Great Western Trail

Alexander Pfister on yksi viime aikojen kuumimmista suunnittelijanimistä. Port Royal, Broom Service ja Isle of Skye ovat niittäneet mainetta ja palkintoja. Peliharrastajien mieltymyksiä on hivelty ensin Mombasalla ja nyt Great Western Traililla. Tällaisia raskaammanpuoleisia europelejä ei koskaan tehdä liikaa.

Great Western Trail on vankasti europeli, mutta liikkuvia osia on sen verran, että ensimmäiseen pelikertaan saa varata aikaa runsaasti. Teemassa on vankasti historiallista väriä, mutta aika reippaasti väärin: on hivenen hämmentävää nähdä 1800-luvun karjanajoon liittyvä peli, jossa Chicagoa ei mainita sanallakaan. Lisäksi pelissä karjan suunta on länteen, kun historiallisesti karjaa vietiin nimenomaan itärannikolle (Pfisteriä ei ole syyttäminen: hänen prototyypissään suunta oli oikein itään).

Tällainen historiantajuttomuus kummastuttaa hieman, eli jos olet kovin herkkä teeman yksityiskohdille, tämä tulee tökkimään varmasti. Emme anna temaattisten virheiden kuitenkaan häiritä enempää, keskittykäämme peliin niiden takana.

Radankiertoa

Great Western Trailin kansiPelin aikana kuljetaan pelilaudan reittiä läpi ja viedään karjaa Kansas Cityyn. Kun yksi keikka on tehty, aloitetaan toinen ja tätä toistetaan, kunnes peli loppuu. Kierrosten aikana tehdään kaikenlaista, joka toivottavasti edistää oman karjalauman määrää ja laatua, tai tuottaa muuten rahaa tai pisteitä.

Toiminta perustuu rakennuksiin, joita on pelin alussa laudalla seitsemän. Paikkoja on enemmänkin, pelaajat voivat rakentaa lisää rakennuksia pelin aikana. Pelaajien nappulat liikkuvat laudalla rakennuksesta toiseen ja päätyessään jonnekin, voivat tehdä rakennusten toimintoja. Omia ja neutraaleja alkurakennuksia saa käyttää täysipainoisesti, toisten pelaajien rakennuksia niukemmin.

Neutraalit rakennukset tarjoavat pelin perustoiminnot: uusien työntekijöiden palkkaamisen, rakennusten rakentamisen, oman veturin edistämisen, karjan ostamisen ja haittalaattojen poistamisen. Pelaajien omissa rakennuksissa on samoja toimintoja, mutta myös paljon muuta.

Kansas Cityssä näytetään käteen kertyneet kortit, kerätään rahaa karjan arvon mukaan, kuskataan lehmät junalla mahdollisimman kauas ja suunnataan sitten takaisin alkuun.

Great Western Trailin monimutkaisuus nousee näiden pienten ikään kuin alipelien suuresta määrästä. Karjaa on ostettava, jotta Kansas Cityssä tienaa paremmin. Rakennuksia tarvitaan, jotta saa pisteitä ja muita hyötyjä. Työläisiä tarvitaan, jotta karjaa saa ostettua paremmin ja jotta pystyy rakentamaan parempia rakennuksia. Veturia tarvitaan, jotta karjaa saa vietyä arvokkaampiin kaupunkeihin. Haittalaattoja keräillään, jotta tavoitekortit (taas uusi alipeli!) ovat tyytyväisiä ja jotta reitit laudalla helpottuvat.

Great Western Trailin pelilauta
Pelilauta, kun kolminpeliä on pelattu noin kolmasosa (näkyy vasemman reunan työläismarkkinoilta). Laudalla on vielä vähänlaisesti rakennuksia aloituksen harmaiden neutraalien lisäksi. Kuva: Mikko Saari

Pakan- ja talonrakennusta

Peliin on leivottu mukaan pakanrakennusta. Pelaajan karjalauma on pakka kortteja, jotka ovat pelin alussa kaikille identtisiä. Kierrosten aikana kortteja käytetään ja heitetään pois, ja aina vuoron päätteeksi nostetaan pakasta uusia tilalle. Uudet lehmät ja kerätyt tavoitekortit tulevat aluksi poistopakkaan, mistä ne kiertävät ennenpitkää käteen.

Pakanrakennuspelien tapaan mukana on toimintoja, joilla voi kierrättää kortteja eli nostaa uusia ja heittää sitten ylimääräisiä pois, ja tarjolla on myös mahdollisuus tuhota lehmiä pakasta pysyvästi, jotta pakasta saa paremman.

Laudalle rakennettavat rakennukset takaavat, että pelit eivät ole koskaan samanlaisia. Pelin alussa lauta on enimmäkseen tyhjä ja eteneminen ripeää. Neutraalien aloitusrakennustenkin järjestys vaihtelee pelistä toiseen ja vaikuttaa merkittävästi siihen, miten laudan kierrosten kulku etenee. Kun pelaajat lisäävät omia rakennuksiaan laudalle, kierros laudan ympäri pitenee ja mahdollisuudet muuttuvat: rakennukset lisäävät paitsi uusia toimintomahdollisuuksia, mutta myös hidasteita ja kustannuksia, vaikuttaen eri reittien kannattavuuteen.

Talonrakennus on kallista puuhaa, joka vaatii panostamista rakentajiin. Samalla pitäisi panostaa myös karjapaimeniin, jotta pystyy ostamaan kalliimpia ja arvokkaampia lehmiä, tai vaihtoehtoisesti enemmän halvempia lehmiä.

Lehmiä
Lehmäkortit ovat värikkäitä. Lähtöpakan huonommat peruslehmät voi pelin aikana korjata paremmilla, huippuna Texas Longhornit. Kuva: Mikko Saari

Monimutkaisia valintoja

Ei siis ihme, että Great Western Trail voi olla aika pitkä peli: tässä riittää kyllä mietittävää monessa kohtaa. Karjakuljetuksista kaupunkeihin palkitaan oikeudella pelata kiekkoja omalta pelilaudalta yhteisen pelilaudan kaupunkeihin. Tässäkin on valinnanvaraa, sillä kiekkoja saa ottaa omalta laudalta haluamastaan kohdasta. Jokainen omalta laudalta poistettu kiekko avaa uusia toimintoja. Haluatko mahdollisimman monta eri toimintoa auki, vai haluatko tehdä jotain tiettyä toimintoa paremmin? Saat valita.

Peliharrastajalle tällainen mielenkiintoisten valintojen paljous on herkullista, mutta on sillä kääntöpuolensakin. Great Western Trail ei ole erityisen miellyttävä peli selittää. Säännöissä on paljon selitettävää ja vaikka pelin symboliikka onkin enimmäkseen melko selkeää, sitäkin on runsaasti. Aloittelijaporukalla pelaamista hidastaa lisäksi sääntökirja, joka hitusen sekavan rakenteensa vuoksi ei sovellu hyvin jonkun tietyn säännön etsimiseen.

Pelaajalauta
Pelaajan lauta alkupelissä. Työläisiä on vain automaattiset yksi joka lajia, eikä kiekkoja ole vielä poistettu. Laudan päällä oleva akryylinen overlay on Board Game Innovationin kaupittelema lisävaruste, joka ei valitettavasti tule pelin mukana, niin näppärä kuin onkin. Kuva: Mikko Saari

Raskaiden pelien ystäville

Ihan joka tarpeeseen Great Western Trail ei siis sovi. Pelille on kuitenkin helppo ennustaa menestystä Kennerspiel des Jahresissa ja Deutscher Spiele Preis -äänestyksessä, sen verran mainio raskaampi europeli tämä on. Pelissä on herkullista strategista runsautta: erilaisia päästrategioita on suunnilleen kolme, mutta mikään niistä ei oikein yksinään riitä. Samalla kun pohtii omaa strategiaansa, pitää seurata, mitä muut tekevät ja millä tahdilla peli etenee: hitaammassa pelissä on toisenlaisia mahdollisuuksia kuin nopeammassa.

Iso kysymys tietenkin on, miten hyvin eri strategiat ovat tasapainossa. Ensifiilis on helposti se, että lehmästrategiat vaikuttavat ylivoimaisilta, mutta kokeneet pelaajat tuntuvat olevan eri mieltä. Peliporukan kesken on helppo juttua yhdenlaiseen ajatteluun, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että tässä pelissä on mahdollista pärjätä hyvin monin eri tavoin. Paljon riippuu myös satunnaistekijöistä: miten rakennukset asettuvat pelin alussa, mitä rakennuksia pelaajat rakentavat laudalle, millaisia työläisiä tulee tarjolle ja niin edelleen.

Hyvän pelin tapaan Great Western Trail jää pelin päätyttyäkin mieleen pyörimään. Mitä olisin voinut tehdä eri lailla? Mitä strategiaa haluan kokeilla seuraavalla kerralla? Great Western Trail nousee omilla listoillani helposti vuoden 2016 parhaiden pelien joukkoon ja on helppo suositus raskaiden europelien ystäville, teemaan liittyvistä typeryyksistä huolimatta.

Työvoimatoimisto
Peli alkaa lähestyä loppua: kun työläismarkkinoilla oleva pyöreä lätkä putoaa laudalta uusien työläisten alta, loppu koittaa. Halvimpia rivejä on tyhjennetty, eikä tuo karjapaimenkaksikkokaan pitkään tämän jälkeen laudalla pysynyt. Kuva: Mikko Saari

Faktat Great Western Trailista

Suunnittelija:

Julkaisija: Pegasus Spiele, Stronghold Games (2016)

Mutkikkuus: Pelin sääntöjen sisäistäminen vaatii työtä, ja sittenkin muutaman ensimmäisen pelin ajan tulee varmasti paljon virheitä. Peli on työläs opetettava ja sääntökirja on melko epäkäytännöllinen sääntöjen hakemista ajatellen. En siis suosittele satunnaiseen pelaamiseen, tämä on peli, joka hyötyy vahvasti useista pelikerroista suunnilleen samalla porukalla.

Onnen vaikutus: Tuurielementtejä hiipii monelta puolelta ja pelaajien toimistakin syntyy kaoottisuutta. Mitkään yksittäiset asiat eivät ole sinänsä ongelma ja lehmäkorttienkin kanssa on mahdollista puljata paljon, joka osaltaan pienentää tuurielementtiä. On tässä kuitenkin mahdollista kärsiä huonosta tuurista.

Vuorovaikutus: Varsinaista kiusantekoa ei ole, jokainen tekee omaa työtään, mutta toisten menoa on  mahdollista haitata rakentamalla maksullisia rakennuksia reitin avainpaikkoihin. Lisäksi pelin etenemisnopeus riippuu vahvasti muiden pelaajien tekemisistä, sitä on pidettävä silmällä ja omaa peliä säädeltävä sen mukaan.

Teema: Pintapuolisesti teema toimii, mutta jos tuntee aihetta, se paljastuu aivan älyttömäksi. Vaikka teema onkin vähän tyhmä, se toimii kuitenkin käytännössä ihan hyvin. Eipä tämä peli mikään simulaatio pyrikään olemaan.

Uudelleenpelattavuus: Vaihtelua riittää runsaasti. Aloitusrakennusten järjestys vaikuttaa peliin, pelaajien käytössä oleva rakennusvalikoima arvotaan ja pelaajien toimista ja pelin satunnaistekijöistä tulee runsaasti vaihtelua. Pelissä ei voi lukittautua tiettyyn strategiaan kerta toisensa jälkeen.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, peli toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä, myös kaksinpelinä.

Pituus: 75–150 minuuttia. Aloittelijoilla voi hyvinkin mennä kolmekin tuntia, kokeneet pelaajat pelaavat kaksinpelin tunnissa. Peli tuntuu kestonsa arvoiselta.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Great Western Trail

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:28
Aito keskiarvo:4.00
Tasoitettu keskiarvo:3.60
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 4
  • 4: 17
  • 5: 6

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *