Grave Business on zombiepeli, jossa pelataan zombieita hautausmaalle kaivuuhommiin etsimään aarteita ja ruumiinosia käytettäväksi uusien zombieiden tekemiseen. Fiksuimmat zombiet työhön laittanut pelaaja pääsee poimimaan aarteita ensin ja toisten pelaajien zombieiden ja laboratorioiden kimppuun voi käydä. Eniten aarteita ja ruumiinosia kerännyt voittaa. Peli on kevyttä hupia suositulla zombieteemalla ja toimii myös vähemmän pelejä harrastaneiden kanssa.

Five Fingered Severance pistää pelaajat töihin viimeiseksi päiväksi suljettavaan kauppaan. Kaupassa voi palvella asiakkaita tai sitten hankkia vähän työttömyysetuja ryöstämällä kaupasta tavaraa minkä ehtii. Pisteitä saa varkauksista ja laiskottelusta, mutta jos jää kiinni vääryyksistä, pomo alkaa painostamaan ja antaa lopulta potkut. Kaikkihan saavat potkut, mutta pisimpään potkuja vältellyt ehtii ryöstämään muita enemmän.

Nitro Dice on kilpa-ajopeli, jossa radalla kaahaillaan kymmensivuisilla nopilla. Nopan silmäluku kertoo suoraan auton nopeuden. Peliä pelataan korteilla, joita pelaajien on käytettävä pysyäkseen radalla. Menestys vaatii siis tarkkaa korttikäden hallintaa ja hyvää suunnittelua. Toisia pelaajia pääsee kiusaamaan esteillä, joita radalle voi halutessaan pudotella.

Nile Deluxor on uusi laitos pari vuotta sitten ilmestyneestä Nile-pelistä. Pelistä on Lautapelioppaassa arvostelu ja sitä voin suositella lämpimästi kaikille kevyttä ja viihdyttävää korttipeliä kaipaaville.

Essenin jälkeen ilmestyvät myös työläistenasettelupeli Kingdom of Solomon, seikkailupeli Venture Forth ja atomipommiaiheinen työläistenasettelu-tehokkuusviritys The Manhattan Project.

Toistaiseksi Minion Gamesin pelejä ei taida Suomesta saada, mutta mikäli pelit kiinnostavat, niitä voi tilata suoraan Minion Gamesin nettisivuilta tai kysellä lähimmästä pelikaupasta. Minion Gamesin löytää myös Essenin messuilta.

(Reiluuden nimissä todettakoon, että Minion Games osti mainostilaa Lautapelioppaasta, jonka seurauksena lupasin kirjoittaa tämän uutisjutun.)

Näiden alennusten myötä pelit ovat jo varsin edullisia, joten kannattaa harkita. Muistakaa kuitenkin postikulut ja arvonlisävero. ALVia lasketaan pelipaketin päälle 22 % ja mikäli summa ylittää kympin, paketti jää tulliin ja ALVin joutuu maksamaan.

GMT tarjoaa taas Tough Economy Specialin, eli antaa kaksi ilmaista peliä kaikille, jotka ovat jääneet työttömiksi 30.11.2008 jälkeen ja pystyvät sen todistamaan. Tiedotteesta ei käy selvästi ilmi, onko tämä vain Yhdysvaltoja koskeva tarjous, vai toimiiko se Suomessakin. Kannattaa kysyä, mikäli kiinnostaa, sillä eipä tuo tiedote selvästi sitä jenkeille rajaa.

Sittemmin 18xx-sarja on saanut runsaasti jatkoa. Francis Tresham teki muutaman pelin lisää, mutta myös muut suunnittelijat innostuivat hyödyntämään hyvää runkoa. Kaikki 18xx-pelit muistuttavat vahvasti toisiaan, mutta eri pelien välillä on muutakin eroa kuin alue, jota kartta kuvaa.

Lähes kaikki pelit on kuitenkin nimetty saman 18xx-kaavan mukaan. Alkuun nimet olivat 1800-luvun vuosilukuja, mutta koska rautatiet saivat jotakuinkin kaikkialla alkunsa pienen ajan sisällä, vuosilukujen lisäksi on käytetty kirjaimia, esimerkiksi Georgian osavaltioon sijoittuva peli on nimeltään 18GA.

Olennaisimmat tunnusmerkit

Pelejä yhdistää armoton kapitalismi ja oman edun tavoittelu. Pelaajia ei oikeastaan kiinnosta se, miten yhtiöille käy, vaan se, paljonko pelin lopussa omassa taskussa on rahaa. Yhtiöiden etu kiinnostaa juuri niin kauan, kuin kyseisen firman osakkeita omasta salkusta löytyy. Pelaajilla ei siis ole omia yhtiöitä, vaan jokaista yhtiötä johtaa sen suurin osakkeenomistaja, joka päättää, mitä yhtiö tekee. Kun omistukset muuttuvat, johtaja vaihtuu.

Peli jakautuu osakekierroksiin (“Stock rounds”) ja toimintakierroksiin (“Operating rounds”). Osakekierrosten aikana pelaajat ostavat ja myyvät osakkeita. Pelaajat voivat aloittaa uusia yhtiöitä ja mikäli niiden osakkeita myydään tarpeeksi, yhtiöt aloittavat toiminnan seuraavalla toimintakierroksella.

Toimintakierroksilla — joita on tavallisesti yhdestä kolmeen jokaista osakekierrosta kohden, määrä yleensä lisääntyy pelin edetessä — vuoron saavat yhtiöt. Yhtiöt voivat vuoronsa aikana rakentaa rataa kartalle, perustaa asemia, ajaa junilla ja hankkia lisää vetureita.

Radanrakentaminen tapahtuu lätkimällä kartalle kuusikulmion muotoisia ratapaloja. Rata on yhteistä, jokainen yhtiö voi käyttää kaikkea rataa. Radankäyttöä rajoittavat asemat: yhtiöt aloittavat yhdellä asemalla kotikaupungissaan ja voivat rakentaa lisää. Kaupungeissa on rajallisesti paikkoja ja täyteen rakennetun kaupungin läpi ei voi ajaa junilla. Pelin edetessä käytössä oleva radat monipuolistuvat ja kaupunkien arvo kasvaa. Erilaisia ratapaloja on tarjolla rajallisesti, joten reittien suunnittelu on tarkkaa puuhaa.

Junat ajavat kaupunkien välillä. Pelin alussa käytetään kakkosen junia, jotka ajavat kahden kaupungin väliä. Pelin edetessä junat muuttuvat paremmiksi ja yhtiöiden ajot tuottoisammiksi. Pelin lopussa voi olla käytössä tehokkaita dieseleitä, joilla voi parhaimmillaan ajaa hyvin pitkiä ajoja. Ajot tuottavat rahaa, jonka yhtiön johtaja joko jakaa osakkeenomistajille osinkoina tai pistää firman kassaan. Jos osinkoa jaetaan tarpeeksi, firman osakkeen arvo nousee, mutta jos osinkoja ei heru, arvo laskee. Rahaa kuitenkin tarvitaan myös kassaan veturien ja asemien ostamista varten.

Veturit eivät kelpaa ikuisesti. Ne ruostuvat, kun tarpeeksi kehittyneitä vetureita tulee peliin. Tämä taas pakottaa yhtiöt ostamaan uusia junia. Ilmiö on nimeltään “train rush” ja joissain 18xx-peleissä se on hyvin jyrkkä, veturit voivat pahimmillaan ruostua ennen kuin niillä on ehditty ajaa kertaakaan! Sellainen vaatii huolellista suunnittelua, sillä jos firman kassassa ei ole rahaa ostaa uutta veturia, toimitusjohtajan on yleensä maksettava se omista rahoistaan.

Näin peli etenee. Pelit loppuvat tavallisesti kun joku tulee kolmesta tapahtumasta: pankki loppuu, pelaaja menee konkurssiin (kun ei voi maksaa köyhälle yhtiölleen uutta veturia) tai kun jonkun osakkeen arvo nousee maksimiin.

Puutteet ja viat

Pahimpana ongelmana peleissä on niiden pituus. Lyhyt 18xx-peli kestää noin kolme-neljä tuntia, isot 18xx-pelit vievät helposti neljästä kuuteen tuntia ja enemmänkin. Pelit tarvitsevat tämän pituuden, jotta niiden draaman kaari toimii, lyhyt 18xx-peli ei taida oikein olla mahdollinen. Onneksi pelien lyhentämiseen on joitakin keinoja.

Tärkeä keino lyhentää peliä on unohtaa paperirahat, sillä raha liikkuu pelissä paljon. Käyttämällä pelimerkkejä voi lyhentää peliaikaa tuntuvasti. Toinen tapa oikaista ajassa tuntuvasti on käyttää Lemmin moderaattoria, tietokoneohjelmaa, joka pitää kirjaa rahoista, osakkeista ja muusta sälästä. Tällä tavoin voi ilmeisesti leikata tunteja peliajasta, mutta moderaattorin käyttäminen ei ole aivan yksinkertaista.

Yksi tavallinen ongelma 18xx-peleille on loppupelin tylsyys. Viimeisillä kierroksilla kyse on yleensä vain pienestä reittien optimoinnista ja pankin jauhamisesta tyhjäksi, mutta tähän vaiheeseen kuluu helposti paljon aikaa.

Radanrakentelua 1856:n Kanadassa. Kuva: Ove Hillep / BGG

18xx-pelejä

Pelien saatavuus on yleisesti ottaen nihkeää. 18xx-pelit ovat melko pieni alaryhmä, joka on pääasiassa harrastajajulkaisijoiden ja pienjulkaisijoiden kenttää. Siksi monien pelien saatavuus on heikkoa. Onkin vähän vaikea suositella esimerkiksi hyviä aloittelijapelejä, kun melkeinpä paras vinkki on hankkia sitä, mitä sattuu löytämään.

Tässä kuitenkin pieni pikakatsaus olennaisimpiin 18xx-peleihin (jos listasta puuttuu mielestäsi jotain, jätä kommentti):

• 1829 (Francis Tresham / Hartland Trefoil, 1974). Pelisarjan alku ja juuri. Etelä-Englanti. Pitkä peli, jossa on paljon sittemmin hylättyjä piirteitä, kuten maanmittarit, joita käytetään radan rakentamiseen. Vuonna 1981 ilmestyi Pohjois-Englannin kartta. Vuonna 2005 ilmestyi 1829 Mainline, nopeasti etenevä peli, jossa on kovimpia harrastajia kauhistuttavia tuurielementtejä. Seurapelillinen, mutta kestää silti vähintään nelisen tuntia.
• 1830: The Game of Railroads and Robber Barons (Francis Tresham, Bruce Shelley / Avalon Hill, 1986). Koillis-Yhdysvallat. Vaikka 1830 ei ollutkaan ensimmäinen 18xx-peli, se on silti vaikutusvaltaisin, suurin osa myöhemmistä 18xx-peleistä on nimenomaan 1830:n perillisiä. 1830-tyylisissä peleissä osakemarkkinat ovat kaksiulotteiset, osakkeiden kurssit elävät taulukossa ylös, alas ja sivuille. 1829:n perillisissä markkinat ovat yksiulotteiset ja usein muutenkin staattisemmat. 1830:ssä osakekeinottelu on tärkeämpää ja esimerkiksi yhtiöiden imeminen kuiviin ja dumppaaminen vähemmistöosakkaiden kiusaksi on tavallinen, rakastettu taktiikka. Tällä hetkellä pelin ostaminen vaatii kärsivällistä eBayn seurantaa (tilaa tästä RSS-syöte 1830-peleistä eBayssä). BoardGameGeekissä on kuitenkin vihjailtu, että Mayfair Gamesillasaattaa olla jotain suunnitelmia tämän suhteen.
• 1825 (Francis Tresham / Hartland Trefoil, 1994-2004). Modernisoitu versio 1829:stä. Tätä voi löytää silloin tällöin ulkomaisista nettikaupoista ja noin yleensä ottaen kyseessä on hyvä ostos 1829:n perillisistä kiinnostuneille.. Peli koostuu kolmesta Unitista, joista kolmonen on erityisen kiinnostava, koska se on vain kahdelle pelaajalle. Unitteja voi yhdistää kattamaan koko Englannin, lisäksi on runsaasti pieniä lisäosapaketteja, joilla settiä voi laajentaa. 1825 -arvostelu.
• 1835 (Michael Meier-Bachl / Hans im Glück, Mayfair Games, 1990). Saksa. Jotkut sanovat, että peli on toivottoman kehno, toiset pitävät kovasti. Joka tapauksessa kyseessä on 1830:n sukulainen, mutta tuntuvasti hillitympi peli, jossa firmojen dumppaaminen ei ole yhtä tehokas taktiikka. Käytettyjä kappaleita näyttäisi olevan saatavilla melko hyvin.
• 1841 (Federico Vellani, Manlio Manzini / Deep Thought Games, 1994). Italia. Osakemanipuloinnin huipentuma ja kaikista monimutkaisin ja haastavin 18xx-peli. Yhtiöt voivat omistaa toistensa osakkeita, eivät vain pelaajat, ja lisäksi yhtiöt voivat yhdistyä. Veturien ruostuminen on ilmiömäisen nopeaa — tässä pelissä voi tosiaan käydä niin, että veturi ruostuu ennen kuin sillä ehditään ajaa kertaakaan. Tätä voi yhä ostaa Deep Thought Gamesilta.
• 1853 (Francis Tresham / Hartland Trefoil, 1989). Intia. Tämä erittäin harvinaiseksi käynyt peli on suunnattu “insinööreille, jotka ovat kyllästyneet rahamiehiin”. Peli keskittyy vahvasti radanrakentamiseen ja yhtiöiden kehittämiseen laudalla. Lookout Games on julkaissut tästä pelistä uuden, todella näyttävän laitoksen Mayfair Gamesin kanssa.
• 1856 (Bill Dixon / Mayfair Games, 1995). Tämä Kanadaan sijoittuva peli on yksi parhaiten saatavilla olevista 18xx-peleistä, sillä sitä löytää jopa suomalaisista kaupoista. Pelin yhtenä tunnusmerkkinä on Kanadan valtion rautateiden muodostuminen, pelaajien on tärkeää päättää, haluavatko yhdistää omat yhtiönsä valtiolliseen rautatieyhtiöön ja milloin. Lisäksi tarjolla on valtion lainoja. 1856-arvostelu.
• 1870 (Bill Dixon / Mayfair Games, 1992). Keskiset Yhdysvallat. Tämäkin peli on yhä helposti saatavilla. Pelissä on iso kartta, mielenkiintoisia pikkuyhtiöitä ja isoille rautatieyhtiöille tavoiteajoja, joiden suorittamisesta palkitaan.
• 18AL (Mark Derrick / print-n-play, 1999). Alabamaan sijoittuva peli on hyvä esimerkki pienestä, yhden osavaltion pelistä, jonka pelaa jopa alle kolmessa tunnissa. Peliä oli aikaisemmin myynnissä, mutta nykyisin sitä saa vain itse tulostettavana. Sellaisena se on mainio ja edullinen tapa tutustua 18xx-peleihin, jos viitsii nähdä vaivan. Tiedostot saa John David Galtilta.
• 18EU (David G. D. Hecht / Deep Thought Games, 2001). Tämä koko Euroopan kattava 18xx-peli on Deep Thought Gamesin parhaiten myynyt peli — sitä on myyty jopa 300 kappaletta. Hyvän myynnin kunniaksi peli on nyt tarjolla ilmaiseksi tee-se-itse-versiona Deep Thoughtin sivuilla. Pelissä on mielenkiiintoisia piirteitä, kuten pikkufirmoja, jotka pitää yhdistellä pelin aikana isommiksi. Se on vaikeustasoltaan keskitasoa (18xx-peliksi) ja kestää 4-6 tuntia. Ei ihan ensimmäiseksi peliksi, mutta hyvä lisä kokoelmiin myöhemmin.
• 18GA (Mark Derrick / print-n-play, 1998). Tämä Georgian osavaltioon sijoittuva peli on samoin pieni yhden osavaltion peli, jonka voi printtailla itse John David Galtin tiedostoista.
• 18Scan (David G. D. Hecht / Deep Thought Games, 2005). Tämä Pohjoismaihin sijoittuva peli lienee syytä mainita jo siksi, että pelin kannessa pönöttää Helsingin rautatieasema ja pelissä pääsee operoimaan VR:llä. Suunnittelijan tavoitteena oli lyhyempi peli, jossa riittää silti jekkuja.
• Steam over Holland (Bart van Dijk / Vendetta, 2007). Tämä Alankomaihin sijoittuva peli rikkoo nimikäytäntöjä, mutta myös ulkonäkökäytäntöjä: kyseessä kun on oikeasti näyttävä ja hieno peli. Yleensä kaupallisetkin 18xx:t ovat hyvin rujoja (esimerkiksi Mayfairin ja Hartland Trefoilin julkaisemat), mutta tämä on silkkaa luksusta, slipcase-kuoria ja aitoustodistuksia myöten. Peli on ovela, sillä se kestää vain viisi osakekierrosta ja kymmenen operaatiokierrosta. Tiivistä siis on, ja nopeaa, pelin pelaa aloittelijoidenkin kesken alle kolmeen tuntiin suhtkoht vaivatta. Steam over Holland -arvostelu.

Jos tuntuu, että tämä ei riitä, kannattaa jatkaa tutustumista vaikkapa Definitive 18xx list -listasta BoardGameGeekissä. 18xx Rules Differences List on myös hyvä tapa tutustua eri pelien eroihin. Blackwater Station ei ole päivittynyt aikoihin, mutta on silti pätevä tiedonlähde.

18xx-pelien julkaisuun erikoistuneesta Deep Thought Gamesista pitää mainita sen verran, että kyseessä on John Tamplinin harrasteprojekti, joka valmistaa noin 5-10 tilausta viikossa. Tämän vuoksi kaupalla on melkoisen pitkät jonot. Sivuilla puhutaan 3-4 kuukaudesta, mutta todellisuudessa tilauksensa valmistumista voi joutua odottamaan jopa puolitoista vuotta.

Rataa Alabamassa. Kuva: Peter Evett / BGG

Jos näistä jotain pitäisi suositella, aloittaminen 18AL:lla tai 18GA:lla ei ole ihan pöllömpi idea, varsinkin jos käsityö kiinnostaa. Valmiin ostaminen sen sijaan on hieman vaikeampaa. 1856 ja 1870 ovat helpoimmin saatavia Suomesta, mutta eivät aivan parhaita aloittelijoille. Kokeneet lautapelaajat voivat silti halutessaan hypätä niillä altaan syvään päähän.

18xx-peliperhe on joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille talouspelien ystäville. Varsinkin 1830-sukuisissa peleissä pörssin manipuloiminen on ensiarvoisen tärkeää ja yhtiöiden operoiminen oikeastaan vain tapa saada osakekursseihin eloa, kuten JC Lawrence on kommentoinut. Kaikissa 18xx-peleissä pääsee toki junailemaan asioita, mutta radanrakennuksesta kiinnostuneille houkuttelevampia voivat olla 1829-sukuiset pelit, kuten 1829.

Kommentteja otetaan vastaan mieluusti, esimerkiksi pelikokemuksia tässä mainituista peleistä ja vinkkejä tutustumisen arvoisista — ja saatavilla olevista — 18xx-peleistä.

Pelissä on melko vähän pelaajien välistä vuorovaikutusta, kun jokainen rakentaa omia tiluksiaan. Puzzlemainen peli onkin tästä syystä nopea pelata, kun suurimman osan ajasta pelaajat voivat tehdä siirtonsa yhtä aikaa. Peliä voi pelata myös yksin. Yksi erä kestää 30–60 minuuttia.

Peli on jaettu kahdeksaan vuoteen ja vuodet neljään vuodenaikaan. Keväällä laajennetaan peltoja, kesällä työläiset laitetaan töihin tuottamaan resursseja, syksyllä asioidaan kaupungissa palkkaamassa työläisiä, rakennuttamassa rakennuksia ja myymässä tuotteita. Talvella on kylmä, jolloin lämmitetään asumuksia ja ruokitaan työläisiä. Vuodet ovat erilaisia ja esimerkiksi talvien kylmyys vaihtelee.

Touko Tahkokallio on esitellyt pelin prototyyppiä eri pelitapahtumissa, muun muassa Turussa Kirjasto pelaa -tapahtumassa. Prototyyppi kulki kevyt-Agricolan nimellä, mutta julkaisuvaiheessa Agricola-teemasta on luovuttu, vaikka pelin julkaiseekin Agricolan julkaisija Lookout Games.

Pelin protoversiota pääsee testaamaan Ropeconissa. Peli ilmestyy tähän tietoon syksyllä eli Essenin messuilla. Lue lisää pelistä Lautapeliseuran foorumilta. Kuva pelistä BoardGameGeekissä.