Last King of Scotland

Afrikan mantereella on sodittu runsaasti, mutta lautapeleissä aihetta on käsitelty jostain syystä ainoastaan toisen maailmansodan yhteydessä. Silloinkin sotimassa olivat eurooppalaiset. Victory Point Games on huomannut puutteen ja perusti aihetta varten aivan uuden pelisarjan, joka kantaa nimeä The African Wars. Sarjan ensimmäinen osa on nimeltään Last King of Scotland ja se käsittelee Ugandan ja Tansanian välistä sotaa.

Sota alkaa marraskuussa 1978, kun tansanialaiset marssivat Ugandan eteläisen rajan yli. Kahdeksassa kuukaudessa heidän täytyy valloittaa sekä Kampala että Arua. Aika kuulostaa pitkältä, mutta pelissä jokainen kierros kestää kuukauden, joten siirtoja on vain kahdeksan kierroksen verran. Ugandalaisten tavoitteena on tansanialaisten etenemisen viivyttäminen ja heidän huoltoreittiensä katkaiseminen.

Pelin nimen “Skotlannin viimeinen kuningas” on tietysti hullujen diktaattorien raskaassa sarjassa paininut Ugandan johtaja Idi Amin, jonka syrjäyttämiseen Ugandan ja Tansanian välinen sota lopulta johti.

Pelin kulku

Jokaisen vuoron alussa aloittava pelaaja päätetään nopanheitolla. Suuremman tuloksen heittänyt saa päättää, kumpi aloittaa kyseisen vuoron. Mikäli tansanialaisten pelaaja heittää ykkösen, hänen huoltoketjunsa katkeaa. Silloin hänen laudalla olevat joukkonsa eivät saa liikkua kyseisellä vuorolla, mutta ne saavat osallistua normaalisti taisteluihin.

Aloiteheiton jälkeen vuoro jatkuu kolmessa vaiheessa. Ensin määritellään huoltoreitit, sitten liikutaan ja lopuksi taistellaan. Looginen vuorojärjestys iskostuu nopeasti selkärankaan ja peli rullaa sujuvasti jo muutaman kierroksen jälkeen.

Huolto rullaa Ugandassa teitä pitkin, joten katkeamattoman tieverkoston ylläpitäminen omaan huoltolähteeseen on sotimisen elinehto. Mikäli sellaista ei ole, joukot kärsivät vakavista miinuksista. Ne eivät esimerkiksi saa liikkua vihollisen hallitsemaan heksaan, eivätkä ne saa hyökätä. Nopeasti eteneville tansanialaisille tämä haavoittuvaisuus on vieläkin vaarallisempi, sillä Ugandan ja Tansanian rajalla huollon katkaisemiseksi tarvitaan vain yhden heksan valloittaminen.

Liikkuminen on nopeaa teillä ja hidasta muualla. Liikenopeus riippuu siitä, marssiiko kyseinen joukko jaloillaan, vai huristelevatko he eteenpäin ajoneuvoilla. Ajoneuvot ovat erittäin nopeita teillä, mutta ne saavat liikkua metsä- tai suoheksoihin ainoastaan teitä pitkin. Jalkaväki puolestaan on hieman hitaampaa, mutta heillä ei ole liikerajoituksia. Lisäksi pioneerit mahdollistavat muiden joukkojen jokien ylityksen.

Taisteleminen on toteutettu noppia heittämällä. Jokaisella joukolla on luku, joka kertoo kuinka monta noppaa he heittävät hyökkäyksessä. Luvun värillä on myös merkitystä, sillä se kertoo millä silmäluvulla hyökkäys onnistuu. Raskaat aseet heittävät punaisia noppia ja osuvat viitosella tai kuutosella, kun taas kevyesti aseistetut joukot heittävät mustia noppia ja osuvat ainoastaan kuutosella. Yhtä aikaa hyökkäävien joukkojen noppamäärät lasketaan yhteen. Hyökkääminen on aina vaarallista, sillä hyökkääjän noppia vähennetään aina puolustajan maaston mukaan. Puolustaja taas heittää aina täysillä noppamäärillään.

Taisteleminen kuulostaa perinteiseltä, mutta siihen on onnistuttu ujuttamaan yksi erikoinen sääntö. Mikäli hyökkääjä onnistuu tuhoamaan heksan kaikki puolustajat, hän voi edetä siihen ja hyökätä uudelleen vieressä olevien vihollisten kimppuun. Jos tämäkin hyökkäys onnistuu, hän saa taas edetä vapautuneeseen heksaan ja hyökätä uudelleen viereisten vihulaisten kimppuun. Periaatteessa tällä tavalla olisi mahdollista liikkua yhdessä vuorossa vaikka koko kartan halki, mutta se vaatisi puolustajien asettautumista katkeamattomaan ketjuun ja lisäksi hyökkääjällä pitäisi olla äärimmäisen hyvä noppaonni.

Muutama tie voittoon

Sotimisen kannalta pelin tärkein asia ovat Ugandaa halkovat tiet. Huolto rullaa teitä pitkin ja ilman sitä taistelemisesta ei tule yhtään mitään. Myös liikkuminen muualla kuin teillä on todella hidasta. Tansanialaisten eteneminen on sidottu Ugandan tieverkostoon, mikä puolustajan kannattaa ottaa huomioon. Tärkeiden pullonkaulojen etsiminen ja niiden puolustaminen on avain ugandalaisten voittoon.

Mukava peli vähänkäsitellystä aiheesta

Last King of Scotland on hyvä peli. Se käsittelee sotapeleissä hyvin vähälle huomiolle jäänyttä aihetta ja lisäksi sen järjestelmä onnistuu puhaltamaan vähän uutta tuulta vanhaan ”heitetään kourallinen noppia ja toivotaan parasta” -mekaniikkaan. Vuorot soljuvat ripeästi ja yksi peli on ohi alle tunnissa. Ainoa miinus tulee kartan pienestä koosta ja tieverkon tärkeyden korostamisesta. Se pakottaa tansanialaiset etenemään teitä pitkin, mikä rajoittaa strategisia vaihtoehtoja.

Faktat Last King of Scotland-pelistä

Pelin kesto: 45–60 minuuttia.