Imperial
25.1.2010 - Mikko Saari
Antiken suunnittelijan Mac Gerdtsin toisesta pelistä tulee ensimmäisenä mieleen Diplomacy, sillä näyttävä pelilauta kuvaa Euroopan karttaa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Antikesta taas muistuttaa toiminnanvalintamekanismi rondel ja pelin varsin kiitettävä määrä pieniä puunappuloita.
Imperial on mielenkiintoinen yhdistelmä taloutta ja sotimista — aiheethan sinänsä sopivat yhteen hyvin. Pelaajat rahoittavat valtioita ja 18xx-pelien tapaan pelaaja, jolla on suurin osuus valtiosta, ohjaa valtion tekemisiä. Muut sijoittavat roikkuvat mukana ja toivovat, että hallitsija on hyvä.
Pelin idea
Toimintojen valitseminen rondelin avulla saa aikaan saman kuin Antikessa, vuorot etenevät ripeästi. Valtiot voivat varustaa armeijoita, rakentaa tehtaita, valloittaa muita maita ja hankkia verotuloja tehtaista ja valloitetuista alueista.
Sotiminen on nopeaa ja yksinkertaista, siinä pätee sama molemminpuolisen tuhon periaate kuin Antikessa. Kumpikin osapuoli menettää yhtä monta yksikköä.
Peli on varsin taktinen ja valtioiden hallitseminen oikeaan aikaan on tärkeää. Jos näyttää siltä, että on menettämässä valtion hallinnan, ei haittaa imeä valtiota kuiviin ja valmistella sitä tuhoa varten, kenties itse on siirtymässä hallitsemaan jotain toista valtiota, joka on juuri sopivassa asemassa valloittamaan heikolle puolustukselle jääneet alueet? Imperial on täynnä tällaista luovaa kähmimistä.
Taloudellista sotaa
Tärkeää on huomata, ettei Imperial ole sotapeli. Tärkeää ei ole sotiminen, vaan omien sijoitusten arvon kasvattaminen — tarpeen tullen vaikka sotimalla. Isänmaallisuus kannattaa samoin heittää hukkaan, sillä kuten Tigris & Euphrateksessa, kiintyminen valtioihin on turhaa tunteellisuutta. Käytä kun voit ja heitä pois on oikea asenne.
Imperial toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Viiden ja kuuden hengen peli toimii hyvin, jotkut pitävät kolmin- tai nelinpeliä parhaana. Useammalla pelaajalla käy helposti niin, että pelaaja joutuu viettämään pitkiäkin aikoja ilman omaa valtiota ohjattavana. Pienemmillä pelaajamäärillä näin ei käy, ainakaan yhtä helposti.
Imperial 2030
Hannu Sinisalo täydentää: Syksyllä 2009 Imperialista ilmestyi uusi versio, Imperial 2030, joka siirtää pelin kehyksen parinkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen. Eurooppalaisten suurvaltojen sijaan uudessa versiossa kamppailevat vallasta EU, USA, Venäjä, Intia, Kiina ja Brasilia näyttämönään koko maailmankartta. Suurempi kartta asettaa hieman uudenlaiset haasteet ja strategiset lähtökohdat koko pelille.
Alkuperäisen Imperialin sääntöjä on Imperial 2030:ssa hieman viilattu erityisesti verotukseen liittyen. Suurvalloilla on uusversiossa vain neljä kotialuetta aikaisemman viiden sijaan, mutta toisaalta neutraaleja alueita on oleellisesti enemmän. Näin ollen joukkojen liikuttelulla ja verotusalueiden miehittämisellä on ehkä suurempi merkitys kuin aikaisemmin. Uutena lisänä mukana on myös alkuperäiseen peliin vaihtoehtoisena sääntövarianttina tarjottu Sveitsin pankki -sääntö, jonka avulla maaton pelaaja voi pakottaa muita pelaajia osingonjakoon. Myös Panaman ja Suezin kanava-alueilla on oma mielenkiintoinen funktionsa.
Imperial 2030 tarjoaa tutun pelin mekaniikalla kokonaan uuden pelin, ja sen kokeileminen kuuluu Imperial-fanin yleissivistykseen. Uudelleenteemoitus ja erilainen kartta tuovat mukanaan uusia kuvioita, ja parkkiintuneet imperialistit huomaavatkin, etteivät kaikki totutut ajattelumallit enää toimikaan ihan yhtä hyvin kuin aiemmin. Kokonaisen uuden pelilaatikon hankkiminen ei ole uuden version saamiseksi ihan välttämätöntä, sillä uutta karttaa ja uusia osakkeita on myyty myös erikseen melko edullisesti.
Suunnittelija: Mac Gerdts
Julkaisija: Eggert-Spiele, Rio Grande Games
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 120-180 min
Osta Imperial Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Hyvä arvostelu. Itse pidän Imperialista eniten kolmin- tai nelinpelinä, joiden kummankin dynamiikka on melko lailla erilainen. Peli on ilkeä yhdistelmä strategista suunnittelua ja juonikasta taktista opportunismia, jossa ei uusia kavereita helpolla hankita. Tiukkojen talouspelien ystävälle Imperial on lautapelien ehdotonta kärkeä.
Mukavan haastava talouspeli, jossa ei juuri tuurilla ole sijaa. Mitä nyt muut pelaajat saattavat toisinaan yllättää. Toimii parhaiten nelinpelinä vähän kokeneempien strategien kesken. Aloittelijoille Imperial on liian raskas.
Imperialin maailma on muuten harvinaisen kylmäverinen: rahalla saa mitä tahansa, aina pienestä lobbailusta kokonaisiin hallituspaikkoihin ja suursotiin. Pelin jälkeen mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että noinkohan se menee tosielämässäkin…
Hei. Haluaisin kysyä että onko pelissä kuinka hankalat säännöt? Onko hankalammat kuin kuin puerto ricossa tai cayluksessa? Miten peliä voi verrata riskiin? Onko liian hankala semmoiselle 2viikossa pelaajalle? Eli en ite ole ei-pelaaja enkä myöskään aktiivinen harrastepelaaja. Pidän lautapelien peluuta lähinnä sivuharrastuksena…
Jos Caylus menee, niin kyllä Imperialkin. Ei se erityisen paha peli ole, mutta voi vaatia hieman muutosta totuttuihin ajatusmalleihin (esimerkiksi se, että valtioita ei varsinaisesti omisteta).
Väittäisin, että Imperialissa on oikeastaan vähemmän sääntöjä kuin Cayluksessa / Puerto Ricossa. Se ei tokikaan tarkoita, että peli olisi mitenkään helpompi tai helpommin lähestyttävä (tosin tuskinpa näissä on suuriakaan eroja ko. pelien välillä), mutta antanee kuvaa siitä ettei kyseessä ole mikään erityisen vaikea tapaus. Mikäli Caylus/PR ovat olleet kivoja ja Risk maistuu, niin kuvittelisin Imperialinkin olevan mieluisa tuttavuus. Varmastihan tuo selviää vasta, kun pääsee itse pelaamaan…
Joo, pelin mekaniikka on melko yksinkertainen, sillä rondelia on helppo käyttää. Itse olen peluuttanut melkein aloittelijaporukassakin (lukiolaisille). Sen sijaan hyvin pelaaminen on haastavampaa, voittavan strategian löytäminen ei ole ihan yksiselitteinen juttu. Kannattaa kokeilla.
Imperial sopii kohtalaisen hyvin aloittelijoille, koska säännöt ovat varsin yksinkertaiset ja erittäin intuitiiviset. Ongelmia tulee lähinnä siinä vaiheessa kun pelaajien tasoerot ovat isot: Aloitteleva pelaaja saattaa pelata peliä jollain tavalla epäoptimaalisesti, joka voi ratkaista helposti pelin voiton kolmannelle osapuolelle. Kahden hyvän pelaajan ja yhden aloittelijan välinen peli ratkeaa useimmiten siihen kenen pussiin aloittelija sattuu pelaamaan.
Toinen ongelma on julmuus: Jos pelaat alun huonosti, saatat jäädä sen verran pahasti jälkeen, että et voi käytännössä tehdä pelin aikana melkein mitään. Tämä pätee erityisesti 5-6 pelaajan pelissä.
Peli on myös melko pitkä, jos peliä pelataan “epäoptimaalisesti”, mutta kesto lyhenee siedettävään (pari tuntia), kun pelaajat oppivat pelin niksit. Loistava peli joka tapauksessa!
Hyvä peli. Vaatii muutaman läpipeluun ennen kuin alkaa olla hajua strategioista. Säännöt ovat kohtalaisen simppelit, mutta kuten muutkin ovat maininneet, kyseessä on melko julma peli. Siinä missä Puerto Rico on melko ystävällistä ja pasianssimaista, tässä pelissä pitää seurata muiden tekemisiä ja lyödä muita.
Joka kerta kun joku sanoo, että Puerto Rico on pasianssimainen, näen kyllä hieman punaista. Se jos mikä on interaktiivinen peli – joka kerta kun valitset toiminnon (pois lukien kullankaivaja), kaikki pelaajat tekevät jotain. Jos tämä on pasianssia, niin huh huh. Se, että jokaisella pelaajalla on oma pelilauta ei tee pelistä suoraan pasianssia. Siinä mielessä olet oikeassa, että Imperial on ehkä hieman kaoottisempi peli kuin Puerto Rico.
Syksyn 2009 yksi kuumimmin odottettuja uutuuksia itselleni on Imperial 2030, jossa Imperialin idea siirretään hieman muokattuna maailmanlaajuiseen mittakaavaan. Uusi aika, uudet suurvallat. Luvassa ainakin enemmän neutraaleja alueita ja vähemmän omia, joten valloittamisen ja verotuksen merkitys kasvavat.
Ei taida suomesta saada mistään tuota 2030 upgrade kittiä (en ainakaan yleisimmistä verkkokaupoista löytänyt)?
Joo, voi itse asiassa olla melko hankalaa löytää sitä korjaussarjaa ainakaan Suomesta. Saksalaisilla verkkokaupoilla sitä näyttäisi valikoimissa olevan, mutta saatavuus taitaa olla hankalampi kuin varsinaisen koko pelin.