Days of Ire: Budapest 1956

Vuonna 1956 Stalin oli kuollut muutama vuosi sitten ja Unkarissa koettiin, että muutosten aika on tullut. Maassa heräsi kansannousu, joka vaati reformia kommunistiseen puolueeseen, maan täydellistä itsenäisyyttä ja lopulta vapaita vaaleja. Tyytymättömyys hallintoon muuttui mellakoinniksi ja sadattuhannet mielenosoittajat marssivat kaduilla.

Kansannousu tyrehtyi lopulta Neuvostoliiton voimatoimiin ja operaatio Pyörremyrsky murskasi vastarinnan. Eräänlaisena Prahan kevään ennakkonäytöksenä toiminut kansannousu johti kaatumisestaan huolimatta ilmapiirin vapautumiseen ja pakotti Neuvostoliiton hyväksymään monia uudistuksia.

Days of Ire: Budapest 1956 on unkarilaisten pelisuunnittelijoiden tekemä peli, joka mallintaa kansannousua. Kickstarter-kampanjana julkaistu peli tarjoaa niin Pandemialta haiskahtavaa yhteistyöpeliä kuin Twilight Strugglen kaltaista kilvoittelua.

Vapaustaistelua
Punainen pelaaja on taistelujen ytimessä. Kuva: Mikko Saari

Kaksi pelitapaa

Days of Iren kansiLaatikosta löytyy kolme ohjekirjaa. Yksi kertoo alkuasetelman ja taustoittaa korttien kuvaamaa historiaa. Pelaamista varten on kaksi eri ohjekirjaa, riippuen siitä pelataan Žukov-peliä vai konfliktipeliä.

Žukov-pelissä kaikki pelaajat ovat yhdessä kapinallisten puolella. Vastassa on Neuvostoliiton puolustusministeri Georgi Žukov, jonka ratkaisut tulevat korttipakasta ja tiettyjen sääntöjen perusteella. Konfliktipelissä yksi pelaajista ottaa Žukovin roolin ja muut ovat kapinallisia.

Tavoite on molemmissa peleissä sama: Neuvostoliitto täyttää Budapestin karttaa kuvaavaa pelilautaa tapahtumakorteilla, joita kapinalliset pyrkivät poistamaan laudalta. Peli voi päättyä kesken kaiken, mikäli kapinalliset kuolevat tai onnistuvat tuhoamaan laudalta kaikki sotajoukot ja neuvostopanssarit. Muuten peli päättyy seitsemän kierroksen jälkeen, jolloin katsotaan, kuinka monta tapahtumaa on vielä laudalla ja se määrää, kumpi osapuoli voittaa.

Piiritys radiolla
Laudalle on pelattu tapahtumia ja sotajoukkojakin juoksentelee ympäriinsä. Radion piirityksen purkaminen vaatii pari viestintäikonia, pari polttopulloa ja paljon luoteja. Palkintona SPA ei saa hyökätä päivän aikana ja moraalimittari siirtyy kapinallisten hyväksi. Kuva: Mikko Saari

Kaikki vastaan Žukov

Kun pelataan kaikki vastaan Žukov, kierros alkaa neljän kortin nostamisella Žukovin pakasta. Osa korteista on Neuvostoliitolle suotuisia, osa taas enemmän kapinallisten mieleen. Kortin väriä verrataan Support-mittarin väriin: jos kansannousun tuki on neutraali tai kortin puolella, kortti toteutuu. Jos tuki on väärällä puolella, kortti ei toteudu, mutta tuki siirtyy askeleen kohti neutraalia.

Jokaisessa kortissa on kolme eri vaikutusta ja se, joka toteutuu, riippuu siitä, miten pitkälle kansannousu on edennyt. Näin tapahtumat tulevat satunnaisessa järjestyksessä ja osaa jää täysin tulematta, mutta tilanne myös kehittyy ja tapahtumien luonne muuttuu kansannousun edetessä. Kortti määrää myös, millainen tapahtuma laudalle nostetaan.

Zhukov-kortteja
Žukovin toimintaa ohjaavia kortteja. Ylänurkassa näkyy onko kortti kapinallisten vai NL:n eduksi, keskellä on kolme tapahtumaa joista valitaan oikea sen mukaan missä vaiheessa peli on ja alareunassa näkyy, millainen tapahtuma pelataan. Kuva: Mikko Saari

Vallankumoukselliset saavat yhteensä neljä toimintoa pelaajamäärästä riippumatta. Toiminnoilla voi aktivoida vapaustaistelijoita kansannousun puolelle, ratkaista tapahtumia, taistella sotajoukkoja vastaan, tuhota panssarivaunuja tai veivata korttien kanssa.

Tapahtumien ratkaiseminen edellyttää aina tietyn määrän symboleita, jotka kuvaavat viestintävälineitä, ruokaa, ensiapua, ammuksia, polttopulloja ja liikkumista. Symbolit voi saada joko pelaamalla kädestään kortteja tai mukana olevista aktiivisista vapaustaistelijoista. Luotisymboleilla voi myös poistaa laudalta sotajoukkoja ja polttopullosymboleilla tuhota panssarivaunuja.

Kortteja voi myös käyttää toimintoina ja osin toimintojen lisäksi. Liikkuminen tapahtuu toimintojen lisäksi: joka vuoro saa liikkua kerran ilmaiseksi ja muuten rajattomasti, kunhan maksaa kortin joka askeleesta.

Kun kaikki kapinalliset ovat liikkuneet, uusia kortteja jaetaan moraalin tilanteen mukaan. Mitä korkeampi moraali kapinalla on, sitä enemmän saa uusia kortteja.

Kapinallisten jälkeen toimii SPA eli valtion salainen poliisi. SPA:n sotilaat liikkuvat viereisessä ruudussa olevien pelaajien kimppuun ja tarkka-ampujat liikkuvat askeleen kohti lähintä pelaajaa. Uusia sotilaita tulee peliin ja  lopuksi salainen poliisi hyökkää. Taistelu perustuu noppien heittämiseen ja tuottaa kapinallisille korkeintaan vahinkoa. Vahingon voi kohdistaa kapinataistelijoihin, jotka poistuvat pelistä, tai pelaajiin itseensä. Pelaajat kestävät kolme osumaa ja kuolevat neljännestä.

Neuvostoliiton panssarivaunut eivät toimi salaisen poliisin kanssa, vaan ovat passiivinen este: aina kun pelaaja tekee toiminnon alueella, jolla on Neuvostoliiton tankki, tankki ampuu ennen toiminnon suorittamista ja osuu nopanheitolla 1–3.

Sotaa Budapestissä
Taistelua Budapestissä: alueella on pelaaja, muutama vapaustaistelija, SPA:n tarkka-ampuja, panssarivaunu ja barrikadi. Tilanne on kuuma! Kuva: Mikko Saari

Žukov vastaan kapina

Kun Žukovia ohjaa ihminen, tämä saa pelata kädestään haluamansa määrän kortteja. Kortit ovat taas kerran suotuisia joko Neuvostoliitolle tai kapinalle. Neuvostoliitolle hyvistä korteista Žukov saa valita joko kortin vaikutuksen tai komentopisteet. Kapinallisten kortit voi heittää  pois ilman vaikutusta tai kerätä komentopisteet ja antaa kapinallisten suorittaa kortti.

Punainen käsi
Kun Žukov näkee punaista, kaikki on hyvin ja mahdollisuuksien maailma auki. Kuva: Mikko Saari

Komentopisteitä tarvitaan, sillä niillä ostetaan tapahtumia laudalle. Tapahtumat maksavat jopa neljä komentopistettä ja lisäksi tulee lisämaksuja, jos haluaa tapahtumat pöytään nopeasti tai monta tapahtumaa yhdellä vuorolla. Ylimääräisillä komentopisteillä voi lisätä ja siirtää panssarivaunuja.

Kapinallisvaihe toimii tässä pelimuodossa tismalleen samalla tavalla kuin yhteistyöpelissäkin. SPA taistelee sen sijaan vähän vaivalloisemmin. Žukovilla on korttipakka, jolla voi lisätä sotajoukkoja, siirrellä niitä ja taistella. Joka vuoro voi pelata haluamansa määrän SPA-kortteja tai palauttaa kaikki pelatut kortit. Välillä pitää siis kerätä voimia, tosin tapahtumakortitkin antavat palauttaa SPA-kortteja takaisin, eli jos taistelee tasaisesti vähän, myllyn voi pitää pyörimässä melko hyvin.

Vihreä käsi
Tällainen käsi saa Žukovin pelaajan huonolle tuulelle, etenkin jos olisi tarvetta saada paljon tapahtumia laudalle – kapinallisille on annettava paljon löysää, jotta saa komentopisteitä. Kuva: Mikko Saari

Tyylikäs, teemalleen uskollinen peli

Days of Ire: Budapest 1956 on tyylikäs peli. Kuvitus on kautta linjan tyylikästä ja graafinen suunnittelu selkeää ja helppokäyttöistä. Tästä voi tuntea suomalaista ylpeyttä, graafisen suunnittelun on tehnyt Dale of Merchantsista tuttu Sami Laakso.

Pelin teema on vahva ja sääntökirjasta löytyy paljon taustatietoa korteille. Historian tuntu on siis vahvasti mukana ja kaikesta saa sellaisen vaikutelman, että aihe on pelin tekijöille tärkeä.

Kuinka peli sitten toimii? Oikein mainiosti. Yhteistyöpeli vaikuttaa aika vaikealta, ensimmäiset yrityksemme ainakin päätyivät armotta kansannousun tukahtumiseen. Molemmissa peleissä loppu tuli kapinallisten kuoleman kautta, mutta jälkimmäisessä peli päättyi viimeiseen päivään ja vaikka olisimme selvinneetkin, laudalla olisi ollut sen verran paljon tapahtumia, ettei voiton vaaraa olisi ollut. Sääntökirjan tarjoamat helpotukset kannattaa ottaa vastaan aluksi.

Days of Iren kortteja
Pelin korttien kuvitus on selkeää, värikästä ja kaunista. Pelin graafinen ilme on kauttaaltaan harkittu ja tyylikäs. Kuva: Mikko Saari

En välitä yksinpeleistä enkä ole suuri yhteistyöpelien ystävä. Days of Iren yhteistyöpelimuoto ei tee mitään sellaista, joka saisi minut innostumaan erityisemmin. Veikkaan, että se jää jatkossa aika vähälle pelaamiselle.

Konfliktimoodi sen sijaan on huomattavasti mielenkiintoisempi. Se toimii minun makuuni paremmin kuin samantyyliset Twilight Struggle ja 1960: Making of the President, koska näiden pelien turhauttava köydenveto edestakaisin puuttuu täysin. Pelitilanne elää, mutta se ei voi mennä taaksepäin, vaan muuttuu vain eteenpäin.

Käytännössä luulen, että konfliktimoodikin jää kuitenkin vähälle pelaamiselle: se on parhaimmillaan kaksinpelinä ja tällaisten raskaiden noin parituntisten kaksinpelien sarjassa on niin monta parempaakin peliä tarjolla, että Days of Iren mahdollisuudet päästä pöydälle vaikuttavat heikoilta.

Lopputulema omalla kohdallani on siis aika selvä: minusta tämä on hienosti tehty peli, jota en kuitenkaan erityisemmin halua pelata. Days of Ire on kuitenkin taitavasti tehty ja tyylikäs lautapeli, joten 1900-luvun historiallisista aiheista kiinnostuneille yhteistyöpelien ja korttivetoisten strategiapelien ystäville peli on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Jos Twilight Strugglen, 1960: Making of the Presidentin ja Wir sind das Volkin kaltaiset pelit miellyttävät, tämäkin voi maistua vallan hyvin.

Kortteja
Kortit kuvaavat historiallisia tapahtumia, jotka oikeasti tapahtuivat kansannousun yhteydessä. Kuva: Mikko Saari

Faktat Days of Ire: Budapest 1956:sta:

Suunnittelija, ,

Julkaisija: Cloud Island (2017)

Mutkikkuus: Ei aivan yksinkertainen peli, mutta sääntökirjat ovat sen verran selkeät, että pelin oppii niistä kyllä helposti. Kun säännöt ovat hallussa, peli on aika yksinkertainen opettaa, ohjekirjojen takasivuilta löytyvät tiivistelmät ovat niin hyvät.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana reipas annos, sen verran paljon korttien ja noppien kanssa puljataan. Taidollekin on jätetty sijaa paljon, menestyminen vaatii paitsi hyvää tuuria, myös tarkkaa harkintaa.

Vuorovaikutus: Yhteistyöpelissä yhteistyö on tarpeen, toki peli ei tee mitään tavallisesta poikkeavaa estääkseen yhtä pelaajista määräilemästä muita. Konfliktipelissä peli on nimensä mukaisesti silkkaa konfliktia.

Teema: Historiallinen teema on vahva ja erottuu edukseen.

Uudelleenpelattavuus: Samat tapahtumat kiertävät pelistä toiseen, mutta kaikki tapahtumat eivät tapahdu joka pelissä. Vaihtelua riittää kyllä.

Kieliriippuvuus: Pelissä on melko paljon tekstiä. Yhteistyöpelissä voi olla mukana pelaajia, jotka eivät osaa englantia.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 60–120 minuuttia. Yhteistyöpeli on nopeampi, konfliktimoodissa mietteliäillä pelaajilla menee helposti pari tuntia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Days of Ire: Budapest 1956

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:11
Aito keskiarvo:3.45
Tasoitettu keskiarvo:3.30
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 0
  • 3: 6
  • 4: 5
  • 5: 0

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta artikkeliin ”Days of Ire: Budapest 1956”

  1. Itselläni on hyvin vähän kokemusta raskaista kaksinpeleistä, joten mielenkiinnosta kysyn, että mitkä pelit Mikko ovat sitten sinun suosikkejasi siinä kategoriassa?

  2. Saxi, itse ajattelisin tuossa kohtaa lähinnä Uwe Rosenbergin pelejä, kuten Fields of Arlea ja Ora et Laboraa, The Colonists on oikein oiva ehdokas myös.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *