Kingsburg

Kingsburgin kansiKingsburgin kuningas Trituksella, tuolla suurella ja karvaisella, mutta ah niin rakastetulla hallitsijallamme on ongelma: valtakunta on laajentunut, mutta rajaseudut kumisevat tyhjyyttään ja puolustus on hunningolla. Tähän on tultava muutos, sillä kuningaskunnan reunamilla tiedetään vaanivan niin goblineita, örkkejä kuin vieläkin pimeämpiä voimia, jotka ovat uhka Kingsburgin tulevaisuudelle. Niinpä Tritus on kutsunut paikalle muutaman riittävän epätoivoisen kuvernöörin, joiden tehtävänä on hoitaa asia kuntoon. Vaikka resursseja projektin aloittamiseksi ei juurikaan ole, lupaa kuningas Tritus neuvonantajiensa avun.

Onhan se sekin jo jotain… ja riittää paikalla oleville kuvernööreille, sillä vaikka komennus tulee viemään seuraavat viisi vuotta, projektista parhaiten selviytyvälle on luvassa auvoinen tulevaisuus: paikka kuninkaan neuvonantajien keskuudessa ja siten turvattu ja ylellinen loppuelämä. Siispä kädet ranteita myöten saveen ja töihin!

Yleiskuvaa Kingsburgista
Yleiskuva pelistä paljastaa sen, että pöytätilaa Kingsburg vaatii paljon. Kuvassa lisäosan pari riviä peruspeliä suuremat pelaajalaudat. Kuva: Tero Hyötyläinen

Taustatarina on peruskökköä huttua, mutta onneksi komponentit eivät. Pelin suuri pelilauta on hyvää euro-laatua ja siinä on kuvattuna 17 kuninkaan neuvonantajaa ja kuningas itse, kullakin oma numeronsa väliltä 1–18. Näiden lisäksi on muutama pelin kannalta oleellinen rata eli voittopiste-, vuorojärjestys- ja sotavoimaradat ja pelin etenemisen seurantaan käytettävät vuodenaika- ja vuosiradat. Näiden lisäksi on viidelle pelaajalle nopat ja pahvisia pyöreitä markkereita merkitsemään valmistuneita rakennuksia sekä vielä suurehkot pelaajalaudat.

Pelilaudalle tai laudan viereen asetettavaksi on vielä, resurssikuutioita ja neutraaleja valkoisia noppia sekä 25 vihollisten joukkoja kuvaavaa korttia, joista yksittäiseen peliin arvotaan viisi korttia. Koko komeus levitettynä pöydälle vielä aika tavalla tilaa.

Nopilla neuvonantajia avuksi

Peli kestää viisi rakenteeltaan samanlaista vuotta. Yhteen vuoteen mahtuu kolme rakennus- ja varustelukierrosta, joissa nopilla on tärkeä osa. Talven tullessa kansa pakkautuu turvaan puolustusrakennelmiin ja sotavoimien taakse, sillä vuoden kylmimpään aikaan vihollinen hyökkää. Tätä vuoden etenemistä seurataan pelilaudan alalaitaan sitä varten kuvatulla harvinaisen selkeällä träckillä.

Vuodenaika-track
Pelilaudan alalaidasta löytyy vuodenaika-track on onnistunut: ei mitään tarvetta plärätä sääntökirjaa, sillä oleelliset asiat on tiivistetty pelilaudalle selkein symbolein. Kuva: Tero Hyötyläinen

Kevään, kesän ja syksyn kierrokset alkavat nopanheitoilla. Tässä kohtaa kysyntää olisi hyvälle noppakädelle: kukin pelaaja heittää kolme (tai neljä) noppaansa, isomman tuloksen ollessa lähtökohtaisesti parempi. Pelaajan noppien silmäluvut lasketaan yhteen ja pelaajat laitetaan sitä kautta vuorojärjestykseen järjestyksessä heikot ensin ja vahvemmat sitten.

Tämän jälkeen kukin pelaaja käyttää vuorollaan yhden tai useamman nopan summana ja varaa pelilaudan neuvonantajista vastaavan numeroruudun. Samaan ruutuun kaverin kanssa ei ole asiaa eli nopeammat syövät hitaat. Tällä tavalla huonosti heittäneet saavat edes jotain tasoitusta paremmin heittäneisiin nähden.

Neuvonantajat
Neuvonantajian valintaa. Punainen pelaaja tulee saamaan kolme kultaa. Sininen vastaavasti puun sekä kulta-puu- tai kivi-puu- yhdistelmän. Vihreä pelaaja vaihtaa voittopisteen kolmeen vapaavalintaiseen resurssiin. Kuva: Tero Hyötyläinen

Kun kaikki nopat on laudalle kylvetty jaetaan neuvonantajien antamat edut pelaajille: tarjolla on voittopisteitä, resursseja kolmessa eri lajissa, jokeriresursseja, sotilaita, kertakäyttöisiä +2 noppalukuun lätkiä, tiedustelijoita joilla saa katsoa talvella hyökkäävän vihollisen tai erilaisia yhdistelmiä edellisistä.

Seuraavaksi kukin pelaaja saa rakentaa yhden rakennuksen pelaajakohtaiselta laudaltaan. Rakennuksen saa valita miltä riviltä tahansa, mutta aina rivin vasemmanlaitimmainen vielä rakentamaton pitää rakentaa ensin. Rakentaminen kuluttaa resursseja, joten sekin pitää ottaa huomioon. Pääsääntöisesti rakennukset tuovat voittopisteitä ja/tai pysyviä plussia puolustukseen, mutta ne voivat myös tuoda pientä säätövaraa myös nopanheittoon tai muuta mukavaa hyödyllistä.

Pelaajan rakennuksia
ässä kohtaa takana jo jokunen kierros. Punainen pelaaja on rakentanut vartiotornin (+1 sotimiseen), sekä majatalon ja patsaan, jotka tuovat apua heikompaan noppaonneen. Käytettävissä yksi puu, kivi ja kulta (= kuvan kuutiot) sekä +2 noppalukuun -lätkä. Kuva: Tero Hyötyläinen

Vuodenaikojen vaihtumiseen kytkeytyy toinen peliä tasapainottava elementti: keväisin vähiten rakentanut saa ylimääräisen nopan seuraavaa heittokierrosta varten ja syksyisin vähiten rakentanut saa kuninkaan avun. Tämä kerta-apu mahdollistaa joko tuplarakentamisen yhdellä rakentamisvuorolla tai luvan valita sellainen neuvonantaja, joka on jo varattu. Toisaalta kesän alkaessa eniten rakentanut saa ylimääräisen voittopisteen, joten se toisaalta kannustaa rakentamaan joka kierros jos vaan mahdollista.

Talvi kutsuu vihollisen kylään

Vuoden pimeimpään aikaan, talvella, vihollinen kolkuttelee rajalla. Ennen tätä pelaajat voivat vielä palkata lisäsotilaita: uhraamalla kaksi resurssia saa yhden kertakäyttöisen sotavoiman ja tällaisia vaihtoja saa tehdä niin paljon kuin haluaa.

Tämän jälkeen paljastetaan vihollispakan päällimmäinen kortti, joka kertoo mitä laatua ja miten voimakas hyökkäys kohdistuu kuhunkin pelaajaan. Vihollisen hyökkäysvoimaa verrataan omaan pysyvään puolustuskoneistoon, johon lisätään kertakäyttöiset sotavoimat + nopalla tässä vaiheessa heitetty “kuninkaan apujoukot”. Lopputulos on jokin seuraavista:

  • Vihollinen on voimakkaampi. Pelaaja menettää viholliskortissa punaiselle alueelle merkityt asiat/resurssit. Yleensä tämä tarkoittaa yhden rakennuksen menetystä, voittopisteitä ja resursseja.
  • Tulee tasapeli. Pelaaja ei menetä mitään, mutta ei myöskään saa viholliskorttiin kuvattua palkintoa.
  • Pelaajan joukot ovat voimakkaampia. Pelaaja voittaa taistelun ja saa viholliskortissa kuvatun palkinnon. Lisäksi, jos pelaajalla oli pelaajien kesken vertailtuna vahvimmat sotajoukot, saa pelaaja lisäpisteen.
Viholliset hyökkäävät
1. Vuoden päätteeksi Goblinit (hyökkäysvoima 3) iskevät. Valkealla nopalla heitetty kuninkaan apujoukot, jotka jo yksin riittävät päihittämään heikot goblinit. Palkkioksi kaikille kiviresurssi. Jee! Kuva: Tero Hyötyläinen

Kingsburgin sotiminen ei siis tapahdu pelaajien välillä, vaan jokainen pelaaja vastaa omasta puolustuksestaan ja puolustuskoneistostaan. Pelin sotimisvaihde on tehty yksinkertaiseksi, jotta se soljuu pelin kannalta nopeasti läpi, mutta silti siinä on riittävästi liikkuvia osia mukana, että se pitää pelin mielenkiintoisena. Sotavaiheesta suoriutuminen on pelissä menestymisen kannalta sikäli merkittävässä roolissa, että pahimmassa tapauksessa jo yksi hävitty sota voi vesittää mahdollisuudet voittoon – riippuen pitkälti siitä, minkälaiset sanktiot tappiosta tulee.

Sotiminen on myös pelissä se osuus, jossa on mahdollisuus harkittuun riskinottoon. Tai sen voi ottaa niinkin varman päälle, että käy kurkkaamassa etukäteen hyökkäävän vihollisen (pari pelilaudan neuvonantajaa antaa tähän mahdollisuuden), jolloin talvea ja vihollista vastaan on helpompi varustautua. Luonnollisesti tällä tapaa tehty varmistelu on osittain muista voittopisteistä pois, sillä siinä tuhrautuu arvokkaita noppia.

Zombiet hyökkäävät
Zombit (hyökkäysvoima 6) käyvät päälle. Punaisella pelaajalla rakennukset antavat lopulta puolustukseen vain +1, joten kuninkaan apujoukkojen on oltava varsin väkevät tai muuten tulee penaltia… Kuva: Tero Hyötyläinen

Viisi vuotta pyöräytetään edellä esitetyllä kaavalla, jonka jälkeen voittopisterata kertoo, kuka kuninkaan antamasta tehtävästä suoriutui parhaiten ja ansaitsee siten paikkansa kuninkaan neuvonantajien joukossa.

Antoisa puolitoistatuntinen noppaillen

Kingsburg tuli ja valloitti allekirjoittaneen jo ensi pelillä. Se yhdistää onnistuneella tavalla nopat, resurssien keräilyn ja pisteyden metsästämisen. Mitään isoja koneistoja pelissä ei rakennella, mutta menestyvä pelaaminen vaatii sopivaa tasapainoilua pisteiden keruun ja puolustuksen rakentamisen välillä – tai sitten sitä hullun tuuria, jos puolustamisen jättää vähemmälle jos pyrkii alusta asti maksimoimaan pisteitä. Taustatarina ei Kingsburgissa välity pelaamiseen asti, mutta kaukana kokonaisuus silti on abstraktista rykäisystä.

Kingsburg on pöydälle levitettynä kaunista katsottavaa. Kun pelin komponentit ovat löytäneet oikeat paikkansa pelilaudalta on kokonaisuus houkutteleva. Ihan samalle tasolle ei päästä pelaajakohtaisten lautojen osalta: infoähky uhkaa etenkin ensikertalaista kauniin ulkoasun hämärtyessä runsaaseen tekstipränttiin.

On aika outoa, että pelaajalaudat ovat ainoa osa pelissä, jossa oikeastaan on tekstiä, mutta niissä sitä on sitten sitäkin enemmän – tulee itse asiassa fiilis, että pelilaudan ja apulaudan tehneet eivät ole oikein tienneet toistensa tekemisistä ja lopputulos näyttää kuin osat olisivat eri peleistä. Pelaajalautojen laatukin voisi olla parempi, sillä nyt ne ovat sellaiset ohuet lirpakkeet eivätkä siten laadultaan yllä muiden komponenttien ja/tai laudan tasolle.

Helppo valinta
Neuvonantajien numero 17 on yleensä nobrainer-liike: kaksi vapaavalintaista resurssia, kolme voittopistettä ja kurkistusoikeus vuoden päätteeksi hyökkäävään vihulaiseen on väkevä apu. Sinivalkoisella träckillä seurataan pelaajien sotavoimia ko. vuodelle (nollataan vuosien välillä). Vasemmalla vuorojärjestys. Kuva: Tero Hyötyläinen

Pelaajalaudan pieni harmitus unohtuu silti nopeasti, sillä pelaaminen on nautintoa alusta loppuun. Neuvonantajien valinta on tiukkaa “omaa peliä yhdistettynä kavereiden blokkaamiseen” eli moninpelipasianssi Kingsburg ei todellakaan ole. Vuorojen odotteluakaan ei juuri ole, sillä keskeiset asiat tehdään yhtä aikaa, jolloin myös peliin käytetty kokonaisaika on sama kuin kunkin pelaajan oma tehokas peliaika. Vielä kun tähän yhtälöön lisätään se, että pelin opettaa nopeasti ja pelaamisesta pääsee nauttimaan jo ensikertalainen, niin mikäpä on Kingsburgia suositellessa oikeastaan kenelle tahansa.

Kingsburg: To Forge a Realm – lisävärinää peliin

Kingsburg sai jatkoa lisäosan To Forge a Realm muodossa pari vuotta peruspelin julkaisun jälkeen. Lisäosa on kokoelma erilaisia moduleita, joita pelaajat voivat oman harkintansa mukaan tuoda mukaan peruspeliin.

To Forge a Realmin sisältö
Kingsburg: To Forge A Realm -lisäosan sisältö. Kuva: Tero Hyötyläinen

Lisäosan modulit ovat:

  • Vaihtoehtoiset (ja isommat) pelaajakohtaiset laudat
  • Korvaavat liuskat pelaajalautoihin
  • Tapahtumakortit
  • Pelaajakohtaiset kuninkaan apujoukko -lätkät
  • Henkilöhahmokortit

Pelaajakohtaisiin lautoihin liittyvät modulit tarjoavat vaihtoehtostrategioita peliin, mikä on ehdottomasti tervetullut lisä yhtään enemmän Kingsburgia pelaavalle. Peruslaudan viisi träckiä kun on kuitenkin varsin nopeasti kaluttu ja siten tulee liian helposti tarponeeksi samoja polkuja pelistä toiseen. Isomman laudan pari uutta träckiä sisältävät jo itsessään houkuttavia vaihtoehtoja, mutta jos mukaan hämmennetään vielä vaihtoehtoliuskat, joilla osa tutuistakin träckeistä voi halutessaan korvata, on peli tuoreen erilainen pitkään.

Lisäosan lisärata
Kingsburg-lisäosan suuremman pelaajalaudan ylin träck on houkuttava. Paljon on kultaa, mutta kuninkaan avusta (violetti puu-ukko) päätellen ei pelin alku ole silti mennyt välttämättä ihan putkeen… Kuva: Tero Hyötyläinen

Tapahtumakortit tuovat peliin lisää yllättäviä elementtejä, joihin ei etukäteen voi varautua. Tapahtumakortit sopivat kokonaisuuteen itse asiassa todella hyvin, sillä ne eivät ole millään tapaa poskettomia tai peliä rikkovia. Tai no… se ainoa peliä isosti muuttava asia on pakan kaksi kuningas on sairas -korttia, jotka päättävät pelin samantien, jos molemmat nousevat pakasta pelin aikana. Todennäköisyys tällä on kovasti minimalistinen, sillä tapahtumakortteja on lisäosassa vino pino.

Lisäosa lähikuvassa
Lisäosan kolme muuta modulia tarkastelussa: sinisen pakan tapahtumakortit ovat aina yhden vuoden voimassa. Henkilökortit sisältävät pelaajakohtaisia etuja läpi pelin. Pyöreillä sotavoima-lätkillä korvataan nopalla heitettävä kuninkaan apu. Kuva: Tero Hyötyläinen

Pelaajakohtaiset kuninkaan apujoukko -lätkät korvaavat nopalla heitettävät apujoukot. Näin pelin tuuria pystytään minimoimaan, mikä mahdollistaa vuoden aikana tehtävien suunnittelujen laskelmointia pidemmälle. Näistä kuudesta lätkästä kaksi jää jokaisella pelaajalla käyttämättä ja käyttämättömistä lätkistä saa pelin lopussa pisteitä sen mukaan, miten vahvat lätkät jätti käyttämättä.

Viimeinen lisäosan moduli on henkilöhahmokortit. Pelin alussa kukin pelaaja saa jokusen henkilöhahmokortin, joista yhden saa valita. Henkilöhahmot tuovat pelaajalle apua pelin aikana sen mukaan, mitä kortissa lukee. Henkilöhahmokorteistä toiset ovat parempia kuin toiset, joten jos haluaa yhtäläiset lähtökohdat peliin, niin nämä kannattaa jättää sivuun.

Lisäosa “pakollinen” enemmän pelaavalle

Lisäosan modulit mahtuvat sellaisenaan peruspelin laatikkoon, mikä on pelkästään hyvä juttu sillä niistä tulee yhtään enempää pelaavalle käytännössä pakollisia. Lisäosa tuo erityisesti rakentamiseen liittyviä vaihtoehtostrategioita, mutta pidän myös tapahtuma- ja henkilöhahmokorttien tuomasta lisäväristä. Nämäkään modulit eivät kasvata pelikelloa kuin korkeintaan 5–10 minuuttia. Ainoa lisäosan moduli, jonka koen itse turhaksi on kuninkaan apujoukot, joka tekee pelistä enemmän ennakkoon laskettavan ja siten tylsemmän – mutta monet tuntuvat pitävän myös tästä modulista. Meitä on siis moneen junaan.

Kingsburgin saatavuudesta – kakkoslaitos sisältää itsessään lisäosan

Kingsburgin kansiKingsburg on sikäli taas ajankohtainen, että tämä alkujaan vuonna 2007 julkaistu peli on ollut vähän nihkeästi saatavilla viime vuosina. Saatavuus on kuitenkin nyt parantunut uuden painoksen (2016) myötä ja kakkosedikka pitää sisällään edellä esitetyn lisäosan.

Uutta painosta pelistä en ole itse vielä livenä nähnyt (ainoastaan kuvat BGG:stä), mutta ainakin graafinen ilme on uuden painoksen myötä mennyt kovasti takapakkia – komponenttien laadusta toivottavasti ei ole tingitty. Vanhaakin painosta on silti vielä saatavilla, joten jos se miellyttää enemmän, niin kannattaa kiirehtiä vielä kun voi. Tosin vanha painos lisäosan kanssa tullee kylläkin kalliimmaksi kuin kakkoslaitos. Elämän suuria valintoja.

(Jutun otsikkokuva: Gary James / BGG.)

Faktat Kingsburgista

Suunnittelija,

Julkaisija: Stratelibri, Fantasy Flight Games (2007)

Mutkikkuus: Ensikertalaiselle pelissä on jonkin verran uutta omaksuttavaa, mutta ensimmäisen pelin aikana pääsee jo pitkälle. Kingsburg ei ole erityisen vaikea peli ja sen opettaa helposti.

Onnen vaikutus: Noppapelissä on aina tuuria mukana, mutta pelissä on muustakin kyse, eikä huono nopanheitto tarkoita automaattisesti tappiota.

Vuorovaikutus: Kevyttä blokkailua on luvassa, mutta suoranaista ilkeyttä pelissä ei ole.

Teema: Kovin geneeristä on Kingsburgin fantasiamaailman meno, mutta se ei pelistä nauttimista haittaa.

Uudelleenpelattavuus: Etenkin lisäosan kanssa Kingsburgista riittää pelattavaa koko rahan edestä.

Kieliriippuvuus: Pelissä on jonkin verran tekstiä eli kielitaito auttaa, mutta salassa pidettävää tekstiä ei ole.

Pelaajamäärä: 2–5.

Pituus: 90 min.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Kingsburg

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:61
Aito keskiarvo:3.66
Tasoitettu keskiarvo:3.65
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 16
  • 4: 40
  • 5: 2

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Yksi vastaus artikkeliin ”Kingsburg”

  1. Oooh, enpä tiennyt tällaisesta kakkosedikasta. Ja varsinkin jos lisäri sisällä niin mennee selkeästi hankintalistalle.

    Ainoa miinus pelissä mielestäni oli se kuninkaan apujoukot -heitto, tuntui että ei niistä vihulaisista hirveästi pelkoa ollut. Tykkään tiukemmasta tunnelmasta rangaistusten suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *