Yhteistyöpelejä on jonkin verran, mutta harva on näin sadistisen vaikea. Veikkaan, että useimmilla porukoilla ensimmäinen aloittelija-vaikeustasolla pelattu peli tulee päättymään hyvin nopeasti tappioon ja ensimmäistä voittoa saa odottaa pitkään.

Ulkoiset seikat ovat sentään kunnossa, peli on kertakaikkisen näyttävä. Graafinen ilme on ehkä hitusen levoton, mutta silti toimiva. Tyylikkäät figuurit tuovat tunnelmaa, kummitusnappulat varsinkin ovat karmivan näköisiä.

Pelin idea

Kylä koostuu yhdeksästä laatasta, jotka kootaan pelaajien lautojen keskelle satunnaiseen järjestykseen. Pelaajien vuorot alkavat kummitusvaiheella, jonka aikana pelaajan laudalla olevat kummitukset tekevät ilkeyksiään. Alussa kummituksia ei ole, mutta jokaisen pelaajan kummitusvaiheen lopuksi peliin tulee uusi kummitus.

Kummitukset ovat kortteja, joiden väri määrää, kenen laudalle ne pelataan. Kummituksia on noin karkeasti kolmea sorttia: riivaajia, piinaajia ja muita. Riivaajat riivaavat edessään olevia kylälaattoja joka toinen kierros eli kääntävät niitä nurin. Tämä on paha juttu, sillä peli päättyy, kun vaikeustasosta riippuen neljäs tai kolmas kylälaatta riivataan.

Piinaajat tekevät kiusaa pelaajalle, jonka laudalla ne ovat. Tämä joutuu heittämään joka kierros kirousnoppaa, josta seuraa usein jotain häijyä. Muut kummitukset ovat kesympiä ja tyytyvät olla möllöttämään, ne tosin tekevät usein jotain inhaa tullessaan peliin.

Valikoima kummituskortteja. Kuva: Chris Norwood / BGG

Vuorollaan pelaaja voi kummitusvaiheen jälkeen liikkua kylässä askeleen ja joko käyttää kylälaatan toimintoa tai karkottaa kummituksia. Jokainen kylälaatta tarjoaa oman toimintonsa, jota voi käyttää, jos kyseistä laattaa ei ole riivattu. Kyläläiset auttavat pelaajia eri tavoin, joskin parhailla toiminnoilla on hintansa.

Karkotusyrityksessä pelaajan pitää seisoa kummituksen vieressä olevalla laatalla ja heittää nopilla oikea määrä oikean värisiä pallukoita. Tämä on noin yleensä ottaen aika vaikeaa, vaikka nopassa onkin jokeriväri, mutta onneksi pelaajilla on tao-lätkiä, joilla voi antaa vähän apuja. Karkotuksen jälkeen kummitus voi antaa pelaajalle pienen palkinnon tai paiskata vielä lopuksi jotain häijyä.

Jos pelaajat selviävät kummitusten kauhuista, pakan pohjalta löytyy Wu-Fengin inkarnaatio, jonka päihittämällä voittaa pelin. Inkarnaatio on kummitus, joka vain on muita häijympi, oikea kunnon ilkiö. Kun vaikeustasoa ruuvataan vielä vähän kovemmaksi — jos peli muuten tuntuu liian helpolta, inkarnaatioita pitää voittaa neljä.

Julkean vaikea peli

Pelin nappulat: buddha-patsas, pelaajan munkki ja kummitus. Kuva: Repos Productions

Ghost Stories on vaikea peli. Pelin voittaminen vaatii huolellista yhteistyötä jopa helpoimmalla vaikeustasolla. Peli voi olla yllättävän nopeasti ohi, kun kummitukset riivaavat kylälaattoja kierros toisensa jälkeen. Kummitusten karkottaminenkin on varsin vaativaa puuhaa, eikä onnistu aivan tuosta noin vain.

Pelin luonne riippuu jonkin verran tuurista, eli siitä, miten kummituksia pakasta nousee. Jos paikat täyttyvät riivaajista, peli voi olla nopeasti ohi, helpommat kummitukset antavat pelaajille vähän enemmän hengähdysaikaa

Ghost Stories on tunnelmallinen yhteistyöpeli, jonka riipivä vaikeustaso luo osaltaan oikeanlaista ahdistavaa tunnelmaa — eihän maailman pelastaminen Yhdeksän tuonelan ruhtinaalta kuulukaan olla helppoa! Epäilemättä liian vaikea vaikeustaso voi tehdä pelistä myös tylsän pelaajille, jotka kaipaisivat onnistumisen elämyksiä.

Kaikki informaatio pelissä on avointa, joten pelaajat voivat hioa yhteistyökuviot täysin aukottomiksi. Informaation avoimuus johtaa myös yhteistyöpelien helmasyntiin, hallitseva pelaaja voi helposti pomottaa muiden tekemisiä. Tämä on tietysti paljon peliporukasta riippuva juttu.

Pelaajamäärän suhteen Ghost Stories on joustava, sillä se sopii yhdestä neljään pelaajalle. Yksinpeli on mietteliästä ongelmanratkontaa, nelinpelissä pääsee pohtimaan yhdessä ja hyötymään neljän munkin voimista. Nelinpeliä pidetään BoardGameGeekissä selvästi parhaana tapana pelata ja peli tuntuukin vahvasti nelinpeliksi suunnitellulta.

Ghost Stories on mielenkiintoinen, ulkoisesti todella näyttävä yhteistyöpeli, jossa riittää haastetta pitkäksi aikaa.

Riivaajakummitus uhkaa kylää. Kuva: Chris Norwood / BGG

Faktat Ghost Storiesista

Pituus: Paketin mukaan tunti, mutta luultavasti alussa pelaajat häviävät pelin paljon nopeammin.

Pelin on suunnitellut Antoine Bauza (Ghost Stories) ja alunperin julkaissut Repos Production. Lautapelit.fi:n laitos on kolmikielinen (suomi, ruotsi ja englanti) ja ilmestyy samaan aikaan muunkielisten laitosten kanssa eli suunnilleen lokakuun puolivälissä.

7 Wonders on vähän samaa kaliiperia Dominionin kanssa ja maistuu varmasti aika hyvin samalle kohderyhmälle. Peli perustuu kierrätykseen, eli pelaajat saavat seitsemän kortin nipun, josta pelataan yksi ja annetaan loput seuraavalle pelaajalle. Näin kierrätetään kortteja, kunnes on pelattu kuusi korttia. Tämä kuvio toistetaan pelin aikana kolme kertaa. Kortit tuovat voittopisteitä ja helpottavat muiden korttien pelaamista.

Pelaajilla on hieman erilaiset lähtökohdat ja kunkin pelilaudalla on oma antiikin ihme, jonka voi pelin aikana rakentaa. Mukana on myös sotilaallista kilpavarustelua, joka vaikuttaa pelaajan naapureihin. Kun nämä puolustautuvat rakentamalla omia aseitaan, heidän naapurinsa joutuvat myös puolustautumaan ja niin edelleen. Peli on yksinkertainen ja pelattavissa noin puolessa tunnissa, pelaajamäärästä riippumatta.

Pelin hinnaksi on tällä hetkellä lätkäisty 39 euroa.

As d’Or

Vuosina 1989–2003 toimittajista koostuva raati jakoi kultaisia ässiä eri kategorioissa ja pääpalkinto, Super As d’Or jaettiin ylipäätään vuoden parhaalle pelille. Vuonna 2004 raati sai enemmän päätösvaltaa ja palkintojen määrä pudotettiin yhteen, jonka lisäksi nimettiin kymmenen ehdokasta.

Heti seuraavana vuonna palkinto yhdistettiin Jeu de l’Année -palkinnon kanssa. Nimeämistä muutettiin siten, että vuosiluku ei ole julkaisuvuoden mukaan, vaan palkinnon antamisvuoden. Näin vuosi 2004 jäi välistä ja ensimmäinen uusi palkinto oli 2005 As d’Or Jeu de l’Année.

As d’Or -voittajat

• 2011: Skull & Roses (Hervé Marly, Asmodée)
• 2010: Identik (Amanda Kohout ja William Jacobson, Asmodée)
• 2009: Dixit (Jean-Louis Roubira, Asmodée)
• 2008: Marrakech (Dominique Ehrhard, Gigamic)
• 2007: Du balai! (Bruno Cathala ja Serge Laget, Asmodée)
• 2006: Time’s Up! (Peter Sarrett, Repos Production)
• 2005: Menolippu (Alan Moon, Days of Wonder)
• 2003: Alhambra (Dirk Henn, Queen Games)
• 2002: Bakari (Virginia Charves, Tactic)
• 2001: Blokus (Bernard Tavitian, Sekkoïa / Winning Moves)
• 2000: Kahuna (Günter Cornet, Kosmos)
• 1999: La Route des épices (Victor Lucas, Sentosphère)
• 1998: Zatre (Manfred Schüling, Amigo / Gigamic)
• 1997: Gang of Four (Lee Yih, Days of Wonder)
• 1996: Magic: The Gathering (Richard Garfield, Wizards of the Coast)
• 1995: Condottière (Dominique Ehrhard, Eurogames)
• 1994: Pusher (Werner Falkhof, Peri Spiele / Theta)
• 1993: Pipeline (Habourdin / University Games)
• 1992: Quarto (Blaise Müller, Gigamic)
• 1990: Tutankhamonin kosto (Stefanie Rohner ja Christian Wolf, Jumbo)
• 1989: Abalone (Michel Lalet ja Laurent Lévi, Abalone / Hasbro)
• 1988: Super gang (Gérard Mathieu ja Gérard Delfanti, Ludodélire)

Paras lastenpeli -palkinnot

• 2011: Octopus (Oliver Igelhault, Kosmos)
• 2010: Nicht zu Fassen (Frederic Moyerson, Gigamic / Zoch)
• 2009: Roqfort (Bernhard Weber ja Jens-Peter Schliemann, Zoch)
• 2008: Burg-Ritter (Christian Tiggemann, HABA)
• 2007: Velhojen yö (Jens-Peter Schliemann ja Kirsten Becker, Drei Magier Spiele)
• 2006: Loiskis! (Thierry Chapeau, Gigamic)

Pelin idea

Johtajat ovat pakka valkoisia kortteja, joista jaetaan jokaiselle pelaajalle neljä korttia. Näitä kierrätetään pelin alussa, joten johtajiaan pääsee valitsemaan jonkin verran.

Jokaisen aikakauden aluksi on johtajavaihe, jonka aikana saa pelata yhden johtajan. Jokaiselta pelaajalta jää siis yksi johtaja käyttämättä. Johtajan saa pelata pöytään maksamalla tarpeeksi rahaa. Johtajan saa myös pelata ihmeen osaksi tai heittää pois kolmea rahaa vastaan, kuten rakennukset.

Johtajat ovat eritasoisia, mutta vastineeksi hinnatkin vaihtelevat. Halvimmat johtajat saa pöytään yhdellä rahalla, kalleimmista joutuu maksamaan enemmän. Vaikka pelaajat aloittavatkin pelin kuudella rahalla aikaisemman kolmen sijasta, rahalle tulee enemmän tarvetta. Oman kokemukseni mukaan pelaajille toisaalta kertyy rahaa vähän turhankin herkästi, joten uudet rahankäyttötavat ovat tervetulleita.

Uusi ihme Rooma antaa erikoiskykyjä johtajiin liittyen. Mukana tulee myös muutama uusi kilta, joissa on johtajiin liittyviä piste-ehtoja ja muutakin. Lisäksi paketissa on kuuden rahan arvoisia pahvikolikoita, jotka sopivat yhteen pelin toisen laitoksen kolikoiden kanssa. Ensimmäisen laitoksen puukolikoiden kanssa pahvilätkät eivät oikein istu, mutta ajavat asian.

Vaihtelua peliin

7 Wonders on itsessään herkästi vähän tylsä peli, etenkin jos pelaa paljon samalla porukalla ja samalla pelaajamäärällä. Jos pelaajat eivät tietoisesti yritä pelata eri tavalla, pelit menevät helposti samoja latuja kerta toisensa jälkeen.

Johtajat auttavat tässä, sillä johtajien tuomat erikoisedut antavat pelille hieman suuntaa. Tietysti johtajiakin saa valita, eli jos pelaa tavallisestikin tiedettä, voi haalia itselleen tiedejohtajia, jotka esimerkiksi antavat alennusta tai lisäpisteitä tiedekorteista tai ylimääräisiä tiedesymboleita.

Kaikkea ei kuitenkaan saa valita ja johtajat ovat uusi elementti, joka pitää ottaa huomioon. Tämä on sen verran hieno juttu, että jatkossa en oikeastaan halua pelata 7 Wondersia ilman johtajia. Johtajat eivät lisää peliin kovin paljon monimutkaisuutta, niiden osuus on nopeasti selitetty. Korttien symbolitkin ovat pääsääntöisesti varsin selkeitä, joten riittää, että selittää nopeasti muutaman oudomman johtajan.

Siisti paketti

Lisäosan toteutus on toimiva. Jos omassa 7 Wondersissa on puiset rahat, pahvikolikot eivät oikein istu yhteen niiden kanssa. Laatikko sen sijaan on näppärän kokoinen, sillä peruspelin ja lisäosan saa ilmeisesti sullottua (sääntökirjaa lukuunottamatta) lisäosan laatikkoon. Se on hyvä juttu, sillä 7 Wonders on joustavien pelaajamääriensa vuoksi varsin käytännöllinen filleripeli, mutta iso laatikko rajoittaa mahdollisuuksia pitää peliä mukana peli-illoissa varmuuden vuoksi.

Korttien kuvitus on todella tyylikästä, 7 Wondersin taiteen korkea taso jatkuu lisäosassa. Varsinkin Arkhimedeestä on rouhea kuva, josta heureka-hetken iskevyys välittyy vahvasti.

Hieman tyyrishän lisäosa on sisältöönsä nähden, mutta on se silti pakollinen hankinta 7 Wondersin ystäville, etenkin jos yhtään tuntuu siltä, että peli voisi kaivata hieman lisävaihtelua.

Faktat 7 Wonders: Leaders -lisäosasta

Pituus: Pidentää peliä hieman, mutta kunhan johtajat tulevat tutuiksi, peli ei ole juuri peruspeliä pidempi.

Ennakkokohu johtaa usein pettymyksiin, mutta 7 Wondersin kohdalla ei tarvitse pettyä. Maailman seitsemän ihmeen kilparakentaminen sujuu tässä pelissä näppärästi. Aika näyttää, tuleeko pelistä Dominionin veroista hittiä. Suhtaudun varovasti, mutta ei se mahdotontakaan ole.

7 Wondersia on joka tapauksessa helppo suositella Dominionista pitäville. Vaikka peleissä ei sinänsä olekaan juuri mitään samaa, ne ovat sittenkin varsin samanhenkisiä.

7 Wonders voitti vuonna 2011 ensimmäisen Kennerspiel des Jahres -palkinnon ja Vuoden peli -kisan parhaan aikuistenpelin palkinnon. Se sai myös As d’Or -raadin erikoispalkinnon sekä Deutscher Spiele Preis -palkinnon.

Jos katsot mieluummin videon, ota suunnaksi Tuomo Pekkasen 7 Wonders -esittelyvideo.

Pelin idea

7 Wonders on draftauspeli. Pelaajille jaetaan alussa seitsemän korttia. Näistä valitaan ja pelataan yksi, jonka jälkeen loput kortit annetaan seuraavalle pelaajalle. Taas pelataan yksi ja annetaan loput eteenpäin, kunnes jäljellä on enää kaksi korttia. Niistä toinen pelataan ja toinen heitetään pois. Näin jokainen pelaa kuusi korttia.

Tämä on yksi aikakausi. Pelissä on kolme aikakautta, joiden jälkeen lasketaan pisteet ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. 7 Wonders on lyhyt peli ja pelattavissa nopeasti — jokainen pelaaja pelaa vain 18 korttia. Isosta laatikostaan huolimatta 7 Wonders onkin oikeastaan filleri.

7 Wonders muistuttaa paljon Fairy Talea, joka perustuu samaan drafti-ideaan. 7 Wonders on tukevampi paketti ja pelaajamäärältään joustavampi. Klassinen sivilisaatioaihe toimii japanilaista fantasiaoutoutta paremmin ja 7 Wonders on muutenkin selkeämpi peli. Vastapainoksi sitä ei ihan pelaa siihen varttiin, minkä Fairy Tale korkeintaan vie.

Sivilisaatioiden rakentelua

Sotajoukot harjoittelevat. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Korteista löytyy resursseja, voittopisteitä, rahaa, sotajoukkoja. Resursseilla rakennetaan muita kortteja ja omaa ihmettä, eli jonkinlainen tuotantokoneisto pitää saada kasaan alussa. Rahaa voi käyttää samaan tarkoitukseen, sillä resursseja voi ostaa myös naapureilta.

Ketjuttamalla rakennuksia voi myös säästää rahaa, sillä jotkut rakennukset antavat rakentaa myöhemmin rakennuksen ilmaiseksi. Toiset taas antavat alennuksia resurssien ostamiseen. Osa tuottaa pisteitä heti, osa vasta pelin lopussa, osa omista korteista, osa myös naapureiden tekemisistä.

Sotiminen on kelpo pistelähde sekin. Jokaisen aikakauden lopussa soditaan. Pelaajat vertaavat sotajoukkojensa vahvuutta naapureihinsa ja vahvemmat tienaavat pisteitä heikompien kustannuksella.

Koska jokaisen pelaajan joukkoja verrataan molempiin naapureihin, yhden pelaajan aloittama asevarustelu leviää helposti pöydän ympäri kaikkiin pelaajiin. Tai sitten ei — rauhaa rakastava pelaaja voi säästää paljon aikaa ja vaivaa jättämällä armeijat rakentamatta. Se maksaa pisteitä, mutta jos sen sijaan tekee jotain muuta hyödyllistä, jää voitolle.

Antiikin seitsemän ihmettä

Jokaisella pelaajalla on yksi antiikin seitsemästä ihmeestä rakennettavanaan. Ihmeet koostuvat kolmesta osasta, joista jokainen antaa jonkun edun rakennettaessa. Osa tuottaa resursseja, osa antaa pisteitä, osa muita hyötyjä. Babylonin riippuvien puutarhojen toinen osa, esimerkiksi, antaa pelata aikakauden seitsemännen kortin — näppärä etu, etenkin jos sen saa käyttöön jo ensimmäisellä aikakaudella.

Ihmeet ovat kaikki erilaisia ja lisäksi kaksipuoleisia, joten vaihtelua riittää. Tasapainosta on vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa mitään, mutta ihmeiden ominaisuudet ovat sen verran vaatimattomia, että uskoisin niiden merkityksen olevan lopulta aika vähäinen, mutta erilaisia strategioita ne sen sijaan ruokkivat.

Ihmeen rakentaminen vaatii kortin pelaamista, mutta tämä kortti menee käytännössä pois pelistä. Näin kortteja, joita ei halua päästää seuraavalle pelaajalle, voi käyttää johonkin hyödylliseen (niitä voi myös heittää pois ja tienata siten rahaa).

Zeuksen temppelin pelaajan näkökulma pitkälle edenneeseen peliin. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Jopa seitsemän pelaajaa

Yksi pelin vetovoimaisimmista puolista on sen joustavuus pelaajamäärän suhteen. Mukaan mahtuu jopa seitsemän pelaajaa, eikä seitsemän pelaajan peli ole juuri sen hitaampi kuin kolminpelikään — toki seitsemällä pelaajalla on suurempi todennäköisyys, että joku porukasta on peliä viivyttävä hidastelija, mutta kun peliä pelataan pääasiassa yhtä aikaa, se etenee rivakasti useammallakin pelaajalla.

Pelin aikana pitää muutenkin keskittyä pääasiassa naapureihinsa, joten 7 Wonders on ikäänkuin kolminpeli millä tahansa pelaajamäärällä — myös kahdella, sillä kaksinpelissä peliin tulee mukaan kuvitteellinen kolmas pelaaja, jolle molemmat pelaajat syöttävät kortteja.

Joustavuudesta huolimatta kolmin- ja nelinpeli ovat mielenkiintoisimpia tapoja pelata, sillä silloin kortit kiertävät enemmän takaisin ja toisten pelaajien peliin on helpompi keskittyä. Se tekee draftista strategisempaa. Useammalla pelaajalla tuurilla on enemmän merkitystä ja pelin filleriluonne korostuu.

Yhteenveto

Vaikka 7 Wondersista ei valtavasti innostuisikaan, se yksinkertaisesti toimii sen verran monessa tilanteessa, että peli puolustaa sillä paikkaansa lähes kokoelmassa kuin kokoelmassa. 7 Wonders on parhaimmillaan nopeatempoinen peli, joka tarjoaa vähän pohdittavaa ja jonka pelaa kokeneilla pelaajilla helposti alle puoleen tuntiin.

Lautapeliharrastajille 7 Wonders on mukava ja joustava filleri, mutta sopii peli myös perhepeliksi, sillä pohjimmiltaan se on melko kevyt. Pelin ikäsuositus on 10+, mutta BoardGameGeekissä peliä suositellaan jo kahdeksanvuotiaille. Menestyminen pelissä edellyttää jonkinlaista strategista ajatusta, mutta pääasiassa peli on taktista kortinvalintaa.

Miinuspuolelle merkitään pelin tietty samanlaisuus. Kortit ovat aina samat, eivätkä eri ihmeet niin paljon pelin luonnetta muuta. Kovin pitkää putkea 7 Wondersia ei välttämättä kerralla pelaa, toisin kuin vaikka joka kerta selvemmin erilaista Dominionia.

Myös pelin toteutuksesta on merkittävä pari pientä miinusta: sekä laatikko että kortit ovat turhan isoja. 7 Wonders on peli, jota olisi kätevä pitää aina mukana, mutta nyt iso laatikko hillitsee pelin kuskaamista peli-iltoihin. Tavallista isommat kortit ovat silmälle mukavia, mutta eivät mahdu tavallisiin korttimuoveihin. Se on pieni ongelma, koska mustareunaiset kortit nuhjaantuvat herkästi ja kun eri pelaajamäärillä käytetään eri kortteja, kortit kuluvat vieläpä epätasaisesti. Vakiokokoiset kortit olisivat olleet ihan riittävät.

Zeuksen patsas Olympiassa. Ihme on valmis ja peli muutenkin pitkällä. Kuva: Henk Rolleman / BGG

Lisäosa

Peli sai kesällä 2011 ensimmäisen lisäosansa. 7 Wonders: Leaders lisää peliin uusia ominaisuuksia ja uuden ihmeen. Lisäosa on erittäin tervetullut, sillä se tuo peliin vaihtelua ja auttaa pelaajia kokeilemaan erilaisia strategioita. Lisäosaa on helppo suositella; se on käytännössä pakkohankinta pelistä kiinnostuneille.

Faktat 7 Wondersista

Pituus: 30-45 minuuttia, kokeneilla pelaajilla vähemmänkin.

Peliko on julkaissut aikaisemmin seurapelin nimeltä Time’s Up, tällä pelillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Pelikon Time’s Up perustuu saksalaiseen peliin nimeltä Activity.

Pelin idea

Pelissä yritetään arvata julkisuuden henkilöitä vihjeiden perusteella. Joukkueen selittäjä yrittää saada muut pelaajat keksimään, kenestä on kysymys. Aikaa on 30 sekuntia ja muitakin ongelmia on. Ensimmäisessä erässä saa puhua ja elehtiä vapaasti, kunhan ei käytä kortissa olevien nimien osia. Toisessa erässä saa sanoa vain yhden sanan arvattavaa henkilöä kohden, mutta elehtiä saa vapaasti. Kolmannessa erässä puhuminen on tyystin kielletty, käytössä on vain eleet ja äännähdykset.

Perinteisestä sananselityspelistä Time’s Up!:n erottaa se, että jokaisessa erässä käytetään samoja nimiä. Pelin alussa pakka kootaan jakamalla 40 korttia pelaajien kesken ja lisäksi kaksi korttia jokaiselle pelaajalle. Pelaajat valitsevat korteistaan kaksi, jotka poistetaan pelistä. Näin saadaan 40 kortin pakka, jossa mukana oleviin julkkiksiin jokainen pelaaja on saanut vaikuttaa vähän. Kun samat nimet kiertävät joka erässä, sananselitystaitojen ja arvailun lisäksi apua on hyvästä muistista.

Peli vaatii sen verran pelaajia, että saadaan vähintään kaksi joukkuetta. Neljä pelaajaa siis riittää. Säännöissä ylärajana on 12 pelaajaa neljässä kolmen hengen joukkueessa, sitä suuremmilla porukoilla peli ei toimi. Viiden ja seitsemän hengen pelit vaativat lisäksi erikoisjärjestelyjä.

Kannattaako ostaa?

Perinteisiin seurapeleihin perustuvat pelit herättävät väistämättä vastalauseita. Millä oikeudella joku pakkaa vanhan tutun pelin pakettiin ja roiskaisee tuntuvan hintalapun päälle (Time’s Up! maksaa noin 15-20 euroa)? Kaupallista versiota ei onneksi ole pakko ostaa, vaan ilmaistakin peliä saa yhä pelata. Kaupallisen pelin etuna on valmiiksi määritellyt julkkikset, nimien keksiminen ei vaadi pelaajilta luovuutta — toisaalta, varsinkin tiiviin kaveriporukan kesken pelattuna peli voi olla paljon hauskempi itse keksityillä nimillä, kun pelissä voi käyttää kaveripiirin tuntemia henkilöitä.

Pelissä on mukana 218 korttia, joista jokaisessa on kaksi nimeä. Väkeä siis riittää ja setti vaikuttaisi oikein mainiolta. Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia julkkiksia. Tämän hetken julkkisten lisäksi mukana on historiallisia ja fiktiivisia ihmisiä ja olentoja. Valikoimaa löytyy Jeesuksesta Jorma Uotiseen, löytyy urheilijoita, muusikoita, kirjailijoita, poliitikkoja, hömppäjulkkiksia, elokuvahahmoja ja niin edelleen.

Time’s Up! on valmiina pakettina asteen helpompaa viihdettä kuin Celebrities, joka taas antaa asialleen omistautuneelle peliporukalle enemmän. Molemmat ovat parhaimmillaan ratkiriemukkaita ja ehdottomasti seurapelien parhaimmistoa.

Faktat Time’s Up!:sta

Pituus: 30-45 min

Moninpelien sarjassa voiton vei 7 Wonders (Antoine Bauza ja Repos Productions, Suomessa Lautapelit.fi), joka nappasi jälleen yhden palkinnon palkintokaappiinsa.

Kaksinpelien sarjan voittaja oli A Few Acres of Snow (Martin Wallace, Treefrog Games). Suunnittelija Martin Wallace voitti nyt kolmatta kertaa, napattuaan viime vuonna voiton Age of Industryllä ja aikaisemmin Age of Steamilla. A Few Acres of Snow on yhdistelmä sotapeliä ja pakanrakennusta, aiheenaan Britannian ja Ranskan taistelut Pohjois-Amerikassa siirtomaa-aikaan.

Ehdolla olivat moninpelisarjassa:

• Airlines Europe
• Asara
• Die Burgen von Burgund
• Dominant Species
• Inca Empire
• K2
• London
• Navegador
• Troyes
• Vinhos

Kaksinpeleistä ehdolla olivat:

• Battle of Westeros
• Earth Reborn
• Famiglia
• What’s My Word?

Palkinnon kotisivut.

Pääsarjassa ehdolla ovat

• Asara (Michael Kiesling ja Wolfgang Kramer / Ravensburger, Rio Grande Games)
• Salaisuuksien saari (Forbidden Island, Matt Leacock/ Pegasus, Gamewright)
• Qwirkle (Susan McKinley Ross / Schmidt, MindWare)

Kennerspiel-palkinnosta kisaavat:

• 7 Wonders (Antoine Bauza / Repos Productions)
• Lancaster (Matthias Cramer / Queen Games)
• Strasbourg (Stefan Feld / Pegasus)

Kinderspiel des Jahres -lastenpelipalkinnosta kilpailevat:

• Da ist der Wurm drin (Carmen Kleinert / Zoch)
• Die kleinen Zauberlehrlinge (Thomas Daum ja Violetta Leitner / Drei Magier)
• Monster-Falle (Inka ja Markus Brand / Kosmos)

Täydelliset ehdokaslistat löytyvät Spiel des Jahresin sivuilta.

Veikkauksia ja arvioita

Kramer ja Kiesling -kaksikon suunnittelemaa Asaraa on veikattu monessa yhteydessä voittajaksi. Salaisuuksien saari on puolestaan oivallinen koko perheen yhteistyöpeli ja saksankielinen laitos Die verbotene Insel on vielä erityisen tyylikäs kiitos muovifiguurien. Jo muutama vuosi sitten Suomessa nähty Qwirkle taas on haalinut runsaasti palkintoja, muun muassa Mensa Selectin (kuten myös Salaisuuksien saari), Parent’s Choice Awardin ja Suomessakin Vuoden peli -finaalipaikan. Nähdäkseni jokainen näistä peleistä voisi voittaa palkinnon. Veikataan Salaisuuksien saarta.

Kennerspiel-sarja ei jätä hirveästi arvailun varaan: voittaja on 7 Wonders, joka tulee imuroimaan laariinsa runsaasti muitakin palkintoja. Lancaster on Glen Moresta tutun Matthias Cramerin Henrik viidennen aikaan sijoittuva peli, jossa kilvoitellaan Englannin kuninkuudesta worker placementilla ja äänestämällä. Strasbourgin takana on puolestaan Alean vakiosuunnittelijaksi noussut Stefan Feld (Notre Dame, In the Year of the Dragon, Macao), julkaisijana kuitenkin Pegasus.

Lastenpelisarjassa on tuttuja nimiä, etenkin julkaisijapuolella, ja eiköhän näitä nähdä ensi vuonna Suomessa. Peleistä on vielä vähänlaisesti tietoa Geekissä, mutta Da ist der Wurm drin on matosöpöilyä nopanheittelyn ja ovelan kaksiosaisen pelilaudan siivittämänä. Die kleinen Zauberlehrlingen on magneettinäppäröintiä ja Spielboxin arvostelun mukaan ensiluokkainen peli. Monster-Fallessa karkotetaan hirviöitä yhteistyöllä. Veikataan voittajaksi Zauberlehrlingejä.

Kukaan ei tainnut yllättyä, kun DSP-voittaja 2011 julkistettiin. 7 Wonders sai taas uuden sulan hattuunsa.

Kokonaisuudessaan kymmenen kärki näyttää tältä:

1. 7 Wonders (Antoine Bauza / Repos Productions)
2. Die Burgen von Burgund (Stefan Feld / Alea)
3. Troyes (Sébastien Dujardin, Xavier Georges ja Alain Orban / Pearl Games)
4. Navegador (Mac Gerdts / PD-Verlag)
5. Asara (Wolfgang Kramer, Michael Kiesling / Ravensburger)
6. Mondo (Michael Schacht / Pegasus)
7. Pantheon (Michael Tummelhofer / Hans im Glück)
8. Lancaster (Matthias Cramer / Queen Games)
9. Luna (Stefan Feld / Hall Games)
10. Strasbourg (Stefan Feld / Pegasus)

Stefan Feldille vuosi oli vahva, mutta aika hyvässä nosteessa Feld on viime vuodet ollutkin.

Vuoden lastenpeliksi valittiin Monster-Falle, jonka on suunnitellut pariskunta Inka ja Markus Brand ja julkaissut Kosmos. Tämä nähdään melkoisella varmuudella ensi vuonna suomeksi Competon julkaisemana…

Essenin kaupungin Kultaisen sulan parhaista säännöistä sai Expedition Sumatra (Britta Stöckmann ja Jens Jahnke / Igramoon Spieleverlag).

Päivitys: Täydennetään vielä sen verran, että 7 Wonders liittyy nyt niiden harvalukuisten pelien joukkoon, joilla on sekä DSP että SdJ. Näitä pelejä ovat 7 Wondersin lisäksi Catan, Carcassonne ja Dominion.