Pelin idea

Poison on korttipeli, jossa pelaajat koettavat vältellä myrkyn nostamista. Pelissä on 50 kortin pakka, josta löytyy eri numeroarvoilla 1-7 varustettuja myrkkypullokortteja kolmessa eri värissä, yhteensä 14 korttia kaikkiin väreihin, sekä kahdeksan 4:n arvoista jokerikorttia. Kortteja pelataan pöydälle kolmeen pinoon, yksi pino jokaista kolmea väriä varten. Vuorollaan pelaajan on laitettava kädestään yksi kortti johonkin pinoista väriä tunnustaen; jokerikortin voi laittaa mihin tahansa pinoon.

Mikäli tämän jälkeen pinossa olevien korttien pistesumma on 13 tai alle, vuoro siirtyy seuraavalle. Mikäli pelaaja joutuu pelaamaan kortin, joka nostaa pinon pistesumman yli 13:n, on hänen nostettava kaikki aikaisemmin pinossa olleet kortit ja laitettava ne kasaan eteensä kuvapuoli alaspäin. Pelaajan viimeksi pelaama kortti jää uuden pinon pohjaksi. Näin jatketaan, kunnes kaikki pelaajat ovat pelanneet kaikki käsikorttinsa.

Poisonin pisteidenlaskuun liittyy Knizialle tyypillinen pieni koukku, joka nostaa pelin pelkästä kiusanteosta jonkinlaista suunnitelmallisuuttakin vaativaksi. Jokainen nostettu kortti on lähtökohtaisesti yhden miinuspisteen arvoinen. Kuitenkin, jos pelaaja onnistuu keräämään jostakin väristä enemmän kortteja kuin kukaan muu, näitä kortteja ei lasketa miinuksiksi. Jokerit ovat aina arvoltaan kaksi miinuspistettä keräsipä niissä enemmistön tai ei.

Pisteidenlaskun jälkeen vuorossa on uusi jako. Sääntöjen mukaan Poisonia pelataan yhtä monta jakoa kuin pelissä on pelaajia,  mutta mikään ei tietenkään estä muitakaan pituuksia. Kaikilla pelaajamäärillä kortit eivät kuitenkaan mene ihan tasan, joten on toki tasapuolisempaa pelata siten, että kaikille tulee mahdollisuus pelata kaikilla korttimäärillä. Yhden kortin heitto sinne tai tänne käsikorttien määrässä ei kuitenkaan kovinkaan paljoa peliä muuta suuntaan tai toiseen.

Kiusantekoa ja pikkunäppärää kikkailua

Poisonissa optimaalinen pelitapa on olla nostamatta yhtään korttia, sillä pluspisteitä ei ole jaossa. Käytännössä tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan usein mahdollista. Monesti pöydässä on tilanne, jossa kaikkien kolmen pinon pistearvo on jo 13:ssa, joten vaihtoehdoksi jää vain valita, minkä pinon nostaa. Muiden pelaajien pelin seuraaminen on myös tarpeen. Jos vierustoverisi on jo nostanut vaikkapa useita punaisia kortteja, hän varmaankin haluaa niitä lisää, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että sinun ei niitä kannata nostaa, ellet sitten tiedä saavasi kerättyä niitä vieläkin enemmän. Hyvä idea onkin höystää kaverin kasaa muutamalla jokerilla.

Korttituurilla on tietenkin tämänkaltaisessa pelissä melko suurikin merkitys, mutta myös huonoilla korteilla voi pystyä pelaamaan vähintäänkin kohtuullisesti. Ja koska pelissä pelataan useita jakoja, voi huonokin onni kääntyä. Missään tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole mistään maata mullistavasta vakavasta pelistä, vaan ennemminkin mukavaan ja kevyeen pelailuun tai fillerikäyttöön sopivasta läpsyttelystä.

Faktat Poisonista

Pituus: 20-30 min, yksittäiseen jakoon ei muutamaa minuuttia pidempään pitäisi mennä.

Pelin idea

Pelin tavoitteena on siis saada täytettyä epämääräisen muotoinen pelialue tetristyylisillä palikoilla. Palikoita täytyy käännellä ja väännellä, jotta ne saa sopimaan ja tehtävien vaikeustaso vaihtelee villisti — joskus ei vain klikkaa.

Palikoiden latominen sujuu iPadilla melko näppärästi: yksi napautus pyöräyttää, tuplanapautus kääntää peilikuvaksi. Joskus oikeaa asentoa joutuu vähän hakemaan, kun palikat pyörivät vain yhteen suuntaan, mutta noin yleensä ottaen käyttöliittymä ei asetu menestyksen tielle ja tappio on oman tyhmyyden ansiota.

Kun tehtävä on suoritettu, pääsee pisteradalle noukkimaan palkintoja. Kun tarpeeksi monta erää on pelattu, parhaan jalokivipotin kerännyt voittaa. Ratkaisevaa on se väri, jota on kerännyt eniten, joten keräämällä taitavasti voi pärjätä, vaikka toinen pelaaja olisi kerännyt enemmän.

Useita pelitapoja

Kuten asiaan kuuluu, pelitapoja on useita. Varsinainen juttu on tarinamoodi, jossa pieni Kanu-poika yrittää pelastaa heimoaan jahtaamalla jalokiviä maailman ääristä. Täytyy tunnustaa, että ohitin alkuintron surutta, joten tarinan hienoudet menivät vähän ohi, mutta homman juju on kuitenkin se, että voittamalla vastustajan yhdeksän erän pelissä pääsee etenemään seuraavaan vähän vaikeampaan vastustajaan.

Tarinamoodin lisäksi tarjolla on pikapeli, jota voi pelata haluamallaan pelaajamäärällä. Pelata voi joko kierroksia (3, 6 tai 9 kierrosta) tai aikapeliä, jossa aikaa on 3, 6 tai 9 minuuttia ja kukin tekee niin monta tehtävää kuin ehtii.

Moninpelikin on mukana, tosin ei netin yli vaan ainoastaan samalla laitteella. Pelaajia voi olla jopa neljä, mutta siinä vaiheessa luulisi iPadin käyvän jo ahtaaksi. Kaksinpelissä tilaa on paremmin.

Aikapelissä pitää ratkaista mahdollisimman monta tehtävää annetussa ajassa.

Tyylikäs peli

Pelin kuvitus on tyylikästä ja miellyttävää. Pelillä on omanlaisensa ilme ja se erottuu massasta mukavasti. Äänimaailma on ok, tosin musiikki alkoi käydä hermoille melko pian ja Ubongo-huudot ja rummunpäristyksetkin vaimentanen piakkoin.

Peli käyttäytyy noin yleensä ottaen aika mukavasti, tosin jostain syystä se toimii vain yhdessä asennossa. Ymmärrän vaaka-asentoon pakottamisen, mutta vaaka-asentokin kelpaa vain yhteen suuntaan, kuva ei käänny ympäri. Game Center -saavutuksia on sopivasti jahdattavaksi.

Tekoäly tuntuu aika sopivalta. Helpoimmat voittaa iisisti, jos on kokenut ubongisti, mutta vaikeammat antavat jo haastetta. Vaikein vastus on jo ilmiömäisen nopea, joten voittaminen vaatii tarkkaa peliä pisteradalla, nopeudella sitä ei voiteta. Helpommat tekoälyt jäävät ilahduttavasti silloin tällöin hyvin ihmismäisesti jumiin hakemaan oikeaa ratkaisua, välillä taas löytävät ratkaisun nopeasti. Vastus tuntuu sikäli inhimilliseltä.

Olen aikaisemmin pitänyt perus-Ubongoa pisteytyssysteemiä heikompana kuin myöhemmissä laitoksissa, mutta on siinä oma mielenkiintonsa. Menestys vaatii tarkkaa strategiaa timanttien keräämiseen, tekoälypelaajat poimivat timantit niin nopeasti että itsekin pitää olla tarkkana.

iPad-Ubongo on hieno käännös suosikkipelistä ja ehdottomasti muutaman euron hintansa arvoinen. Olen jo nyt pelannut tätä enemmän kuin lautapeli-Ubongoa koskaan.

Moninpeli onnistuu saman koneen äärellä, tässä kaksinpeli.

Faktat iPad-Ubongosta

Kieliriippuvuus: Itse peli on kielivapaa.