• Paras peli: Hansa Teutonica
• Paras strategiapeli: Hansa Teutonica
• Paras ulkoasu ja toteutus: War of the Ring Collector’s Edition
• Paras print’n'play: Zombie in My Pocket Print’n'Play
• Paras lisäosa: Dominion: Nousukausi
• Paras innovaatio: Catacombs
• Paras lastenpeli: Salaisuuksien saari
• Paras seurapeli: Telestrations
• Paras perhepeli: Tobago
• Paras abstrakti peli: FITS
• Paras kaksinpeli: Washington’s War
• Paras korttipeli: Innovation
• Paras teema: War of the Ring Collector’s Edition
• Paras sotapeli: Washington’s War

Voittajat valittiin kaksivaiheisella menettelyllä, jossa BoardGameGeekin käyttäjät valitsivat ensin ehdokkaat ja äänestivät sitten ehdokkaiden joukosta suosikkinsa. Äänestysprosessissa on omat erikoisuutensa, kuten se, ettei vuosirajauksen kanssa ole niin tarkkaa… Lastenpelisarjan voittajaksi esimerkiksi valikoitui Forbidden Island, joka on selvästi enemmän perhepeli kuin lastenpeli.

Ajan hermolla olemisesta tuskin voidaan puhua, kun vuonna 2004 ilmestynyt peli eli War of the Ring nappaa vuoden 2010 palkinnoista kaksi. No, Collector’s Edition on toki uusi ja sikäli ainakin paras ulkoasu ja toteutus -palkinto voi ollakin ansaittu, mutta pelin teema ainakin on ihan sama kuin kuusi vuotta sitten.

Hansa Teutonica sentään on varsin pidetty ja arvostettu peli peliharrastajien keskuudessa, joten siltä osin palkinto meni ainakin ihan asialliselle pelille.

Finalistit.

Lähde: Golden Geek Awards 2010: Winners (kiitos Niko Solitanderille listan kokoamisesta, kun virallinen tiedotus viipyy.)

Kategoriat ovat:

• paras peliharrastajien peli
• paras perhepeli
• paras sotapeli
• paras kaksinpeli
• paras seurapeli
• paras lastenpeli
• paras korttipeli
• paras kuvitus/ulkoasu
• paras lisäosa
• paras print-n-play-peli
• paras innovaatio

Aivan kuka tahansa ei pääse äänestämään, jotta tulokset olisivat jollain tavalla rehelliset. Äänestää saa, mikäli omistaa vähintään yhden tukija-merkin eli on lahjoittanut BoardGameGeekille rahaa joskus, maksaa kertaluontoisen 20 GeekGoldin maksun tai omistaa avatarin tai GeekBadgen. Käytännössä tämä siis rajaa äänestäjät BoardGameGeekin oikeisiin, aktiivisiin käyttäjiin.

Äänestä suosikkejasi ehdokasasettelusivulla. Ehdokkaita saa äänestää syyskuun ajan, varsinainen äänestys tapahtuu lokakuussa.

• Vuoden peli: Dominion — Valtakunta
• Peliharrastajien peli: Le Havre
• Perhepeli: Pandemia
• Kaksinpeli: Space Hulk (3. laitos)
• Sotapeli: Combat Commander: Pacific (pelin ideaa avaa Combat Commander: Europen arvostelu)
  
• Seurapeli: Time’s Up! Deluxe
• Lastenpeli: Sorry! Sliders
• Korttipeli: Dominion — Valtakunta
• Taide ja ulkoasu: Space Hulk (3. laitos)
• Lisäosa: Pandemic: On the Brink
• Itse printattava: Dune Express
• Innovaatio: Space Alert

Dominionin voitto ei yllätä ketään, eikä Le Havrekaan ole suuri yllättäjä peliharrastajien pelien listalla. Space Hulkin suosio on myös selvä juttu, pelin meriiteistä voidaan sitten olla mitä mieltä tahansa. Sorry! Sliders on yllättävään suosioon noussut valtavirtapeli, joka on Sorry!:n eli jenkkien Kimblen nimellä ratsastava neppailupeli.

Dune Express on Dune-pelin pikaversio. Hasbro on viimeisen parin vuoden aikana pukannut markkinoille Express-noppaversioita tunnetuista peleistä ja lautapeliharrastajat ovat laajentaneet ideaa: Geekistä löytyy Dune Expressin lisäksi Agricola Express, Twilight Imperium Express, Age of Steam Express ja Spy Express.

Pelin idea

Pelaajilla on työpaikka, josta saa palkkaa ja vapaa-aikaa. Parempi työ tuottaa enemmän palkkaa, mutta vähemmän vapaa-aikaa eli toimintoja. Pelin ideana on pelata itselle hyviä kortteja, jotka tuottavat tavoiteltuja slack-pisteitä ja häiritä muiden etenemistä huonoilla korteilla. Jotkut kortit toimivat molempina, esimerkiksi TV-kortteja voi käyttää omaan joutilointiin tai toisten pelaajien toimintojen perumiseen.

Peli on hilpeä, mutta ilkeä, sillä pelaajilla on paljon konsteja toistensa torpedoimiseen. Chez Geek on mekaanisesti tylsä kuin mikä, joten mahdollinen pelistä saatava viihdearvo perustuu korttien huumoriin ja hyvään peliseuraan. Lautapeliharrastajat voivat huoletta jättää Chez Geekin väliin.

Lisäosat

Peliin on kaksi lisäosaa. Slack Attack ja Block Party lisäävät kumpikin noin 50 uutta korttia peliin. Kalliit lisäosat ovat pelin faneille hinnastaan huolimatta hyvä ostos, sillä ne lisäävät pelin ikää huomattavasti tuomalla vaihtelua.

Kuten Munchkin, myös Chez Geek on laajentunut eri suuntiin sisarpeleillä. Chez Greek ei liity Kreikkaan vaan amerikkalaiseen riehakkaaseen yliopistoelämään. Chez Gruntin aiheena on armeija ja Chez Gothin gootit. Nämä kaikki ovat sekä itsenäisiä että täysin yhteensopivia Chez Geekin kanssa. Chez Guevara on vallankumousaiheinen peli, joka ei ole täysin yhteensopiva muiden Chez Geek -pelien kanssa.

Suunnittelija: Jon Darbro
Julkaisija: Steve Jackson Games
Ilmestymisvuosi: 1999
Pelaajamäärä: 2-5
Pituus: 45 min

Trilogian ensimmäinen osa, Kultainen kompassi, kertoo nuoren Lyran matkasta Oxfordin yliopistosta kaukaiseen pohjoiseen. Matkalla Lyra kohtaa monenlaisia haasteita, mutta myös uusia ystäviä. Apunaan Lyralla on muotoa muuttava Pantalaimon-daimoni, eläinhahmoinen olento, joka on tavallaan Lyran sielu.

Pelin idea

Kultainen kompassi on kilpajuoksua. Pelaajat matkustavat laudan halki, tavoitteenaan ehtiä ensimmäisenä Oxfordista pohjoiseen ja toiseen maailmaan. Matkan varrella pelaajat keräävät kokemusta eri aiheista: pohjoinen, jääkarhut, noidat ja mystinen Tomu tulevat pelaajille tutuiksi.

Vuoron alussa pelaajat saavat lisää liikkumiseen käytettäviä Lyra-kortteja. Hännillä olevat pelaajat saavat enemmän kortteja, mikä tasoittaa peliä ja lisää haasteita, sillä aina ei kannata olla johdossa. Pelilaudan ruuduilla on erilaisia vaikutuksia, tärkeimpiä ovat ruudut, jotka lisäävät pelaajien kokemusta jollain osa-alueella.

Pelaajat kohtaavat kirjasta tuttuja tapahtumia, joiden suorittaminen vaatii tietyn määrän kokemusta. Palkkioksi pelaajat saavat hyödyllisiä kortteja, joiden oikea-aikainen käyttäminen edistää etenemistä huomattavasti. Myös pelin aikana kertyvillä Pantalaimon-korteilla pystyy auttamaan menestystään.

Kiivasta kilpajuoksua

Kultainen kompassi on vauhdikas peli, jossa nopeus ja tehokkuus on valttia. Koska peli auttaa perässä tulevia pelaajia monin eri tavoin, nokkela pelaaja roikkuu toisinaan taaempana keräämässä voimia. Tärkeintä on kerätä riittävästi kokemusta ja pysyä niin lähellä johdossa olevaa pelaajaa, että pystyy pääsemään maaliin samalla kierroksella kuin tämä.

Kultainen kompassi ei ole vaikea peli, joten se sopii mainiosti koko perheen peliksi. Peliharrastajalle siitä ei juuri iloa olekaan. Erilaiset tasoitusmekanismit huolehtivat siitä, että voittaja ei ole tiedossa ennen kuin peli on ohi.? Täten pelin jännitys säilyy hyvin loppuun asti.

Korttienkäyttösäännön vuoksi peli on parhaimmillaan, kun pelaajia on neljä, tosin silloin peli voi venyä sisältönsä kepeyteen nähden vähän turhankin pitkäksi.

Pieni huomautus ohjeista

Mainittakoon vielä pieni käännöskömmähdys: ohjekirjassa Fens on suomennettu Suoalueiksi, vaan kääntäessänipä en tiennyt, että pelilautaa ei käännetäkään. Suoalueet tarkoittavat siis Fensiä. Onneksi asia tulee ilmi ohjekirjan esimerkistä.

Suunnittelija: Michael Rieneck
Julkaisija: Kosmos, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2007
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 60 min

Spiel des Jahres (SdJ)

Saksan vuoden peli eli Spiel des Jahres on palkinnoista tärkein. Sen merkitys julkaisijoille on valtava, sillä Spiel des Jahres -voittajaa myydään helposti satoja tuhansia kappaleita. Palkintoa on jaettu vuodesta 1979 asti ja sen tunnus, punainen pelinappula, on varsinkin Saksassa selvä laadun tae satunnaisille ostajille.

Hyvää perhepeliä etsivä ei yleensä pety valitessaan Spiel des Jahres -voittajan. Lastenpeleille myönnettävä Kinderspiel des Jahres on samoin vakuuttava palkinto. Spiel des Jahresin merkitys saksalaisten lautapelien kehitykselle on lisäksi kiistämätön — ilman sitä saksalaiset lautapelit eivät välttämättä olisi mitenkään erityisen hyviä.

Lue lisää Spiel des Jahres -palkinnosta.

Deutscher Spiele Preis (DSP)

Jos lautapeliharrastaja joutuu pettymään Spiel des Jahres -äänestyksen tuloksiin, tilanne on toinen Deutscher Spiele Preisin kohdalla. Viime vuosien voittajat ovat vakuuttava lista lautapeliharrastajien suosikkeja: Agricola, Taivaan pilarit, Caylus, Louis XIV, St. Petersburg, Amun-Re, Puerto Rico, Carcassonne, Taj Mahal, Tikal, Tigris & Euphrates ja niin edelleen.

Deutscher Spiele Preisin kyky valikoida parhaat pelit lautapeliharrastajien näkökulmasta selittyy sillä, että palkinto jaetaan yleisöäänestyksen perusteella. Alunperin vain saksalaiset peliharrastajat saattoivat osallistua, mutta viime vuosina internetissä tapahtuva äänestys on ollut avoin kaikille, jotka selviävät saksankielisestä äänestyslomakkeesta. Tämä rajaa voittajaehdokkaat peleihin, jotka ovat laajasti saatavilla.

Lue lisää Deutscher Spiele Preisista.

Lautapeliopas järjestää joka vuosi syyskuussa vastaavantyyppisen vuosiäänestyksen suomalaisille lautapeliharrastajille. Vuosiäänestys on saanut alkunsa jo vuonna 2003.

Vuoden peli

Suomen Vuoden peli -palkinto on Spiel des Jahresia vastaava palkinto. Palkinnon jakaa lelualan toimijoita edustava Suomen Leluyhdistys. Julkaisijat ilmoittavat haluamansa pelit mukaan kilpailuun. Raati testaa pelit ja valitsee finalistit, finalistien joukosta voittajat valitsee raati täydennettynä kaupan edustajilla.

Palkinto on jaettu kolmeen ryhmää: lastenpelit, perhepelit ja aikuisten pelit. Pelit jakautuvat eri ryhmiin toisinaan hieman epämääräisesti, sillä julkaisijat voivat itse valita, mihin ryhmään pelinsä ilmoittavat. Valinnat ovat joskus yllättäviä. Valintamekanismi eroaa tässä Spiel des Jahresista, jossa kilpailun järjestäjät valitsevat kilpailuun hyväksyttävät pelit.

Vuoden peli -palkinto on onnistunut valitsemaan kiinnostavia pelejä viime vuosina melko hyvin, voittajista löytyvät muun muassa Carcassonne, Menolippu ja Alhambra. Lautapeliharrastaja ei silti voi kuin ihmetellä joitain valintoja, mutta ne selittyvät sillä, että raadissa on mukana hyvinkin satunnaisia pelaajia. Joukossa on toki lautapeliharrastajiakin, mutta esimerkiksi Suomen lautapeliseuran edustusta raatiin ei edes haluta. Mutkikkaammilla peleillä ei ole tässä kisassa toistaiseksi mahdollisuuksia menestyä kunniamainintaa paremmin.

Lue lisää Vuoden peli -palkinnosta ja tutustu listaan kaikista voittajista.

International Gamers Award (IGA)

Tunnetuista kansainvälisistä peliharrastajista koostuvan raadin valitsemat International Gamers Award -palkinnot palkitsevat peliharrastajia kiinnostavia pelejä. Palkinnot jaetaan moninpelien, kaksinpelien ja historiallisten simulaatioiden eli sotapelien sarjoissa.

Twilight Struggle nautti vuonna 2006 raadin poikkeuksellista suosiota ja voitti sekä kaksinpelien että historiallisten simulaatioiden sarjan. Caylus vei sentään voiton moninpelien sarjassa. Varsin pienen profiilin palkinto on käytännössä merkityksetön, mutta peliharrastajan näkökulmasta mielenkiintoinen.

Muita palkintoja

Vuonna 2006 ensimmäisen kerran jaetut BoardGameGeek Golden Geek -palkinnot jaetaan BoardGameGeek-sivuston käyttäjien äänestyksen perusteella. Peliharrastajien valitsemat voittajat ovat peliharrastajien mieleen. Vuonna 2006 Caylus ja Twilight Struggle juhlivat voittamalla kumpikin kaksi kategoriaa.

Sotapeliharrastajia palvelevat vuodesta 1975 jaetut Charles S. Roberts -palkinnot. Useissa eri kategorioissa jaetut palkinnot nostavat esiin parhaat sotapelit, lehdet, kuvittajat, tietokonepelit ja niin edelleen.

Kattavan listauksen erilaisista lautapelipalkinnoista löydät Board Game Awards -blogista.

Uusista arvosteluista kummallakaan sivustolla ei tarvitse välittää, sillä Lautapeliopas osaa käydä automaattisesti nuuskimassa uudet arvostelusi Geekistä ja kopioi ne säännöllisin väliajoin Lautapelioppaaseen.

Uutena toimintona lisäsin juuri mahdollisuuden valita, millä tavalla haluaa Geek-arvostelunsa muuntaa. Geekissä on käytössä asteikko 0-10, kaikki mahdolliset desimaalit sallien, täällä tiukka 1, 2, 3, 4 tai 5 tähteä. Aikaisemmin Geekin arvosanat vain jaettiin kahtia ja pyöristettiin tavallisten pyöristyssääntöjen mukaan, nyt on mahdollista käyttää myös tiukempaa alaspäin pyöristämistä.

Pyöristystapojen ero näkyy siinä, että tiukemmalla tavalla viisi tähteä täällä saa vain sellainen peli, joka on Geekissä saanut tasan kympin. On myös makuasia, haluaako esimerkiksi seiskan pelien saavan täällä kolme vai neljä tähteä. Nyt saa valita.

Ei siis ole enää mitään syytä olla lisäämättä Geek-arvostelujaan Lautapelioppaaseen! Mitä useampi arvostelunsa tännekin liittää, sitä edustavampia Lautapelioppaan arvostelutähdistä saadaan.

Kaikilla ei tätä taikavaluuttaa ole, mutta voin rikkaana miehenä auttaa. Kymmenen ensimmäistä, jotka kommentoivat tätä uutista ja kertovat kommentissa geek-tunnuksensa, saavat minulta 8 GeekGoldia sillä ehdolla, että käyttävät ne Lautapeliopas-microbadgen ostamiseen. Olkaa hyvät.

Muissa uutisissa todettakoon uusi Tarjoukset-sivu, joka listaa Lautapelit.fi:n ja Fantasiapelien tarjouksessa olevat pelit. Lista päivittyy joka päivä. Fantasiapelien kohdalla lista näyttää olevan tällä hetkellä tyhjä, pitänee tutkia ja fiksata. Menetelmä on hitusen primitiivinen, joten ongelmia voi olla ja arvostan, jos viitsitte huomautella sähköpostilla, jos listan kanssa on ongelmia, itse en sitä ehdi tarkkailla.

Arvosteluiden perään on lisätty vähän numerodataa arvosteluista. Keskiarvot ja äänten määrät näkyivät aikaisemminkin tooltippinä arvostelutähtien kohdalla, mutta sitäpä varmaan harva huomasi. Lisäsin pelkkien numeroiden lisäksi graafisen esityksen äänten jakaumasta.

Innovation onkin kertakaikkisen ovela peli, mutta myös harvinaisen vahvasti mielipiteitä jakava tapaus. Olen itsekin kohdannut useita ihan fiksunoloisia pelaajia, jotka ovat katselleet hetken sivusta ja todenneet, että se riitti tätä lajia. Itse en ole puolestani vielä saanut tarpeekseni, enkä usko että ihan heti saankaan.

Innovation voitti vuoden parhaan korttipelin palkinnon Golden Geek -palkinnoissa 2010.

Pelin idea

Peli perustuu korteille, joita on 105. Jokainen on erilainen, joku innovaatio kivikaudelta nykyaikaan. Kortit on jaettu kymmeneen aikakauteen, joita käydään läpi järjestyksessä. Lisäksi kortit on jaettu viiteen eri väriin, joilla on paljon merkitystä pelin kannalta. Ykkösaikakaudelta löytyy klassikoita kuten maanviljelys, metallien käsittely ja savenvalanta, kympistä esimerkiksi globalisaatio, kantasolut ja Internet.

Vuoron aikana on kaksi toimintoa. Perustoimintoja ovat nostaminen ja pöytääminen. Pelaaja nostaa aina siitä pinosta, minkä arvoinen on paras pöydässä oleva kortti. Alussa siis ykkösiä, mutta kun pöytään tulee parempia kortteja, pääsee käsiksi parempiin pinoihin. Pöytäämisessä törmätään väreihin. Pelaajalla saa olla viisi pinoa pelissä, yksi kutakin väriä. Kun uusi kortti pelataan pöytään, se tulee oman värinsä päällimmäiseksi ja edellinen kärkikortti jää piiloon.

Kortteja voi myös käyttää eli tehdä dogma-toimintoja. Korteissa on dogmia, jotka mahdollistavat kaikenlaista ovelaa. Osa edistää omaa peliä (ykkösvaiheen kortti, jolla voi nostaa kolmosen kortteja on oiva apuväline alussa), esimerkiksi mahdollistamalla nosta ja pöytää -toiminnon. Osa tuottaa pisteitä. Osa taas on suoria hyökkäyksiä toisten pelaajien käsikortteja, pöydättyjä kortteja tai pisteitä vastaan.

Ikoneita ja pisteitä

Dogmissa avainasemassa ovat ikonit. Pelissä on kymmenen erilaista ikonia, joita kussakin kortissa on kolme. Jokainen kortti liittyy ensisijaisesti johonkin ikoniin ja tätä kyseistä lajia vaaditaan kortin dogman suorittamiseen. Kun pelaaja suorittaa dogmaa, katsotaan, miten monta kappaletta kyseistä ikonia muilla pelaajilla on. Kaikki, joilla on vähintään yhtä monta ikonia kuin aktiivisella pelaajalla, saavat myös suorittaa dogman. Hyökkäysdogmia ei jaeta näin, mutta niillä saa lyödä vain pelaajia, joilla on vähemmän ikoneita kuin itsellä.

Yksi tärkeä strateginen elementti onkin ikonien hallitseminen. Lyökö vastustajasi sinua häijyllä lehti-ikonia käyttävällä dogmalla? Hanki enemmän lehtiä, niin siihen loppuu se terrori. Pinojen levittäminen on tärkeä keino saada lisää ikoneita: siinä pino levitetään vasemmalle, oikealla tai ylös niin, että alempien korttien ikoneista paljastuu osa. Ikonit myös vaihtelevat pelin aikana: alussa linnat ovat vahvoja, sitten niistä tulee ongelma. Teollisuus alkaa kukoistaa teollisen ajan myötä ja tehdasikonit muuttuvat tärkeiksi. Lopussa ilmestyvät kellot ovat informaatioajalla tärkeitä.

Peli voitetaan keräämällä pisteitä. Viidellä pisteellä voi napata ensimmäisen saavutuksen, kymmenellä pisteellä toisen, 15 kolmannen ja niin edelleen. Lisäksi tarjolla on erikoissaavutuksia, jotka saa jonkun kortin dogmalla tai saavuttamalla tietyn ehdon (esimerkiksi joka pinon päällimmäisenä vähintään kahdeksikon kortti). Pelin voittaa, kun saa riittävästi saavutuksia. Peli päättyy myös silloin, kun joku yrittää nostaa pinosta 11 (jota ei ole); silloin eniten pisteitä kerännyt vie voiton, saavutuksista viis. Jotkut kortit voivat myös lopettaa pelin.

Älä koskaan luovuta

Innovationissa ei pidä koskaan antaa periksi. Peli on niin räjähdysherkkä, että lähes mistä tilanteesta hyvänsä on mahdollista vielä nousta voittoon. Jos ei muuten, niin ydinsodalla, joka pyyhkii pelitilanteen matalaksi ja palauttaa pelaajat kivikaudelle… Aina on joku ratkaisu. No, joskus tulee nopeita läpihuutopelejä, etenkin kaksinpelissä, mutta ne ovat sitten onneksi nopeasti ohi.

Innovation on vahvasti taktinen peli. Pitkän aikavälin suunnitelmia ei voi tehdä, vaan parasta on vain keskittyä siihen, mitä on kädessä ja pöydässä. Tilanteet elävät nopeasti ja hyväkin kortti voi muuttua rasitteeksi, tai toisin päin. Peli tuntuukin helposti todella kaoottiselta, mutta kun vähän oppii hahmottamaan pelin kulkua ja tuntee korttivalikoimaa, kokonaisuus alkaa aueta ja pelistä tulee tolkullisempi.

Koko 105 kortin valikoimaa ei sentään tarvitse osata ulkoa, pitkälle pääsee sillä, kun ymmärtää miten eri ikoneita tulee peliin ja miten ikonien hallitseminen on avain menestykseen. Jos vastapuoli jyllää, usein hyvä strategia on edetä mahdollisimman nopeasti ajassa eteenpäin, jolloin voi hyvinkin saada jonkun kortin, joka kääntää tilanteen täysin.

Ruma eikä sovi kaikille pelaajamäärille

Innovation on susiruma peli. No, Chudykin edelliseen, Glory to Romeen, verrattuna Innovation on miellyttävän hillitty ja siivo, ja boksin kuvitus on jopa kaunista. Korttien grafiikka ei ole kummoista ja taitto vähän amatöörimäisen näköistä, mutta enimmäkseen pelin ulkoasu toimii. Hankaluuksia tulee lähinnä siitä, kun muiden pelaajien korteista pitäisi saada jotain selkoa.

Tätä ongelmaa paikkaa se, ettei Innovationia juuri nelinpelinä kannata pelata. Peli menee herkästi kaoottiseksi. Myönnän meneväni tässä kuulopuheiden perusteella, mutta täytyy sanoa, ettei nelinpelin testaaminen kamalasti houkuta, ainakaan jos mukana on aloittelijoita. Nelinpeliin on olemassa paripelimuunnelma, jossa on kai hieman enemmän tolkkua.

Itse olen pelannut enimmäkseen kaksinpeliä, joka toimii hienosti. Kolminpeli on vielä kenties hieman parempi. Pelissä on vähän enemmän kaaosta, mutta toisaalta myös hallintaa, koska kaksi pelaajaa voi hieman liittoutua kolmatta vastaan. Kaksinpelissä nähdään enemmän lyhyitä läpihuutopelejä, jotka toinen voittaa ylivoimaisesti.

Rajoitettu saatavuus

Innovationin saatavuus on toistaiseksi mitä on. Eurooppalaista laitosta odotellaan yhä, sellainen on tulossa IELLOlta. Jenkkijulkaisija Asmadi Games on tehnyt parikin painosta, mutta niitä ei taida juuri Euroopasta saada. Peliä haluavien on siis joko odotettava IELLOn laitosta tai tilattava peli Yhdysvalloista. IELLO kuulemma uusii ulkoasun, joten jos ei ole kiire, euroversion odottamisessa voi olla järkeä.

Lisäosakin on jo tulossa. Echoes of the Past on saatavilla ennakkotilauksessa Asmadi Gamesilta ja ilmestyy loppuvuodesta 2011. Ennakkotilaajat saavat mielenkiintoisen edun heti: PDF-tiedoston, josta voi tulostaa lisäosan kortit itselleen testattavaksi ennen julkaisua.

Innovation on niitä pelejä, joita kannattaa testata ennen ostamista, ellei ole varma, että peli osuu omaan makuun. Se on melkoinen elämyspeli, jossa yllättävät käänteet ja erikoiset korttiyhdistelmät ovat tärkeämpiä kuin strateginen suunnittelu ja pelin hallinta. Jos sitä ei siedä, peli tuntuu varmasti turhauttavalta.

Faktat Innovationista

Pituus: 30–60 minuuttia

Tobago on puhdas perhepeli, joka on luultavasti suunniteltu Spiel des Jahresin toivossa. Peli sai tyytyä pelkkään ehdokkuuteen, mutta keräsi muita palkintoja, muun muassa Golden Geek -palkinnon parhaana perhepelinä vuonna 2010.

Pelin idea

Vuorollaan pelaajat joko liikkuvat saarella tai pelaavat vihjekortin johonkin neljään aarteeseen. Jos pelaaja pelaa vihjekortin, hän asettaa värinsä mukaisen merkin kortin päälle. Vihjekortit sisältävät väittämiä, jotka rajaavat aarteen yhä pienemmälle alueelle. Kun aarre voi olla enää yhdessä ruudussa, ensimmäisenä ruutuun ehtinyt pelaaja kaivaa sen esiin ja asettaa viimeisen värimerkkinsä vihjekorttien jatkoksi.

Tämän jälkeen aarre jaetaan. Jokainen pelaaja saa värimerkkiensä verran aarrekortteja. Aarrekortit vaihtelevat kahdesta kuuteen kultakolikkoon. Tämän jälkeen kortit sekoitetaan ja päällimmäinen kortti käännetään näkyviin.

Aarteen löytäjä aloittaa ja saa päättää, haluaako hän kortin vai passaako. Ottaessaan kortin hän poistaa värimerkkinsä, tällöin uusi aarrekortti nostetaan ja viimeisimmän vihjekortin pelannut pelaaja aloittaa. Jos aloittaja passaa, aarrekorttia tarjotaan vuorotellen muille pelaajille vihjekorttien pelaamisjärjestyksen mukaisesti. Passatessa aloittaja ei menetä aloituspaikkaansa ja voi odotella pakasta nousevia parempia kortteja.

Aarrekorttien sekaan on lisäksi sekoitettu kaksi kirouskorttia. Kirouksen noustessa pelaajat, jotka ovat vielä mukana aarteen jaossa, luopuvat yhdestä amuletista tai parhaimmasta aarrekortista, eivätkä saa enää aarteita. Kun aarre on jaettu, laudalla olevat patsaat taikovat saarelle amuletteja, jotka keräämällä pelaaja saa erilaisia lisätoimintoja.

Peli loppuu, kun aarrekortit loppuvat. Voittaja on eniten kultakolikoita kerännyt pelaaja.

Ruskea ja harmaa aarre löytyvät pian! Kuva: Chris Norwood / BGG

Nätti kuin sika pienenä

Tobago on järkyttävän kaunis paketti. Peli on eittämättä ylituotettu, mutta upean laudan ja komponenttien viehätysvoimaa on turha kieltää. Varsinkin pienet patsaat ovat käsittämättömän upeita. Kun mukaan lisää houkuttelevan kansitaiteen ja toimivan insertin, ensivaikutelma on yltiöpositiivinen.

Pelin ydinidea eli aarteenrajaamismekaniikka on mielenkiintoinen ja raikas. Menestyvä pelaaja tarvitsee visuaalista silmää ja kykyä havainnoida korttien rajaamismahdollisuuksia. Ja vaikka pelissä ei käytännössä aarteita etsitä, tukee mekaniikka hyvin aarteenmetsästysteemaa.

Hiomaton timantti

Pelin jälkipuolisko eli aarteiden jako on ristiriitaisempi kokemus. Aarteen löytäjälle tilanne on mielenkiintoinen, sillä kirousten pelossa huonompia aarrekortteja ei voi passata ikuisesti. Muille tilanne käy hieman tylsemmäksi. Lisäksi jakoon liittyy runsaasti tuuria ja yleensä molempiin kirouksiin nasahtava pelaaja häviää automaattisesti. Voittaja ratkaistaankin turhan usein pelitaitojen sijaan korttituurilla.

Tobagossa on toisaalta hieman liikaa säätämistä ja sääntöpoikkeuksia, mikä tekee yksinkertaisen perhepelin kohdeyleisölleen turhan hankalaksi. Aikaa kuluu komponenttien kanssa näpräilyyn, sillä pelissä jatkuvasti lisätään ja vähennetään aarrekuutioita, siirrellään patsaita ja asetellaan amuletteja. Varsinkin amuletit ovat unohtuneet joka pelissä ainakin kerran.

Tobago ei ole suinkaan huono peli. Vanhempien lasten kanssa pelattavaksi perhepeliksi se on oikein hyvä valinta — nätti ja erilainen. Potentiaalia olisi kuitenkin huomattavasti pidemmälle, nyt pelistä puuttuu se viimeinen silaus, joka nostaisi sen perhepeliklassikoiden joukkoon.

Tobagon osat ovat todella näyttävät. Kuva: Javi Santos / BGG

Faktat Tobagosta

Pituus: 60 minuuttia