Monte Cristo

Monte Criston kreivi on klassikko. Kirjassa Edmond Dantès vangitaan vuosikausiksi, mutta vankilassa hän saa tietää Monte Criston saaren aarteesta ja päästyään vapauteen Dantès käy keräämässä aarteen talteen. Mutta löysikö Dantès kaiken? Monte Cristo lähtee siitä olettamuksesta, että ei löytänyt. Pelaajat ovat salakuljettajia, jotka lähtevät joukkoineen etsimään lisää aarteita Monte Criston saarelta.

Pelin idea

Monte Criston huomiotaherättävin piirre on sen vuorojärjestys: se määräytyy kuularadan mukaan. Kuularadalla on neljä rataa vuoron neljää vaihetta varten ja pelaajien marmorikuulia. Peli etenee vaihe vaiheelta ja se pelaaja, jonka kuula on kunkin vaiheen kohdalla alimpana radalla on aktiivinen pelaaja. Kun vaihe on tehty, pelaaja ottaa kuulansa ja laittaa sen jonkun toisen radan ylimmäksi, jolloin toinen kuula vierii alas sen tilalle.

Vaiheita on neljä. Ensin saadaan varusteita. Aktiivinen pelaaja nostaa pakasta yhden kortin jokaista pelaajaa kohden. Korteissa on nappuloita ja reppuja. Nappulat saadaan yleisvarastosta eli Marseillesta pelaajille käytettäväksi, reppuja tarvitaan myöhemmin. Aktiivinen pelaaja jakaa jokaiselle pelaajalle yhden kortin.

Seuraavassa vaiheessa pelataan nappuloita laudalle. Laudalla on kuusi tyrmää, joihin nappuloita voi pelata ja lisäksi neljä erikoistoimintoa, joista saa ylimääräisiä etuja. Aktiivinen pelaaja saa pelata kolme nappulaa, muut yhden.

Sitten lisätään aarteita. Aktiivinen pelaaja nostaa pussista kolme aarretta ja laittaa ne haluamiinsa tyrmiin. Aarteita on erivärisiä ja -kokoisia. Jos samaan tyrmään tulee neljä aarretta, on aika ryhtyä jakamaan aarteita, muuten peli jatkuu.

Viimeisenä vaiheena on vielä säätövaihe, jossa aktiivinen pelaaja saa joko pudottaa omaa kuulaansa kuularadalla pari askelta alaspäin tai nostaa jonkun aarretyypin arvoa.

Sulle mulle sulle mulle

Aarteiden jaossa tarvitaan reppuja. Yhteen punaiseen reppuun mahtuu yksi punainen aarre, kahteen reppuun kaksi ja niin edelleen. Jokaisessa tyrmässä se ottaa ensin, jolla on eniten väkeä paikalla, tasapelit ratkaisee saapumisjärjestys: ensin tullut ottaa ensin.

Ensimmäinen saa viedä tyrmästä niin paljon tavaraa kuin reppuihin mahtuu. Aarteet kerätään talteen, reput heitetään pois ja tyrmästä lähtee yksi nappula (ensin saapunut, luonnollisesti). Sen jälkeen on seuraavan vuoro ja niin edelleen, niin kauan kuin tyrmässä vain on jotain vietävää.

Kun kaikki tyrmät on käyty läpi ja aarteet kerätty, pelaajat laskevat pisteitä. Aarteita on viittä eri väriä, joiden arvo vaihtelee yhdestä kolmeen. Aarteista saa nyt pisteitä niiden arvon mukaan. Jos siis odottaa keräävänsä vaikka ison läjän sinisiä aarteita, taitava pelaaja varmistaa edellisellä kierroksella, että sinisten aarteiden arvo on mieluummin kolme kuin yksi, kun pisteenlaskun aika tulee.

Peliä pelataan, kunnes joku saa kasaan 40 pistettä, sen jälkeen peli päättyy ja eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Tyylikäs peli

Monte Cristo on näyttävä peli. Michael Menzelin kuvittama pelilauta on upea, samoin kuularata on tosi hieno. Aarteiden arvoa merkkaavat isot ja värikkäät muovikristallit. Pelin teema on kuitenkin niin päälleliimattu kuin vain voi olla, joten Monte Cristo -kirjan fanit eivät saa pelistä mitään irti.

Jotakin pelistä kertoo se, että tätä kirjoittaessani BoardGameGeekissä pelillä ei ole yhdeksän ja kymmenen pisteen arvioita. Parhaidenkin arvioiden mukaan Monte Cristo on kahdeksikon peli, siis sellainen “ihan kiva, mutta”. Tällainen intohimon puute on perinteisesti merkki vaisusta pelistä.

Kuularata kerää kiitosta ja onhan se mielenkiintoinen pelimekaniikka. Siinä on selkeästi jotain jujua, koska pelissä auttaa, jos on oikeaan aikaan aktiivisena pelaajana oikeassa vaiheessa, mutta toisaalta tilanteen hallitseminen tuntuu aika työläältä. Pelin ydin on siinä, että saa keräämilleen aarteille kolmosen kertoimen, ykkösen aarteilla peliä ei voiteta. Säätötoiminto on siis ratkaisevan tärkeä, mutta omat nappulat pitää tietysti saada laudalle siten, että aarteita saa kerättyä.

Toistoa toistoa

Monte Criston pahin puute on, ettei pelissä ole draaman kaarta tai mitään kehitystä. Peli etenee kierros toisensa jälkeen samalla kaavalla, jonka katkaisee vain satunnainen pisteytyskierros. Mitään sen kummempaa loppuhuipennustakaan ei ole, jossain vaiheessa joku vain saa 40 pistettä kokoon ja voittaa. Hyvänä puolena peli ei veny turhan pitkäksi, vaan kestää vain noin 45 minuuttia.

Peliharrastajalle Monte Criston kuularata on sen verran mielenkiintoinen viritys, että peli kannattaa testata kertaalleen. Perhepelinä Monte Cristo ajaa asiansa, mutta parempiakin pelejä löytyy. Tylsästä rakenteestaan huolimatta Monte Cristo tarjoaa sen verran omaperäisiä ideoita, että peliä kannattaa ainakin kokeilla.

Faktat Monte Cristosta

Pituus: 45–60 minuuttia.