Wolfgang Kramer kuuluu täysipäiväisten suunnittelijoiden joukkoon. Jo vuonna 1989 päivätyönsä jättänyt Kramer oli ensimmäinen saksalainen ammattipelisuunnittelija. Viisi Spiel des Jahresia ja kolme Deutscher Spiele Preisia vuoteen 2007 mennessä voittanut Kramer on Reiner Knizian tavoin hyvin laaja-alainen suunnittelija, jonka julkaisuihin mahtuu peliharrastajien suosikkeja ja lastenpelejä.

Kramer on tehnyt paljon yhteistyötä muiden suunnittelijoiden kanssa. Pareista tärkeimmät ovat Michael Kiesling (Tikal, Java, Mexica, Torres, Sellaista Sattuu…) ja Richard Ulrich (El Grande, Princes of Florence).

Klaus Teuber

Klaus Teuberin ura alkoi Patricia McKillipin kirjoihin perustuvalla Barbarossalla, mutta varsinainen läpimurto tapahtui Catanin uudisasukkailla. Sen jälkeen Teuber on suunnitellut lukuisia Catan-aiheisia pelejä. Toki muutakin, mutta selkeä enemmistö Teuberin julkaisuista on Catania. Teuber on voittanut neljä Deutscher Spiele Preisia ja neljä Spiel des Jahresia. Spiel des Jahreseista vain yksi on voitettu Catan-pelillä, vaikka ne Teuberin päätyötä ovatkin.

Bruno Faidutti

Ranskalainen Faidutti on suomalaisten suosiossa. Citadelsin ja Dragon’s Goldin kaltaiset kevyet fantasia-aiheiset pelit ovat esimerkillistä Faiduttia. Amerikkalaisten pelisuunnittelijoiden huumorintajua ja mielikuvitusta ihailevan Faiduttin pelit ovat eurooppalaisen elegantteja, mutta humoristisia ja kaoottisia. Jos muuta kaaosta ei löydy, niin ainakin tapahtumakortteja, jotka lisäävät yllätyksiä ja väriä peliin.

Catan sai alkunsa Klaus Teuberin kehitellessä tutkimusmatkailuun ja löydettyjen maiden asuttamiseen liittyvää peliä. Kokonaisuus oli turhan monimutkainen, joten Teuber ja julkaisija Kosmos pilkkoivat pelin pienempiin osiin. Catan on osista suosituin ja menestynein, mutta myös muut osat on julkaistu (Entdecker, josta tuli myöhemmin Uudet löytöretket ja Löwenherz, josta tuli Domaine).

Pelin suomenkielistä laitosta saatiin odottaa pitkään, mutta 2004 sekin ilmestyi. Siinä vaiheessa aika oli ajanut sen verran pelin ohi, että Vuoden peli -kilpailussa voitto meni sivu suun (Carcassonnelle) ja Catanin oli tyytyminen kunniamainintaan. Carcassonne tai Menolippu ovatkin nykyään suositumpia (ja kieltämättä hivenen yksinkertaisempina parempia) aloituspisteitä peliharrastukselle. Hieman pidempään lautapelejä harrastaneet ovat kuitenkin lähes säännönmukaisesti saaneet alkupotkun harrastukselleen Catanista.

Catan on kuitenkin edelleen erinomainen peli ja oivallinen valinta toiseksi peliksi Carcassonnen tai Menolipun jälkeen. Vaikeusasteeltaan peli sopii koko perheelle, tosin lasten keskenään pelattavaksi peli on liian vaikea.

Pelin kulku ja pelimekaniikka

Pelin alussa Catanin saari on tyhjä. Yksi pelin erikoisuuksista perinteisiin lautapeleihin verrattuna näkyy jo alkuvalmisteluissa, sillä pelilauta kootaan erilaisia maastotyyppejä kuvaavista laatoista. Tuloksena on joka kerta hivenen erilainen lauta. Pienet erot aiheuttavat kuitenkin suuria muutoksia pelin kulkuun. Alueet tuottavat eri raaka-aineita ja raaka-aineiden yleisyys ja harvinaisuus vaikuttaa omalla tavallaan pelin dynamiikkaan.

Pelaajat aloittavat rakentamalla saarelle kaksi kylää. Kylät pelataan kuusikulmion muotoisten laattojen risteyksiin siten, että ne koskettavat kolmea eri laattaa. Laatat on numeroitu 2-12; numerot vastaavat kahden kuusisivuisen nopan tuottamia tuloksia. Catan-peleille tunnusomaiseen tapaan joka vuoron aluksi heitetään kahta noppaa. Nopanheitto aktivoi laudalta tulosta vastaavalla numerolla merkityt alueet. Nämä alueet tuottavat raaka-aineita kaikille pelaajille, joilla on kylät laattojen vieressä.

Sen jälkeen vuorossa oleva pelaaja saa käydä kauppaa muiden pelaajien kanssa. Pelaajat tuottavat eri raaka-aineita ja harvoin pelaaja tuottaa kaikkea niin paljon, että tavaraa riittää. Vaihtamalla raaka-ainekortteja muiden kanssa saa sitä, mitä juuri kyseisellä vuorolla tarvitsee. Materiaalia tarvitaan rakennustöihin eli tieverkkoon, kyliin jotka rakennetaan teiden varsille, kaupunkeihin jotka kohoavat kylien tilalle ja kehityskortteihin, joilla peliään voi edistää muuten vain.

Rosvo on tärkeä elementti. Seiska on yleisin tulos heitettäessä kahta kuusisivuista noppaa, mutta laudalta sitä ei löydy. Seiskan heitto aktivoi rosvon. Noppia heittänyt pelaaja saa siirtää rosvon haluamalleen alueelle — tämä alue ei tuota mitään niin kauan kuin rosvo on paikalla — ja varastaa kortin alueen vieressä olevalta pelaajalta. Lisäksi liikaa kortteja käteensä hamstranneet joutuvat luopumaan osasta korteistaan.

Competon julkaisema Catanin uudisasukkaat.

Peli etenee vääjäämättömästi eteenpäin. Toisten pelaajien rakennuksia ei voi tuhota, joten peli ei voi missään vaiheessa “peruuttaa”. Rakennuksista saatavia voittopisteitä kertyy ja lopulta joku pelaajista saavuttaa voittoon tarvittavat kymmenen voittopistettä. Kokonaiseen peliin menee tyypillisesti noin tunti, korkeintaan puolitoista.

Catanin salaisuus piilee suhteellisen yksinkertaisissa ja helposti opittavissa pelimekaniikoissa, jotka kuitenkin luovat dynaamisen peliympäristön. Pelin ytimessä oleva kaupankäynti pelaajien välillä luo vuorovaikutusta ja pitää kaikki pelaajat koko ajan mukana pelissä, kun myös muiden vuoroilla voi osallistua. Rakentaminen on mukavaa ja pelissä voi saavuttaa onnistumisen elämyksiä, vaikka ei lopulta voittaisikaan. Vaihtuva pelilauta varmistaa, että pelit ovat riittävän erilaisia, jotta toistaminen ei ala tympiä.

Jos haluat kehittää Catan-taitojasi, lue Petri Savolan kirjoittama strategiaopas Cataniin.

Lisäosat

Spiel des Jahres -voittajiin kehitellään nykyään lähes varmasti jatko-osia. Tämä trendi näyttäisi alkaneen Catanista. Peliin on saatavilla melkoinen parvi jatko-osia ja jopa ulkopuolisten tahojen tekemiä lisävarusteita ja apuvälineitä.

• Catanin merenkävijät (Seafarers of Catan) lisää peliin laivat ja vettä. Pelilauta on yhden saaren sijasta kokonainen saaristo. Laivat kuluttavat kätevästi lampaita, joista tuppaa peruspelissä olemaan loppua kohden ylitarjontaa.
• Kaupungit ja ritarit -lisäosassa (Cities and Knights) kehityskorttien ritarit saavat muutakin merkitystä kuin rosvon siirtämisen. Niistä kootaan puolustusjoukkoja, jotka suojelevat Catania barbaareilta. Lisäksi pelaajien on kehitettävä kaupunkejaan eri osa-alueilla.
• Kauppiaat ja barbaarit (Traders and Barbarians) on kolmas virallinen lisäosa ja koostuu monesta eri skenaariosta ja pienemmästä laajennoksesta, joita voi yhdistellä keskenään ja aikaisempien lisäosien kanssa mielensä mukaan.

Peruspeliin ja kaikkiin lisäosiin löytyy viiden ja kuuden pelaajan lisäosat, jotka mahdollistavat useamman hengen pelit.

Historialliset skenaariot (saatavilla vain saksankielisinä) ovat tiettyjä ennaltamäärättyjä skenaarioita, joissa rakennetaan esimerkiksi pyramideja tai Kiinan muuria.

10-vuotisjuhlalaitos on valtava ja näyttävä paketti, joka sisältää peruspelin ja Cities and Knightsin käsinmaalatuilla 3D-laatoilla. Peli on iso, hieno ja hirvittävän kallis. Vain todellisille faneille!

Eri versioita

Catanista on ilmestynyt vuosien varrella useita erilaisia laitoksia. On alkuperäinen saksalainen laitos puisilla osilla, Mayfairin englanninkielinen laitos puuosilla sekä uutta saksalaista laitosta muoviosilla. Suomeksi peli on ilmestynyt kahteen kertaan, ensin 2004 Competon julkaisemana nimellä Catanin uudisasukkaat ja toisen kerran vuonna 2011 Lautapelit.fi:n julkaisemana nimellä Catan. Competon peli perustuu vanhempaan saksalaiseen painokseen, Lautapelit.fi:n taas uusimpaan saksalaiseen.

Kannattaa siis olla tarkkana lisäosien kanssa. Competo julkaisi aikoinaan lisäosista vain Merenkävijät, Lautapelit.fi puolestaan on julkaissut Kaupungit ja ritarit ja koko settiin 5-6 pelaajan lisäosat, Kauppiaat ja barbaarit on tulossa vuonna 2012.

Itsenäiset Catan-pelit

Muita Cataniin liittyviä itsenäisiä pelejä on koko joukko. Näillä sivuilla on esitelty Catanin uudisasukkaat -korttipeli, Elasund, Catanin uudisasukkaat Junior ja Taistelu Roomasta. Tässä osa muista Catan-peleistä tiiviisti:

Candamir: The First Settlers on Elasundin kanssa samaa Catan-seikkailujen sarjaa. Candamir muistuttaa itse asiassa enemmän Runeboundin kaltaisia seikkailupelejä kuin varsinaisia Catan-pelejä, vaikka joitain tuttuja piirteitä pelissä onkin.

Kids of Catan on yksinkertainen peli pienille lapsille Catanin hengessä. Peli on näyttävä ja helppo, mutta sisältää tuttuja Catan-elementtejä eli rakentamista, resurssinopan ja rosvon.

Settlers of Canaan on vanhatestamentillisella teemalla varustettu laitos pelistä. Kiinteällä kartalla pelattava peli hyödyntää joitain Cities and Knightsin ja historiallisten skenaarioiden piirteitä.

Settlers of Stone Age taas on historiallinen peli, jossa kivikauden heimot vaeltavat asuttamassa maailmankarttaa. Heimot aloittavat Afrikasta, ja valloittavat muita alueita, joka taas tekee Afrikasta tuottamatonta autiomaata. Peli on samaa historiallisten Catan-pelien sarjaa kuin Taistelu Roomasta.

Settlers of Zarahemla on toinen uskonnollisteemainen peli. Mormoneille (jotka ovat ainakin Yhdysvalloissa lautapelien suurkuluttajia) markkinoidussa pelissä peruspeliä on laajennettu Zarahemlan temppelin rakentamisprojektilla historiallisten skenaarioiden tapaan.

Simply Catan on yksinkertaistettu versio, jota myydään Yhdysvalloissa kotikutsuilla Tupperware-tuotteiden tapaan.

Starfarers of Catan vie uudisasukkaat vaeltamaan avaruuteen. Planeettojen asuttaminen tapahtuu jotakuinkin samaan tapaan kuin Catanin saarenkin.

Starship Catan on kaksinpelattava korttipeli Catan-korttipelin tapaan Starfarers of Catanin hengessä.

Catanin uudisasukkaista on julkaistu lisäksi muutamia mainosversioita, jotka ovat identtisiä peruspelin kanssa. Ne ovat pääasiassa todellisia keräilyharvinaisuuksia.

Turnaukset

Pelin suosio näkyy puitteissa. Catan on niitä harvoja uusia lautapelejä, joissa on minkäänlaista organisoitua kilpailutoimintaa (Carcassonne on toinen hyvä esimerkki). Essenin lautapelimessuilla pelataan vuosittain MM-kisat, joihin suomalaiset karsivat Ropeconissa pelattavien SM-kisojen kautta. Viime vuosina kisoissa on nähty suomalaisedustusta joka vuosi ja myös hyviä suorituksia. Vuonna 2006 maailmanmestariksi pelasi suomalainen Markus Nuopponen.

Faktat Catanista

Pituus: 45–60 minuuttia, lisäosien kanssa enemmän.

Vanhat klassikot ovat ansainneet paikkansa pelien historiassa, mutta omasta mielestäni ne kaikista parhaat lautapelit on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana. Uusia hyviä pelejä tulee jatkuvasti. Lautapelaamisen voisikin sanoa olevan vahvassa nousussa.

Uusien lautapelien piirteitä

• Helpohkot säännöt. Perinteisiin lautapeleihin verrattuna säännöt voivat vaikuttaa hurjilta, mutta useimpien pelien säännöt ovat kuitenkin verrattain selkeät ja loogiset. Sääntökirjoilla on kokoa yleensä parista sivusta ehkä noin kymmeneen (missä tapauksessa ne ovat yleensä tulvillaan esimerkkejä ja perinpohjaista selitystä).
• Ei pelkkää nopanheittoa. Monet perinteiset lautapelit perustuvat nopanheittoon ja laudalla liikkumiseen, jolloin valintoja ei joudu tekemään käytännössä lainkaan. Uusissa lautapeleissä on muutakin sisältöä ja pelaajien on tehtävä enemmän päätöksiä.
• Korkealaatuiset komponentit. Pelilaudat ovat tukevia ja kauniita ja sääntökirjat värikkäitä ja selkeitä. Nappulat ovat usein puuta, ja niitä voi olla suorastaan hämmentävä määrä. Parhaimmillaan erilaisia nappuloita ja muita osia voi olla satoja.
• Lyhyehkö, ennalta tiedossa oleva peliaika. Monopoli on hyvä esimerkki liian pitkästä pelistä, joka alkaa helposti loppua kohden tympimään. Useimmissa saksalaispeleissä peliaika on melko hyvin tiedossa etukäteen, yleensä pelit kestävät jopa alle puolesta tunnista puoleentoista tuntiin.
• Mielekäs vaikeustaso. Monet pelit on suunniteltu kuin hyvät piirroselokuvat: lapset nauttivat täysipainoisesti ja aikuisillekin on tarjottavaa (katsokaapa vaikka Shrek, jos ette usko). Pelit eivät ole liian mutkikkaita lasten pelattavaksi, mutta tarjoavat silti myös aikuisille haastetta.
• Sopivassa tasapainossa onnea ja taitoa. Pelit asettuvat hieman eri kohdille tätä skaalaa, mutta useimmissa peleissä onnea on mukana sen verran, että taidokkaampi pelaaja voittaa useammin, mutta kenellä tahansa on mahdollisuus voittaa. Enemmän perheille suunnatuissa peleissä onnen merkitys kasvaa, jolloin lapset pärjäävät vanhemmilleen paremmin, aikuisten peleissä taidolla taas on suurempi merkitys.
• Pelaajat pelaavat loppuun asti. Suurimmassa osassa uusia pelaajia kaikki pelaajat ovat pelissä mukana loppuun asti, usein vieläpä ihan hyvällä mahdollisuudella voittaa. Silloin kaikilla on hauskaa koko pelin ajan, eikä kukaan joudu katselemaan peliä sivusta.
• Nimekäs suunnittelija. Lautapelin suunnittelija on toisille yhtä tärkeä kriteeri pelinvalinnassa kuin kirjailija tai elokuvan ohjaaja. Tunnetuimmat suunnittelijat, kuten Reiner Knizia, Wolfgang Kramer ja Klaus Teuber, myyvät pelejä jo nimellään.
• Saksalaisuus. Kiitos määrätietoisen työn pelien laadun parantamiseksi, monet uusista laatupeleistä ovat joko saksalaisia tai saksalaisen lautapelikulttuurin inspiroimia.

Esimerkkejä peleistä

Catanin uudisasukkaat — Klaus Teuberin vuonna 1995 läpimurtonsa tehnyt hitti, joka on sittemmin poikinut melkoisen lauman erilaisia lisä- ja jatko-osia. Pelissä pelaajat rakentavat kyliä ja kaupunkeja Catanin saarella ja nopeimmiten tietyn määrän rakentanut voittaa. Menestys edellyttää noppatuuria, todennäköisyyksien ymmärtämistä ja onnistunutta kaupankäyntiä muiden pelaajien kanssa. Lue Catanin uudisasukkaiden arvostelu.

Carcassonne — Klaus-Jürgen Wrede oli jokseenkin tuntematon nimi, kunnes Carcassonne otti ja voitti samana vuonna (2001) sekä Spiel des Jahresin että Deutscher Spiele Preisin (harrastajien äänestyksen perusteella jaettava palkinto). Carcassonne on voittanut myös Suomen Vuoden peli -palkinnon. Carcassonnessa pelaajat kokoavat laatoista keskiaikaista Carcassonnen kaupunkia. Peli on helppo oppia ja pelata, mutta tarjoaa jonkin verran taktikoinnin varaa. Pelaajat saavat pisteitä kaupungeista, teistä, luostareista ja pelloista sen mukaan, minne ovat saaneet nappuloitaan aseteltua. Lue Carcassonen arvostelu.

Menolippu — Tämä moninkertainen palkintovoittaja (Spiel des Jahres, Suomen Vuoden peli) on noussut nopeasti perhepelien parhaimmistoon. Pelaajat keräävät kortteja, joilla rakennetaan junareittejä Yhdysvaltain kartalle. Parhaat reitit rakentanut voittaa tämän jännittävän pelin. Lue Menolipun arvostelu.

Bohnanza — Uwe Rosenberg on tunnettu papupeleistään, ja Bohnanza on se aito ja alkuperäinen. Pelaajat viljelevät papupeltoja, yrittäen saada viljelmistään mahdollisimman hyvät rahat. Bohnanza on kaupankäyntipeli, menestyäkseen on käytävä vimmatusti kauppaa muiden pelaajien kanssa. Kortit on nimittäin pidettävä kädessä ja pelattava pois tiukasti järjestyksessä ja jos ei omiin peltoihin sopimatonta papulajiketta saa myytyä pois, joutuu pellot myymään uusien papujen tieltä ennenaikaisesti. Oudosta teemastaan huolimatta Bohnanza on varsin hauska ja helppo peli. Lue Bohnanzan arvostelu.

Tunnettuja ja arvostettuja suunnittelijoita ovat muunmuassa Reiner Knizia, Wolfgang Kramer, Klaus Teuber, Alan Moon ja Sid Sackson. Pelifirmoista arvostusta nauttivat mm. monia laatupelejä julkaissut Hans im Glück, aikuisten laatupeleihin erikoistunut Alea ja englanniksi saksalaispelejä julkaiseva Rio Grande Games. Katso lista tärkeimmistä lautapelijulkaisijoista.

Peliostoksille!

Suomessa laatupelejä löytyy yhä enemmän tavarataloista ja lelukaupoista. Parhaat suomenkieliset pelit julkaisevat Competo, Lautapelit.fi, Tactic ja Ravensburger.

Erikoisempaa valikoimaa löytää erikoisliikkeistä. Katso lista lautapelejä myyvistä kaupoista.

Suomenkielisten pelien määrä kasvaa, mutta paljon on laatupelejä, jotka on julkaistu vain englanniksi tai saksaksi. Suomennoksia on saatavilla kaupoista ja netistä, mutta varsin rajallisesti. Englannin osaaminen on siis melkeinpä välttämättömyys, jos haluaa lautapelejä tosimielellä harrastaa. Monissa peleissä on tosin hyvin vähän kielitaitoa vaativia osia sääntöjen lisäksi.

Netissäkin pelejä voi kokeilla. Paras, joskaan ei välttämättä helpoin paikka pelaamiseen on Brettspielwelt. Se voi olla saksankielisyydessään aika tyrmäävä, mutta ohjeitakin on saatavilla.

Lautapelit ovat huippuharrastus

Lautapelit ovat mitä erinomaisin harrastus. Toisin kuin suurin osa tietokonepeleistä, lautapelit suorastaan kannustavat olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Peleissä on aivan omanlaistaan viehätystä verrattuna kylmiin bitteihin — pelilautojen ja nappuloiden ihaileminen on olennainen osa harrastusta. Pelien käsinkosketeltavuus on minusta varsin viehättävää. Pelien keräileminen on hauskaa, vaikka kaikkia ei aina ehdikään edes pelaamaan.

Lautapelit ovat kohtuullisen halpoja. Yhden pelin hinnalla (Suomessa noin 40-50 euroa) ei montaakaan elokuvalippua osta. Pelistä riittää iloa pitkäksi aikaa. On kuitenkin valhetta sanoa lautapelejä halvaksi harrastukseksi: siinä vaiheessa kun peleihin hurahtaa toden teolla, rahaa palaa helposti suuria määriä. Kohtuudella käytettyinä lautapelit ovat kuitenkin pitkäkestoista ja edullista viihdettä.

Paljon puhutaan myös siitä, kuinka vanhemmat viettävät yhä vähemmän aikaa lastensa kanssa. Lautapelit ovat mitä mainioin keino lisätä yhdessä vietettyä aikaa — miltä kuulostaisi vaikkapa viikoittainen koko perheen peli-ilta? Valitsemalla sopivia pelejä pelaaminen ei ole aikuisille tylsää, lapsetkin saavat nauttia voittamisen riemusta ja kaikilla on toivottavasti kivaa.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Kannattaa tutkailla valikoimia, kysellä neuvoja (esimerkiksi minulta, tai vaikkapa Suomen lautapeliseuran foorumilta ja kokeilla.

Pelin idea

Pelaajat ovat oravaritareita, jotka hamstraavat varastoihinsa pähkinöitä. Pelaajat kiertävät pientä pelilautaa ympäri, laudalla on pähkinäpensaita ja pari varastoa, joihin pähkinöitä voi viedä talteen. Jokaisessa pensaassa on korttipakka, jonka korteista suurin osa on pähkinöitä. Joukossa on myös petoja, korteissa esiintyvät ilves, näätä ja kettu.

Jos pelaaja pensaaseen saapuessaan nostaa pakasta pähkinän, hän asettaa sen eteensä. Petoeläimet palautetaan takaisin pakkaan. Jos joku toinen pelaaja on käynyt pensaalla jo aiemmin ja muistaa, mikä petoeläin pakan päällä on, hän voi huutaa sen nimen. Oikeaan osunut huuto tarkoittaa pähkinänkerääjälle tappiota: hän menettää kaikki edessään olevat pähkinät. Huutaja saa lisäksi kaksi pistettä. Väärästä huudosta huutaja joutuu peruuttamaan pari pistettä. Huudon jälkeen petokortti laitetaan syrjään.

Edessään olevat pähkinät voi käydä viemässä turvapaikkaan talteen, siellä ne muutetaan voittopisteiksi. Jekku on tietysti se, että mitä enemmän pähkinöitä vie kerralla, sitä enemmän saa pisteitä. Pisteitä ropisee tutulla kaavalla yhdestä pähkinästä 1, kahdesta 3, kolmesta 6 ja neljästä 10. Tämä tuo peliin riskinhallintaa. Odottelemalla pidempään saa paremmat pisteet, mutta vaara menettää runsaasti pähkinöitä on suurempi.

Sininen ja keltainen oravaritari ovat pähkinäjahdissa. Kuva: Antony Hemme / BGG

Yksinkertaista hauskaa

Pelin oravafiguurit ovat todella tyylikkäitä ja mukavan isoja. Kuva: Antony Hemme / BGG

Kovin mutkikas peli Sir Hasse ei ole, eikä siitä riitä pelkästään aikuisista koostuvalle peliporukalle viihdettä. Lastenpelinä se on sen sijaan mainio ja aivan riittävän fiksu, jotta aikuiset jaksavat pelata peliä lasten kanssa. Vahva tuuripitoisuus ja muistin käyttäminen tasoittavat peliä niin, että lapset voivat pärjätä pelissä hyvin. Valmistajan ikäsuositus on kuusi vuotta ja arvelisin, että useimmat kuusivuotiaat pystyvät pelaamaan peliä ilman aikuisten apua.

Sir Hasse onkin kaikinpuolin mainio lastenpeli, jota on helppo suositella etenkin sellaisille perheille, jossa pelataan pelejä koko perheen voimin. Meillä kolmivuotias innostui pelistä ja hienoista oravafiguureista valtavasti, valitettavasti taidot eivät aivan vielä riitä täysipainoiseen pelaamiseen. Parin vuoden päästä sitten pelataankin jo varmaan täysillä, tämän pelin säilytän ehdottomasti odottamaan taitojen karttumista.

Faktat Sir Hassesta

Pituus: 30 min

Usein korttipeliversiot lautapeleistä ovat pienempiä ja kevyempiä kuin lautapelit (vertaa esimerkiksi Puerto Ricoa ja San Juania). Ei tässä tapauksessa: korttipeli voi viedä hyvinkin tuplasti sen verran aikaa kuin lautapeli.

Pelin idea

Korttipelin tunnistaa kuitenkin Cataniksi. Pelaajilla on tuttuja resursseja tuottavia alueita, jotka aktivoituvat nopanheitolla. Resursseilla rakennetaan kyliä, joista tulee kaupunkeja. Kyliin ja kaupunkeihin voi rakentaa erilaisia rakennuksia, jotka tuottavat voittopisteitä ja antavat erilaisia etuuksia.

Pelaajat kilvoittelevat ritarien ja kauppiaiden voimassa. Voimakkaammat ritarit voittavat omistajalleen palkintoja turnajaisista, kauppiailla taas saa vastapuolelta kortteja. Lisäksi pelaajilla on suoria keinoja toistensa pelin sabotoimiseksi. Myös kauppaa vastapelaajan kanssa voi käydä, mutta sen merkitys on vähäisempää.

Kaksinpelipasianssia

Pelaajien välinen vuorovaikutus ei ole Catan-korttipelin vahvuuksia. Pelaajat rakentavat omaa peliään ja ovat tekemisissä toistensa kanssa vain satunnaisesti. Toisaalta oman kylän rakentelussa on sopivasti mahdollisuuksia, tässä pelissä on monta tietä voittoon.

Kortit toimivat hyvin, eivätkä pelaajat ole täysin nostotuurin armoilla. Peli vie tosin valtavan määrän pöytätilaa, koska melko isokokoisia neliönmuotoisia kortteja pitää levitellä laajalti.

Catan-korttipeli onkin mainio tulkinta perus-Catanista kahdelle. Alkuperäisen pelin kaupankäyntiä ja runsasta vuorovaikutusta pelaajien välillä se ei mallinna, mutta se puute annettakoon anteeksi kaksinpelille.

Suunnittelija: Klaus Teuber
Julkaisija: Kosmos, Mayfair Games, Marektoy
Ilmestymisvuosi: 2005
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 90-120 min