Arkham Horror
22.3.2009 - Mikko Saari
H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologia on kauhun ystäville mieleen. Paitsi kiehtovaa kirjallisuutta, mytologiasta on syntynyt hyviä pelejä. Call of Cthulhu -roolipeli on jo klassikko. Arkham Horror lienee paras lautapeli aiheesta. Alunperin Chaosiumin vuonna 1984 julkaisema peli muokattiin uuteen uskoon ja julkaistiin uudestaan 2005.
Idea on edelleen sama: pelaajat ovat tutkijoita 1920-luvun Uudessa-Englannissa, Arkhamin kaupungissa, jossa Suurina muinaisina tunnetut pahuuden ilmentymät alkavat vyöryä paikalle toisista ulottuvuuksista. Pelaajien tehtävänä on estää maailmanloppu. Helppo homma!
Pelin idea
Arkham Horror on yhteistyöpeli. Pelaajat yrittävät torjua Suuren muinaisen saapumista sulkemalla portteja toisiin ulottuvuuksiin ja taistelemalla Arkhamissa vaeltavia hirviöitä vastaan. Pelissä on roolipelimäistä ulottuvuutta: pelaajilla on hahmot, jotka kehittyvät pelin aikana hankkimalla uusia varusteita ja taitoja. Peli ei ole helppo, sillä Suuria muinaisia ei noin vain torjuta. Menestyminen vaatii pelaajilta koordinoitua yhteistyötä.
Arkham Horrorin vahvuus on teemassa ja tarinankerronnassa. Mekaanisesti peli ei ole kevyt tai elegantti – satunnaisille pelaajille peli on tavattoman raskas ja useamman tunnin pituisena myös liian pitkä. Mikäli teema ei kiinnosta, kokeneempienkin pelaajien kannattaa jättää Arkham Horror väliin. Sen sijaan Lovecraftin kirjoista innostunut peliporukka saa Arkham Horrorista erinomaisen pelielämyksen.
Fantasy Flightin tyylille uskollisesti peli on komponenteiltaan runsas ja näyttävä. Pelilauta on valtava, eikä mahdu ihan mille tahansa pöydälle, varsinkin kun tilaa vaaditaan vielä paljon muuhunkin. Näyttävät komponentit nostavat hintaa, mutta auttavat myös tunnelman rakentamisessa.
Lisäosat
Peli on kuin tehty laajennettavaksi. Dunwich Horror on mittava laajennos, joka sisältää valtavasti uusia kortteja, uuden Dunwichin kaupunkia kuvaavan pelilaudan ja paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Tärkeä lisäys on myös vammoja ja mielenvikaisuutta kuvaavat säännöt (hulluushan on tärkeä teema Cthulhu-mytologiassa). Myös Kingsport Horror on iso laajennos, siinä kauhut saapuvat Kingsportin kaupunkiin.
Curse of the Dark Pharaoh on pienempi, 166 uudesta kortista muodostuva laajennos, joka piristää peliä ja tekee siitä aikaisempaa vaikeamman. Muita minilaajennoksia ovat The King in Yellow ja The Black Goat of Woods.
Suunnittelija: Kevin Wilson, Richard Launius
Julkaisija: Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 1-8
Pituus: 180 min
Osta Arkham Horror Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Arkham Horror on todellinen löytö lautapelaamiseen. Suosittelen sitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Cthulhu maailmasta, hirviöistä. Pelissä on lukuisia sääntöjä, jotka ensin tuntuvat ylitsepääsemättömiltä muistaa, mutta kun toistaa peliä pari kertaa niin sääntöjen hallitseminen on palkitsevaa ja tekee pelistä moniulotteisen.
Peruspelaajalle peli käy myös hyvin, jos löytää peliseuraa. Peli kestää valehtelematta n. 4 tuntia per kerta, mutta itselläni on niin hyvä säkä käynyt, että myös tyttöystäväni pitää pelistä. Parhaaksi pelaamiseksi olemmekin havainneet tämän: molemmilla 2 pelaajaa, mukana lisäosia (tällä hetkellä king’s port horror) ja peli on asetettu pöydälle ja sitä pelataan kierroksittain monien päivien ajan, eli sen verran kuin jaksaa tai ehtii per päivä. Näin yksi strateginen eepos saadaan päätökseen n. viikon kuluessa eikä peliä ehdi haukotella :)
Parasta kyllä koskaan laudalla! \o/
Sakke: Ette ole tahkonneet tarpeeksi, jos vielä menee neljä tuntia peliin. ;) Meillä menee yleensä kavereiden kanssa semmoiset tunti pari yhteen peliin ja monesti pelaammekin pari peliä illassa. Toki me olemmekin tahkonneet Arkhamia jo muutaman vuoden. Kavereiden omistama peli onkin siinä ajassa ehtinyt kasvaa täyteen mittaansa, eli kaikki julkaistut lisäosat on haalittu kasaan.
Lisäosista ehkä Kingsport on heikoin. Siellä kun ei oikeastaan ole muuta tekemistä kuin estää riftien aukeaminen, eli käytännössä joku pelaajista vaan joutuu koko pelin ajan pyörimään Kingsportissa tylsistymässä, kun sinne ei edes tule portteja ja monsujakin aika harvoin.
Lisäksi näissä uudemmissa lisäosissa uusista Ancient Oneista on useimmiten tehty vähän turhankin hankalia voittaa, mikä on aiheuttanut pientä turhautumista peliporukassamme.
Muuten Arkham on kyllä lautapelien aatelia ja sitä tulee tahkottua varmasti jatkossakin lähes viikottain. Kaikille laudoille ei nykyään enää ole tilaa, mutta yleensä meillä onkin käytössä vain yksi lisälauta. Lisähauskaa olemme vielä saaneet peliin kehittämällä uusia, yleensä käsillä olevaan juhlapyhään liittyviä, Heraldeja. Ah, olemme niin nörttejä! :D
Noh siis mitä mä nyt sanon, tää peli on kaikkien aikojen paras peli mitä oon pelannut. Todennäköisesti jos saan kuus kybää vetästyä ostan, mutta jos en osta niin siihen on tasan kaksi estettä: raha on toinen, mutta kyllä kuuskybää irto meikälle, mutta mul on sijotettavaa vitusti.
TOinen mikä voi vaikuttaa lopulliseen ostopäätökseen on kieli:
Englannin kieli on mulle vaikeeta ja en ymmärrä kaikkea, josta syystä minun kokonainen pelin nautinto latistuu aika paljon. Mitä itse ymmärsin ja tuttava kääns, se vaikutti mahtavalta. Ois hienoo jos joku näkis vaivaa kaikki perusosan kortit kääntää nettiin ainakin ne tarina osat ja sitte jotkut tärkeet. Näitä skillsei ja muit ei oo vaikeet opetella itse pelaajien, mutta sääntökirja ja jokainen stoori… Ite voisin yrittää muuten, mutta niit on liikaa mun huonolle kielitaidolle, jotta sais tarpeeks selkoota käännöstekstii.
Arkham Horrorin paras puoli on pelaaminen samalla puolella yhteistä – pelimekaniikan ohjailemaa – vihollista vastaan. Pelaaminen on rennompaa ja sosiaalisempaa useimmiten, kuin toisia vastaan pelatessa.
Peli on makuuni aivan liian raskas pelata. Parin peluukerran jälkeen säännöt ovat melko selvät, eikä ohjeita tarvitse vilkaista kuin satunnaisesti. Pelin ongelma on kuitenkin suuri määrä erilaisia muistettavia asioita, kuten eri päähirviöiden sekä korttien vaikutus taisteluihin. Lisäksi mm. taistelut (ja muut skill checkit) tuntuvat enemmän työltä, kuin huvilta. Noppaa joutuu heittämään jatkuvasti, kääntämään korttia ja pohtimaan millä aseilla mitäkin hirviötä pitäisi lahdata.
Peli voisi olla sangen kelvollinen, jos peliä virtaviivaistettaisiin. Valtaosa raskaudesta tuntuu tulevan asioista, joita oikomalla on hyvin vähän vaikutusta itse pelin kulkuun.