Ravensburgerin julkaisema perhepeli on kuitenkin vaisusta nimestään ja vähän pöhköstä kannestaan huolimatta kiinnostava. Kanteen asti on päässyt myös suunnittelijan nimi: Marcel-André Casasola Merkle. Se selittääkin osaltaan, miksi Pyramid on oivallinen peli.

Aarrejahtia pyramidin käytävillä

Pyramid on epätavallinen peli. Sitä pelataan laivanupotuksen mieleen tuovalla pystylaudalla. Pelaajat jakautuvat laudan kahdelle puolelle siten, että toisella puolella on muumio ja toisella aarteenetsijät, jotka yrittävät ryöstää pyramidin aarteet. Kyse ei kuitenkaan ole joukkuepelistä kuin puoliksi, sillä pelin voittaa ensin tarpeeksi aarteita löytänyt aarteenetsijä. Toisaalta muumion voiton estäminen vaatii hitusen yhteistyötä.

Pelaajien nappulat ovat magneetteja, jotka tarttuvat pelilautaan. Muumion nappula on molemmilla puolilla lautaa, aarteenetsijöiden vain toisella. Muumion pelaaja ei siis näe, missä seikkailijat etenevät, mutta muumion liikkeet näkyvät muille pelaajille.

Jokaisella aarteenetsijällä on viisi aarrekorttia, jotka pitää hakea pyramidin käytäviltä. Kortit on värikoodattu, joten jokaisella aarteenetsijällä on varmasti haettavaa pyramidin joka nurkasta. Muumion tehtävänä on saada aarteenetsijät kiinni tarpeeksi monta kertaa; määrä riippuu pelaajien lukumäärästä.

Nopat määräävät vauhdin

Aarteenetsijät etenevät noppaa heittämällä. Nopissa on numeroita ja nuolia, joilla saa liikkua aina seuraavaan esteeseen asti. Muuten lasketaan ruutuja. Muumio näkee paljonko pelaaja saa liikkua, mutta ei sitä, missä pelaajat etenevät.

Nopissa on myös muumion kuvia. Ne on laitettava syrjään. Noppia saa heittää halutessaan myös uudestaan, kunhan laittaa kaikki muumiot syrjään. Ennen pitkää aarteenetsijöillä on viiden nopan sijasta käytössään vähemmän liikkumavaraa. Muumio iloitsee, sillä tavallisesti muumion nopassa on numerot 1-3, mutta sen lisäksi muumio saa liikkua yhden ruudun jokaista muumionoppaa kohti.

Jos aarteenetsijät haluavat nollata muumionopat, se käy kätevästi oman vuoron alussa. Silloin muumio saa ylimääräisen vuoron, jonka aikana saa liikkua yhden ruudun jokaista muumionoppaa kohden. Tähän nollaukseen liittyy pelin tietty reilukerhoelementti: noppien nollaushan on erityisen näppärää silloin, kun muumio on jonkun toisen pelaajan vieressä.

Muumio ei nimittäin kulje käytävillään täysin sokkona. Aina kun pelaaja löytää jonkun aarteen, hän paljastaa kortin, jolloin muumio tietää täsmälleen, missä kyseinen pelaaja on.

Tasapaino hakusessa

Epäsymmetristen pelien kohdalla tasapaino on aina olennainen kysymys. En ole pelannut peliä tarpeeksi sanoakseni omalla kokemuksella asiasta oikeastaan mitään, mutta tasapaino lienee suurinpiirtein kunnossa — ainakin Casasola Merkle mainitsi BoardGameGeekissä, että ihmiset tuntuvat valittavan jokseenkin yhtä paljon kummankin osapuolen ylivoimaisuudesta.

Pelin helppous eri osapuolille riippuu paljon pelaajien tyylistä. Mitä tiiviimmin aarteenetsijät tekevät yhteistyötä, sitä vaikeampaa muumiolla on. Jos muut pelaajat kilvoittelevat kovasti, muumiolla on helppoa. Pelin vaikeutta voi myös kätevästi säätää vaihtamalla muumion voittoehtoa suuntaan tai toiseen.

Eri puolet tarjoavat erilaisen pelikokemuksen. Muumio joutuu hieman pohtimaan, missä aarteenetsijät menevät, kun taas aarteenetsijöiden pitää yrittää harhauttaa muumiota ja ottaa hieman riskejä sen suhteen, minne muumio ehtii.

Aarteenetsijät ovat valmiina astumaan pyramidin käytäville. Kuva: Antony Hemme / BGG

Kelpo perhepeli

Pyramid on mainio perhepeli, joka tarjoaa kevyttä viihdettä myös kokeneille peliharrastajille. Valmistajan ikäsuositus on kahdeksan, mikä kuulostaa aika hyvältä. Aivan pienten lasten peli Pyramid ei ole, jo sen vuoksi, että pienet toisiinsa tarttuvat magneettinappulat ovat nieltynä erittäin vaarallisia, mutta arvelisin, että pelin juju toimii varsinkin lapsille erittäin hyvin.

Pelissä on jotain samaa kuin Scotland Yardissa, jonka viehätysvoima on todettu moneen kertaan vuosien varrella. Toinen Pyramidin sukulainen on Fearsome Floors, jossa pelaajia jahtaava hirviö toimii automaattisesti pelaajaohjauksen sijasta.

Peli toimii parhaiten, kun pelaajia on enemmän, jolloin aarteenetsijöiden välinen kilpailu värittää peliä. Kaksinpeliin tarvitaan pieni muutos, jossa aarteenetsijäpuoli pelaa kahdella aarteenetsijällä ja kymmenellä kortilla muumiota vastaan. Tämäkin toimii, mutta pelistä häviää kyllä osa huvista pois.

Scott’s Stuff -video pelistä havainnollistaa pelin ideaa hienosti.

Faktat Pyramidista

Pituus: 30 minuuttia.

Adlungin julkaisema peli on firman vakioformaattia, 60 korttia pienessä laatikossa. Suunnittelija Marcel-André Casasola Merkle on itse kuvittanut pelin ja jälki on varsin tyylikästä. Varustekortteja voisi olla enemmän, sillä nyt pakkaa saa sekoittaa liian tiuhaan, mutta ymmärrettävästi 60 kortin raja on tiukka.

Pelin idea

Verräteriä on kutsuttu lautapeliksi korttipelin valeasussa. Väitteessä on joku ajatus, sillä 12 kortista kootaan renkaan mallinen lauta. Kortit kuvaavat alueita, joista taistellaan. Maastoja on kuusi erilaista ja -arvoista. Kortit ovat kaksipuolisia, esillä oleva puoli kertoo, kumpi taistelevista suvuista omistaa alueen. Pelin alussa kummallakin puolella on yhtä monta aluetta hallussaan.

Pelin ohjeissa kierros on jaettu peräti 13 eri vaiheeseen. Helpottamisen sijasta ohje saa pelin näyttämään todella vaikealta. Totuus on kuitenkin yksinkertaisempi. Kierros alkaa taistelupaikan valinnalla. Yksi pelaajista valitsee kaksi vierekkäistä aluetta, joiden välillä taistellaan. Alueiden pistearvo vaihtelee, arvokkaammat alueet on myös vaikeampi vallata.

Sen jälkeen valitaan roolit. Sama roolinvalinta löysi tiensä Citadelsiin — Bruno Faidutti myöntää avoimesti kierrättäneensä Verräteriä. Samantyyppisiä roolinvalintoja on sittemmin nähty muuallakin. Rooleilla on totuttuun tapaan erikoiskyvyt: maanviljelijä nostaa varustekortteja, rakentaja rakentaa konttorin, strategisti valitsee seuraavan vuoron taistelupaikan ja diplomaatit antavat tukea taisteluun. Mielenkiintoisin rooleista on kuitenkin petturi, jonka valinnut pelaaja vaihtaa sodassa puolta.

Taistelua!

Roolien valinnan jälkeen — mutta ennen valittujen roolien paljastamista! — pelaajat pelaavat haluamansa määrän varustekortteja kädestään tukemaan taistelua. Sodassa lasketaan yhteen kummankin osapuolen varustekortit, osapuolten alueiltaan saama etu sekä diplomaattien tuoma tuki. Tämä vaihe pelistä on melkoisen tylsää laskemista ja jahkaamista, kun pelaajat pohtivat erilaisia vaihtoehtoja.

Kun kortit on pelattu, roolit paljastetaan. Tässä vaiheessa petturin paljastuminen on aina yhtä iloinen yllätys. Korkeamman pistemäärän saavuttanut osapuoli voittaa. Hävinnyt alue käännetään osoittamaan voittajan värejä ja voittajat saavat itselleen voittopisteitä. Pisteiden määrä riippuu alueen arvokkuudesta ja siitä, montako pelaajaa pottia jakamassa on. Yksinäinen sankari kerää tietysti enemmän pisteitä kuin kolmen kopla. Pisteitä saa myös petturin ja strategistin rooleista.

Oheistoimintaa

Rakentaja saa rakentaa toimiston tai varaston. Toimistoilla pystyy keräämään pisteitä pelin lopussa, varastoja käytetään pelin aikana varustekorttien keräämiseen. Pelaajilla on kullakin vain kolme korttia, joita voi käyttää sekä varastoina että toimistoina. Rakentamisen jälkeen varastot tuottavat varustekortteja, mutta vain, jos ne sijaitsevat pelaajan senhetkisen puolueen alueilla. Muuten varustekortteja saa valitsemalla maanviljelijän tai heikomman diplomaatin.

Peli päättyy tietyn kierrosmäärän kuluttua, jolloin eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa. Oman kokemukseni mukaan pelin voittaja on yleensä kerännyt vähintään pisteen tai pari joka kierroksella. Tasainen menestys ja oikealla puolella oleminen on avain voittoon.

Lopputuomio

Verräter on nokkela peli, ja helposti halvan hintansa väärti. Peli ansaitsee ehdottomasti kehut tyylikkäästä roolimekanismista. Olen kuitenkin kuullut kommentteja siihen suuntaan, että Casasola Merklen samaa mekaniikkaa hyödyntävä myöhempi peli Meuterer olisi näistä kahdesta se parempi. Jos pelkkä roolimekanismin kokeileminen kiinnostaa, paras valinta on todennäköisesti Citadels.

Verräter on roolimekanismi poislukien kuitenkin hieman tylsä peli. Itse en ainakaan muutamalla yrityksellä erityisemmin lämmennyt. Korttien pelaaminen on lopulta aika mekaanista puuhaa, eikä jatkuva hyökkäysarvojen laskeskelukaan hauskaa ole. Kannattaa ehkä kokeilla, mutta useimmille Citadels on parempi valinta.

Todetaan vielä se, että peli toimii kolmella pelaajalla, mutta käytännössä vaatii neljä pelaajaa. Pelikokemus on kolmella pelaajalla huomattavasti latteampi.

Lue Verräterin suomenkieliset säännöt.

Suunnittelija: Marcel-André Casasola Merkle
Julkaisija: Adlung
Ilmestymisvuosi: 1998
Pelaajamäärä: 3-4
Pituus: 60 min

Pelin teemana on antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden kehittyminen, mutta peli on pohjimmiltaan melko abstrakti. Varsinkin kaksinpelinä se vetoaa varmasti myös abstraktien pelien ystäviin.

Pelin idea

Pelin alussa rakennukset ovat siisteissä pinoissa. Joka vuoro pelaajat voivat nostaa pinoista kaksi laattaa ja joko pelata ne laudalle tai laittaa varastoon odottamaan parempaa huomista. Jokaisella rakennuksella on hinta, tietty määrä resursseja. Resurssit voivat tulla joko laudalta rakennuksen viereisistä ruuduista tai pelaajien korteista, tyypillisesti molemmista.

Tietyt rakennukset muodostavat ketjuja. Viljaketju esimerkiksi alkaa kaivosta, josta seuraa pelto, josta seuraa mylly, josta seuraa kylä. Jos kaivo on jo laudalla, pellon saa rakentaa ilmaiseksi sen viereen. Myllyn voi rakentaa pellon viereen ja kylän myllyn viereen. Mikäli pelaaja saa koko ketjun laudalle yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, hänet palkitaan arvokkaan lisävuoron antavalla ruukulla.

Pelin tavoitteena on saada joko kaikki 30 rakennusta laudalle tai yhdistää kaksi laudan nurkissa olevaa temppeliä yhtenäisellä rakennusketjulla. Varsinkin kokeneempien pelaajien kesken temppelien yhdistäminen on enemmän uhka kuin todellinen mahdollisuus.

Taidokasta tasapainoa

Temppelin edessä on patsas. Kuva: Allan Frouvne, germangames.dk

Attika on kaunis ja elegantti peli, eikä voi kuin ihailla, kuinka hyvin peli toimii. Merkittävin kritiikin aihe on temppelien yhdistämisen blokkaamiseen liittyvä pallottelu. Usein kukaan ei erityisesti halua estää temppelien yhdistämistä, jos se ei käy kätevästi, jolloin vastuu jää usein viimeiselle pelaajalle ennen potentiaalista yhdistäjää.

Tämä on välttämätön paha, joka saattaa ärsyttää. Ongelman voi välttää hyvin pelaamalla kaksinpeliä, jossa tämä moninpelille luonteenomainen piirre on poissa. Attika toimii erittäin hyvin kaikilla pelaajamäärillä kahdesta neljään. Kaikilla pelaajamäärillä peli on tiukka ja haastava resurssienhallintapeli, jossa tarkka suunnittelu ja tehokkuus palkitaan.

Lue Attikan suomenkieliset säännöt.

Suunnittelija: Marcel-André Casasola Merkle
Julkaisija: Hans im Glück, Rio Grande Games
Ilmestymisvuosi: 2003
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 60 min

Korttipeli 3-4 pelaajalle, suunnitellut Marcel-André Casasola Merkle. Käännös julkaistu Adlung Spielen luvalla.

Lue Verräterin arvostelu.

Pelin tavoite

Pelaajat pyrkivät valloittamaan mahdollisimman paljon vihollisten alueita ja keräämään voittopisteitä.

Sisältö

• 6 toimintakorttia (Aktionskarte)
• 4 lojaaliuskorttia (Gesinnungskarten)
• 12 varasto/konttorikorttia (Gutshof/Kontorkarten)
• 1 taistelukortti (Konfliktkarte)
• 12 aluekorttia (Landschaftskarten)
• 1 aloittajakortti (Startspielerkarte)
• 1 strategiakortti (Strategiekarte)
• 23 tukikorttia (Versorgungskarten)

Alkuvalmistelut

Kortit lajitellaan ja jaetaan seuraavalla tavalla:

Jokaiselle pelaajalle jaetaan yksi lojaaliuskortti, joka näyttää kumman suvun puolella pelaaja kulloinkin on.

Aloittajakortti: Valitkaa aloittaja. Hän saa aloittajakortin. Aloittajan lojaalius on alkuun Kotkien puolella, muut pelaajat vuorottelevat Ruusuja ja Kotkia.

Aluekortit muodostavat pelialueen. Kortit jaetaan kahteen pinoon siten, että kutakin maisematyyppiä on yksi kummassakin pinossa. Toisesta pinosta käännetään esiin Kotkien puoli ja toisesta Ruusujen. Sen jälkeen kortit sekoitetaan ja ladotaan pöydälle ympyrän muotoon, alaosa ympyrän keskustaa kohti.

Varastokortit ovat tärkeitä tukikorttien saamiseksi. Konttorit tuovat voittopisteitä pelin lopussa. Kukin pelaaja saa kolme samanväristä korttia. Aloittaen aloittajasta, kukin pelaaja laittaa yhden varastokortin puoliksi jonkun aluekortin alle. Yhden aluekortin alla alla saa olla vain yksi varastokortti. Varastot, jotka ovat oman puolen hallitsemien alueiden alla tuottavat myöhemmin ylimääräisiä tukikortteja. Loput kaksi varasto/konttorikorttia pidetään tallessa myöhempää käyttöä varten.

Missään vaiheessa aluekortin alla ei saa olla enempää kuin yksi kortti.

Tukikortit ovat tärkeitä taisteluissa, sillä ne lisäävät alueiden arvoa. Kukin pelaaja saa alussa kolme korttia, arvoiltaan 3, 4 ja 5. Loput sekoitetaan nostopakaksi.

Strategia- ja taistelukortit annetaan aloittajan vasemmalla puolella istuvalle pelaajalle.

Toimintakortit asetetaan kuvapuoli alaspäin ympyrän keskelle.

Yksi pelaajista tarvitsee kynän ja paperia pistekirjanpitoa varten.

Kierroksen kulku

Vaihe 1: Taistelupaikan määrittely

Pelaaja, jolla on strategiakortti valitsee taistelupaikan asettamalla taistelukortin kahden eri sukua edustavan vierekkäisen aluekortin väliin. Nämä alueet taistelevat tällä kierroksella toisiaan vastaan.

Vaihe 2: Toimintojen valitseminen

Aloittava pelaaja ottaa kaikki kuusi toimintakorttia, sekoittaa ne ja laittaa päällimmäisen kortin ympyrän keskelle kuvapuoli alaspäin. Tämä toiminto ei ole pelissä tällä kierroksella. Sen jälkeen hän valitsee salaa yhden toimintakortin lopuista viidestä ja laittaa sen kuvapuoli alaspäin lojaaliuskorttinsa alle.

Loput kortit hän antaa vasemmalla puolellaan istuvalle pelaajalle, joka valitsee yhden ja niin edelleen, kunnes kaikilla on yksi kortti. Lopulta viimeinen kortti laitetaan kuvapuoli alaspäin ympyrän keskellä.

Vaihe 3: Tukikorttien pelaaminen

Aloittavasta pelaajasta alkaen kukin pelaaja voi vuorollaan laittaa 0-5 tukikorttia avoimesti eteensä. Pelaaja osallistuu taisteluun näillä korteilla.

Vaihe 4: Toimintojen paljastaminen

Kaikki pelaajat paljastavat toimintakorttinsa.

Petturi (Verräter) vaihtaa tässä vaiheessa puolta kääntämällä lojaaliuskorttinsa ympäri. Uusi lojaalius säilyy, kunnes sama pelaaja valitsee petturikortin uudestaan.

Vaihe 5: Taistelun ratkaiseminen

Taistelun voittaa osapuoli, jolla on enemmän taistelupisteitä.

Kukin osapuoli saa pisteitä seuraavista lähteistä:

• aluekortti (taistelupisteet on merkitty isoon ruutuun)
• pelatut tukikortit
• diplomaattikortit

Tukikorteista ja diplomaattikorteista tulevat pisteet menevät sille osapuolella, kumman puolella kyseinen pelaaja on.

Jos taistelu päättyy tasatulokseen (kummallakin osapuolella on yhtä monta taistelupistettä), mitään ei tapahdu ja vain strategisti ja petturi saavat voittopisteitä.

Vaihe 6: Voittopisteiden jakaminen

Taistelun voittaneen suvun puolella olevat pelaajat saavat valloitetussa aluekortissa mainitun määrän voittopisteitä. Määrä riippuu voittaneella puolella olevien pelaajien määrästä. Voittopisteet merkitään paperille.

Petturi ja strategisti: Petturi saa yhden ylimääräisen pisteen, strategisti kaksi.

Lopuksi hävinnyt aluekortti käännetään ympäri osoittamaan uuden omistajansa värejä.

Vaihe 7: Rakentaja

Rakentaja voi pelata, muuttaa tai siirtää yhden varasto/konttorikorteistaan. Kortti pelataan asettamalla se puoliksi aluekortin alle. Jo pelatun kortin voi kääntää ympäri ja siten muuttaa eri tyyppiseksi tai sen voi siirtää toiselle alueelle. Samalla kierroksella korttia ei voi kuitenkaan kääntää JA siirtää.

Huom: yhdellä pelaajalla voi olla korkeintaan kaksi konttoria ja kolme varastoa. Jokaisesta konttorista saa pelin lopussa pisteitä, riippumatta siitä kummalle suvulle alue pelin lopussa kuuluu.

Vaihe 8: Strategisti

Pelaaja, joka valitsi strategistitoimintakortin (ja sai kaksi voittopistettä vaiheessa 6) ottaa strategiakortin. Hän pitää kortin, kunnes joku toinen pelaaja valitsee strategistitoiminnon.

Vaihe 9: Tukikorttien poistaminen

Kaikki tällä kierroksella käytetyt tukikortit heitetään poistopakkaan. Kun nostopakka loppuu, sekoitetaan poistopakka uudeksi nostopakaksi.

Vaihe 10: Tukikorttien nostaminen

Maanviljelijä ottaa kolme tukikorttia pakan päältä. Sen jälkeen, alkaen aloittavasta pelaajasta, kaikki pelaajat nostavat pakasta yhden tukikortin jokaista pelissä olevaa varastoaan kohti – mutta vain, jos varastot ovat pelaajan sillä hetkellä tukeman suvun mailla. Maanviljelijä ei saa kortteja varastoistaan.

Lopuksi pelaaja, jolla on diplomaatti +2 -kortti saa yhden ylimääräisen tukikortin. Pelaajilla saa olla vain viisi tukikorttia kädessä. Jos määrä uhkaa ylittyä, pelaajien pitää heittää ylimääräisiä kortteja pois.

Vaihe 11: Toimintakorttien palauttaminen

Kaikki toimintakortit palautetaan ympyrän keskelle.

Vaihe 12: Uusi aloittava pelaaja

Aloittava pelaaja -kortti siirtyy seuraavalle pelaajalle vasemmalla.

Vaihe 13: Kierroksen loppu

Peli päättyy, kun jokainen pelaajista on saanut olla aloittava pelaaja kahdesti (kolmella pelaajalla kolmesti). Näinollen neljällä pelaajalla pelataan kahdeksan ja kolmella yhdeksän kierrosta. Peli voi loppua jo aikaisemmin, jos toinen suvuista hallitsee kaikkia kahtatoista aluetta. Joka tapauksessa viimeisellä kierroksella kierros lopetetaan vaiheen 10 jälkeen.

Loppupisteytys

Pelaajat saavat lopussa ylimääräisiä pisteitä. Pisteitä saa konttoreiden määrä kertaa tukikorttien määrä verran, mutta kädessä olevista korteista lasketaan mukaan maksimissaan kolme. Siis, maksimipistemäärä on kaksi kertaa kolme eli kuusi. Pelaaja, jolla on eniten pisteitä, voittaa pelin.

Näistä aineksista on myös rakennettu Wolfgang Panningin, Marco Ruskowskin ja Marcel Süßelbeckin yhdessä suunnittelema ja Queen Gamesin alunperin julkaisema Fresko, joka tarjoaa upeassa paketissa helposti lähestyttävän perhepelin.

Pelin idea

Freskossa pelaajat asettuvat freskon maalaajan saappaisiin ja yrittävät apulaisineen valmistaa mahdollisimman monta osaa maalattavana olevasta freskosta. Peli jakaantuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä pelaajat valitsevat järjestyksessä kellonajan, jolloin he aloittavat työskentelyn. Viimeisenä pistetilanteessa oleva pelaaja pääsee ensimmäisenä valitsemaan heräämisajan ja heräämisaika vaikuttaa yhtäältä myöhemmin hankittavien maalien hintaan ja työläisten motivaatioon ja toisaalta siihen, missä järjestyksessä kierroksella toimintoja tehdään. Ensimmäisenä herännyt pelaaja pääsee luonnollisesti toimimaan ensin, mutta hänelle maalit maksavat enemmän kuin muille pelaajille ja työläisten motivaatiokin putoaa, kun töihin pitää lähteä aikaisin.

Kun pelaajat ovat valinneet heräämisaikansa, he asettavat viisi työläistään erilaisia toimintoja suorittamaan kullakin pelaajalla olevalle toimintolaudalle. Tämä tehdään samanaikaisesti suojan takana, jotta muut pelaajat eivät näe millaisia toimintoja kukin pelaaja aikoo vuorollaan tehdä. Kun kaikki ovat saaneet työläiset järjestykseen, paljastetaan pelaajien toimintolaudat ja pelaajat aloittavat toimintojen läpikäynnin toiminto kerrallaan aikaisimmin heränneestä pelaajasta alkaen.

Oppipojat töihin

Toiminnoillaan pelaajat voivat ensin ostaa maalia torilta (maalin virkaa pelissä ajavat eriväriset puukuutiot). Kun maalit on ostettu pelaajat, pääsevät maalaamaan vuorollaan pelilaudalla olevia freskonpaloja, jotka on pisteytetty ja joissa määrätään millaisia värejä niiden maalaaminen vaatii. Tämän jälkeen pelaajien työläiset voivat maalata muotokuvia ja siten hankkia pelaajalle rahaa tai arvokkaita erikoiskortteja, joiden hyödyt ovat pääsääntöisesti rahaa arvokkaammat.

Muotokuvien maalaamisen jälkeen työläiset voivat vielä sekoittaa uusia arvokkaampia maaleja. Sininen, punainen ja keltainen ovat pelin perusvärit ja näitä sekoittamalla pelaajan on mahdollista saada vihreää, oranssia ja violettiä väriä, joita puolestaan tarvitaan arvokkaimpien ruskean ja pinkin värin sekoittamiseen. Arvokkaammat värit mahdollistavat arvokkampien freskonpalojen maalaamisen ja arvokkaat laatat antavat niin paljon pisteitä pelaajalle, että niitä ei voi pelissä sivuuttaa. Sekoitustoiminnolla pelaaja voi myös toteuttaa piispan toiveita eli vaihtaa maalaamiaan freskonpaloja arvokkaisiin piispanpistelaattoihin.

Loput kierroksella käyttämättömät työläiset pelaaja voi vielä lähettää teatteriin ja kohentaa siten työläisten yleistä motivaatiota, joka huonoimmillaan karkottaa yhden viidestä työläisestä ja parhaimmillaan antaa pelaajalle yhden ylimääräisen työläisen kierrokselle käyttöön.

Maalarimestarit valmiina päivän töihin. Kuva: Anthony Hemme / BGG

Työ on valmis

Kun kaikki toiminnot on käyty yksitellen pelaajajärjestyksessä lävitse, kierros päättyy ja pelaajat saavat yhden rahan jokaisesta maalaamastaan freskonpalasta itselleen tuloa. Uusi kierros alkaa jälleen sillä, että pistetilanteessa viimeisenä oleva pelaaja valitsee heräämisaikansa ja kun pelaajat ovat järjestyksessä heräämisaikansa valinneet asetetaan jälleen työläiset toiminnoille päivän askareita toimittamaan.

Peli päättyy sillä kierroksella, kun erikoiskortit loppuvat pelistä (yhdeksännellä kierroksella) tai seuraavalla kierroksella siitä, kun pelilaudalla on kuusi tai vähemmän freskonpalaa jäljellä maalattavaksi. Eniten pisteitä saavuttanut pelaaja voittaa pelin ja hänestä tulee maalaajamestari.

Kolmen pelaajan peli. Kuva: Queen Games

Onko Freskosta mestariteokseksi?

Freskossa on kaikki ulkoiset ominaisuudet kunnossa hyvälle pelille — paketti on hyvännäköinen, teema on kohdallaan ja komponentitkin ovat kautta linjan laadukkaita. Itse pelissäkin näkyy, että pelin mekaniikkoja ja tasapainoa on hiottu viimeiseen asti ja peli on tältäkin osin keskivertoa samassa sarjassa painivaa peliä laadukkaampi kokonaisuus.

Fresko on myös Queen Gamesin ensimmäinen moduulipohjainen peli eli peliä voi alkuun pelata pelkän peruspelin kanssa ja myöhemmin lisätä vaikeutta ja monipuolisuutta lisääviä moduuleita peliin. Peli on kuitenkin parhaimmillaan kaikkien mausteiden kanssa eikä pelin vaikeustaso nouse suhtehteettomasti, vaikka pelissä olisikin kaikki moduulit käytössä.

Ainut kriitiikki, minkä kykenen peliä kohtaan sanomaan on se, että pelin teema on hyvästä yrityksestä huolimatta suhteellisen kevyesti läsnä peliä pelatessa. Fresko on varsin perinteinen saksalaisen suuntauksen lautapeli, jossa pelin mekaanikat ja tasapaino hallitsee ja teema on pelin aikana taka-alalla. Upeat komponentit ja kuvitus antavat kuitenkin tässä suhteessa paljon anteeksi ja luovat tunnelman, joka on palkittu viime vuonna monilla ulkomaisilla palkinnoilla ihan ansaitusti. Koreimpana sulkana hatussa komeilee Deutscher Spiele Preis -voitto.

Lisää moduuleita lisäosassa

Freskoon julkaistiin keväällä 2011 moduulit 4, 5 ja 6, jotka tulevat yhdessä lisäosassa. Moduulit lisäävät peliin toivomuskaivon, kullan värinä marketista hankittavaksi sekä lasia eri väreissä, jonka avulla voi tehdä lasimaalauksia freskoon. Näitä moduuleita ei ainakaan näillä tietoa julkaista suomenkielisenä, mutta enemmän Freskoa hamuaville lisäosa on varmasti erinomainen hankinta ja kansainvälinen painos lienee yhteensopiva suomalaisen laitoksen kanssa.

Faktat Freskosta

Pituus: 45–90 minuuttia pelaajamäärästä ja peliporukasta riippuen.

Pelaajien on edettävä nopeasti vallatakseen parhaan maan itselleen ja estääkseen kilpailijoitaan menestymästä. Rakentaminen on kallista, joten alueen luonnonvaroja kannattaa yrittää hyödyntää. Rakennustoiminnan huolellinen organisointi tuo myös säästöjä. Lue Attikan arvostelu.

Käännös julkaistu Hans im Glückin luvalla.

Sisältö

• 22 karttalaattaa
• 4 temppeliä
• 15 amforaa
• 4 apulautaa pelaajille
• 120 rakennuslaattaa
• 60 korttia

Alkuvalmistelut

Ennen ensimmäistä peliä osat tulee irrottaa kehikoistaan. Temppelit kootaan (katso kuva ohjeiden alussa).

Kartan muodostavat laatat sekoitetaan ja kootaan pinoksi kuvapuoli alaspäin. Pelaajien määrästä riippuen laattoja otetaan joko neljä, kuusi tai kahdeksan ja ne asetellaan pelaajien keskelle sääntöjen osoittamalla tavalla. Kuvista näkyy myös, kuinka temppelit (yksi kutakin pelaajaa kohden) asetellaan (mustat kuusikulmiot osoittavat temppelien sijainnin).

Amforat kootaan pinoksi käden ulottuville.

Pelaajat valitsevat värinsä ja ottavat sen värisen pelilaudan ja asettavat sen eteensä. Jokainen pelaaja ottaa 30 rakennuslaattaansa itselleen. Laattoja sanotaan selkeyden vuoksi rakennuslaatoiksi, vaikka kaikki eivät sanan varsinaisessa merkityksessä rakennuksia olekaan.

Pelaajat erottavat laatoista päärakennukset, joiden taustalla on musta symboli. Päärakennukset tunnistaa omalta pelilaudalta tekstin mustasta taustasta. Pelaajat sekoittavat päärakennuksensa ja tekevät niistä pinon eteensä, kuvapuoli alaspäin.

Loput 24 rakennuslaattaa sekoitetaan ja kootaan kolmeksi kahdeksan laatan pinoksi, niin ikään kuvapuoli alaspäin. Sen jälkeen pelaajat nostavat joka pinon päällimmäisen laatan ja laittavat sen pelilaudalleen oikealle kohdalle.

Kortit sekoitetaan ja niistä tehdään pino (kuvapuoli alaspäin).

Pelaajat valitsevat aloittajan haluamallaan tavalla. Aloittaja nostaa neljä korttia, seuraava pelaaja viisi, seuraava (jos pelaajia on kolme tai neljä) kuusi ja viimeinen pelaaja (nelinpelissä) seitsemän korttia.

Pelin tavoite

Pelin tavoite on

• rakentaa ensimmäisenä kaikki 30 rakennusta.

tai

• yhdistää kaksi temppeliä katkeamattomalla rakennusketjulla.

Pelin kulku

Aloittaja aloittaa pelin, jonka jälkeen vuorot etenevät myötäpäivään.

Pelaajan vuoro

Vuorollaan kukin pelaaja joko nostaa kaksi uutta rakennusta tai rakentaa kolme rakennusta laudaltaan.

• NostoPelaaja nostaa yhden rakennuslaatan omasta pinostaan (pinon saa valita vapaasti) ja katsoo sitä.
  • Jos pelaaja haluaa rakentaa laatan, pelaaja maksaa sen hinnan (rakentaminen selitetään tarkemmin myöhemmin) ja asettaa sen kartalle.
  • Jos pelaaja ei halua rakentaa laattaa, hän laittaa sen omalle pelilaudalleen.

  Jos pelaaja valitsee laattojen nostamisen, hän voi nostaa laattoja kaksi kertaa.

• RakentaminenPelaaja ottaa yhden rakennuslaatan pelilaudaltaan, laittaa sen kartalle ja maksaa sen hinnan (katso rakentamissäännöistä).Jos pelaaja valitsee laattojen rakentamisen, hän voi rakentaa kolme kertaa.

Missään tapauksessa pelaaja ei voi nostaa ja rakentaa samalla vuorolla.

Korttien nostaminen

Pelaaja voi luopua toiminnoistaan ja nostaa sen sijaan kortteja. Jättämällä rakennus- tai nostotoiminnon väliin, pelaaja voi nostaa yhden kortin. Toimintoja voi jättää väliin niin monta kuin haluaa, eli jos ei tee vuorollaan mitään muuta kuin nostaa kortteja, voi nostaa kolme korttia (kolme rakennustoimintoa = kolme korttia). Kädessä pidettävien korttien lukumäärälle ei ole mitään rajoitusta.

Korttien nostaminen on tehtävä vuoron lopuksi. Korttien nostamisen jälkeen ei saa enää tehdä mitään muuta.

Jos pakka loppuu, käytetyt kortit sekoitetaan uudeksi pakaksi.

Rakentaminen

Minne voi rakentaa?

Pelaaja voi rakentaa mihin tahansa kartan tyhjistä ruuduista. Resurssisymboleilla ei ole väliä rakennettaessa, mutta temppelien tai toisten rakennusten päälle ei voi rakentaa.

Rakennusten hinta

Rakennuslaatoissa ja pelaajien laudoilla näkyy rakennusten hinta. Tästä hinnasta voi rakennettaessa vähentää rakennusruudussa olevan resurssin, samoin kuin viereisten tyhjien ruutujen resurssit. Loput hinnasta täytyy maksaa korteilla.

Kahdella millä tahansa kortilla voi korvata yhden minkä tahansa resurssin.

Ilmainen rakentaminen

Hinnan voi poistaa kokonaan, jos rakennukset rakentaa oikeassa järjestyksessä.

Pelaajien laudoilla olevat mustat nuolet osoittavat ilmaisen rakennusjärjestyksen. Jotta voisi rakentaa ilmaiseksi, seuraavien ehtojen on täytyttävä:

• Rakennuksen, josta nuoli osoittaa, on oltava rakennettuna kartalla.
• Rakennus, johon nuoli osoittaa, rakennetaan nuolen toisessa päässä olevan rakennuksen viereen.

Jos siis on rakentanut vaikkapa linnoituksen (Fortress), voi sen viereen rakentaa tornit (Tower) ilmaiseksi.

Seuraavissa tapauksissa ilmaiseksi rakentaminen ei onnistu:

• Väärä suunta: esimerkiksi linnoitus tornin viereen. Ilmaiseksi vain nuolten osoittamaan suuntaan!
• Puuttuva rakennus: tornia ei saa ilmaiseksi kivilouhoksen (Quarry) viereen, koska välistä puuttuu linnoitus.
• Väärä pelaaja: toisen pelaajan linnoituksen viereen ei voi rakentaa omaa tornia ilmaiseksi.
• Päärakennus: päärakennuksia ei saa koskaan ilmaiseksi.

Teiden rakentaminen

Tien rakentamiseen tarvitaan viisi mitä tahansa resurssia, joko kartalta tai pelaajan kädestä. Ensimmäistä tietä ei voi koskaan saada ilmaiseksi, mutta tien viereen voi rakentaa toisen ilmaiseksi.

Kylät

Kylä on joukko yhden pelaajan yhdessä olevia rakennuksia. Pelaaja perustaa uuden kylän pelatessaan laatan, joka ei ole yhteydessä yhteenkään omaan laattaan.

Uuden kylän perustamisesta joutuu maksamaan uuden kylän perustamismaksun normaalin rakennusmaksun lisäksi. Uuden kylän perustaminen maksaa yhden resurssikortin jokaista aikaisempaa kylää kohden. Jos pelaajalla siis on aikaisemmin kaksi kylää ja pelaaja perustaa kolmannen, joutuu pelaaja maksamaan kaksi ylimääräistä resurssikorttia kolmannen kylän ensimmäisestä rakennuksesta.

Kyliä voi myöhemmin yhdistää rakennuksilla kustannusten vähentämiseksi. Kaksi kylää, jotka ovat yhteydessä temppelin kautta ovat edelleen eri kyliä.

Amforat ja ryhmät

Kaikki rakennukset kuuluvat johonkin seitsemästä eri ryhmästä. Kun pelaaja rakentaa kokonaisen ryhmän samaan yhteyteen, saa hän amforan, jolla saa lisävuoroja.

Ryhmiin kuuluvat rakennukset on niputettu yhteen pelaajalaudalla. Esimerkiksi kivilouhos, linna ja tornit muodostavat puolustusryhmän.

Jos pelaaja rakentaa kaikki ryhmään kuuluvat rakennukset siten, että ne ovat yhteydessä toisiinsa (oikea järjestys ei ole välttämätön), pelaaja saa amforan, jonka voi käyttää heti tai säästää myöhemmäksi.

Jos amforat ovat loppu, pelaaja saa yhden kortin.

Vuoron jatkaminen

Pelaaja voi palauttaa yhden amforan takaisin varastoon saadakseen ylimääräisen noston (nostovuorolla) tai rakentamisen (rakennusvuorolla). Amforan voi käyttää myös kortin nostamiseen.

Amfora ei mahdollista sääntöjen rikkomista: jos on nostanut, amforalla ei voi rakentaa ja toisin päin. Amfora ei myöskään mahdollista nostamista tai rakentamista korttien nostamisen jälkeen.

Vuoron aikana saa käyttää niin monta amforaa kuin haluaa.

Kartan laajentaminen

Kun pelaaja nostaa jostain pinostaan viimeisen laatan, saa hän laajentaa karttaa. Laatta tulee kuitenkin pelata ensin normaalisti (joko kartalle tai omalle laudalle). Sen jälkeen hän nostaa karttalaattojen pinosta päällimmäisen ja asettaa sen kartan jatkoksi.

Kartanpala tulee laittaa peliin siten, että se koskettaa vähintään yhtä kartan palaa tai temppeliä. Karttaan saa jäädä reikiä.Kartanpalaa ei saa laittaa aikaisempien osien päälle.

Jos karttalaatat loppuvat kesken, uusia ei saa enää laitettua.

Pelin loppu

Peli päättyy, kun joku pelaajista pelaa kaikki 30 rakennustaan kartalle tai yhdistää kaksi temppeliä rakennusketjulla. Peli päättyy välittömästi tämän pelaajan voittoon.

Tyypillisiä sääntövirheitä vasta-alkajilla

Pelaaja saa korvata yhden resurssikortin millä tahansa kahdella muulla.

Uuden kylän perustamisesta joutuu maksamaan ylimääräisen maksun.

Kun rakentaa kokonaisen rakennusryhmän yhteen, saa amforan.

Kun nostaa rakennuspinon viimeisen laatan, saa karttalaatan.

Äänestys oli niukka, sillä Fresko keräsi 2 087 ääntä ja kakkoseksi tullut Vasco da Gama jäi 2 033 äänellään vain 50 ääntä jälkeen. Kolmanneksi tullut World Without End olikin jo kauempana 1 701 äänellään.

Parhaan lastenpelin palkinnon sai Kraken-Alarm (Oliver Igelhaut, Kosmos), suomeksi Octopus. Essenin kaupungin Kultainen sulka parhaista säännöistä meni At the Gates of Loyangille (Uwe Rosenberg, Hall Games).

DSP-tulosten kymmenen kärki:

1. Fresko (2 087)
2. Vasco da Gama (2 033)
3. World Without End (1 701)
4. Tobago (1 389)
5. Hansa Teutonica (1 292)
6. Endeavor (1 144)
7. Egizia (994)
8. Macao (965)
9. Dungeon Lords (759)
10. Power Struggle (669)

Voittajat julkistetaan 28.6. (pääsarja) ja 2.8. (lastenpelit).

Varsinaisesta palkinnosta kilpailevat:

• Dixit (Jean-Louis Roubira, Asmodee)
• Identik (Amanda Kohout ja William Jacobson, Asmodee)
• A la Carte (Karl-Heinz Schmiel, Moskito / Heidelberger)
• Roll Through the Ages: The Bronze Age (Matt Leacock, Pegasus / Gryphon Games)
• Fresko (Marco Ruskowski ja Marcel Süßelbeck, Queen Games)

Dixit voitti As d’Orin eli Ranskan vuoden peli -palkinnon viime vuonna, Identik puolestaan tänä vuonna. Saapa nähdä osuuko saksalaisten maku yksiin ranskalaisten kanssa. A la Carten on tehnyt Die Macherista tuttu Karl-Heinz Schmiel, mutta kyseessä on täysin hömppä kokkauspeli. Roll Through the Ages on kevyehköä sivilisaationoppailua ja Fresko sitten setin vaativin peli, perinteisempää europeliä.

Saapa nähdä — pari palkittua seurapeliä, näyttävä ja hauskasti teemoitettu hömppäpeli — kyllä näistä voittajan saisi. Toisaalta jos raati haluaa vähän perinteisemmän pelin, silloin voitto menee selvästi Freskolle. Queenin edellisestä voitosta on jo seitsemän vuotta (silloin voiton vei Alhambra), toisaalta muilla listan firmoilla ei taida olla edes sitä yhtä Spiel des Jahres -voittoa tilillään.

Haastavan pelin lisäpalkinto myönnettiin World Without End -pelille (Stefan Stadler ja Michael Rieneck, Kosmos), josta löytyy Lautapelinurkka-video.

Lastenpelipalkintoa tavoittelevat seuraavat pelit:

• Diego Drachenzahn (Manfred Ludwig, HABA)
• Octopus (Oliver Igenhault, Kosmos)
• Panic Tower! (Andrew Lawson ja Jack Lawson, Goliath)
• Vampire der Nacht (Kirsten Becker ja Jens-Peter Schliemann, Drei Magier Spiele)
• Turi-Tour (Alessandro Zucchini, Selecta)

Tällä listalla ovatkin hyvin edustettuna parhaat lastenpelien valmistajat — Drei Magier, HABA, Selecta… Veikkaan, että näitä pelejä nähdään vielä suomeksi, eiköhän Competo näistä sieppaa ainakin Turi-Tourin ja Vampire der Nachtin. Suunnittelijoissakin on tuttuja nimiä: Becker-Schliemann-kaksikko on Velhojen yön takana, Manfred Ludwig taas on suunnitellut Viva Topon ja monia muita menestyneitä lastenpelejä. Lawsonit taas ovat Monumenton tekijöitä.

Suosituslistat

Ehdokkaiden lisäksi listattiin raadin suositukset, eli joukko hyviä pelejä, joissa ei kuitenkaan ollut aineksia finaaliin. Tältä listalta löytyy useita kiinnostavia ja haastavampiakin pelejä.

• Level X (Stefan Risthaus, Schmidt Spiele)
• Mosaix (Christof Tisch, Schmidt)
• Don Quixote (Reinhard Staupe, Pegasus)
• Jäger und Sammler (Reiner Knizia, Amigo)
• Jaipur (Sébastien Pauchon, GameWorks)
• Kamisado (Peter Burley, HUCH & Friends)
• Samarkand (Harry Wu ja David V. H. Peters, Queen)
• Tobago (Bruce Allen, Zoch)
• Hansa Teutonica (Andreas Steding, Argentum)
• Endeavor (Carl de Visser ja Jarratt Gray, Z-Man Games / Lookout Games)

Lastenpelien listalla on seuraavat suositukset:

• Mein Mäuschen-Farbspiel (Thomas Daum ja Violetta Leitner, Ravensburger)
• Die kleine Raupe Nimmersatt – Das Originalspiel zum Buch (Kai Haferkamp, Schmidt)
• Combino (Angelika ja Jürgen Lange, Beleduc)
• Ab auf die Wippe (Anja Dreier-Brückner, Die Spiegelburg Coppenrath)
• Gackerei ums Hühnerei (BD 2005/Random Games, Kosmos)
• Razzo Raketo (Steffen Bogen, Selecta)
• Schatz der Mumie (Marco Teubner, HABA)
• Schaun das Schaf — Echt Schaf! (Matthias Prinz, Kosmos)
• Inspektor Hase (Heinz Meister, HABA)
• Mausgeflippt (Chislaine van den Bulk, Zoch)

Lisätietoa löydät Spiel des Jahresin nettisivuilta.