Tactic on julkaissut saman pelin nimellä Animania. Quackle! on näistä parempi, kiitos parempien komponenttien. Animaniassa on pelkät kortit, Quackle!:ssa pelaajien eläimiä kuvaavat söpöt eläinfiguurit, jotka piilotetaan hienoihin latoihin.

Itse peli-idea on Animaniaakin vanhempi ja löytyy eläintarha-nimellä jokseenkin kaikista vanhemmista korttipelikirjoista.

Pelin idea

Jokainen pelaaja saa satunnaisen eläimen. Eläimet esitellään muille pelaajille ja piilotetaan sitten latoihin. Pelaajat kääntävät vuorollaan pakastaan eläinkortin eteensä kuvapuoli ylöspäin. Mitä nopeammin pelaajat kortteja kääntävät, sitä hauskempaa on peli.

Kun kahdella pelaajalla on samaa eläintä esittävä kortti edessään, heidän on mahdollisimman nopeasti matkittava sitä eläintä, joka toisella on ladossaan. Hitaampi matkija joutuu poimimaan kortit kummankin kilpailijan edestä käteensä. Pelin voittaa se, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan eroon.

Quackle! on täysin hölmö peli, mutta varsinkin isommilla porukoilla parhaimmillaan suunnattoman hauskaa — myös aikuisten kesken.

Quacklen eläimet rivissä. Kuva: Ted Alspach

Suunnittelija: Chris Childs, Tony Richardson
Julkaisija: Alga
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 3-8
Pituus: 20 min

Algan Bluff on tuorein Suomessa julkaistu versio, tosin myös Pirates of the Caribbean: Dead Man’s Chest -elokuvassakin nähtyä Pirate’s Dice -versiota voi löytää. Se on yksinkertaistettu versio muutenkin hyvin helposta pelistä. Bluffia on helppo suositella, se on oikein siisti toteutus pelistä.

Call My Bluff -nimellä peli voitti Spiel des Jahres -palkinnon vuonna 1993.

Pelin idea

Peli on bluffia ja todennäköisyyksiä. Pelaajat heittävät viittä noppaa kuppiensa alla ja alkavat sitten esittää arvauksia kaikkien pelaajien nopanheittojen yhteistuloksesta, esimerkiksi ”neljä kakkosta”.

Seuraavan pelaajan on joko katsottava tai parannettava nostamalla joko määrää tai arvoa. Tässä tapauksessa sekä ”neljä nelosta” että ”kuusi kakkosta” olisivat kelvollisia. Tätä jatkuu, kunnes joku katsoo bluffin.

Nopat paljastetaan ja väärässä ollut pelaaja häviää noppia. Kun pelaajalla ei ole enää yhtään noppaa, hän putoaa pois pelistä. Viimeiseksi jäänyt vie voiton. Voittaja on kylmähermoisin bluffaaja tai paras todennäköisyyksien arvioija. Varsinkin kun pelaajia on monta ja noppia paljon, todennäköisyydet pitävät hyvin kutinsa.

Lämmittelyviihdettä

Bluff sopii erittäin hyvin peli-illan alkuun tai loppuun – pahimman innostuksen ollessa vauhdissa todennäköisesti sekä että – tai vaikkapa baari-illan ohjelmanumeroksi, kunhan pelaajia vain on tarpeeksi, mieluiten täydet kuusi.

Pelistä putoaminen on vähän tylsä kohtalo, varsinkin ensimmäiselle. Pelit ovat usein melko nopeita, mutta varsinkin kuudella pelaajalla alkuvaiheessa pudonnut joutuu odottelemaan hyvän tovin.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: Alga
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 15-30 min

Pelin idea

Pelaajille jaetaan käsi täyteen kortteja, joilla autoja vauhditetaan kohti maalia. Jokaisessa kortissa on listattu 1–6 autoa ja jokaiselle numero, joka kertoo, montako ruutua tämä auto kortin pelaamisen myötä liikkuu. Mukana voi olla myös jokeriautoja, jolloin siirrettävän auton saa valita itse.

Kun kortit on nähty, on aika jakaa autot. Autoista käydään huutokauppa, jossa pelaajat voivat huutaa itselleen yhden tai useamman auton. Jokaiselle pelaajalle on riitettävä auto, mutta jos pelaajia on vähemmän kuin kuusi, autoja on enemmän kuin pelaajia ja joku voi saada useamman kuin yhden auton.

Luonnollisesti tavoitteena on saada sellaiset autot, jotka sopivat mahdollisimman hyvin yksiin omien korttien kanssa. Kun autot on ostettu, ajetaan kisa. Jokainen pelaa vuorollaan kädestään kortin ja siirtää autoja niin paljon kuin mahdollista. Radalla on kapeita kohtia, joihin mahtuu kaksi tai vain yksi auto kerrallaan. Näihin kohtiin voi muodostua sumppuja, jolloin ohi ei pääse — kätevä paikka hukata vastustajan autoa vauhdittava kortti.

Kisa kestää yhden kierroksen. Kaikki autot ajavat maaliin ja järjestys määrää palkkion. Voittajalle maksetaan 200 000, kun viimeisen auton omistaja joutuu tyytymään vaivaiseen kymppitonniin. Tavoitteena on tienata enemmän kuin autoistaan maksoi. Täysi peli kestää kolme kisaa, jonka jälkeen isoimman rahamassin omistaja on voittaja.

Vauhdikas autopeli

Top Race on mainio peli, jossa tuurilla on kohtuullinen osuus. Taitavalla korttien valitsemisella ja radan kapeiden kohtien hyödyntämisellä saa korteistaan vähän enemmän irti. Toki tuurilla on osansa ja etenkin kolme korttia, jotka joko kiihdyttävät yhtä autoa tai pysäyttävät toisen, voivat vaikuttaa lopputulokseen ratkaisevasti. Tuuria tasoittaa se, että kisoja ajetaan kolme.

Mikään simulaattori Top Race ei siis ole, mutta autohuutokaupan ansiosta se nousee perusperhepeliä kiinnostavammaksi myös lautapeliharrastajan näkökulmasta. Perhepelinä Top Race toimii myös hyvin, kunhan lapset ovat sen verran fiksuja, että pystyvät tekemään jotenkuten järkeviä valintoja huutokaupassa.

Ulkoiselta toteutukseltaan peli on siisti. Formula-autot ovat tyylikkäitä, kortit ovat selkeitä ja radatkin mielenkiintoisia. Ratojen kuvitus voisi olla vähän tyylikkäämpää, eikä haittaisi, jos mukana olisi useampi rata. Nyt kolmen kisan pelissä joudutaan ajamaan toinen rata kaksi kertaa (tosin ratojahan voi ajaa myös toiseen suuntaan, jos kaipaa vaihtelua). Kaikenkaikkiaan näppärä paketti. Säännöissä on vaihtelua tuomassa muutama muunnelmaehdotus, joita voi ottaa käyttöön, jos mieli tekee.

Punainen auto on kisan johdossa — toistaiseksi. Kuva: Mikko Saari

Pitkän kehityksen tulos

Wolfgang Kramer on kehitellyt kilpa-ajopeliään pitkään. Peli ilmestyi ensimmäistä kertaa jo vuonna 1980 nimellä Niki Lauda’s Formel 1. Vuonna 1985 ilmestyi Formel 1 Nürburgring, vuonna 1990 Daytona 500 ja vuonna 1996 sekä Top Race että Detroit-Cleveland Grand Prix. BoardGameGeekissä korkeinta arvostusta nauttii Daytona 500.

Top Racestakin on olemassa erilaisia laitoksia. Pelikon lisäksi pelin ovat julkaisseet Alga, Magma, Pegasus ja ASS. Näistä paras on Pegasuksen vuonna 2008 ilmestynyt laitos, joka on Pelikon peliä näyttävämpi. Paketista löytyy kahden radan sijasta neljä ja pelissä on muutenkin lisäsääntöjä, kuten varikkokäynnit. Pelikon laitos ajaa asiansa, todellinen asianharrastaja nappaa jostain saksalaisesta pelikaupasta Pegasuksen laitoksen.

Faktat Top Racesta

Pituus: 45 minuuttia.

Perinteinen sanapeli Alfapet on pysynyt myyntitilastojen kärjessä yli 30 vuoden ajan. Sanapelien klassikossa on ainutlaatuisia pelivaihtoehtoja ja haasteita. Ajaton peli-idea houkuttelee jatkuvasti uusia pelaajia Alfapetin pariin!

Sanapeliklassikko on saanut seurakseen kaksi uutta peliä, Alfapet Twistin ja Alfapet Razzlen. Tässä kilpailussa arvotaan perinteisiä Alfapet-pelejä, hieman myöhemmin tänä vuonna järjestetään toinen kilpailu, jossa tarjolla on Alfapet Twist -pelejä.

Kilpailu päättyy 16.10.2011.

Osallistu kilpailuun!

Twistissä Alfapet kohtaa Rubikin kuution. Sanoja muodostetaan kääntelemällä 4×4×4-kokoista sanakuutiota. Kirjaimilla on pistearvot, kuten perinteisessä Alfapetissä, ja rakentamalla arvokkaita sanoja keräät pisteitä. Pelin voittaa keräämällä sata pistettä.

Oman Alfapet Twistin voittaminen on helppo juttu: lähetät vain yhteystietosi alla olevalla lomakkeella. Arvomme kolme pelipalkintoa kaikkien osallistuneiden kesken. Voittaminen ei edellytä tietämistä tai taitamista, vain hitusen hyvää onnea.

Kilpailuaika päättyy 15.11.2011 klo 23.59.

Alfapet Twist — Näin sitä pelataan

Kilpailulomake

Lautapelioppaassa on tulossa lisää kilpailuja vielä tämän vuoden aikana. Seuraa Lautapeliopasta Facebookissa, tarkkaile Twitteriä tai tilaa RSS-syöte, niin saat heti tiedon uusista kilpailuista.

Kilpailun säännöt

• Kilpailuun saavat osallistua kaikki paitsi Lautapelioppaan toimitus.
• Päätoimittaja arpoo palkinnot kaikkien osallistujien kesken. Palkinnot postitetaan voittajille.
• Voittajilla on kaksi viikkoa aikaa ilmoittaa yhteystietonsa, sen jälkeen palkinnolle arvotaan uusi voittaja. Osoitteensa voi myös ilmoittaa saman tien, niin varmistaa voittonsa.
• Yhteystietoja ei käytetä muuhun kuin voittajan tavoittamiseen eikä niitä säilytellä kilpailun jälkeen.

Kolmivuotias kun tämän huushollin kalustoon kuitenkin kuuluu, peli oli ehdottomasti kiinnostava tuttavuus, vaikka aikaisempi tutkailu olikin jättänyt Piikkisiilistä vähän kyseenalaisen kuvan.

Pelin idea

Peli koostuu siilistä ja piikeistä. Muoviset piikit tungetaan siilin selässä oleviin reikiin ja peli voi alkaa. Joka kierros heitetään noppaa, joka kertoo, voittaako sillä kierroksella lyhin vai pisin piikki. Sen jälkeen jokainen pelaaja noukkii siilin selästä piikin. Pituuksia verrataan — piikkejä on viittä eri kokoa — ja lyhin tai pisin piikki voittaa, tasapelin tullen kaikki tasoissa olevat pelaajat. Voittajat pistävät piikkinsä talteen, muut palauttavat piikit takaisin siiliin.

Näin jatketaan, kunnes jollakulla on ennalta sovittu määrä piikkejä tai kun piikit loppuvat siilistä. Eniten piikkejä kerännyt voittaa. Helppo peli on pisimmilläänkin ohi alle kymmenessä minuutissa.

Koska pelaajat palauttavat osan piikeistä siiliin, kyse ei ole pelkästä arvonnasta, vaan mukana on myös helppo muistipelielementti. Vähän liiankin helppo, ehkä, mutta niin vain ensimmäisessä testipelissä voitto meni kolmivuotiaalle touhottajalle, joka ei takuulla muistellut aikaisempia piikkejä. Muistiaan käyttänyt ja voittajapiikkejä takuupaikoille jemmannut isä joutui tyytymään kakkossijaan yhden piikin erolla.

Hupia kolmivuotiaille

Aikuisten kesken pelattavaksi Piikkisiiliä ei voi suositella, pitkää iloa pelistä ei saa ja “kenellä on pisin”-vitsien tulvaa tuskin kestää. Levottoman kolmivuotiaan kanssa Piikkisiiliä sen sijaan pystyi pelaamaan ja pelin kanssa on ihan mukava opetella pelien pelaamista. Siili on kivan näköinen ja piikit sopivan pehmeitä ja taipuisia. Ulkoisesta toteutuksesta ainoa miinus tulee siitä, ettei piikkejä saa säilöön siilin sisälle.

Oliko peli sitten Vuoden lastenpeli -palkinnon arvoinen? Olisi palkinnon voinut Halli Gallille, Funny Fishingille tai Mago Maginollekin myöntää — tosin Halli Galli on minusta ihan täysiverinen aikuistenpeli, eikä siten oikeastaan olisi edes kuulunut lastenpelien sarjaan. Piikkisiili on joka tapauksessa kolmivuotiaille oikein kelpo peli.

Faktat Piikkisiilistä

Pituus: 5-10 min, mikä on juuri sopivan vähän

Pelin idea

Scrabble on ristisanapeli, jossa pelaajat tekevät 15 x 15 ruudun pelilaudalle sanoja käyttäen kirjainlaattoja. Sanoja voi muodostaa vasemmalta oikealle tai ylhäältä alas, mutta kaikkien laudalle pelattujen sanojen pitää yhdistyä toisiinsa. Laudalle ei siis voi pelata sanaa irralleen muista, vaan jokaisen uuden sanan on joko jatkettava jotain vanhaa sanaa tai muuten yhdistyttävä jo pelattuihin kirjaimiin.

Kirjaimilla on pistearvo — mitä harvinaisempi kirjain, sitä enemmän saa pisteitä. Pisteitä kertyy kaikista omalla vuorolla muodostetuista sanoista niiden kirjainten summan mukaan. Lisäksi laudalla on ruutuja, jotka kertovat joko kyseiseen ruutuun pelatun kirjaimen tai koko sanan pistearvon. Jos onnistuu pelaamaan koko seitsemän laatan kätensä tyhjäksi kertaheitolla eli tekemään bingon, saa ylimääräisen bonuksen.

Peli päättyy, kun kaikki kirjaimet on käytetty. Silloin eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Voittamista edistää käden ahkera tyhjentäminen, mutta myös luova, monta sanaa kerralla laudalla luova asettelu tuottaa tehokkaasti pisteitä, samoin kertoimien hyödyntäminen. Suomeksi peli on tässä suhteessa hieman haastavampi, sillä englannin runsaampi valikoima kaksikirjaimisia sanoja mahdollistaa esimerkiksi sanan pelaamisen toisen sanan alle tai viereen siten, että uuden sanan lisäksi syntyy useita kaksikirjaimisia sanoja.

Oikeankielisen version käyttäminen on tietysti avainasia, sillä kirjainlaattojen valikoima on ratkaisevasti erilainen eri kielillä. Lisäksi kirjaimista saatavat pisteet vaihtelevat. Englannissa helpot kirjaimet eivät välttämättä ole sitä suomeksi.

Kilpa-Scrabblen hullu maailma

Scrabble-peli käynnissä. Kuva: Arthur / BGG

Jos peliä aikoo pelata yhtään vakavammin, kannattaa varustautua sanakirjalla, muuten seuraa tappelua hyväksyttävistä sanoista. Englanniksi on olemassa virallisia Scrabble-sanakirjoja, suomalaisille samaa etua ei ole tarjolla.

Englanniksi käytössä on itse asiassa useita eri sanakirjoja, kuten TWL, OSPD, OSW ja SOWPODS. Oikean valitseminen riippuu käytetyistä turnaussäännöistä ja maasta, jossa pelataan. Niistä voi tarkistaa, onko joku sana virallisesti kelvollinen vai ei.

Varsinkin englanniksi pelatessa on tavallista, että pelaajat eivät edes tiedä käyttämiensä sanojen merkitystä — sellaisen opiskeleminen on turhaa, pelkästään esimerkiksi kaikkien kaksi-, kolmi- ja nelikirjaimisten sanojen muistamisessa on riittävästi työtä ilman merkityksiäkin.

Kilpa-Scrabblen maailma on muutenkin melkoinen paikka. Stefan Fatsis kuvasi sitä oivallisesti kirjassaan Word Freak, jossa Fatsis päättää ryhtyä mestaruustason Scrabble-pelaajaksi. Tämä kirja on pakollista luettavaa kaikille Scrabble-faneille ja turnauspelaamisesta kiinnostuneille ja muutenkin kiehtova katsaus yhdenlaisten friikkien maailmaan.

Scrabblen historia

Scrabblen keksi Alfred Mosher Butts vuonna 1938, kehitellen aikaisempaa ideaansa. Peli sai nimekseen Criss-Crosswords. Butts ei kuitenkaan saanut ideaansa myytyä, joten se jäi hautumaan kymmeneksi vuodeksi, kunnes James Brunot osti pelin oikeudet ja alkoi valmistaa sitä vuonna 1948. Tässä vaiheessa peli sai nimekseen Scrabble. Tämäkin yritys alkoi köhien ja tappiollisesti, kunnes — tarinan mukaan — Macy’s-tavaratalon johtaja Jack Strauss pelasi peliä lomallaan ja hämmästyi töihin palattuaan, ettei peliä ollut myynnissä. Tästä seurasi iso tilaus ja pian kaikki halusivat peliä.

Oli miten oli, Brunot’n tuotantokapasiteetti ei riittänyt pitkään ja pelin valmistusoikeudet myytiin Selchow & Richterille, joka oli luonnollisesti hylännyt alkuperäisen Criss-Crosswordsia vuosia aiemmin. 1950-luvulla peli levisi myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja maailmanvalloitus alkoi. Erilaisten yrityskauppojen ja konkurssien myötä pelin oikeudet eri puolilla maailmaa vaeltelivat firmalta toiselle, kunnes päädyttiin nykytilanteeseen, jossa Yhdysvaltojen oikeudet ovat Hasbrolla ja muun maailman oikeudet toisella jättiläisellä Mattelilla. Tämä jako on omiaan mutkistamaan kaikkea Scrabbleen liittyvää.

Muunnelmia

Ranskalaista duplikaatti-Scrabblea. Kuva: Fédération Française de Scrabble

Scrabblen nimellä on yritetty vuosien varrella rahastaa eri tavoin, pelistä on julkaistu jos jonkinlaista versiota ja TV-visailua ja vaikka mitä. Nykyään peruspelikin on Yhdysvalloissa ainakin Scrabble Brand Crossword Game, eli vain pieni, mutta tärkeä osa suurta Scrabble-tuoteperhettä.

Suomalaisille tuttu on Alfapet, ruotsalainen kopio Scrabblesta. Scrabble oli Ruotsissa (ja ilmeisesti Suomessakin) alunperin Alfapet, mutta jossain vaiheessa nimi vaihtui Scrabbleksi ja Alga saattoi julkaista oman Alfapetinsa ruotsalaisilla tutummalla nimellä. Tämä uusi Alfapet, jota Suomessakin on myyty, ei ole Scrabblen veroinen, esimerkiksi kirjainjakauma on kehnompi kuin Scrabblessa.

Duplikaatti-Scrabblessa kaikki pelaajat käyttävät samoja kirjaimia omalla laudallaan ja yrittävät tehdä mahdollisimman arvokkaita sanoja. Tämä on Ranskassa erittäin suosittu tapa pelata Scrabblea ja maan mestaruuskisat pelataan näin. Tällaiseen peliin mahtuu rajattomasti pelaajia, Ranskassa on pelattu yli 1 400 pelaajan pelejä.

Faktat Scrabblesta

Pituus: 90 min