Kategoriat
Peliarvostelut
Kestosuosikki – yli 10 vuotta suosiossaKESTO- SUOSIKKI

Citadels

Citadels on suunnittelijansa Bruno Faiduttin menestyksekkäimpiä pelejä. Pelaajat rakentavat fantasiakaupunkejaan vaihdellen roolejaan joka kierros. Roolinvalintamekanismi on alunperin kotoisin Verräter-korttipelistä ja Citadelsista se löysi edelleen tiensä Puerto Ricoon ja San Juaniin. Citadels muistuttaakin jonkin verran San Juania.

Citadelsin 2016-vuoden laitoksen kansikuva

Pelin idea

Citadelsin kansi

Joka kierroksen alussa pelaajat valitsevat itselleen roolin. Yksi pelaajista ottaa hahmokortit itselleen, valitsee yhden ja antaa kortit seuraavalle pelaajalle, joka ottaa yhden ja antaa kortit eteenpäin ja niin edelleen. Lopulta viimeiselle pelaajalle jää kaksi hahmoa joista valita. Pelaajilla on hieman valinnanvaraa hahmojensa suhteen ja jonkin verran tietoa siitä, mitä hahmoja muilla on.

Sen jälkeen hahmot käydään läpi tietyssä järjestyksessä. Pelaajat saavat vuoronsa aluksi joko rahaa tai kortteja ja voivat sitten rakentaa kädestään yhden rakennuksen. Rakennuksilla ei ole juuri erikoisominaisuuksia, mutta hahmoilla on. Osa saa tietynvärisistä rakennuksista lisärahaa, osalla on muita etuja. Salamurhaaja voi tappaa yhden hahmon, varas ryöstää jonkun rahat, velho vaihtaa kortteja toisen pelaajan kanssa ja niin edelleen.

Peli päättyy, kun joku rakentaa kahdeksannen rakennuksen kaupunkiinsa. Silloin lasketaan pisteet. Arvokkaammat rakennukset tuottavat eniten pisteitä, joten rakentamalla kaupunkinsa nopeasti täyteen pieniä rakennuksia ei välttämättä yllä voittoon.

Bluffaamista

Hahmonvalinta ja siihen liittyvä epätietoisuus piristää ja tasapainottaa peliä mukavasti. Salamurhaaja ja varas, jotka hyökkäävät hahmon eivätkä pelaajan kimppuun, ovat myös hyvä tasapainovaikute. Kauppias esimerkiksi tuottaa rahaa vihreistä rakennuksista. Jos pelaajalla on paljon vihreitä rakennuksia, uskaltaako hän ottaa kauppiasta vaikka se olisi paras valinta, koska se on paras ja ilmeisin valinta? Koska hyökkääjä ei tiedä, kenellä uhriksi valittu hahmo on, tiettyä pelaajaa on vaikea kiusata jatkuvasti.

Peli on lopulta varsin elegantti tapaus, vaikka voikin varsinkin isommilla pelaajamäärillä venyä turhan pitkäksi. Siihen auttaa pelaaminen pienempään rakennusmäärään, esimerkiksi seitsemään rakennukseen. Suosittelen tätä itse asiassa yleissäännöksi, koska Citadels on helposti tarpeettoman pitkä peli.

Paljon valinnanvaraa

Citadels on myös hyvin monimuotoinen peli. Peruspeli toimii 4–7 pelaajalla ja tietyin muutoksin peliä voi pelata myös kahdella tai kolmella pelaajalla. Jotkut pitävät tätä pienempää pelitapaa erittäin hyvänä eivätkä edes suostu pelaamaan peliä useammalla, toisille taas nimenomaan isot pelit ovat kaikki kaikessa.

Jos perushahmot tympivät, peli sisältää myös vaihtoehtoisen hahmovalikoiman, josta voi ottaa käyttöön osan tai kaikki. Näin peliin saa 512 erilaista hahmovalikoimaa – vaihtelua siis riittää. Pelin uusin painos sisältää myös aiemmin erikseen myydyn pienen Dark City -lisäosan, jossa on 14 uutta rakennusta ja tyylikkäät muovirahat.

Kuten aikaisemmin mainittiin, Citadels muistuttaa San Juania. Kummassakin rakennetaan kaupunkia ja mukana on hahmonvalintamekanismi. Citadels on kaksikosta sosiaalisempi bluffaamisen ja roolinvalinnan tärkeyden osalta, San Juan on rakennuspaljoutensa vuoksi strategioiltaan vaihtelevampi ja kiinnostavampi.

Lue Citadelsin suomenkieliset säännöt ja tutustu pelin taustaan.

Faktat Citadelsista 

Suunnittelija:

Julkaisija: Hans im Glück (2000), Fantasy Flight Games (2002), Fantasiapelit (2006)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, mutta roolien merkityksen hahmottaminen vaatii vähän oivallusta. Ensimmäisen pelin jälkeen pelin kulun ymmärtää kyllä.

Onnen vaikutus: Korteissa on oma tuurielementtinsä, mutta enemmän taitaa kuitenkin vaikuttaa muista pelaajista nouseva kaoottisuus ja arvaamattomuus.

Vuorovaikutus: Citadelsissa voi hyökätä toisia pelaajia kohtaan, mutta pääasiassa hyökkäykset kohdistuvat rooleihin eikä pelaajiin, mikä pehmentää asiaa – mutta harmittaa se silti.

Teema: Geneerinen fantasiateema toimii, mutta harva siitä innostuu.

Uudelleenpelattavuus: Pelistä on kahdenkymmenen vuoden aikana tullut sen verran paljon uusia laitoksia, että kyllä tässä jotain on oikein tehty.

Kieliriippuvuus: Kielitaidottomien kanssa pelatessa voi tarvita hieman apulappuja.

Pelaajamäärä: 2–8. Kaksinpeli on vähän erilainen.

Pituus: 30–60 minuuttia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

19 vastausta aiheeseen “Citadels”

Hahmokortteja tulee pelien aikana pläräiltyä paljon, ja ainakin itselläni ne alkoivat hieman nuhjaantua jo puolen tusinan pelin jälkeen niin, että päädyin laittamaan muovit ympärille.

Ja suurin osa peliajasta menee kun pelaajat tuijottaa niitä hahmokortteja minkä valita. Kiva peli kyl.

Peli on parhaimmillaan ehkä kolmella tai neljällä pelaajalla. Vaikka peli tukee isojakin pelaajamääriä, muuttu se kovin hitaasti eteneväksi isommalla porukalla. Olemme jo pitkään käyttäneet varianttia, jossa peli loppuu jo seitsemännen rakennetun talon jälkeen (virallisten sääntöjen kahdeksan sijaan). Tämä nopeuttaa peliä viemättä mitään pois.

Periaatteessa hyvä ja mielenkiintoinen peli, mutta lopulta San Juan ja Reiska tekevät melkein saman pelin paremmin, vikkelämmin ja mielenkiintoisemmin. Toki tässä on omia jippojaan, mutta eipä ole juuri tullut kuitenkaan pelattua vaan peli on tuoss hyllyssä pölyttynyt samaan aikaan kun kahta muuta “roolienvalintakorttipeliä” on saanut kymmeniä jos ei satoja pelikertoja.

Meidän porukassamme Citadelsista pitävät kaikki, tosin jokainen eri syistä. Osaan pelaajista vetoaa roolinvalinta, osaan bluffaus ja muu kieroilu, osaan kaupunginrakentelu.

Yleensä Citadels ilmestyy pöytään kun joku raskaampi peli on saatu loppuun ja ilta alkaa olla jo pitkällä, mutta vielä ei malttaisi lopettaa. Keveytensä vuoksi tämä on helppo aloittaa, mutta monipuolisuutensa vuoksi pitää hienosti mielenkiinnon yllä. Upea peli.

Meillä on ollut jonkin verran tulkintaepäselvyyksiä säännöistä. Suurimpana kiistakapulana on ollut sääntö “kenraali ei saa tuhota piispan kaupunginosia”. Tarkoittaako tämä siis, että kenraali ei saa tuhota lainkaan sinisiä (kirkollisia) kaupunginosia, vaiko ettei saa tuhota sen pelaajan kaupunginosia, joka on sillä kierroksella piispa? Ja jos jälkimmäinen vaihtoehto, niin miten piispan murha vaikuttaa asiaan?

Entäpä onko taikurin pakko vaihtaa kortteja?

Essi, “kenraali ei saa tuhota piispan kaupunginosia” tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mitä se sanoo. Siinä ei sanota, että “kenraali ei saa tuhota sinisiä kaupunginosia”. Piispan murha ei vaikuta asiaan mitenkään.

Taikurin ei tietääkseni ole pakko vaihtaa kortteja.

Pelasimme eilen ensimmäisen kerran Citadelsia lisähahmoilla. Todennäköisesti pelasimme Noidan väärin, joten ajattelin kysäistä, että tulkitsinko nyt toisella lukemalla hahmon ominaisuuden oikein.
Noidasta sanotaan säännöissä:
“Noita nimeää toimintonsa jälkeen hahmon, jonka aikoo noitua. Noidan vuoro loppuu tähän. Kun noidutun hahmon vuoro tulee, pelaaja suorittaa toimintonsa normaalisti. Sitten pelaajan vuoro loppuu. Noita jatkaa tästä pelaten kesken jääneen vuoronsa loppuun noidutulla hahmolla kuin se olisi hänen hahmonsa käyttäen kaikkia noidutun hahmon ominaisuuksia.”
Tuo tarkoittanee siis sitä, että noita ottaa ensin joko 2 kultaa tai valitsee kortin (eli tekee toiminnon) ja lopettaa sitten vuoronsa. Noidutun hamon tullessa hän saa myös ottaa joko 2 kultaa tai valita kortin, mutta hän ei saa rakentaa eikä käyttää ominaisuuttaan. Sitten noita käyttää noidutun hahmon ominaisuutta ja voi myös rakentaa.
Oliko tuo oikea tulkinta?

Saxi, ei ihan. Ymmärtääkseni toimii näin:

1. Noita ottaa kaksi kultaa tai kortin, nimeää noidutun hahmon ja lopettaa siihen (ei rakenna tai käytä hahmon ominaisuuksia).

2. Noidutun hahmon pelaaja ottaa kaksi kultaa tai kortin, jonka jälkeen hänen vuoronsa loppuu (uhri ei rakenna tai käytä hahmon ominaisuuksia) ja noita pelaa tällä hahmolla loput vuorostaan (rakentaa tai käyttää hahmon ominaisuuksia).

Noita tekee siis vuoronsa vaiheet kerran, mutta loppuosan vain myöhemmin ja eri hahmon ominaisuuksilla.

Ilmaisin itseni huolimattomasti, sillä tarkoitin juuri tuota, jonka täsmällisemmin kirjoitit auki Mikko. Kiitos vahvistuksesta.

Taas nousi yksi kysymys esiin Citadelsia pelatessamme. Osaako joku sanoa, miten olette pelanneet tilanteen, jossa diplomaatti vaihtaa itselleen Museo-kortin? Museokortissahan sanotaan:
“Voit vuorollasi asettaa yhden kaupunginosakortin kuvapuoli alaspäin museon alle. Pelin lopussa saat pisteen kustakin museon alla olevasta kortista.”
Asia, joka meitä mietitytti oli, että jos diplomaatti vaihtaa toiselta pelaajalta itselleen museon, niin saako hän myös museon alle kertyneet kortit? Päädyimme pelaamaan niin, ettei saa, mutta olisi mukava kuulla, miten muut ovat pelanneet.

En tiedä, onko tuohon virallista sääntöä, mutta Geekistä löytyi: Tässä ja tässä ketjussa tuntuu olevan vallitseva näkemys, että kortit kulkevat museon mukana. Niin minäkin tuon pelaisin: museon alla olevat kortit ovat nyt osa museota. Mitä niille sitten kävisi, jos ne eivät kulkisi mukana? Eiväthän ne voi irrallaankaan olla.

Haluaisin kysyä pelin Hautausmaa kortista. Sillähän on se kyky, että jos kenraali tuhoaa jonkun kaupunginosista, voi kaupunginosan pelastaa omaan käteensä maksamalla yhden kullan. Entä jos Hautausmaa tuhotaan? Onko silloin vielä tuo kyky voimassa? Mielestäni ei, koska se kykyhän tuhoutuu siinä samalla, ja olisihan se liian ylivoimaista. Mutta haluaisin silti varmistuksen.

Lisää kysyttävää Citadelsista:

1. Voiko noita käyttää noidutun hahmon kykyä kierroksen loppuun, eli esim. Piispan suojaa kenraalia vastaan? Vai onko kyky/kyvyt käytössä vain noidutun hahmon vuorolla? Ja saako noita noidutun hahmon kyvyllä lisätuloja omista kaupunginosista?

2. Jos pelaajalla on sekä kirjasto että tähtitorni, niin miten pitää toimia? Pelaaja saa tähtitornin avulla nostaa kolme korttia pakasta. Saako pelaaja kirjaston avulla pitää kaikki nostetut kortit vai vain kaksi valitsemaansa?

Citadels on ihana peli, mutta sisältää kyllä paljon ihmettelyä. Ja kiitos vastauksesta hautausmaa kysymystä kohtaan. Ja tietenkin näistäkin kysymyksistä kiitos vastaajalle.

1. Tähän on vastaus virallisessa FAQ:ssa: Noita saa myös tuollaiset passiiviset kyvyt. Noita käyttää omia korttejaan, eli lisätulot saa omien korttien mukaan.

2. Tähänkin on vastaus FAQ:ssa: nostat kolme ja pidät kaksi.

Korttien vuorovaikutus luo näitä hankalia tilanteita; kannattaa lukea tuo FAQ, siinä on paljon vastauksia hankaliin kysymyksiin.

Kiitos. Joskus pelit tuottavat tälläisiä vaikeita tilanteita, eikä ohjekirjasta ole apua. Käyn katsomassa FAQ. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *