Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei inkvisitio olisi järjestänyt noitaoikeudenkäyntejä. Pelin tapahtumat sijoittuvat vuonna 1609 alkaneeseen Baskimaan oikeidenkäyntiin Espanjassa, Logroñon kaupungissa, joka oli isoin Espanjan inkvisition järjestämistä noitaoikeudenkäynneistä. Useiden tuhansien tutkittujen epäiltyjen joukosta 11 päätyi poltettavaksi roviolle noitana.

Peli

Synkästä teemastaan huolimatta Inquisitio on kevyt, nopeatempoinen ja hauska korttipeli, jossa pelaajat asettuvat noituudesta epäiltyjen asemaan. Kullakin pelaajalla on alussa käytössään hieman rahaa lahjuksia varten ja tietty määrä fyysistä ja henkistä kestoa, sekä kaksi piilotettua tuntomerkkikorttia (kuten luomi tai tunnoton kohta), jotka voidaan tulkita noidan merkeiksi. Tuntomerkkikortteja voi saada pelin kuluessa lisää.

Kuulustelijat syyttävät pelaajia erilaisista noituuden harjoittamiseen liittyvistä rikoksista (kuten luudalla lentäminen tai noitasapattiin osallistuminen). Luonnollisesti kukaan ei vapaaehtoisesti tunnustaisi moisia rikoksia, joten kuulustelijoilla on käytössään valikoima erilaisia kidutuslaitteita tunnustusten saamiseksi. Lahjuksia voi käyttää ohjaamaan kuulustelijan huomion toiseen pelaajaan, mutta rahat eivät riitä loputtomiin ja ennemmin tai myöhemmin on edessä kidutukseen joutuminen. Pelaajalla on tässä vaiheessa kaksi vaihtoehtoa: joko kestää kidutus ja kieltäytyä tunnustamasta tai tunnustaa syytetty rikos. Tunnustamalla voi vähentää kidutuksen aiheuttamaa vahinkoa, mutta pelin lopussa tunnustukset ja noidan merkeiksi tulkitut tuntomerkkikortit tuovat syyllisyyspisteitä ja eniten syyllisyyspisteitä kerännyt pelaaja päätyy pelin päätteeksi roviolle.

Vaikka pelissä onkin tuntuva tuurielementti, se sisältää myös vahvoja strategisia ja taktisia ulottuvuuksia. Se miten paljon syyllisyyspisteitä kukin tunnustus tai tuntomerkkikortti tuo, riippuu siitä mitkä kuulustelijat saivat jonkun pelaajista tunnustamaan. Sopivasti taktikoimalla ja lahjuksia käyttämällä pelaajilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitkä rikokset ja tuntomerkkikortit tuovat paljon syyllisyyspisteitä ja mitkä vähän. Piilotetut tuntomerkit tuovat vähemmän syyllisyyspisteitä, kuin paljastetut. Kuulustelijat tutkivat kidutuksen yhteydessä tuntomerkit, joita itse pitävät noidan merkkeinä, mutta tunnustuksen tehneet pelaajat voivat myös tehdä syytöksiä muita pelaajia vastaan: ”Olettekos panneet merkille, että sillä naapurisellin kaverilla on erittäin epäilyttävän oloinen luomi …”. Muiden pelaajien tekemiset vaikuttavat siten erittäin paljon omaan peliin. Voiton avain on säilyttää hyvä terveydentila loppuun asti, mutta pelkästään terveyttä vaalimalla päätyy helposti roviolle.

Historia

Inquisitio on alun perin suunniteltu Suomen lautapeliseuran ensimmäiseen pelisuunnittelukilpailuun vuonna 2006. Uuden pelin suunnittelu lähtee itsellä liikkeelle joko teemasta jonka ympärille lähden rakentamaan peliä tai sitten vaihtoehtoisesti jostain näppärästä mekaniikasta, johon mietin sopivan teeman. Inquisitio on selkeästi teemalähtöinen peli.

Yleisesti ottaen pidän hieman erikoisemmista teemoista. Kun pelisuunnittelukilpailu julkaistiin, olin pyöritellyt mielessäni ajatusta noitavainoista pelin aiheena jo jonkin aikaa ja päätin käyttää teemaa kisapelissäni. Ideana oli suunnitella korttipeli ja aikaa alle kaksi kuukautta. Omassa pelisuunnittelussa perusongelmana on yleensä se, että alkuinnostuksen jälkeen idean jatkokehitys lopahtaa ja prototyyppi jää puolivalmiina pöytälaatikkoon. Kilpailu tarjosi hyvän kannustimen saattaa projekti kerrankin loppuun asti.

En halunnut tehdä pelaajista kiduttajia, vaan asetin pelaajat uhrin osaan. Tyrmään heitetyllä ja noituudesta epäillyllä uhriparalla on edessään vain huonoja vaihtoehtoja, koska tunnustamalla voi päätyä roviolle ja ilman tunnustusta edessä on karmeita kidutuksia. Kantavana ajatuksena onkin tasapainoilu terveydentilan ja syyttömyyden välillä. Ensimmäinen versio pelistä syntyi melko nopeasti, mutta pelitestaus ja hienosäätö veivät paljon aikaa. Onneksi löysin vapaaehtoisia testaajia Lappeenrannan Yliopiston pelikerho Louhista ja sain prototyypin valmiiksi määräaikaan mennessä.

Suunnittelukisaan osallistui kokonaisuudessaan 25 peliä, joista Lautapeliseuran edustajat valitsivat viisi Ropeconissa järjestettyyn finaaliin. Lopullisessa tuomaristossa oli Lautapeliseuran ja Tacticin edustajien lisäksi vierailevana tähtenä Bruno Faidutti. Tuomaristo tykästyi Inquisitioon ja julisti sen kisan voittajaksi kehuen erityisesti haastavan teeman onnistunutta toteutusta. Erityisesti Bruno jopa hehkutti peliä yhtenä Ropecon-vierailunsa kohokohdista. Sainkin Brunolta setin potentiaalisten julkaisijoiden yhteystietoja.

Innosta puhkuen otinkin heti yhteyttä julkaisijoihin. Noitavaino teema osoittautui kuitenkin kaksiteräiseksi miekaksi ja sain huomata, että se ei sovi monenkaan julkaisijan profiiliin. Kestikin yli kaksi vuotta ennekuin lopulta Tuonela Productions kiinnostui pelistä riittävästi julkaistakseen sen. Välissä ehdin muokkaamaan pelistä useampiakin erilaisia versioita, joissa osassa oli mukana myös pelilauta. Loppujen lopuksi julkaistu versio on kuitenkin lähellä alkuperäistä kilpailuun osallistunutta korttipeliä. Tuonela otti vastuulleen myös graafisen ulkoasun toteutuksen, joka onnistui paremmin kuin osasin alun perin edes kuvitella. Peli julkaistaan virallisesti Essenin pelimessuilla, mutta sitä voi tilata jo nyt Tuonelan verkkokaupasta.

Loppumietteet

Inquisitio on omasta mielestäni erittäin onnistunut peli ja meillä on ollut testauksen aikana monia hauskoja hetkiä sen parissa. Mekaniikat ja grafiikka tukevat teemaa hyvin ja peli onkin vahvan temaattinen, mutta ei silti synkkä. Koska muiden pelaajien tekemiset vaikuttavat paljon pelin kulkuun, jokainen peli on erilainen. Lyhyen kestonsa takia (noin puoli tuntia) peliä voi helposti pelata useamman peräkkäin. Peli sopii vähemmän pelanneille, mutta tarjoaa hupia myös vakavammille peliharrastajille esimerkiksi täytepelinä raskaampien pelien väliin. Lopuksi pitää vielä mainita Juho Paaso-Rantalan suunnittelema pelin laatikko, joka on minusta ulkoasultaan suorastaan upea ja jota kelpaa kirjahyllyssä katsella.

Pelin idea

Jokaisella pelaajalla on oma planeettansa, jonka eläimet on saatava kukoistamaan. Tavoitteena on saada aikaan riittävä fossiiliperintö ja asuttaa planeetta linnuilla ja nisäkkäillä. Evoluutiosta kun on kyse, pitää kuitenkin aloittaa pienestä: ensin on alkumeri, jossa asuu yksinkertaisia kaksikylkisiä. Pelaajan on lisättävä planeetalleen mantereita ja kehittyneempää eläimistöä: kaksikylkisistä kehittyy hyönteisiä ja kaloja, kaloista matelijoita, matelijoista nisäkkäitä ja lintuja.

Pelaamalla eläinkortteja planeetalleen, tienaa populaatiokortteja. Nämä ovat pelin rahaa, jolla muut kortit ostetaan. Populaatiota voi pelata vuorollaan pöytään odottamaan käyttöä. Sen jälkeen saa pelata yhden eläinkortin, yhden mantereen ja tehdä yhden ostoksen. Lopuksi vuoron aikana käytetyt ja ostetut kortit sekoitetaan ja sujautetaan pakan alle ja nostetaan pakan päältä uudet viisi korttia.

Eläinlajeja saa pelata, jos on jo pelannut planeetalleen samanlaisia eläimiä. Uusiin eläimiin pääsee käsiksi korvaamalla vanhoja: kaksikylkisen saa korvata hyönteisellä tai kalalla, kalan saa korvata matelijalla, matelijan linnuilla tai nisäkkäillä. Korvattu eläin menee fossiilipakkaan, jossa kaksikylkinen on yhden, kala kahden ja matelija kolmen pisteen arvoinen. Voittamiseen tarvitaan pelaajamäärästä riippuva määrä fossiilipisteitä ja lisäksi planeetalla on oltava lintu ja nisäkäs.

Suuria mullistuksia

Tulivuori, keskimääräistä karskimpi luonnonmullistus. Kuva: Mindwarrior Games

Tällaisenaan peli olisi pasianssinomaista kilpajuoksua, jossa nopein voittaa. Pelissä on kuitenkin luonnonmullistuksia, joilla voi hyökätä toisen pelaajan kimppuun. Luonnonmullistus pelataan tietylle mantereelle ja se käristää ensin pöydätyn populaation ja jos voimaa riittää, myös mantereelle pelatun eläinlajin ja jopa koko mantereen.

Tuhotut populaatiokortit palaavat pöytään, josta joku voi ne napata itselleen (populaatiota on saatavilla rajallisesti), eläinkortti ja manner taas menevät hyökkääjän käteen. Luonnonmullistuskortti poistetaan pelistä, se on kertakäyttöinen.

Luonnonmullistukset ovat pelin isoin avoin kysymys. Toisaalta ne ovat pakollisia — muuten peli on yksinkertaista kilpajuoksua ja strategisia ulottuvuuksia on merkittävästi vähemmän (kokeiltu on: yksi kaksinpeli, jossa kumpikaan ei ostanut yhtään mullistusta jäi viimeiseksi lajiaan). Toisaalta ne ovat kiusallisen kalliita, varsinkin tehokkaammat, joilla voi täräyttää nisäkkäitä pois pelistä.

Varsinkin useammalla pelaajalla vaikuttaisi siltä, että johdossa olevaa pelaajaa on lyötävä voiton blokkaamiseksi, mutta mullistuksen pelaaminen on sen verran kallista, että voittajiksi jäävät ne, jotka katsovat sivusta. Halvemmat mullistukset ovat helpompia pelata, mutta niillä tuho on vaatimattomampaa. Hyvin ajoitettuna nekin kyllä toimivat, kun saa napattua vastustajalta sopivan liskon tai kalan pois, mutta hyvä ajoitus vaatii myös jonkin verran tuuria.

Parasta kaksinpelinä

Hyönteisillä saa nopeasti biomassaa, mutta evoluutiossa ne ovat umpikuja. Kuva: Mindwarrior Games

Kaksinpelissä mullistusten kanssa ongelmaa ei ole ja siitäkin syystä pidän kaksinpeliä parhaana pelaajamääränä. Tilanne on selkeä: se, minkä itse saa, on toiselta pois. Moninpelin mutkikkaammat kuviot eivät tässä tapauksessa paranna peliä.

Moninpelissä etuna on toisaalta se, että populaatiopakka on suurempi, pakassa kun on 10 korttia pelaajaa kohden. Näin strategiat, jotka perustuvat populaatiokorttien haalimiseen hyönteisten avulla toimivat paremmin. Kaksinpelissä ei juuri kannata hyönteisillä päätään vaivata, yhtä enempää ei ainakaan kannata hankkia. Moninpelissä tässä kohden on ehkä enemmän säädönvaraa.

Moninpelissä on myös enemmän vaaraa siitä, että mullistuksia räiskitään sen verran paljon, että peli hidastuu ja jumiutuu siihen, että johdossa olevaa lyödään takaisin kivikaudelle. Kaksinpelissä hyvällä hyökkäyksellä saa sen verran etulyöntiasemaa, että pelin voittamisen pitäisi sujua helposti.

Toisaalta moninpelissä fossiileja tarvitsee kerätä sen verran vähän, että pelin voittaminen ei ole suurensuuri vaiva. Tämä ehkäisee osaltaan pelin juuttumista pitkälliseksi edestakaisin vääntämiseksi.

Näppärä peli

Terra Evolution on mielenkiintoinen väännös pakanrakennuspelistä. Mistään Dominion-kopiosta ei missään nimessä ole kyse, vaan Terra Evolution on omanlainen pelinsä, jossa on oma tunnelmansa. Vaihtelua on vähemmän ja Dominionin kaltaista loputonta korttiyhdistelmien tulvaa ei ole, toisaalta peli on yksi, huomattavasti halvempi boksi ja sillä hyvä. Suoraa vuorovaikutustakin on pykälän verran enemmän, kiitos luonnonmullistusten.

Pelin evoluutioteema toimii mukavasti ja kantaa peliä hyvin. Kuvitus on tyylikästä, käytettävyyden suhteen keksisin parannuksen tai pari, mutta kaikkiaan pelin ulkoasu toimii hienosti. Peli on hauskasti kieliriippumaton: kaikkien korttien nimet on latinaksi. Korteissa ei ole mitään muuta tekstiä.

Terra Evolution saa kaksinpelinä kiitosta ja nelinpelinä kehuja varauksella: kaikkien pelaajien makuun peli ei varsinkaan useammalla pelaajalla ole, sen verran toisille pelaajille voi lyödä takapakkia. Toisten makuun tällaiset johtajanlyömisjuhlat tietysti sopivat hyvin ja sellaisesta pitäville Terra Evolutionia on helppo suositella.

Vuoden 2012 aikana peliin on tulossa lisäosa Terra Evolution: Tree of Life, joka lisää uusia eläinlajeja ja mahdollisuuden pelata viiden hengen pelejä.

Faktat Terra Evolutionista

Pituus: 20–45 minuuttia.

Pelin idea

Pelaajan tehtävänä on koota oma huippulentäjien joukkue, jota sitten luotsataan läpi erilaisten sotakampanjoiden. Näissä on tarkoituksena tuhota viholliselle tärkeitä maa- ja merikohteita, joista jokainen on tietyn pistemäärän arvoinen. Kampanjan lopussa pisteet lasketaan ja ne määräävät, mikä on kampanjan lopullinen arvosana.

Värväystilaisuus

Pelin alussa valitaan, halutaanko lentää Yhdysvaltain ilmavoimien(USAF) vai -laivaston (USN) leivissä. Tämä määrää pelin aikana käytettävissä olevat pilotit ja mahdolliset hyökkäyskohteet. Esimerkiksi laivaston lentäjät tekevät enemmän iskuja erilaisiin satamiin, kun taas ilmavoimat keskittyvät maakohteisiin.

Molemmilla asehaaroilla on valittavana kolme erilaista kampanjaa. Ensimmäinen sijoittuu vuoteen 1965 ja se on kolmikon lyhyin ja helpoin. Operaatiot ovat pieniä, eikä vihollisella ole käytössään lentokoneita. Kaksi muuta kampanjaa ovat huomattavasti pidempiä ja niissä vastaan asettuu myös tappavia MiG -hävittäjiä. Jokaisesta näistä on valittavissa pituudeltaan kolme erilaista versiota ja ne voi myös halutessaan yhdistää yhdeksi massiiviseksi kampanjaksi.

Kun asehaara ja sotimispäivä ovat tiedossa, on aika siirtyä kokoamaan oma lennosto. Aluksi valitaan oman laivueen lentäjät, joista jokaisella on oma lentokoneensa, omat taistelukykynsä ja lentonopeutensa. Lentokoneet määräävät mukana kannettavan aseistuksen, pilotin taistelutaidot vaikuttavat hänen rooliinsa varsinaisissa tehtävissä ja lentonopeus määrää sen, missä vaiheessa vuoroa pilotti saa toimia. Tasapainoisen joukon kokoaminen on erittäin tärkeää, sillä vihollisia on yleensö vastassa tasaisesti sekä maalla että ilmassa.

Viidakko tuoksuu napalmilta

Puitteiden ollessa kunnossa siirrytään sitten sotimaan. Kohteet määräytyvät nostamalla tietty määrä tehtäväkortteja, joista sitten valitaan sopiva kohde. Jokaisella kohteella on kolme perusominaisuutta, jotka vaikuttavat pelin kulkuun ja nämä ovat Recon, Intel ja Politics. Recon määrää sen kuinka hyvin tiedustelu on perillä vihollisen toiminnasta ja se avaa enemmän mahdollisuuksia kohteiden valintaan. Intel kertoo puolestaan sen, miten vihollisen puolustus osaa varautua mahdollisiin hyökkäyksiin ja tämä tarjoaa maalitauluiksi vähemmän suojattuja paikkoja. Politics kuvaa sitä, kuinka paljon sodalla on poliittista kannatusta. Isojen kohteiden, kuten voimalaitosten, tuhoaminen on poliittisesti hyvin tulenarkaa, jolloin seuraavien tehtävien aikana on pidettävä matalampaa profiilia.

Oman mausteensa tehtäviin tuovat myös toimintokortit, joita nostetaan yksi aina ennen tehtävää, sen aikana ja sen jälkeen. Näissä kuvataan odottamattomia uhkia ja tapahtumia, jotka saattavat vaikuttaa hyvinkin paljon käsillä olevaan hyökkäykseen. Washingtonista saattaa esimerkiksi tulla käsky, että tarpeettomien siviiliuhrien minimoimiseksi yhtään vihollista ei saa tuhota tai sitten taivaalta saattaa yhtäkkiä syöksyä useita piilossa väijyneitä vihollishävittäjiä ja niin edelleen. Toimintokorteilla saattaa siis olla hyvin dramaattisia vaikutuksia ja nämä luovat pelin hyvin lisäjännitystä.

Taistelut sujuvat vauhdikkaasti

Kaikki taistelut käydään taktisella näytöllä, joka on yksinkertainen abstrakti kuvaus tehtäväalueesta. Sinne sijoitetaan kaikki puolustajat, omat lentokoneet ja tuhoamista odottava maalitaulu. Hyvä yksityiskohta pelissä on epävarmuus vastustajan ilmavoimista, sillä nämä arvotaan vasta kun omat koneet ovat jo lähteneet matkaan. Tämä aiheuttaa sen, että mahdollisiin ilmauhkiin on pakko varautua ennakkoon, mutta liika varustautuminen kostautuu vähäisessä maapommien määrässä.

Varsinainen ampuminen on sopivan nopeaa ja helppoa, sillä kaikki osumat ratkaistaan helpolla nopanheitolla. Ainoat vaikuttavat tekijät ovat lentäjien kyvyt, käytetty ase ja kohde. Näistä tulee nopanheittoon erilaisia plussia ja miinuksia ja jos heiton tulos on vähintään näin suuri, ase osuu ja tekee vahinkoa. Taistelut soljuvat mukavan yksinkertaisen järjestelmän ansiosta eteenpäin todella vauhdikkaasti.

Taistelun kulkuun eniten vaikuttava tekijä noppatuurin lisäksi on aseistuksen valinta. Napalmi ja rypälepommit ovat todella tehokkaita aseita jalkaväkeä vastaan, kun taas ohjuksilla on hyvä hoidella yksittäiset rakennukset ja ilmatorjuntatykit. Mielestäni hieno piirre pelissä on myös se, että napalmilla on myös poliittisia vaikutuksia, sillä tilanne kotona kiristyy aina kun sitä käyttää.

Pidä huolta piloteistasi

Pelissä on myös pieniä roolipelimäisiä piirteitä, sillä kunkin lennetyn tehtävän jälkeen pilotit saavat sekä kokemusta että stressiä. Lentäjät nousevat seuraavalle kokemustasolle, kun lentoja on takana tarpeeksi. Raukkoja ei kannata kuitenkaan kiusata liikaa, sillä jokainen tehtävä nostaa pilottien stressiä. Hermojen kiristyminen aiheuttaa ensin lentäjän ominaisuuksien laskemisen, mutta lopulta raukka ei kykene edes lentämään ja joutuu pakkolomalle.

Kaikki lentokoneet eivät välttämättä palaa takaisin, mutta tippuneet pilotit on onneksi mahdollista pelastaa. Pelastaminen on hyvin epävarmaa ja jollei se onnistu, on kyseinen lentäjä loppukampanjan ajan poissa pelistä. Lentäjien menettämisen pelko luo peliin runsaasti draamaa ja jännitystä ja pienistä lentäjistään on väkisinkin huolissaan.

Loppupuhuttelu

Phantom Leader kuvaa mielestäni onnistuneesti Vietnamin ajan ilmasotaa ja se onnistuu abstraktiudestaan huolimatta luomaan hyvän kuvan pommituslennoista. Pelin tärkeimmät ominaisuudet toimivat todella hyvin ja ne tuntuvat tukevan hyvin toisiaan, sen sijaan että ne olisivat vain päällekkäin liimattuja ominaisuuksia.

Peli on myös todella helppo oppia ja säännöt muistaa jo parin tehtävän jälkeen. Yhden tehtävän pelaa läpi parissakymmenessä minuutissa ja kokonaisen kampanjan ehtii pelaamaan illan aikana.

Faktat Phantom Leaderista

Pituus: 20+ min

Pelin idea

Pelaajien tavoitteena on kerätä vähintään neljä voittopistettä pelin aikana. Ensimmäinen pelaaja, joka saavuttaa neljä voittopistettä päättää pelin, mutta muutkin pelaajat voivat päästä samaan pistemäärään, jolloin voittajan määrää pelaajien kukkaroon jäljelle jääneen rahan määrä.

Pisteistä kilvoitellaan viidessä kategoriassa: vaikutusvaltapisteissä, osakepisteissä, pääosastopisteissä, lahjantapisteissä sekä hallintoneuvostopisteissä. Kun pelaaja on kerännyt riittävästi pisteitä kussakin näistä viidestä kategoriastasta, hän saavuttaa voittopisteen. Lisäksi jaossa on salainen voittopistepiste, jonka pelaaja voi saavuttaa olemalla arkkivihollistaan (yksi toisista pelaajista) parempi kolmessa edellä mainitussa kategoriassa.

Power Struggle etenee kierroksissa, joissa ensimmäisessä vaiheessa yritykselle valitaan uusi johtaja yrityksen hallituksesta. Uusi johtaja valitaan sen pelaajan valtablokista, jonka johtajat ovat enemmistössä yrityksen hallituksessa. Johtajan valinnan jälkeen pelaajat käyvät läpi yrityksen 6 divisioonaa ja kutakin divisioonaa hallitseva pelaaja saa oman johtajansa divisioonan johtajaksi. Divisioonat vaihtavat valtataistelussa herkästi omistajaa, ja jos pelaajan johtaja lempataan divisioonansa johdosta pois, tämä pääsee vaihtoehtoisesti viisihenkiseen hallitukseen tai yrityksen hallintoneuvostoon. Kun uudet divisioonan johtajat on valittu, saavat uudet omistajat käyttöönsä divisioonansa etulaatan. Lisäksi pelaajat, joilla on johtaja tai hallituksen jäseniä omasta valtablokistaan saavat vaikutusvaltapisteitä.

Pelissä on kuusi erilaista divisioonaa, joiden johtamisesta pelaajat saavat divisioonan tehtävään liittyvän edun, joka kuvaataan etulaatassa. Kehitysosaston johtaja voi vuorollaan erottaa vastustajien työntekijöitä, henkilöstöosaston johtaja voi palkata ylimääräisiä työntekijöitä, kommunikaatio-osaston johtaja määrittelee pelin kierroksen pituuden ja aloittaa toimintojen pelaamisen, kirjanpito-osaston johtaja saa alennusta yrityksen osakepisteistä, immateriaaliosaston johtaja voi muuttaa työntekijöitä vaikutusvaltapisteiksi ja johdon laskentatoimen osaston johtaja saa lisätuloja kaikista oman valtablokin hallussa olevista osastoista pelilaudalla.

Tärkeät toimintokierrokset

Pelin tärkein vaihe on toimintokierrokset, jotka alkavat, kun divisioonan johtajat ovat vaihtuneet ja vaikutusvaltapisteet yrityksen pomosta ja hallituksen jäsenistä on jaettu. Toimintokierroksen aluksi kommunikaatio-osaston johtaja saa kahdeksan tapahtumakorttia, jotka hän järjestää mieleiseensä järjestykseen. Tämän jälkeen kortteja nostetaan yksi kerrallaan, toteutetaan kortin tapahtuma ja jokainen pelaaja saa tehdä yhden toiminnon. Korttien tapahtumat ovat pääsääntöisesti yksinkertaisesti motivaation vähenemistä tai kasvua, mutta mukana on myös kortteja, joissa pelaajat menettävät rahaa yritykselle. Jokaisella kierroksella on myös tulokortti, jonka kääntyessä pelaajat keräävät tuottoja yrityksestä sekä toimintokierroksen päättävä kortti, jonka kääntyessä toimintokierros päättyy välittömästi.

Kun toimintokortti on käännetty kommunikaatiojohtaja aloittaa toimintojen pelaamisen. Hän voi tuoda laudalle uusia työntekijöitä, perustaa uusia osastoja ja pääosastoja divisiooniin, siirrellä osastoja ja pääosastoja divisoonasta toiseen tai yrittää lahjoa toisia pelaajia. Lisäksi pelaaja voi ostaa osakepisteitä, vaikutusvaltapisteitä, pääosastopisteitä ja johtokuntapisteitä, jotka vievät pelaajaa lähemmäs neljän pelipisteen saavuttamista ja pelin voittoa.

Kun kaikki pelaajat ovat pelanneet kierroksen oman toimintonsa, käännetään tapahtumakorttipakasta uusi kortti, jonka tapahtuma toteutetaan ja pelaajat pelaavat uudet toiminnot. Tätä jatketaan kunnes tapahtumakorttipakasta nousee kierroksen päättävä kortti siirrytään jälleen uuden johtajan valitsemiseen ja sitä seuraaviin toimenpiteisiin ja aloitetaan uusi kierros.

Kierroksia toistetaan niin pitkään, kunnes jollain pelaajista saa neljännen voittopisteensä. Hän ilmoittaa tällöin muille pelaajille, että on saavuttanut pelin päättymiseen edellytettävän pistemäärän. Kyseisen pelaajan jälkeen vuorossa olevilla pelaajilla on vielä mahdollisuus yhden toiminnon toteuttamiseen, jolla heillä on myös mahdollista kasvattaa omaa voittopistemääräänsä (neljään tai parhaimmillaan viiteen) ja eniten voittopisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Yrityksen henkilöstöä. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Yritystoimintaa italialaiseen malliin

Power Struggle kuvaa onnistuneesti suuryrityksen varjopuolia ja sitä kuinka motivaation heikkenemisellä on negatiivisia seurauksia yrityksen kannalta. Peli on vahvasti temaattinen ja teema on mukavasti läsnä pelissä alusta loppuun, pelin komponentit ovat erinomaiset, mikä edesauttaa positiivisen pelikokemuksen syntymistä ja pelin mekaniikat toimivat hyvin ja tukevat teemaa loistavasti.

Power Struggle on suunnattu peliharrastajille ja pelissä on paljon opittavaa ainakin ensimmäiselle pelikerralle. Pelin sääntöjen selittäminen kestää helposti yli 30 minuuttia ja pelin pelaaminen alle 90 minuutin on haastavaa. Huolimatta pelin pitkähköstä kestosta peli tuntuu usein loppuvan hiukan liian aikaisin juuri, kun pelaajat ovat saaneet valtablokkinsa voittopistekoneen käyntiin. Pelin balanssissa olisi myös hiukan korjattavaa, sillä erityisesti lahjomisen kohdalla voittopiste on vaikea saavuttaa, mikä vaikuttaa erityisesti niihin pelaajiin, joiden salaisena tehtävänä on lahjomisessa menestyminen.

Kaiken kaikkiaan Power Struggle on kuitenkin, pienistä puutteistaan huolimatta, loistava peli, joka tarjoaa runsaasti pelattavaa viihdyttävään ja temaattiseen pakettiin käärittynä. Kukapa ei tahtoisi leikkiä Berlusconia tämän saksalaissuuntaisen europelin tarjoamalla hiekkalaatikolla ja luoda siten legendan itsestään suuryrityksen sisäisellä kähminnällä.

Faktat Power Strugglesta

Pituus: 90-120 min (uusien pelaajien kanssa sääntöjen selittämiseen tulee varata vähintään 30 min)

Koska oikeita veikkauksia ei tullut yhtään, oikein veikanneille varatut palkinnot jaetaan lähimmäksi veikanneiden kesken. Tällaisia kuponkeja oli 51 kappaletta, joista suurin osa sisälsi yhdistelmän Salaisuuksien saari ja 7 Wonders.

Tästä joukosta voittajiksi arvottiin Marko Latvalehto ja Mika Rantala. He saavat valita palkintonsa ensimmäisinä. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin vielä kaksi palkintoa, jotka voittivat Antti Timonen ja Inka Plit. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Pelistä tulee näppärä, kompakti paketti. Hintaluokaksi kaavaillaan 20-25 euroa ja peli ilmestyy erikseen suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Peli on pakankehittelypeli Dominionin tapaan, teemana vain on evoluutio ja maailman kehittäminen. Pelissä on lisäksi enemmän suoraa vuorovaikutusta ja hyökkäyksiä, mistään suorasta Dominion-uudelleenteemoituksesta ei ole kyse.

Lisätietoa kaipaavat voivat tutustua Evolution Earthin kotisivuihin, tutustua peliin BoardGameGeekissä tai lukaista arvostelun Lautapeliseuran foorumilta. Nämä kaikki siis koskevat Evolution Earthia, josta peliä on kehitetty ahkerasti ennen Mindwarriorin julkaisua.

Tämänkaltaisen kirjan vikana on tietysti se, että sisältö vanhenee sitä mukaa kun uusia pelejä ilmestyy. Kirjamuodossa teoksen pitäminen ajantasaisena on vaikeaa, joten päätin julkaista kirjan laajennetun version netissä.

Näiltä nettisivuilta löydät valtaosan kirjan sisällöstä. Aivan jokaista peliesittelyä en ottanut mukaan, sillä kaikki kirjassa esitellyt pelit eivät ole enää siinä määrin ajankohtaisia kuin kirjan ilmestyessä. Mukana on kuitenkin paljon uusia pelejä ja lisää tulee sitä mukaa kun pelejä julkaistaan.

Lautapelioppaan tarkoituksena on kattaa kaikki suomeksi ilmestyvät harrastajille suunnatut tai peliharrastajia kiinnostavat lautapelit. Ei siis ihan jokaista suomeksi ilmestyvää lautapelia, mutta iso osa. Lisäksi esitellään tärkeimmät ulkomailla julkaistavat pelit, vähän siitä riippuen, miten aikaa riittää juttujen kirjoitteluun.

Siinä sivussa uutisoidaan lautapelimaailman tapahtumista ja kirjoitellaan niitänäitä lautapeleistä ja pelaamisesta. Tervetuloa tutustumaan lautapelien maailmaan! Laita uudet jutut tilaukseen, niin tiedät missä mennään!

Tietoa pelien julkaisijoille

Lautapeliopas pyrkii esittelemään kaikki olennaiset suomeksi julkaistut lautapelit ja tärkeimmät ei-suomenkieliset. Otamme mielellämme vastaan arvostelukappaleita ja lehdistötiedotteita.

Sähköpostia otetaan vastaan osoitteessa mikko at lautapeliopas.fi.

Lehdistötiedotteita otetaan vastaan

Yllämainittua osoitetta saa pommittaa vapaasti myös erilaisilla lehdistötiedotteilla. Kuulen mielläni tulevista julkaisuistanne, kilpailuista ja kampanjoista ja muusta lautapeleihin liittyvästä oheistoiminnasta. Uutisaineistoksi kelpaava materiaali on aina paikallaan. Jos haluatte lähettää jotain postitse, sähköpostilla saa osoitteen.

Toimitus

Päätoimittaja miettii seuraavaa siirtoa. Kuva: Sampo Sikiö

Päätoimittaja

Lautapelioppaan päätoimittajana toimii tamperelainen Mikko Saari. Mikko toimitti aikaisemmin Lautapelaaja.net:iä ja puuhastelee Lautapelioppaan lisäksi Mahjong-oppaan, Kirjavinkkien ja Korttipelioppaan taustavoimana. Lautapelejä ja korttipelejä Mikko on harrastanut pienen ikänsä, vakavammin 1990-luvun lopusta asti. Matkan varrella Mikko on toiminut useita vuosia ensin Suomen Diplomacy Seuran hallituksessa ja sitten Suomen lautapeliseuran aktiivisena jäsenenä.

Mikko on esiintynyt usein medioissa lautapelien ja lautapelaamisen asiantuntijana. Vuosien varrella esiintymisiä on ollut niin televisiossa (Lauantaivekkari), useita kertoja radiossa (mm. YleX, Radio Aino, Tampereen radio) ja lehdissä (mm. Aamulehti, Tori, Kotiliesi, ET, Kodin Pellervo, Hämeen sanomat). Lisäksi Mikko on kirjoittanut kolme peliaiheista kirjaa: Uudet lautapelit (BTJ 2007), Tarotista texas hold’emiin (BTJ 2008) ja 150 korttipeliä (Avain 2010). Mikon kirjoittamat jutut.

Vakituiset avustajat

Hannu Sinisalo on tamperelainen lautapeliharrastaja, jonka päätyö on matematiikan opettaminen lukiossa. Lauta- ja korttipeliherätyksen Hannu sai muutama vuosi sitten, ja onkin sen jälkeen onnistunut kasvattamaan omaa pelihyllyään melko mukavasti. Työnsä ohella Hannu ohjaa oppilaitaan pelien pariin pitämällä koulussa omaa Lättähattuklubiaan. Muun vapaa-aikansa hän käyttää lähinnä hyvän musiikin ja hyvän kirjallisuuden parissa. Hannun kirjoittamat jutut.

Markku Jaatinen on jyväskyläläinen lauta- ja korttipelien harrastaja. Nuoruusvuosien roolipelailu vaihtui lautapelaamiseksi siinä vaiheessa, kun perheen kolme lasta olivat tarpeeksi isoja pelikavereiksi. Normaalin kaveriporukassa pelaamisen lisäksi peliaikaa palaa myös lauta- ja korttipelien nettiversioiden parissa. Suosituin pelipalvelin on BrettSpielWelt ja sieltä Markun löytää vaimonsa kanssa pelaamasta hyvin usein. Myös perinteiset korttipelit ovat yksi iso kiinnostuksen kohde. Markun kirjoittamat jutut.

Antti Koskinen on intohimoinen lauta- ja korttipelaaja, joka tuottaa lautapeliaiheista podcastia sekä kirjoittaa englanniksi harrastuksestaan boardgamingfinland.com -sivustolle Lautapelioppaaseen kirjoittamiensa tekstien ohella. Aktiivisen lautapelaamisen ohella Antti on myös aktiivinen järjestöihminen erityisesti Suomen lautapeliseurassa, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii vuoden 2009. Antti on myös kauppa- ja musiikkitieteilijä ja päätyönään hän toimii kulttuurialalla johtotehtävissä. Antin kirjoittamat jutut.

Sampsa Ritvanen on oululainen lautapeliharrastaja, jonka lapsuuden innostus konsolipelejä kohtaan syttyi uudelleen lautapelien muodossa. Koska peliseura koostuu myös muista kuin lautapeliharrastajista, perhe- ja seurapelit saavat runsaasti peliaikaa. Sampsa on kuitenkin kaikkiruokainen pelaaja ja erityisen perso huutokauppailulle ja näyttäville komponenteille. Pelaamisen ohella Sampsa opiskelee luokanopettajaksi ja harrastaa lyhytjänteisesti vähän sitä sun tätä.  Sampsan kirjoittamat jutut.

Satunnaiset avustajat

Gerald Cameron · Tero Dubrovin · Stefan Engblom · Bruno Faidutti · Mikael Grönroos · Toni Halonen · Jupuna · Tommi Jäntti · Jarno Kassinen · Ari Kekkonen · Tom Lehmann · Juha Leikkonen · Keijo Länsikunnas · Jani ja Tero Moliis · Pekka Nurmela · Tuomo Pekkanen · Leevi Rantala · Tommy Ryytty · Jani Rönkkönen · Sauli · Petri Savola · Kimmo Sorsamo · Timo Tikkanen · Jarno Tuimala · Donald X. Vaccarino · Tommi Vainio · Harri Viisainen · Mikko Virtaperko

Avustajia haetaan

Lautapeliopas kaipaa kirjoittamisesta kiinnostuneita avustajia. Monenlaisille jutuille on tarvetta, olennaisimpina peliarvostelut, suomenkieliset säännöt ja erilaiset lautapelaamista käsittelevät artikkelit. Jos sinulla on juttuidea tai haluaisit arvostella jonkun pelin, ota rohkeasti yhteyttä päätoimittajaan (mikko @ lautapeliopas.fi).

Erityisesti kaivataan arvosteluja Parhaat lautapelit -listalta löytyvistä peleistä, joita ei ole vielä arvosteltu. Muita kiinnostavia jutunaiheita ovat esimerkiksi genre-esittelyt (“parhaat blokkisotapelit”, “parhaat partypelit”, “parhaat deduktiopelit”), pelikerhojen toimintaa esittelevät jutut, raportit pelitapahtumista, suunnittelijaesittelyt, strategiavinkit tunnettuihin peleihin, vinkit lautapelien tuunaamiseen ja niin edelleen.

Mistään ei pääsääntöisesti makseta mitään, mutta mainetta ja kunniaa on tarjolla. Tällä hetkellä arvostelukappaleita on tarjolla harvoin. Edellytyksinä hommaan on kyky esittää jotenkin fiksulta vaikuttavia näkemyksiä peleistä, kirjoittaa suhtkoht selvää suomea ja hoitaa luvatut hommat. Kirjoittajat esiintyvät Lautapelioppaassa pääsääntöisesti omalla nimellään.

Historiaa

Lautapelaaja.net sai alkunsa syksyllä 2000 osana Melankolia.net-sivustoa (varhaisin versio sivuista Wayback Machinessa, tuntuvasti laajempi versio tammikuulta 2001). Arvosteltujen pelien määrä kasvoi vuosien varrella ja sääntökäännöskokoelmakin alkoi muodostua. Lopulta sivut kasvoivat siinä määrin merkittäviksi, että oman domainin hankkiminen oli ajankohtaista. Lautapelaaja.net avattiin 17.3.2005. Lautapeliopas avasi ovensa 16.6.2009.

Kiitoksia

Lautapelioppaan logon on suunnitellut Sampo Sikiö. Sivuilla käytetään nimimerkki incurable_hippien ottamaa kuvaa, joka on alunperin julkaistu Flickrissä.

Peli on osa Field Commander -sarjaa, jossa on ilmestynyt myös Rommelin ja Napoleonin taisteluja käsittelevät pelit.

Pelin kulku

Kun kampanja on valittu, on aika lähteä valloitusretkelle. Jokainen kampanja on jaettu vuoroihin, jotka kuvaavat joko vuosia, vuodenaikoja tai yksittäisiä kuukausia. Aika on pelissä abstrakti käsite, sillä ainoastaan käytetyt vuorot merkitsevät pisteiden kannalta, eikä varsinaisella ajan kulumisella ole merkitystä.

Vuoron alussa on valmistautumisvaihe, jolloin aika liikkuu, omia joukkoja voi täydentää ja viholliset tekevät omia valmistelujaan. Vihulaisten toimet koostuvat yhden merkittävän operaation valmistelusta ja tämän lisäksi yksittäiset linnoitukset varautuvat lähestyvään Aleksanterin armeijaan.

Operaatiot koostuvat yksinkertaisesti vihollisen joukkojen rakentamista, joilla sitten jollain vuorolla vahvistetaan tiettyjä linnoituksia. Kaikki rakentuu satunnaisten pelimerkkien nostelun varaan, joten pelaaja ei voi koskaan olla varma, milloin lisäjoukot saapuvat kentälle. Tällainen epävarmuus pakottaa toimimaan, sillä vitkuttelu kostautuu huomattavasti vaikeammin valloitettavina linnoituksina.

Yksittäisten linnoitusten ratkaisut heitetään nopalla ja lopputulokseen vaikuttaa noppatuurin lisäksi myös Aleksanterin armeijan etäisyys kyseisestä linnoituksesta. Mitä lähempänä armeija linnaketta on, sitä todennäköisemmin se yrittää vahvistaa omia puolustuksiaan lisäjoukoilla tai muurien vahvistamisella.

Tämä on pelin ainoa osa, jossa vastustajat toimivat niin sanotun tekoälyn varassa, eikä pelaajalla ole hirvittävästi mahdollisuutta vaikuttaa näiden tekemisiin.

Maailmaa valloittamaan

Valmistelujen jälkeen siirrytään sitten valloittamaan maailmaa. Aleksanterin armeija voi vuoronsa aikana liikkua niin kauan kuin joukkoja tai rahaa riittää. Liikkuminen on kuvattu yksinkertaisen toimivasti yhdellä nopanheitolla. Jos heiton tulos on enemmän kuin omien joukkojen lukumäärä, niin silloin armeija kohtaa vastarintaa ja joutuu ottamaan vahinkoa. Jos tulos on puolestaan vähemmän kuin omien joukkojen lukumäärä, alueella ei ole armeijalle tarpeeksi ruokaa ja sitä joutuu ostamaan lisää. Tämä on aika hieno ratkaisu, sillä se kuvaa hyvin pienen armeijan haavoittuvuutta ja toisaalta liian ison armeijan ylläpidon kalleutta.

Taistelu seuraa silloin, kun Aleksanterin armeija liikkuu samalle alueelle vihollisten kanssa. Kahnaukset jatkuvat aina jommankumman armeijan täydelliseen tuhoutumiseen tai kenraalin kaatumiseen. Mikäli armeijan onnistuu kukistamaan, siirtyy alue Aleksanterin hallintaan ja sen voi joko polttaa maan tasalle tai alistaa vasalliksi. Polttaminen tuo kerralla runsaasti rahaa valtion kirstuun, kun taas vasallivaltio tuottaa jatkuvasti pienempää rahavirtaa.

Kampanja on läpi, kun viimeinenkin vastustajan linnake kartalla kaatuu. Sitten lasketaan pisteet ja nämä määräävät sen, miten hyvin sotaretki onnistui. Pisteitä tulee muun muassa nopeudesta, alueiden hallinnasta ja kerätystä maineesta.

Aseisiin!

Granicuksen kampanjakartta. Kuva: Dan Verssen Games

Sotimisella on pelissä hyvin keskeinen asema ja taistelut toimivat todella hienosti. Kahinat hoidetaan erikseen erillisellä lomakkeella, johon kaikki omat ja vihollisten yksiköt järjestetään. Yksiköillä on ainoastaan kaksi ominaisuutta: nopeus ja voima. Nopeus määrää sen, milloin joukko pääsee hyökkäämään ja voima on se luku, jonka nopanheitto saa enintään olla, jotta osuman saa aikaiseksi. Vahingon saa jakaa aina haluamallaan tavalla, mikä antaa pelaajalle pientä helpotusta taisteluihin, sillä vastustajan pahimmat osastot voi jyrätä ensimmäisenä maan tasalle.

Joukkojen erilaiset luonteet on saatu mallinnettua peliin hyvin ilman hirvittävää määrää lisäsääntöjä. Esimerkiksi ratsuväki tekee normaalisti enemmän vahinkoa, mutta se voi hyökätä vain joka toinen kierros. Vastaavasti elefantit toimivat kuten normaali ratsuväki, mutta niiden hyökkäysluvut ovat huomattavasti suuremmat.

Toinen hyökkäyksiin vaikuttava seikka ovat erilaiset taistelusuunnitelmat. Vihollisille nämä määräytyvät sattumanvaraisesti, mutta Aleksanteri saa valita omansa. Näillä on hyvinkin voimakkaita seurauksia, sillä ne saattavat pysäyttää vahinkoa, sallia ratsuväen perättäiset hyökkäykset tai jopa eliminoida pienemmän vastustajan kokonaan.

Kaiken kaikkiaan taistelujärjestelmä on sopivan yksinkertainen, jotta tappelut pysyvät vauhdikkaina, mutta samalla siinä on myös tarpeeksi syvyyttä pitämään kahakat mielenkiintoisina. Noppaan nojaaminen tarkoittaa tosin, että suuretkin taistelut saattavat mennä mönkään vain muutamalla epäonnekkaalla heitolla.

Aleksanterin elämä ja teot

Aleksanterin kehittyminen sotaretkien aikana on eräs pelin keskeisiä piirteitä, joka luo peliin mukavan roolipelimäistä tunnelmaa. Jokaisessa kampanjassa on tietty määrä ennustuksia, jotka toteuttamalla Aleksanteri nousee seuraavalle tasolle. Ennustukset arvotaan joka pelin alussa erikseen, joten koskaan ei voi tietää mitä joutuu tekemään.

Nämä tehtävät vaihtelevat linnoitusten valtaamisesta omien neuvonantajien teloittamiseen, joten niillä voi olla pelin kulkuun hyvin dramaattisia seurauksia. Ennustuksia ei kannata kuitenkaan jättää väliin, sillä kehittyneempi Aleksanteri saa taisteluiden alussa enemmän sotasuunnitelmia ja hänen taisteluarvonsa nousevat.

Sotaretkien seuraukset

Field Commander: Alexander jätti minulle hieman ristiriitaiset tunnelmat. Sen vahvuuksia ovat ehdottomasti sen vahva kerronnallinen ote ja Aleksanterin kehittymisen seuraaminen sotaretkien kuluessa. Toisaalta staattiset viholliset ja pienet kartat vievät hieman peli-iloa, sillä ne pakottavat pelaamaan aina samalla tavalla ja tämä puolestaan syö pelin uudelleenpelattavuutta.

Faktat Field Commander: Alexander -pelistä

Pituus: 90+ min

Pelisuunnittelun alusta asti oli selvää, että Myytin genre on opetuspeli. Pelisuunnittelumme keskeisenä ohjenuorana oli suunnitella opetuspeli siten, että pelin on oltava viihdyttävä ja mukaansa tempaava, jolloin oppiminen tapahtuu, jos tapahtuu, pelaamisen ohella. Meitä inspiroi pelisuunnittelussa muun muassa Modern Art -lautapeli, jossa on Myytin tavoin yhdistetty pelaaminen ja taide. Myytti on siis yhtä aikaa historiallinen lautapeli, perhepeli ja opetuspeli.

Myytti, taide ja monikulttuurisuus – pelin opetuksellinen tausta

Myytissä pelaaja on taiteilija 1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomessa. Pelaajan tavoitteena on tehdä mahdollisimman arvokkaita Väinämöis-teoksia osittain läpinäkyvistä pelikorteista. Pelin keskiössä ovat siten erilaiset kuvat Kalevalan sankarista Väinämöisestä.

Monikulttuurisuudesta kiinnostuneina esitämme Myytti-pelissä erityisesti ideakorttien välityksellä, että suomalaisuuden kuvalliseen ilmentäjään, Väinämöiseen liittyy paljon Suomen valtion rajojen ulkopuolelle ulottuvia yhteyksiä. Ajattelemme niin maailman kuin Väinämöisenkin olevan lähtökohtaisesti monikulttuurisia verkostojensa vuoksi!

Pelin ohjekirjassa perustellaan jokainen pelikortti historialliseen lähteisiin viitaten sekä taideteoskorttien kääntöpuolilla kerrotaan tarinoita Väinämöisen vaikutteista. Kun pelaaja näkee oman maansa moninaisuuden, voi hän olla ehkä avoimempi monikulttuurisuutta kohtaan. Myytti-peli tuokin uuden näkökulman myös Väinämöisen moneen kertaan kerrottuun tarinaan myös taidehistorian näkökulmasta.

Meitä motivoi Myytin suunnitteluun pelin mahdollisuudet yhteistoiminnallisena opetusvälineenä sekä lautapelit erilaisena ja hauskana tapana välittää sanallista, kuvallista ja toiminnallistettua tietoa. Lisäksi lautapeli on liikuteltava opetusväline, joka saavuttaa helposti monenlaisia ihmisiä koko Suomessa. Notkola ja Koskela ovat pitäneet muutamilla helsinkiläisillä kouluilla Myytti-pelipajoja saaden innostuneen vastaanoton pelille! Opetustavoitteet olivat kuitenkin samaan aikaan paitsi pelisuunnittelumme keskiössä niin myös epäolennaisia kaikkein tärkeimmän eli toimivan pelin rinnalla.

Myytin koukut

Robert Ekman: Väinämöisen soitto

Pelin testaaminen oli armotonta, mutta palkitsevaa! Myytin testipelitilanteet kirvoittivat muun muassa seuraavanlaisia kommentteja:

”Ideakortit pitävät mukavasti skarppina.” Ansku 27 v.
” Naurattava peli.” Teemu 9 v.
” 30-luvulla olisitte joutuneet tästä vankilaan”. Antti 55 v.
” Mä ostan tän heti”. Tytti 16 v.
” Eiku pelataan vielä toinen, tää on kiva peli”. Patrick 10 v.
” Tää on hyvä suuttumisen hallinta -peli” Tomi 9 v.

Suunnittelimme peliin koukkuja erilaisia pelaajaryhmiä ajatellen: pelin visuaalisuutta hyödyntävä pelitekniikka ja kuvallinen huumori vetoavat ehdottaman hyvin nuorimpiin 9-10 -vuotiaisiin lapsipelaajiin – jopa niin hyvin, että he saattavat paljastaa korttikäsiyhdistelmänsä kilpailijatoverilleen, jos saavat koottua käsikorteista hassun Väinämöis-hahmon!

Pelimekaniikkaan integroidut taidehistorialliset tietoiskut puolestaan houkuttavat taiteesta ja taidehistoriasta kiinnostunutta yleisöä, joka ei ehkä aiemmin ole innostunut lautapeleistä. Taidehistoria linkittyyy pelimekaniikkaan konkreettisesti Myytin ideakorttien myötä, jotka ohjaavat pelaajan käytännössä lukemaan pelikorttiensa tekstejä. Ideakortit tuovat peliin myös osin sattumaan sidotun nopeuselementin peliin: nopein reagoija palkitaan lisäpisteilllä.

Peliä voi kuitenkin pelata ilman pelkoa taidehistorian pakkosyötöstä sellainenkin henkilö, jota taide tai taidehistoria ei kiinnosta. Testipelien perusteella Myytissä mukanaan vie korttikäden hallintaan liittyvät haasteet ja pelaajien välinen tiivis vuorovaikutus. Uskommekin, että Myytin vahvuutena on sen kyky koota yhteen eri-ikäisiä ja -taustaisia henkilöitä.

Pelin kehitystyö

Ryhmätyö oli vastuun jakamisen, ideoiden testaamisen ja toistemme kannustamisen mahdollistaja. Yhteistyötahomme KEHYS, Valtion taidemuseon kehittäminen ja yhteiskuntasuhteet -yksikön tuki oli myös keskeistä projektin onnistumisen kannalta erityisesti taideteosten kuvaoikeuksien hankkimisessa ja pelin taidehistoriallisen pätevyyden tarkistamisessa.

Syksyllä 2008 pelille löytyi kustantajaksi Lautapelit.fi. Tässä vaiheessa pelimekaniikka oli käytännössä valmis. Ainoa muutos, jota Lautapelit.fi toivoi oli pelilauta, joka korvasi pistelaskussa aiemmin käyttämämme paperi ja kynä -yhdistelmän. Pelilauta tuokin Myyttiin lisää tyylikkyyttä.

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus

Myytin pohjatyönä pelasimme pelejä ja ideoimme sekä testasimme erilaisia monikulttuuriseen taidekasvatukseen soveltuvia peli-ideoitamme, kunnes perusidea tarinasta ja pelimekaniikasta Myytille hahmottui. Tämän jälkeen kartoitimme alustavasti peliin vaadittavat, Väinämöisen kuvalliseen ilmentymään liittyvät kansainväliset vaikutteet taidehistoriallisista lähteistä ja etsimme peliin sopivia taideteoskuvia kuva-arkistoista.

Taidehistoriallisen materiaalin pohjalta kuvitimme ja valmistimme protopakan piirtoheitinkalvo-paperipiirrosyhdistelmänä. Pelautimme ja kehitimme protopeliä ensin parinkymmenen suullisesti selitetyn testipelin avulla, jonka jälkeen aloimme testata peliä kirjoittamamme peliohjeen avulla. Hioimme peliä ja erityisesti peliohjetta vielä noin 20 testipelin avulla.

Myytin testipelaajien ikä vaihteli 6-vuotiaista vajaa kuusikymppisiin, lautapeliharrastajista lautapelejä inhoaviin ja erilaisiin ammattiryhmiin. Käytimme aktiiviseen Myytti-pelin testaukseen puoli vuotta. Huolellisen pelitestauksen ansiosta Myytti on monipuolisista tietosisällöistään huolimatta kevyesti pelattava ja viihdyttävä peli, joka sisältää sopivassa suhteessa niin tuurielementtejä kuin taktikointia. Pelin kuvitukset tukevat saumattomasti pelimekaniikkaa, koska me pelintekijät vastaamme itse myös sen kuvallisesta ilmeestä, joka on pelimekaniikan tavoin testattu käytännössä.

Toivotamme jännittäviä pelihetkiä ja kiitämme vielä kerran kaikkia testipelaajia.