Mahjong

Mahjong

Mahjong on kiinalainen perinnepeli, joka kiinalaisten puheiden mukaan on tuhansia vuosia vanha, mutta todellisuudessa on peräisin 1800-luvun puolivälistä. Mahjongin keskeisin tuntomerkki on sen peliväline, mahjong-tiilet, jotka ovat korttipakan vettä ja tuulta kestävä muunnelma. Tätä moninpeliä ei pidä sekoittaa mahjong-tiilillä pelattavaan pasianssiin, joka on monille se ensimmäinen mielleyhtymä nimestä.

Mahjong on rommipeli, itse asiassa yksi varhaisimmista. Pelimekaniikka on monelle tuttu rommista, ginirommista tai jossain määrin jopa Menolipusta, joka sekin on rakenteeltaan rommipeleille velkaa.

Nimi mahjong on kiinaksi 麻將, modernimmalla pinyin-latinisoinnilla májiàng. Alunperin kiinalainen nimi on tarkoittanut varpusta, nimi viitannee tiilien sekoittamisesta kuuluvaan ääneen, joka muistuttaa varpusparven sirkutusta. Japaniksi nimi on マージャン, latinisoituna suunnilleen maajan. Käytän kuitenkin nimeä mahjong, koska sillä nimellä peli Suomessa parhaiten tunnetaan.

Nosta, tarkastele, heitä

Mahjongin idea on yksinkertainen. Alussa kaikki neljä pelaajaa saavat läjän tiiliä, jonka jälkeen vuorot kiertävät: nosta tiili, katso täydentääkö se kätesi voitokkaaksi ja jos näin ei käy, heitä joku tiili pois. Ensimmäisenä voitokkaan käden saanut voittaa erän ja saa pisteitä käden harvinaisuudesta riippuen, mahdollisesti siten, että voittotiilen poisheittänyt pelaaja joutuu maksamaan voittajan pisteet. Tätä toistetaan sopiva määrä eriä.

Voitokkaassa kädessä on viisi yhdistelmää, joista neljä on kolmen tiilen värisuoria tai kolmen samanlaisen tiilen settejä ja viides pari. Käden koko on siis 14 tiiltä. Käsi on tavallisesti sitä arvokkaampi, mitä hienompia yhdistelmiä siitä löytyy: pitkiä suoria, identtisiä sarjoja, erikoistiiliä, kaikki tiilet vain yhtä maata ja niin edelleen.

Vuorovaikutusta peliin tulee siitä, että toisten poisheittämiä tiiliä voi kerätä itselleen, kuten monissa rommipeleissä on tapana. Noukitut tiilet täytyy heti pelata pöytään, jolloin yhdistelmä on lukittu, eikä sitä voi kierroksen aikana enää muuttaa. Useimmat mahjong-säännöt rankaisevat siitä, jos heittää pois tiilen, jolla joku toinen voittaa, joten tätäkin riskiä voi joutua puntaroimaan.

Onnekas alku
Muuri on koottu ja aloituskädet nostettu. Jakajaa on onnistanut: kädessä on jo lohikäärme-pung eli kolme samaa lohikäärmettä ja lisäksi pari paria. Niistä on hyvä lähteä. Kuva: Mikko Saari

Viehättävät pelivälineet

Mahjongia pelataan tavallisesti tiilillä. Pelin juuret ovat korttipeleissä ja tiilet ovat vain toisenlainen korttipakka. Kevyenä matkaratkaisuna onkin mahdollista käyttää kortteja. Tiilet ovat nykyään tavallisesti muovia, mutta myös bambusta ja luusta tehtyjä tiiliä näkee. Luu oli ennen fiinisti norsunluuta tai tavallisemmin lehmänluuta (Yhdysvalloista kuljetettiin pahimman mahjong-buumin aikoihin laivalasteittain lehmän sääriluita), mutta nykyään luu on peräisin kaloista.

Mahjong-setissä on 136 tiilen perussetti, joka on käytössä käytännössä aina. Tähän sisältyy kolme maata, kolikot, bambut ja merkit, joista jokaisessa on numerot 1–9. Lisäksi on erikoistiilet eli ilmansuunnat ja lohikäärmeet (punainen, valkoinen ja vihreä). Tästä saadaan 34 tiilen perussetti, joka esiintyy täydessä setissä neljä kertaa.

Tähän settiin saatetaan sitten lisätä yhtä jos toista. Tavallinen lisäys on neljä kukkaa ja neljä vuodenaikaa, jolloin saadaan 148 tiilen setti. Jos ostat länsimaissa mahjong-setin, saat yleensä tällaisen setin. Joissain muunnelmissa erilaisia bonustiiliä on paljon enemmänkin.

Mahjong-kortteja
Nämä mahjong-kortit ovat kenties karun näköisiä eikä laatukaan ole huippuluokkaa, mutta eipä hintakaan kovin monta euroa ollut. Kuva: Mikko Saari

Lukuisia muunnelmia

Mahjongin perusteet ovat yksinkertaiset ja melko lailla muuttumattomat, mutta erilaisia sääntömuunnelmia on silti kymmeniä, jos ei satoja. Kansanperinnepeliä on pelattu vuosien varrella hyvin monin eri tavoin. Muunnelmat liittyvät ensisijaisesti pisteenlaskuun, jossa on erilaisia käytäntöjä siitä, miten pisteitä lasketaan, kuka ylipäätään saa pisteitä ja niin edelleen.

Säännöissä vaihtelee paljon muun muassa se, minkä verran pelissä on erilaisia erikoiskäsiä, jotka poikkeavat tavanomaisesta neljä yhdistelmää ja pari -formaatista, tai erikoisbonuksia joistain harvinaislaatuisista suorituksista.

Käyn tässä lyhyesti läpi keskeisimmät säännöt ja kerron sitten, millä säännöillä mahjongia oikeasti kannattaa pelata.

  • Klassiset kiinalaiset säännöt ovat ne, jotka valloittivat maailman 1920-luvun mahjong-buumin aikoihin. Babcockin tai Millingtonin kirjoihin perustunut pelitapa sisältää vähänlaisesti erikoiskäsiä. Pisteenlasku antaa pisteitä yhdistelmistä ja sitten tuplauksia. Kaikki pelaajat saavat pisteitä, ei vain voittaja.
  • Hong Kong -säännöissä pisteenlaskussa lasketaan kertoimia, jotka muutetaan pisteiksi. Pisteitä tulee reippaasti, mikä tekee pelaamisesta dramaattista ja uhkapelaajia kiinnostavaa. Säännöistä on vanha ja uusi malli, joiden erona on pääasiassa se, että uudessa on paljon runsaammin erilaisia poikkeuskäsiä.
  • Klassinen japanilainen mahjong on elegantti peli, jossa lasketaan pisteitä käden yhdistelmistä ja annetaan sitten tuplauskertoimia poikkeuksellisista saavutuksista. Erilaisia voittokäsiä on varsin paljon. Puolustuspelille on paljon tilaa.
  • Riichi eli moderni mahjong on tällä hetkellä kaikista suosituin muoto mahjongista, joka on levinnyt anime- ja muun Japani-harrastuksen yhteydessä runsaasti länsimaihin. Varsinkin nuoremmat mahjongin harrastajat pelaavat hyvin suurella todennäköisyydellä riichiä. Riichi on uhkapelaajien mahjong, jossa suositaan suljettuja käsiä ja kaikenlaisia yllätyksiä. Peliin on mahdollista lisätä monenlaisia tuurielementtejä.
  • Mahjong Competition Rules eli viralliset kiinalaiset säännöt on moderni sääntöjärjestelmä, joka on luotu mahjong-turnausten tarpeisiin. Kiinan valtio promotoi näitä sääntöjä, joissa muun muassa kielletään tupakointi ja sopimaton käytös. Tämä järjestelmä on näin harrastajan näkökulmasta tarpeettoman mutkikas, enkä suosittele sitä muille kuin MCR-turnauksista innostuneille.
  • Amerikkalainen NMJL-mahjong on jenkkimummojen harrastus, jolla on varsin vähän tekemistä varsinaisen mahjongin kanssa. Voittokädet katsotaan kortista ja joka vuosi tulee uusi kortti, jolla pelataan.
Mahjong-tiiliä
Jos ostaa länsimaisen mahjong-setin, saa jotakin tämännäköistä pakattuna epämääräiseen salkkuun. Tarkemmalla syynillä saa vähän skarpimpaa toteutusta, mutta kyllä näilläkin pelaa näppärästi. Kuva: Mikko Saari

Paras tapa pelata

Lautapeliharrastajalla on tietysti vaatimuksensa ja niihin vaatimuksiin vastaa parhaiten Zung Jung, hongkongilaisen Alan Kwanin suunnittelema järjestelmä. Kwan on pitkän linjan lautapeliharrastaja ja tuttu BoardGameGeekistä. Sääntöjä on testattu myös käytännössä World Series of Mahjong -turnauksissa.

Siinä missä monet säännöstöt ovat kehittyneet vuosien varrella ja keränneet mukaansa kaikenlaista painolastia, Zung Jung on suunniteltu alusta pitäen syvää harkintaa käyttäen. Eri yhdistelmien pistearvot eivät perustu tottumukseen, vanhoihin tapoihin tai komiteamietintöihin, vaan ne on huolella suunniteltu ja suhteutettu yhdistelmien harvinaisuuteen ja vaikeuteen.

Lisäksi erilaisia yhdistelmiä on tolkullinen määrä ja ne muodostavat loogisen kokonaisuuden, joka on helppo hahmottaa. Yksi tärkeä sääntö on lisäksi se, että jokainen säännönmukainen käsi voi voittaa. Monissa muissa järjestelmissä (muun muassa riichi, MCR ja Hong Kong) kädellä on keinotekoinen minimipisteraja, jonka alittavat kädet eivät ole kelvollisia voittamaan. Tämä on aloittelijoille hyvin vaikeaa ja kokeneemmillekin pelaajille turhaa. Hyvin tasapainotettu järjestelmä kestää kyllä huonoilla käsillä voittamisen.

Löydät tarkemmat Zung Jung -säännöt suomeksi Mahjongopas.infosta.

Toki parhaat säännöt ovat ne, joilla pääsee pelaamaan, eli jos tarjolla on riichiä paikallisten animeharrastajien kanssa, kokeneiden pelaajien kanssa on helppo päästä alkuun, mutta jos joudut opettelemaan pelin tyhjästä, suosittelen lämpimästi Zung Jung -sääntöjä.

Mahjong-tiiliä
Mahjong-tiilet ovat kenties vain korttipakan muunnelma, mutta tiilien konkreettisuus tekee niistä yhden miellyttävimmistä pelivälineistä. Kuva: Mikko Saari

Taitopitoinen tuuripeli

Mahjong on hauska peli, jossa tuurilla on paljon merkitystä yksittäisen jaon voittajaa ratkaistaessa, mutta pidemmän päälle onni tuntuu kummasti suosivan taitavampaa pelaajaa. Menestyminen pelissä piilee käden hahmottamisessa, nopeimpien voittoon vievien reittien hahmottamisessa ja siinä, että huomaa, milloin kannattaa pelata voitosta ja milloin luovuttaa ja varmistella, ettei syötä voittajalle kallista ratkaisutiiltä.

Kuten rommipeleissä yleensä, huono pelaaja jää herkästi odottamaan yhtä tiettyä tiiltä voittaakseen, taitavampi pelaaja taas osaa rakentaa käden, jolla pystyy voittamaan usealla eri tavalla. Näin todennäköisyys osua kohdalle on parempi.

Alkuvaiheessa pelaaminen on hidasta ja ensimmäisiin peleihin on syytä varata aikaa koko ilta. Kun taidot kehittyvät, pelaaminen käy nopeammiksi ja sujuvammaksi. Tämä on yksi mahjongin heikkouksia: kokemattomien pelaajien kesken peli etenee niin hitaasti, että mielekästä päätöksentekoa minuuttia kohden on vähänlaisesti. Kokeneiden pelaajien vauhdilla peli etenee ripeästi ja kierroksia ehtii pelata lyhyemmässäkin ajassa sen verran monta, että pelaajien taito pääsee näkymään.

Dokumentti mahjong-tiilien valmistamisesta

Faktat mahjongista

Mutkikkuus: Pelin kulku on yksinkertaista, mutkikkuus piilee enimmäkseen pisteytyksessä. Kannattaakin aluksi opetella peruskuviot kaikessa rauhassa ilman pisteytystä. Kun pelin kulku on hallussa, pisteenlasku on helppo ottaa mukaan.

Onnen vaikutus: Yksittäisessä erässä hyvällä tuurilla voi voittaa ja huonolla tuurilla hävitä, mutta pidemmän päälle taitavampi pelaaja voittaa paljon useammin. Eri sääntöversioiden välillä on myös eroja, toisissa tuurielementtejä on enemmän kuin toisissa.

Vuorovaikutus: Pääasiassa jokainen kehittää omaa kättään, mutta toisten peliä on syytä seurata, jotta tietää, mitä tiiliä muut hakevat. Siitä tiedosta on paljon hyötyä.

Teema: Mahjong on täysin abstrakti peli.

Uudelleenpelattavuus: Mahjong on elämäntapapeli, eri puolilla Aasiaa on kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka eivät muuta pelaakaan kuin paikallista mahjongin muotoa. Pelistä riittää siis loppuelämäksi pelattavaa, jos sopivasti hullaantuu.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 4, varsinaisesti, mutta jos ei ole turhantarkka, peli toimii myös kahdella tai kolmella pelaajalla.

Pituus: Täysi peli kestää usein 16 erää, yhteen erään menee 5–30 minuuttia pelaajien kokemuksesta ja nopeudesta riippuen. Aina ei ole pakko pelata täyttä peliä.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Mahjong

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:46
Aito keskiarvo:3.63
Tasoitettu keskiarvo:3.55
  • 0: 0
  • 1: 1
  • 2: 2
  • 3: 18
  • 4: 17
  • 5: 8

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *