Gother Than Thou

Gother Than Thoun kohteena on goottikulttuuri ja nimenomaan sen kliseet ja stereotyypit. Peli on silkkaa parodiaa, mutta naurattanee niitä gootteja, jotka eivät ota itseään liian vakavasti.

Korteista löytyy kaikki olennaisimmat goottiuden tekijät, kuten tyylikkäät kengät, absintti, ankh-korut, meikit, genitaalilävistykset… Tietysti gooteilla on myös ongelmansa. Ulkonäköseikoissa voi tehdä helposti pahoja kämmejä ja karut aksentitkin kuulostavat helposti naurettavilta. Pahinta on kun äiti tulee kylään!

Pelin idea

Pelin alussa jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia. Vuoronsa alussa pelaaja saa poistaa yhden kortin kohtalopinostaan ja pelaa jokaiselle pelaajalle yhden kortin tämän kohtalopinoon. Kohtalopino on pino kortteja pelaajan edessä, vain siinä pinossa olevat kortit vaikuttavat pelaajan pisteisiin.

Jokainen kortti vaikuttaa jollain tapaa pisteisiin, joita on kolmea eri lajia. Tärkeimpiä ovat goottiuspisteet, sillä niitä keräämällä voittaa. Raha on tietysti tärkeää, samoin kuin terveydestään huolehtiminen. Kortit vaikuttavat näihin pistemääriin eri tavoin. Genital Piercing tuo kyllä kuusi goottiuspistettä, mutta vie kuusi rahapistettä ja antaa kaksi sairauspistettä. Visit From Mom tuo viisi rahapistettä, mutta vie viisi goottiuspistettä.

Kun kortit on pelattu, nostaa pelaaja kätensä takaisin maksimiin ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Jos vuorossa olevalla pelaajalla on 20 goottiuspistettä, tämä voittaa. Peli kulkee melko sujuvasti, tosin toisten pelaajien goottipisteiden määrän seuraaminen vaatii joko kohtalopinojen selailua tai jotain muuta menetelmää (lasihelmien käyttäminen vaikutti ihan hyvältä) — tai sitten täyttä välinpitämättömyyttä. Se tosin johtaa usein hyvinkin äkillisiin ja yllättäviin voittoihin. Gother Than Thouta ei kannata ottaa liian vakavasti, sillä peli on tehty täysin kieli poskessa ja siten sitä tulee pelatakin.

Tuomio

Kummoisesti pelattavaa pelissä ei siis ole. Valinnoilla ei tarvitse päätään vaivata, kortteja voi heitellä ympäriinsä ihan miten sattuu, eikä tulos eroa miettimällä saavutetusta olennaisesti. Kolmella ja neljällä pelaajalla peli on parhaimmillaan, viidellä pakka loppuu helposti kesken.

Peli on tavallaan hauska, mutta edellyttää pelaajilta goottikulttuurin tuntemusta. Goottigenreä tuntemattomien tuskin kannattaa vaivautua, paljon parempiakin pelejä kyllä löytyy. Gootit ja sellaisia tuntevat saanevat tästä kuitenkin ihan hyvät naurut hetkeksi. Pelin huumorisisällön saa luultavasti parhaiten irti selailemalla kortit läpi.

Suunnittelija: R. Hunter Gough
Julkaisija: Savant Garde
Ilmestymisvuosi: 2000
Pelaajamäärä: 3-5
Pituus: 20 min