String Railway

Kun kuulin tästä pienestä japanilaisesta pelistä, tiesin, että minun pitää saada se. Pelissä rakennetaan rautateitä naruista! Kuulostaa hauskalta ja sitä se todella onkin. String Railway on ilmestymisestään asti ollut luotettava filleri, johon saa aina pelaajia, kun sen kaivaa laukusta esiin.

Peli ilmestyi alunperin sadan kappaleen painoksena, mutta sittemmin japanilaiset ovat tehneet peliä enemmän ja FoxMind julkaisee pelin englanniksi vuoden 2012 jälkipuoliskolla.

Pelin idea

String Railwayn kansiPelialue rajataan pitkällä narulla. Sen sisälle merkitään niin ikään narulla vuori (pienempi lenkki narua) ja joki (irallinen narunpätkä). Pelaajien aloitusasemat tulevat pelialueen reunoille. Jokaisella pelaajalla on viisi narua. Vuorollaan pelaaja nostaa asemalaatan pinosta ja pelaa pöydälle aseman ja narun.

Ensimmäisen narun on lähdettävä omalta asemalta, sen jälkeen rataverkostoa saa jatkaa mistä kohtaa tahansa, kunhan omat narut muodostavat yhtenäisen verkoston. Kun oma naru osuu asemalle ensimmäisen kerran, siitä saa 0–3 pistettä, riippuen aseman laadusta. Pistearvon lisäksi aseman toinen tärkeä ominaisuus on sen kapasiteetti: pienille maaseutuasemille sopii vain yhden pelaajan rataa, esikaupunkiasemille kahden pelaajan rataa ja niin edelleen. Isommille asemille pääsevät kaikki.

Asemilla on muitakin eroja. Pääteaseman läpi ei saa ajaa yhdellä narulla. Maaseutuaseman nostaja saa toisen laatan. Aloitusasemista ja kaupunkiasemista menettää pisteen, jos joku muu ajaa niille, vaihtoasemilta taas alkuperäinen pelaaja saa pisteitä ainoastaan, jos muut pelaajat tulevat niille. Maisema-asema on tasamaalla pisteen arvoinen, mutta vuoristossa kolme, ja niin edelleen.

Pisteitä voi myös menettää. Radanrakentaminen on yleensä ilmaista, mutta ainakin kun oma naru ylittää minkä tahansa muun narun – vuoren, joen, toisen pelaajan radan – ylityksestä on maksettava yksi piste. Ainoastaan asemilla saa ylittää toisten pelaajien naruja vapaasti.

Narumestarit

Kun pelaajat ovat kaikki narunsa pelanneet – neljä lyhyempää 30 sentin narua ja pitkän 60 sentin narun – pistetaulukko näyttää tuloksen: eniten pisteitä kerännyt vie voiton. Taitavin tai onnekkain voittaa. String Railwayssä on kieltämättä melko vahva tuurielementti. Paljon auttaa, jos näkee hyviä paikkoja reiteille paremmin kuin muut, mutta hyvin menneen pelin voi toisaalta kaataa viimeisellä vuorolla saatu nollan pisteen Transfer-asema, varsinkin jos pahin kilpakumppani nostaa sen jälkeen kolmen pisteen Centralin, josta ei pääse itse enää hyötymään.

String Railwaytä ei saa kyllä muutenkaan ottaa liian vakavasti, se ei yksinkertaisesti sovi sellaiseen. Narujen tarkkuus ei riitä millintarkkojen siirtojen tekemiseen, koska narujen mallailu paikoilleen liikuttaa helposti aikaisempia naruja. Asiassa auttaa, jos pöydän pinta ei ole liian liukas (peliä olisi luultavasti paras pelata jonkun kankaan päällä), mutta lopulta on vain hyväksyttävä, että String Railwaytä ei vain voi pelata niin tarkkaan.

Sotkuisia ratoja. Kuva: Mikko Saari
Radoista tulee nopeasti melkoista sotkua. Kuva: Mikko Saari

Joustava filleri

String Railway on hieno filleri, joka sopii moneen tilanteeseen. Pelin säännöt on erittäin helppo opettaa kenelle tahansa, ne opettaa helposti pelaamisen aikana. Kunhan pelaajat eivät jäädä liikaa, pelin pelaa helposti noin 20 minuutissa. Pelaajamääränkään suhteen peli ei ole nirso, vaan toimii hienosti kaikilla eri pelaajamäärillä. Kaksinpelissä kumpikin pelaa kahta väriä. Kolminpelissä pelialue kutistetaan kolmioksi, mikä tuo peliin tavallista kiperämpää blokkailua. Viisinpeli saadaan ruotuun jättämällä jokaiselta pelaajalta yksi lyhyt naru pois.

Peli vaatii melko leveän pöydän, jotta pelialue saadaan levitettyä täyteen mittaansa, etenkin viisinpelissä. Ahtaammallakin pöydällä voi pelata, mutta silloin on vain hyväksyttävä, että joillain pelaajilla on sijaintinsa puolesta paremmat mahdollisuudet kuin toisilla.

Kaikin puolin erinomainen peli siis. Toivottavasti uuden englanninkielisen laitoksen myötä peli saadaan kauppoihin Suomessakin, sen verran näppärästä ja omaperäisestä pelistä on kyse.

Peliin on olemassa myös jatko-osa String Railway: Transport, joka käyttää samoja naruja, mutta joka on muuten huomattavasti monimutkaisempi ja vakavahenkisempi peli, jossa siirrellään kuutioita asemalta toiselle ja kehitetään omaa junakalustoa paremmaksi. Hauska peli sekin, vaikka ei olekaan yhtä lumoava kuin alkuperäinen.

Kolminpelin pelialue on pieni. Kuva: Mikko Saari
Kolminpelin pelialue on pieni ja ahdas. Kuva: Mikko Saari

Faktat String Railwaystä

Suunnittelija:

Julkaisija: OKAZU Brand (2009), FoxMind (2012)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot ja ne opettaa notkeasti pelaamisen aikana, kun asemat voi selittää sitä mukaa kun niitä nousee pakasta.

Onnen vaikutus: Asemien kanssa on välillä melkoista laattalottoa, mutta ei String Railway aivan silkka tuuripeli ole.

Vuorovaikutus: Pelialue on sen verran ahdas, että vuorovaikutusta toisten pelaajien kanssa tulee väistämättä.

Teema: String Railway on kerrassaan luonteva junapeli.

Uudelleenpelattavuus: Käyttöä kestävä filleri, jota jaksaa pelata kerta toisensa jälkeen.

Kieliriippuvuus: Kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–5, toimii hyvin kaikilla eri pelaajamäärillä.

Pituus: 20–30 minuuttia.

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele String Railway

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:38
Aito keskiarvo:3.42
Tasoitettu keskiarvo:3.37
  • 0: 0
  • 1: 1
  • 2: 1
  • 3: 18
  • 4: 17
  • 5: 1

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta artikkeliin ”String Railway”

  1. NIin näyttää. Olen sen verran vinkkaillut julkaisijoiden suuntaan pelistä, että ainakaan siitä ei jää suomeksi julkaiseminen kiinni, etteikö tiedettäisi pelin olemassaolosta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *