta se puute annettakoon anteeksi kaksinpelille.

Suunnittelija: Klaus Teuber
Julkaisija: Kosmos, Mayfair Games, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 90-120 min

The Confrontation onnistuu vangitsemaan kirjojen tarinan ja tunnelman erittäin tiiviiseen peliin. Alkuperäinen Kosmoksen kaksinpelisarjassa ilmestynyt peli on miellyttävän kompakti paketti. Jostain syystä Fantasy Flight Games paketoi nykyään saatavilla olevan Deluxe-laitoksen normaalikokoiseen ison pelin pakettiin, joka on näin pienelle pelille aivan liikaa.

Pelin idea

Toinen pelaajista on hyvät, toinen pahat. Kummallakin on valikoima kirjasta tuttuja hahmoja, jotka asetellaan pelilaudan ruutuihin. Vuorollaan pelaajan on siirrettävä jotain nappuloistaan eteenpäin askeleen verran. Kun kaksi nappulaa kohtaa, taistellaan. Taistelussa hahmon voima lasketaan yhteen pelatun kortin kanssa, suurempi summa voittaa.

Hyvät yrittävät saada Frodon Tuomiovuorelle, pahoilla taas on mielessä Frodon eliminoiminen tai kolmen nappulan saaminen Kontuun laudan toiseen päähän. Pahuuden voimat ovat vahvemmat taisteluissa, mutta hyvillä on monia hyödyllisiä erikoisominaisuuksia, jotka tasoittavat tilanteen.

Tiukkoja päätöksiä

Frodo lähestyy Mordoria. Kuva: John Carlton

Hahmojen erikoisominaisuudet ja niiden kohtaaminen ovat pelin suola. Frodo livahtaa karkuun joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, örkit voittavat automaattisesti kenet tahansa hyökätessään paitsi Gimlin, joka erikoisuutenaan voittaa örkit, lentävä Nazgûl voi hyökätä yksinäisen nappulan kimppuun mistä tahansa, Legolas voittaa lentävän Nazgûlin automaattisesti ja niin edelleen.

Pelissä on tietty bluffaus- ja arvauselementti, joka ei miellytä kaikkia. Pahimmillaan peli ratkeaa valintaan kahden mahdollisuuden väliltä. Nopeassa pelissä tämä ei lopulta ole suuri ongelma.

Pelin tasapaino on suosittu puheenaihe. Väitteitä kummankin puolen ylivertaisuudesta kuulee jokseenkin yhtä paljon, joten peli lienee suhtkoht hyvin tasapainossa. Usein toinen puoli on ylivoimainen, kunnes pelaajat oppivat paremmiksi, jolloin tasapaino heilahtaa. Peliä voi tasoittaa apukorteilla, joita voi antaa huonommalle pelaajalle.

Deluxe-laitos

Uusi Deluxe-laitos on tavallaan näyttävämpi, mutta tarpeettoman isokokoinen. Sisällöltään se on kuitenkin erittäin hyvä. Jokaiselle hahmolle on vaihtoehto. Vaihtoehdot laajentavat peliä Sormuksen saattueen seuraamisesta koko Sormuksen sotaan. Uusia hahmoja voi käyttää pelkästään tai sekoitettuna vanhojen kanssa — kokeneet pelaajat saavat erittäin kiehtovan pelin arpomalla tai valitsemalla hahmosekoituksensa salassa toiselta pelaajalta.

Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Kosmos, Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2002
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 30 min

Pelin idea

Pelaajat valmentavat kumpikin omaa joukkuettaan. Pelaajilla on erilaisia ominaisuuksia, jotka vaihtelevat pelin kuluessa. Pelaajat valitsevat taktiikkakortit ja isomman kortin pelannut hyökkää. Taktiikkakortti määrää, mitä pelaajia pelaajan on käytettävä. Hyökkääjä voisi käyttää esimerkiksi kahta hyökkääjää ja yhtä keskikenttäpelaajaa, puolustaja keskikenttäpelaajaa ja puolustajaa.

Käytettyjen pelaajien taitopisteet lasketaan yhteen ja summaan lisätään nopanheiton tulos. Onnistunut hyökkäys johtaa vapaapotkuun, jossa yksi hyökkääjä kohtaa maalivahdin. Torjutusta hyökkäyksestä taas seuraa vastahyökkäys. Näin peli kulkee edestakaisin.

Pelin varsinainen juju on siinä, että käytetyt pelaajat käännetään 90 astetta. Näin pelaajien kunto muuttuu pelin aikana — jotkut väsyvät, jotkut saavuttavat parhaan pelivireen vasta myöhemmin matsissa. Käännön yhteydessä saattaa tulla myös keltainen lippu tai loukkaantuminen.

Nokkelaa pallottelua

Pelin idea on ovela ja vaatii valmentajilta suunnittelua. Innokkaimmat yritykset tehdä maaleja täytyy tasapainottaa pelaajien toimintakyvyn ylläpitämisen kanssa. Huonoa pelaajaa on pakko käyttää, jotta tämä saavuttaisi huippukuntonsa.

Maaali! ei ole Kosmoksen kaksinpelisarjan huippua eikä peli, jota voisi suositella kenelle tahansa. Kaksi jalkapallointoista pelaajaa saa pelistä kuitenkin viihdettä joksikin aikaa. Maaali! on kevyt peli, jossa tuurilla on osuutensa, mutta menestymiseen vaaditaan jonkin verran suunnittelemista ja strategiaa.

Suunnittelija: Oliver Abendroth
Julkaisija: Kosmos, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 30 min

Pelin aiheena on tutkimusmatkailu, mutta teema on hyvin ohut ja pinnallinen. Yksinkertaisen toimiva pelimekaniikka tekee Kadonneista kaupungeista kuitenkin varsin koukuttavan pelin. Mainittu peliaika on suositellulle kolmelle jaolle, mutta pelin pariin on helppo juuttua pidemmäksikin aikaa.

Pelin idea

Pelaajat tekevät tutkimusmatkoja viiteen eri kohteeseen. Pakassa on siis viisi eri väriä, joista jokaisessa on kortit 2-10. Tarkoitus on pelata mahdollisimman arvokkaat tutkimusmatkat omalle puolelleen pelilautaa. Matkaa edistetään pelaamalla siihen uusi kortti. Kortteja saa pelata vain kasvavassa numerojärjestyksessä. Matkan pistearvo on siihen pelattujen korttien arvojen summa.

Aivan näin yksinkertaista asia ei ole. Jokaisesta aloitetusta matkasta tulee 20 pistettä miinusta. Jos isommat kortit jäävät saamatta, tutkimusmatka voi tehdä tappiota. Tilannetta voi pahentaa tai parantaa kertoimilla. Kussakin värissä on kolme korttia, jotka moninkertaistavat matkan arvon — niin hyvässä kuin pahassa. Kertoimet on luonnollisesti pelattava aivan ensimmäisinä, ennen muita kortteja.

Kilpavarustelua

Kadonneissa kaupungeissa on tiettyä kaksinpelipasianssin tuntua, kun kumpikin rakentelee omia retkiään kaikessa rauhassa. Jotain vuorovaikutusta sentään on, sillä joka vuoro on hankkiuduttava yhdestä kortista eroon. Mikäli kädessä ei ole mitään pelikelpoista, pelaajan on heitettävä kortti poistopakkaan. Toinen pelaaja voi sitten nostaa poistopakan kortteja itselleen.

Myös pelin lopussa on huomioitava toista pelaajaa. Peli päättyy, kun viimeinen kortti nostetaan. Vuorojen laskeminen ja ajan pelaaminen nostamalla poistopakoista pelin lähestyessä loppuaan on tarkkaa puuhaa.

Kadonneet kaupungit on hyvin addiktiivinen peli. Kaikki eivät sille lämpene, usein juuri teeman köykäisyyden ja pelin kevyen kuivuuden vuoksi, mutta useimpia se kuitenkin miellyttää. Hyvän pariskuntapelin maine ei ole tuulesta temmattu.

Lisäosat

Kahdella kappaleella peliä voi pelata hauskaa paripelimuunnelmaa (jos oma pelisi ei sisällä näitä sääntöjä, löydät ne Lost Citiesin suomenkielisistä säännöistä). Toinen tapa pelata Kadonneita kaupunkeja suuremmalla joukolla on Keltis, Kadonneista kaupungeista kehitelty useamman pelaajan peli. Keltis on julkaistu isossa lautapelin laatikossa, mutta käytännössä se on Kadonneiden kaupunkien kaltainen korttipeli.

Yhdysvalloissa Rio Grande Games on julkaissut kelttiteemaisen Keltiksen nimellä Lost Cities Board Game Kadonneiden kaupunkien kanssa yhdenmukaisella kuvituksella.

Suunnittelija: Reiner Knizia
Julkaisija: Kosmos, Rio Grande Games, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2004
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 20-30 min

Pelin idea

Kalamies kiertää lampea kahdella kalastajallaan. Kalastaja valitsee rivin, josta onkii. Kalapelaaja näyttää yhden rivillä olevista laatoista, jonka jälkeen kalastaja valitsee, minkä rivin laatoista onkii. Onkimista rajoittavat numerokortit, joten aina ei voi onkia mistä haluaa. Laatoista paljastuu joko vaihtelevan kokoisia kaloja tai roskaa. Sen jälkeen kaloilla pelaava saa siirrellä kaloja lammessa, tavoitteenaan harhauttaa kalamies onkimaan roskia.

Kun kalastuspäivä on ohi, osat vaihtuvat. Kun kumpikin on kalastanut vuorollaan, peli on ohi ja eniten saalista kerännyt vie voiton. Tasapelin tullen voitto menee ensimmäisenä onkineelle, koska jälkimmäisellä on pieni etu eli tieto siitä, montako kalaa voittoon tarvitaan.

Kevyttä bluffia

Koukussa on varsin satunnainen peli. Vaikka kummallakin puolella on hivenen taitoa pelissä, tuurilla on erittäin vahva osa pelissä. Ahdin puolella pelaava voi yrittää bluffata kalamiestä näyttämillään laatoilla ja tärkeää on myös seurata, mitkä onkimiskortit kalastajat ovat jo käyttäneet. Kalamiehen on oltava tarkkana ja luotettava vaistoonsa.

Suunnittelija: Michael Rieneck
Julkaisija: Kosmos, Rio Grande Games, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 40 min