Kategoriat
Peliarvostelut

Tide of Iron

Tide of Iron tähtää samoille markkinoille kuin Days of Wonderin Memoir ’44. Pelien välillä on paljon yhtäläisyyksiä, sillä kummatkin kuvaavat toisen maailmansodan taisteluja Euroopassa Normandian maihinnousun aikoihin. Molemmat ovat kevyitä pelejä, joissa on tyylikkäät muovifiguurit pelinappuloina.

Yksityiskohtaisempaa sotimista

Tide of Iron paikkaa sen puutteen, joka Memoirissa useimpia häiritsee. Pelaajat eivät käytä kortteja yksiköidensä aktivoimiseen, vaan päättävät itse, kuka liikkuu ja milloin. Pelaajat aktivoivat yksiköitään vuorotellen kolme kerrallaan, kunnes kaikki yksiköt ovat toimineet.

Memoiriin verrattuna Tide of Iron on yksityiskohtaisempi ja tarjoaa enemmän vaihtoehtoja. Opportunity fire eli ampuminen vastapelaajan vuorolla tämän liikkeisiin reagoiden, yhdistetty tulivoima useammalta yksiköltä ja niin edelleen — Tide of Iron tarjoaa pelaajalle Memoiria rikkaamman pelikokemuksen.

Tide of Ironin kansiTaisteleminen on yksinkertaisen noppavetoista. Tulivoima määrää heitettävien noppien määrän, etäisyys kohteesta sen, millä luvulla nopanheitot onnistuvat. Puolustaja heittää puolustusnoppia suojan ja panssaroinnin mukaan. Lopullinen osumien määrä on hyökkääjän onnistumiset vähennettyinä puolustajan onnistumisilla.

Peliä voi pelata kahdesta neljään pelaajaa. Moninpelit ovat tiimipeliä, sillä taisteluissa on aina vain kaksi osapuolta.

Tyylikästä kevytsotaa

Tide of Iron on ehkä Memoir ’44:ää monimutkaisempi, mutta silti todella helposti omaksuttava “oikeisiin” sotapeleihin verrattuna. Jos Memoir ’44 tuntuu liian abstraktilta tai joukkojen aktivointi korteilla liian rajoittavalta, Tide of Iron on parempi valinta.

Fantasy Flightilla on tapana tuottaa peleihinsä runsaasti lisäosia, ja niitä on luvassa Tide of Ironiinkin. Tähän mennessä on nähty ainakin Afrikka- ja Normandia-aiheiset lisäosat.

Suunnittelija: , ,
Julkaisija: Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2007
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 120 min

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

5 vastausta aiheeseen “Tide of Iron”

Tämän hankkiminen kiinnostaa tällä hetkellä kovasti ja henkilökohtaisesti tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta kevyttä sotastrategiaa kaipaavalle kuin Memoir’44. Ongelmanani on vain sopivan vastustajan puuttuminen.

Eli onko kokemuksia kuinka helposti kevyemmistä peleistä pitävät (Menolippu, Carcassonne jne.) saa mukaan peliin? Kauanko yksi “normaali” pelisessio todellisuudessa kestää verrattuna valmistajan arvioihin? Onko joitakin hyviä niksejä “tallentaa” esim. ajan puutteen vuoksi keskeytynyt pelisessio ja jatkaa taistoa em. tilanteesta myöhemmin?

Eiköhän tähän peliin ihan peruspelaajiakin saa mukaan, jos vain teema viehättää. Sääntöjä on suhteellisen paljon, mutta ne ovat loppujen lopuksi helpot. Sääntökirja vaan välillä meinaa tehdä asiat vaikeiksi kun se ei ole kovinkaan helppoa luettavaa.

Itse olen nyt ehtinyt kaksi kertaa pelata peliä, molemmat ollaan jouduttu ajan puutteen vuoksi lopettamaan kesken. Neljässä tunnissa pitäisi kyllä onnistua pelaamaan pelin läpi. Setup vie tosin paljon aikaa, jos käyttää minigrip-pusseja. Näin kahdesta pelikerrasta viisastuneena olen ostamassa viehelaatikot komponenteille niin saa pelin huomattavasti nopeammin käyntiin.

Kiitokset kommenteista. Hankin pelin jo kesällä ja oli hyvä hankinta!Viehelaatikot ovat erittäin suositeltava ratkaisu ja nopeuttavat setup-vaihetta jonkin verran verrattuna minigrpippeihin. BGG:stä voi laatikoihin tulostaa vielä sopivat merkinnät tarra-arkille, niin sattuvat figurit muiltakin oikeisiin lokeroihin. Peliseuraa löysin paikallisesta pelikerhosta ja figuritkin on tullut maalattua… Aikaa tämä vie, joten kovin usein ei tule pelattua, mutta ne pelit ovat sitten kuitenkin ns. laatuaikaa..

Mielestäni ToI vaatii hieman asialle omistautumista ennen kuin peli on sujuvasti pelattavissa. Suoraan paketista pöydälle repäistynä voi mielenkiinto loppua lyhyeen.

Suuri määrä figureja ja tokeneja vaatii todellakin viehelaatikot ja niiden organisoinnin, jotta setup-vaihe ei kestäisi kohtuuttoman kauan. Figurit ovat pienehköjä ja värejä on käytetty vain eri maiden yksiköiden erottamiseen. Tämä vaikuttaa mm. samalle alustalle (Squad Base) kiinnitettyjen erikoisyksiköiden nopeaan tunnistettavuuteen ja sääntörikkeitä voi syntyä. Tästä saa hyvän syyn maalata figurit, joka on sitten ihan oma projektinsa ja ei varmasti kiinnosta kaikkia. Squad Base on mielestäni hyvä ihan ratkaisu ja en ole kokenut kiinnitystappeja mitenkään ongelmallisiksi.

Sääntökirja on huonohko. Pelaamisen kannalta oleellista nippelitietoa on ripoteltu sinne tänne sääntökirjaa ja mukana tulevat referenssi-sivut eivät ole (ulkoa)oppimisvaiheen pelailuun tai vähemmän pelanneen vastustajan kanssa pelaamiseen riittävät. Onneksi BGG:stä löytyy hyviä referenssejä, joilla pelin saa luistamaan eikä pelaaminen mene sääntökirjan selailuksi.
ToI:ta moititaan usein epätasapainoiseksi peliksi. Peli sijoittuu Normandian maihinnousun jälkeiseen aikaan ja tuolloinhan liittoutuneet olivat jo voiton päällä eli epätasapaino on tarkoituksellista? Useimmat skenaariot on tehty hyökkääjä-puolustaja asetelmasta ja jos roolit muistaa niin tarjolla on tiukkaa vääntöä. Jos molemmat hyökkäävät, niin useimmiten herrakansa ottaa kuonoonsa.
Pelin toimintavaiheessa voi aina valita tietystä joukosta perustoimintoja, jotka valitut yksiköt suorittavat. Suoriutuminen riippuu sitten yksiköstä, vastuksesta, mastosta, suojarakenteista ja noppatuurista. Aika lailla sama mekaniikka kuten Memoir’44:ssä, mutta Memoirin korttituuri ei tee pelistä ihan Yatsyä. Noppataistelutkin toimivat odotuksiani paremmin ja noppien tuoma satunnaisuus on mielestäni ”realistisella” tasolla. Komentopisteille eri vaiheissa ostettavat tai suoritettavat kortit ovat myös todella hyvä lisä perusmekaniikkaan.

Jo itse peruspeli on eräänlainen työkalulaatikko ja jos tykkää omien skenaarioiden suunnittelusta niin tätä voi suositella. Pelin modulaarisuus tulee hyvin ilmi Designer Series Vol. 1 – kirjasta (lisäosa?), johon ”maailman parhaat sotapelisuunnittelijat…” ovat tehneet skenaarioita.

Pienen työstämisen jälkeen olen todennut pitäväni pelistä paljon. Pelatessa tunnelma on katossa ja yleensä pelisessiota tulee analysoitua pitkään sen päättymisen jälkeen. Ei tapahdu ihan joka pelin kohdalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *