War of the Ring
28.12.2008 - Mikko Saari
War of the Ring kuuluu ehdottomasti parempien Taru sormusten herra -aiheisten pelien joukkoon. Tavoitteet ovat tutut. Hyvät voittavat, jos Frodo toimittaa sormuksen Tuomiovuoreen tai jos kaksi Sauronin linnoitusta kaatuu, Sauronille tavoitteena on Frodon korruptoiminen tai Keskimaan jyrääminen. Kummallakin pelaajalla on kilpajuoksu aikaa vastaan, sillä Sauron voittaa lopulta taistelukentillä, mutta ennemmin tai myöhemmin Frodo ehtii Tuomiovuorelle.
Peli on näyttävästi toteutettu, pelilautaa täyttää yli 200 miniatyyriä. Niissä on säästelty hieman, sillä vain eri puolet on erotettu väreillä toisistaan. Hyvien ja pahojen kesken eri kansojen miniatyyrejä ei ole eroteltu väreillä — maalaustaitoinen tekee pelistään pelattavamman, maalaustaidoton kärsii. Pelin taide on huikeaa, mutta graafinen suunnittelu puutteellista.
Pelin idea
Hyvä ja paha kohtaavat Keskimaassa. Hyvien tosin täytyy ensin herätellä vapaat kansat ylipäätään kiinnostumaan koko sodasta, ja jossain vaiheessa Gondor ja Rohankin pitäisi saada yhdistettyä, jotta Sauron ei pyyhkäise molempia kartalta. Sauronin on päätettävä, käyttääkö Nazgûleita sormuksen etsimiseen vai taistelussa, jossa ne ovat pelottava ase. Kummankin puolen on käytettävä kortteja parhaalla mahdollisella tavalla joko tapahtumina tai taisteluissa.
War of the Ring on vahvasti kokemuspeli, kiinnostus aiheeseen on käytännössä pakkovaatimus pelistä nauttimiselle. Jos kirjat kiinnostavat, War of the Ring on BoardGameGeekin tilastoissa korkeimmalle arvostettu Sormusten herra -aiheinen peli. Koska pelissä on käytännössä kaksi puolta, se toimii parhaiten kaksinpelinä. Nelinpelissä odottelua tulee enemmän, kolminpeli toimii ehkä hieman paremmin koska pahoilla on enemmän tekemistä.
Satunnaiseen pelailuun War of the Ring on kovin raskas. Ensimmäinen peli menee muutenkin harjoitteluun, sillä menestys edellyttää korttivalikoiman ja mahdollisuuksien tuntemista. Ensimmäisellä kerralla ei yksinkertaisesti voi tietää, mitä kannattaa ja ei kannata tehdä.
Peliin voi tutustua myös War of the Ring -videoesittelyllä.
Lisäosat
Battles of the Third Age -lisäosa lisää materiaalia peruspeliin. Paketista löytyy uusia armeijoita, miniatyyrejä, piirityskoneita ja lisäksi Galadriel, Balrog ja entit osallistuvat taisteluihin. Lisäksi lisäosalla voi pelata Helmin syvänteen ja Minas Tirithin piiritystaisteluita. Uudet taktiset pelit lisäävät War of the Ringin kestävyyttä huomattavasti
Suunnittelija: Francesco Nepitelli, Marco Maggi, Roberto Di Meglio
Julkaisija: Nexus, Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2004
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 180 min
Osta War of the Ring Lautapelit.fi-verkkokaupasta
Erinomainen lisenssipeli. Erittäin temaattinen, mutta silti kohtalaisen hyvin balanssissa. Kortit tuovat mukavasti uudelleenpelattavuutta.
Lautapeleissä monesti muutenkin onnistutaan tekemään hyviä kirjoihin ja tv-ohjelmiin/elokuviin perustuvia pelejä. Tulee jokunenkin laadukas mieleen ja tämä on kyl yksi niistä.
Täydellinen Keski-Maa peli jossa kirjojen henki on onnistuttu vangitsemaan hyvin. Toimintanopat ja tapahtumakortit tekevät jokaisesta pelikerrasta erilaisen.
Peliä on haukuttu liian tuuripanotteiseksi – mikä tahansa minijoukko voi periaatteessa päihittää suurenkin armeijan. Onko tämä totta?
taistelusysteemi on omasta mielestä hyvin toimiva, mutta sormuksen vieminen voi olla tuurista vahvasti kiinni saako sen tuhottua. peli on kuitenkin edittäin viihdyttävä ja suosittelen.
Eli tuurilla on vaikutuksensa sekä taisteluihin että muuhun pelimekaniikkaan? Hmm, kuulostaa hiukan liikaa tuuripeliltä. Kai sotiminen sentään tuntuu hauskalta, voiko siinä vaikuttaa paljon taktikoimalla?
War of the Ring on ilman muuta taitopeli. Mukana on noppia, mutta niitä heitellään niin paljon, että tuurin vaikutus kyllä tasoittuu pelin aikana.
Melkein kaikissa sotapeleissä on tuurielementtejä, koska sotimisen luonne on sellainen, että siihen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Silti sotapelit ovat useimmiten kuitenkin taitopelejä.
Jos ei pidä tuurielementistä, niin tätä peliä en silloin suosittele. Katsotaas:
- Pelin kuluessa molemmat pelaajat vetelevät satunnaisia tapahtumakortteja, joita voi pelata. Nämä kortit ovat usein varsin voimakkaita.
- Joka kierroksella heitetään toimintanoppia jotka määräävät mitä voit tehdä sillä kierroksella. Tämä ei ole niin paha, miltä kuulostaa, sillä usein noppasymbolilla voi tehdä useita eri juttuja. Mutta tietty sieltä voi tulla se katastrofiheitto, jossa kaikki 10 noppaa on Sauronin Silmiä.
- Taistelut käydään noppia heittämällä, mutta todennäköisyyksiin voi vaikuttaa Johtajahahmoilla ja Taistelukorteilla (sekä puolustusetu kaupungeissa ja erityisesti linnoituksissa). Mutta toki pieni armeija voi tuurilla rökittää ison armeijan samoin kuin minä voin voittaa lotossa ensi lauantaina.
- Sormuksen vieminen on paljolti tuuripeliä. Ensin heitetään noppia siitä, jääkö saattua nalkkiin, ja jos jää, niin sitten vedetään randomilla laatta ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta tässäkin voi vaikuttaa todennäköisyyksiin pelaamalla järkevästi ja liikkumalla vain kun kiinnijäämisen todennäköisyys on pieni.
Joten jos olet tuuri-on-pahasta hardcore europelaaja, niin suosittelen varauksella.
Kuitenkin, kyse on riskien hallinnasta ja ehdottomasti kaikkien noppien heittelyjen jälkeen tämä on loppujen lopuksi taitopeli, niinkuin Arkki sanoi. Itselleni tämä on kaikkien aikojen paras peli, sillä koen noppien heiton jännittäväksi ja varsinkin toimintanopat pakottavat joka kierros sopeuttamaan strategiansa noppien mukaan, pitäen pelin tuoreena jatkuvasti. Ennenkaikkea kuitenkin pidän pelin teemasta, sillä jokainen peli tuntuu luovan oman “mitä-jos” tarinansa tutusta juonesta. Gimli johtamassa Yksinäisen Vuoren kääpiöitä sotaan? Onnistuu. Gandalf harmaa saattueen mukana tuomiovuorelle asti? Hienoa.