Ghost Stories
5.10.2009 - Mikko Saari
Ghost Stories on kiinalaistyylinen kummitustarina, jossa pelaajien taolaismunkit torjuvat kiinalaisessa pikkukylässä ilkeän Wu-Fengin, Yhdeksän tuonelan ruhtinaan paluuta. Kummitukset riivaavat kylää ja mikäli ne onnistuvat saamaan tarpeeksi valtaa kylässä, ihmisten aika on ohi. Pelaajat taistelevat siis yhdessä peliä vastaan.
Yhteistyöpelejä on jonkin verran, mutta harva on näin sadistisen vaikea. Veikkaan, että useimmilla porukoilla ensimmäinen aloittelija-vaikeustasolla pelattu peli tulee päättymään hyvin nopeasti tappioon ja ensimmäistä voittoa saa odottaa pitkään.
Ulkoiset seikat ovat sentään kunnossa, peli on kertakaikkisen näyttävä. Graafinen ilme on ehkä hitusen levoton, mutta silti toimiva. Tyylikkäät figuurit tuovat tunnelmaa, kummitusnappulat varsinkin ovat karmivan näköisiä.
Pelin idea
Kylä koostuu yhdeksästä laatasta, jotka kootaan pelaajien lautojen keskelle satunnaiseen järjestykseen. Pelaajien vuorot alkavat kummitusvaiheella, jonka aikana pelaajan laudalla olevat kummitukset tekevät ilkeyksiään. Alussa kummituksia ei ole, mutta jokaisen pelaajan kummitusvaiheen lopuksi peliin tulee uusi kummitus.
Kummitukset ovat kortteja, joiden väri määrää, kenen laudalle ne pelataan. Kummituksia on noin karkeasti kolmea sorttia: riivaajia, piinaajia ja muita. Riivaajat riivaavat edessään olevia kylälaattoja joka toinen kierros eli kääntävät niitä nurin. Tämä on paha juttu, sillä peli päättyy, kun vaikeustasosta riippuen neljäs tai kolmas kylälaatta riivataan.
Piinaajat tekevät kiusaa pelaajalle, jonka laudalla ne ovat. Tämä joutuu heittämään joka kierros kirousnoppaa, josta seuraa usein jotain häijyä. Muut kummitukset ovat kesympiä ja tyytyvät olla möllöttämään, ne tosin tekevät usein jotain inhaa tullessaan peliin.
Valikoima kummituskortteja. Kuva: Chris Norwood / BGG
Vuorollaan pelaaja voi kummitusvaiheen jälkeen liikkua kylässä askeleen ja joko käyttää kylälaatan toimintoa tai karkottaa kummituksia. Jokainen kylälaatta tarjoaa oman toimintonsa, jota voi käyttää, jos kyseistä laattaa ei ole riivattu. Kyläläiset auttavat pelaajia eri tavoin, joskin parhailla toiminnoilla on hintansa.
Karkotusyrityksessä pelaajan pitää seisoa kummituksen vieressä olevalla laatalla ja heittää nopilla oikea määrä oikean värisiä pallukoita. Tämä on noin yleensä ottaen aika vaikeaa, vaikka nopassa onkin jokeriväri, mutta onneksi pelaajilla on tao-lätkiä, joilla voi antaa vähän apuja. Karkotuksen jälkeen kummitus voi antaa pelaajalle pienen palkinnon tai paiskata vielä lopuksi jotain häijyä.
Jos pelaajat selviävät kummitusten kauhuista, pakan pohjalta löytyy Wu-Fengin inkarnaatio, jonka päihittämällä voittaa pelin. Inkarnaatio on kummitus, joka vain on muita häijympi, oikea kunnon ilkiö. Kun vaikeustasoa ruuvataan vielä vähän kovemmaksi — jos peli muuten tuntuu liian helpolta, inkarnaatioita pitää voittaa neljä.
Julkean vaikea peli
Pelin nappulat: buddha-patsas, pelaajan munkki ja kummitus. Kuva: Repos Productions
Ghost Stories on vaikea peli. Pelin voittaminen vaatii huolellista yhteistyötä jopa helpoimmalla vaikeustasolla. Peli voi olla yllättävän nopeasti ohi, kun kummitukset riivaavat kylälaattoja kierros toisensa jälkeen. Kummitusten karkottaminenkin on varsin vaativaa puuhaa, eikä onnistu aivan tuosta noin vain.
Pelin luonne riippuu jonkin verran tuurista, eli siitä, miten kummituksia pakasta nousee. Jos paikat täyttyvät riivaajista, peli voi olla nopeasti ohi, helpommat kummitukset antavat pelaajille vähän enemmän hengähdysaikaa
Ghost Stories on tunnelmallinen yhteistyöpeli, jonka riipivä vaikeustaso luo osaltaan oikeanlaista ahdistavaa tunnelmaa — eihän maailman pelastaminen Yhdeksän tuonelan ruhtinaalta kuulukaan olla helppoa! Epäilemättä liian vaikea vaikeustaso voi tehdä pelistä myös tylsän pelaajille, jotka kaipaisivat onnistumisen elämyksiä.
Kaikki informaatio pelissä on avointa, joten pelaajat voivat hioa yhteistyökuviot täysin aukottomiksi. Informaation avoimuus johtaa myös yhteistyöpelien helmasyntiin, hallitseva pelaaja voi helposti pomottaa muiden tekemisiä. Tämä on tietysti paljon peliporukasta riippuva juttu.
Pelaajamäärän suhteen Ghost Stories on joustava, sillä se sopii yhdestä neljään pelaajalle. Yksinpeli on mietteliästä ongelmanratkontaa, nelinpelissä pääsee pohtimaan yhdessä ja hyötymään neljän munkin voimista. Nelinpeliä pidetään BoardGameGeekissä selvästi parhaana tapana pelata ja peli tuntuukin vahvasti nelinpeliksi suunnitellulta.
Ghost Stories on mielenkiintoinen, ulkoisesti todella näyttävä yhteistyöpeli, jossa riittää haastetta pitkäksi aikaa.
Riivaajakummitus uhkaa kylää. Kuva: Chris Norwood / BGG
Faktat Ghost Storiesista
Mutkikkuus: Paljon liikkuvia osia, joten peli vaatii huolellista opettelua. Kokonaisuus on vähän sekava, mutta kokemuksen myötä opettaminen käy helpommaksi. Yhteistyöpelissä ei onneksi haittaa, jos joku on vähän pihalla.
Onnen vaikutus: Pelin luonne vaihtelee aika paljon sen mukaan, millaisia kummituksia pakasta nousee. Tämä tietysti vaikuttaa kaikkiin pelaajiin yhtä lailla ja lisää pelin vaihtelua.
Vuorovaikutus: Korkea, sillä pelaajien on lyötävä viisaat päänsä yhteen selviytyäkseen. Toisaalta yksi pelaaja voi helposti pomottaa muita, peli on tavallaan yksinpeli, jota pelaajat pohtivat yhdessä.
Teema: Kummitusteema on hieno ja tyylikäs ulkoasu tukee sitä hyvin. Kauhistuttava vaikeustaso lisää tunnelmaa — jos ei latista sitä heti alkuunsa.
Uudelleenpelattavuus: Haastetta riittää ja vaatii useamman pelin, ennen kuin pelin saa voitettua, joten eiköhän tätä sen verran ainakin jaksa veivata.
Kieliriippuvuus: Kielivapaa, suomenkielinen laitos on tyylikkäästi suomalais-hollantilais-puolalainen.
Pelaajamäärä: 1-4
Pituus: Paketin mukaan tunti, mutta luultavasti alussa pelaajat häviävät pelin paljon nopeammin.
Osta Ghost Stories Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Omasta ja emännän mielestä paras yhteistyöpeli. Monipuolinen, koska voi pelata joko “virallisella” 2-pelaajan säännöllä tai vaan kimpassa pähkäillä normi nelinpeliä, ja koska vaikeustasot muuttavat peliä niin mielenkiintoisella tavalla. Toimiikin ehkä paremmin kahdella lusikalla sopassa kuin neljällä. Pelissä joutuu aidosti pähkäilemään erilaisia vaihtoehtoja, varsinkin “power tokenien” kera, ja jatkuvasti joutuu valitsemaan useasta pahasta pienimmän. Ei mene autopilottiin ollenkaan samalla tavalla kuin esim. Pandemic. Ei kannata säikähtää pienistä sääntövirheistä tai -epäselvyyksistä valittajia; johtuu osin juuri siitä, että säännöt sallivat niin monipuolisia komboja.
Onkos tämä suomenkielinen versio muuten yhteensopiva englanninkielisten lisäosien kanssa?
On, siinä on suomenkielistä vain säännöt ja laatikko.