Uutta suomalaista lautapelisuunnittelua edustava Toscana on näyttävä, raikkaan näköinen lautapeli, jonka värikäs yhtä aikaa vanhanaikaisen ja modernin näköinen kuvitustyyli erottuu edukseen lautapelien massasta. Lisäpisteitä heruu myös yksilöllisistä viinilasia pitelevistä meepleistä eli pelinappuloista. Työkseen graafista suunnittelua tekevä Laane on kuvittanut pelin itse.

Pelin idea

Peli kestää korkeintaan seitsemän kierrosta ja jokaisella kierroksella pelaajilla on kolme toimintoa, jotka tehdään yksi kerrallaan vapaavalintaisessa järjestyksessä. Pelaajat voivat palkata työläisiä viljelemään peltoja, tuottaa pelloillaan viiniä tai käydä kauppaa.

Työläisiä palkataan maksamalla punaviiniä ja valtaamalla pelto omalla työläisellä. Pelin alussa palkataan perusduunareita, loppupelissä tehokkaampia valkoviiniä lipittäviä viinimestareita. Jotta kaikki työläiset saa peliin, pitää joka kierros pelata yksi työläinen, joten palkkaamiseen tarvittavan punaviinin ja valkoviinin riittävyys on varmistettava. Palkkausvaiheessa voi myös käyttää samppanjaa ja roséeta lobbaajien ja säätäjien palkkaamiseen. Näin saa muokattua viinipörssin hintoja.

Viljely tapahtuu pelaamalla vettä, jolloin työläiset tuottavat. Yhdellä vesikuutiolla saa viljeltyä neljä vierekkäistä peltoa, joten omien työläisten keskittäminen auttaa. Yhdelle pellolle mahtuu korkeintaan kaksi työläistä ja vain yhden pelaajan työläisiä, joten pelloilla voi harjoittaa kevyttä blokkailua. Loppupeliä avaavat onneksi autiopellot, jotka vaativat tuplasti työvoimaa, mutta tuottavat yhden laatikon mitä tahansa lajia.

Kaupankäynnissä voi ostaa yhtä lajia tai myydä mitä tahansa. Viineillä on markkinahinta, joka vaihtelee nollasta seitsemään (asteikko on 0, 0, 2, 3, 4, 7, nollien kohdalla ostaminen maksaa yhden rahan). Pörssiin mahtuu viisi laatikkoa viiniä, joten se on mahdollista ostaa tyhjäksi. Myymistä pörssin koko ei rajoita, ylimääräiset laatikot menevät pankkiin.

Kun kaikki kierroksen toiminnot on tehty, säädetään hintoja. Viiniyhdistyksen mielipide nostaa kahden ja laskee kahden lajin hintaa. Varastotilanne vaikuttaa myös: tyhjä varasto nostaa hintaa, täysi laskee. Lopuksi pelaajat saavat vaikuttaa hintoihin pelaamalla toisen kahdesta laatastaan, joka joko nostaa tai laskee yhden viinin hintaa.

Tätä toistetaan seitsemän kierrosta tai kunnes joku saavuttaa 60 rahaa. Pelin lopussa myydään vielä varastoihin jääneet viinit markkinahintaan ja katsotaan, kuka keräsi eniten rahaa. Tarkemmin pelin kulku selviää Toscanan säännöistä.

Harmaan pelaajan viinitila. Kuva: Paul Laane

Markkinat sahaavat ylös ja alas

Toscanassa markkinavoimat jylläävät. Viinien hinnat elävät, kun pelaajat säätävät niitä edestakaisin. Kun hinta kipuaa huippuunsa, on myytävä, sillä seiskaan asti noussut hinta pudotetaan kyllä nopeasti alas. Noin yleensä ottaen tuntuu, että hinnat putoavat hyvinkin helposti, kun taas nostaminen on paljon vaikeampaa. Niinpä hinnat viihtyvät paljon nollassa ja pelin aikana seiskan hintoja nähdään ehkä pari kertaa.

Markkinoiden elävyys — jolla on olennainen osa pelin mielenkiinnossa — tuntuu myös riippuvan pelaajamäärästä. Kolmella pelaajalla markkinat eivät yksinkertaisesti elä yhtä paljon. Pelaajat eivät säädä niitä yhtä vilkkaasti, ostamisen ja myymisen seuraukset eivät ole yhtä vahvoja ja niin edelleen. Viidellä pelaajalla markkinat toimivat paremmin ja luovat hyviä tilaisuuksia ostaa ja myydä. Yhteistyö toisen pelaajan kanssa on hyvä tapa nostaa viinilajin hintaa, mutta pitää olla tarkkana, että yhteistyön tuloksista ehtii nauttia.

Taitoa tarvitaan, sillä pelissä selviäminen edellyttää jonkinlaista käsitystä siitä, mitä kannattaa tehdä ja jos haluaa kaikki työntekijät pelata (se kannattaa, sillä viimeisestä saa tuntuvan rahabonuksen), pitää olla selvät sävelet, miten tarvittavat viinit hankitaan. Myös vedentuotannosta on huolehdittava, jotta pystyy tuottamaan viiniä.

Tuuria ja kaaosta

Taidosta huolimatta Toscana on varsin kaoottinen peli. Pelaajat ovat markkinoiden ja toistensa armoilla. Paul Laane kommentoi asiaa itse näin: “Tavoitteenani on ollut, että pörssi loisi pelaajalle epävarman olon, jossain hallittavan ja hallitsemattoman rajalla — aivan kuten oikeakin osakepörssi. Mielestäni tämä sopii pelin luonteen ja keston suhteen. Hintojen nopea liikehdintä luo lyhyeen peliin useita kaupantekomahdollisuuksia.”

Tavoitteessa on onnistuttu, varsinkin viisinpelissä. Tästä tosin seuraa myös se, että monille Toscana on liiankin kaoottinen ja epävarma. Jos kaipaa peliin hallittavuutta ja kontrollia, tulee pettymään, sillä Toscana on mahdollisuuksien ja yllätysten peli, jossa pitää yrittää luoda tilaisuuksia ja tarttua hetkeen, silloin kun se koittaa.

Tuuria lisää vielä markkinoiden yläpää, jossa nelosen hinnasta pompataan suoraan seiskaan. Onnekas pelaaja, joka myy ison erän viiniä seitsemällä rahalla, tulee menestymään. Toisaalta tuuria hillitsee tässä kohdin korkeintaan viisi laatikkoa vetävä varasto, ja jos tämä yksityiskohta hiertää kovasti, viinien maksimihinnanhan voi pudottaa vaikka kuuteen tai viiteen. En kuitenkaan usko, että sellainen on varsinaisesti tarpeen.

Tyylikäs peli

Tyylikäs viinilasia kantava meeple. Kuva: Mikko Saari

Toscana on kaikin puolin varsin elegantti peli, joka on ilo silmälle. Pelaaminenkin sujuu varsin notkeasti, joskin viisinpeli venyy kyllä väistämättä laatikon kyljessä luvattavasti 45 minuutista. Joku 15-20 minuuttia pelaajaa kohti lienee oikeampi arvio pelin pituudelle. Jos kaoottisuus ei haittaa (kenties suorastaan miellyttää) ja viiniteema osuu, Toscana on oivallinen valinta.

Vakavahenkistä bisnespeliä etsivä etsikööt muualta. Toscana on kaoottisuutensa ansiosta hauska, omanlaisensa pelikokemus, mutta varsinaiseksi talouspeliksi se on vähän köykäinen. Toscana onkin melko tavallinen resurssienhallintaa tarjoava europeli, johon on ympätty mielenkiintoinen markkinamekanismi.

Viiniteema toimii mukavasti, vaikka pelissä omat outoutensa onkin. Toscanalainen samppanja lienee viiniharrastajan näkökulmasta melkoinen moka, mutta ratkaisun ymmärtää silti. Outoa voi olla myös se, että pelissä vesi saattaa hyvinkin olla niin arvokasta, ettei sitä kannata tuhlata arvottoman viinin viljelyyn, mutta sellaisia ne markkinat ovat — ei siis kannata ottaa pelin teemaa liian vakavasti.

Pidän itse Toscanaa onnistuneena pelinä, mutta aivan täysin se ei omaan makuuni osu, kaoottisuutensa vuoksi. Viisinpeli tuntuu lisäksi vähän pitkältä, toisaalta pienemmillä pelaajamäärillä markkinat tuntuvat jäävän liian vaisuiksi. Jos kaappi ei valmiiksi pursuaisi hyviä pelejä, Toscanaan olisi mukava perehtyä tarkemmin, mutta nyt peli ei aivan pärjää kilpailussa peliajasta.

Faktat Toscanasta

Pituus: 45-90 minuuttia

Competo julkaisee kesällä kaksi kotimaista uutuuspeliä. Kimmo Sorsamon Tori jatkaa Epäillyt-pelin aloittamaa Helsinki-trilogiaa. Pelaajat ovat torikauppiaita Helsingin Kauppatorilla kesällä 1952, olympialaisten aikaan. Kaupunki kuhisee turisteja, joten ovelalle bisnesmiehelle on paljon mahdollisuuksia. Pelaajat yrittävät saada kojuilleen torin vauraimmat asiakkaat.

Toinen uutuus on Toscana, jonka on suunnitellut Paul Laane. Se vie pelaajat viininviljelyksen pariin. Pelaajilla on omat viinitilansa, jotka pitää saada menestymään mahdollisimman hyvin. Pelaajat pääsevät palkkaamaan työntekijöitä, järjestämään maistajaisia, valmistamaan viiniä ja myymään sitä viinipörssissä. Menestys vaatii oveluutta ja bisnesvainua.

Pelit ilmestyvät kesällä yhtä aikaa kaikissa Pohjoismaissa.

Päivitys 27.10.2010: Hypticin Ilmo Nurmisen haastattelu on lisätty.

Aqua Games ja Paul Laane

Tuonela Productions ja Jussi Autio

Dragon Dawn ja Timo Multamäki

Mindwarrior Games ja Matti Jokihaara

Onni Games ja Touko Tahkokallio

Hyptic ja Ilmo Nurminen