Pitkällä pelilaudalla on rata halki Touhulan kaupungin. Toisessa päässä odottaa lossi piknik-saarelle. Juupas-possu ja Eipäs-possu ovat jo piknik-saarella eväiden kanssa ja tietäähän sen — possut alkavat ahmia eväitä. Hessun, Sallin, Mato Matalan ja Hildan on päästävä piknik-saarelle ennen kuin kaikki eväät on syöty.

Pelin idea

Touhula on yksinkertainen kilpajuoksupeli, jossa pyöritetään osoitinta ja liikutaan osoittimen näyttämä määrä ruutuja. Hyvällä tuurilla osuu oikopolulla ja parissa kohtaa reitti haarautuu tarjoten illuusion valinnoista. Etenemisnumeroiden lisäksi osoitin voi osua possuihin, jolloin yksi kuudesta eväsherkusta syödään ja pelaaja saa pyöräyttää uudestaan. Kun kaikki eväät on syöty, pelaajat häviävät. Voittaakseen pelaajien on saatava kaikki ensin lossiin ja sitten lossi piknik-saarelle.

Tällaisenaan peli olisi tylsä nopparalli, mutta onneksi pelissä on muutakin. Osoitin voi osoittaa myös Luru Ludetta, jolloin on aika etsiä kätkettyjä esineitä. Pakasta käännetään kortti, jossa on joku esine — vasara, leija, kirje, ämpäri, ilmapallo, nakkisämpylä ja niin edelleen — ja pelaajilla on hetki aikaa etsiä pelilaudalta tällaisia esineitä.

Löydöt merkitään näppärästi pienillä suurennuslaseilla, jolloin ajan päättyessä on helppo tarkistaa, montako esinettä löytyi. Vuorossa oleva pelaaja saa liikkua eteenpäin löydettyjen esineiden määrän verran. Koska pelilauta on niin iso, etsimisessä riittää työtä kaikille pelaajille.

Mainio yhteistyöpeli

Richard Scarryn Touhula on osin varsin tavanomainen peli, mutta sen parhaat puolet tekevät siitä hyvän valinnan Vuoden pelin voittajaksi. Monet lapset pitävät Touhulasta ja peli on uskollinen aiheelleen. Kaksimetrinen pelilauta on hieno jippo (ja lattialla tätä peliä on muutenkin syytä pelata) ja etsintävaihe on todella hauska.

Itse asiassa en pahastuisi ollenkaan, jos pelissä olisi enemmän esineiden etsimistä ja vähemmän puuduttavaa nopparallia Touhulan halki. Toimii peli näinkin, mutta selvästi näkee, mikä on pelin oikeasti hauska osio.

Peli on yllättävän vaikea. Aikaa on vähän, kun keskimäärin joka neljäs pyöräytys syö yhden eväistä ja eväitä on vain kuusi. Suurin osa peleistä päättyy tappioon. Jos tappioputki alkaa harmittaa, eväiden määrää piknik-saarella on onneksi helppo lisätä.

Omia lapsiani peli miellytti sen verran, että kun laatikon toin näytille, pelasimme saman tien kolme peliä. Eiköhän tämä ole hitti muissakin lapsiperheissä, joissa Touhulan maailma on tuttu.

Faktat Richard Scarryn Touhulasta

Pituus: 20–45 minuuttia.

Algan Bluff on tuorein Suomessa julkaistu versio, tosin myös Pirates of the Caribbean: Dead Man’s Chest -elokuvassakin nähtyä Pirate’s Dice -versiota voi löytää. Se on yksinkertaistettu versio muutenkin hyvin helposta pelistä. Bluffia on helppo suositella, se on oikein siisti toteutus pelistä.

Call My Bluff -nimellä peli voitti Spiel des Jahres -palkinnon vuonna 1993.

Pelin idea

Peli on bluffia ja todennäköisyyksiä. Pelaajat heittävät viittä noppaa kuppiensa alla ja alkavat sitten esittää arvauksia kaikkien pelaajien nopanheittojen yhteistuloksesta, esimerkiksi ”neljä kakkosta”.

Seuraavan pelaajan on joko katsottava tai parannettava nostamalla joko määrää tai arvoa. Tässä tapauksessa sekä ”neljä nelosta” että ”kuusi kakkosta” olisivat kelvollisia. Tätä jatkuu, kunnes joku katsoo bluffin.

Nopat paljastetaan ja väärässä ollut pelaaja häviää noppia. Kun pelaajalla ei ole enää yhtään noppaa, hän putoaa pois pelistä. Viimeiseksi jäänyt vie voiton. Voittaja on kylmähermoisin bluffaaja tai paras todennäköisyyksien arvioija. Varsinkin kun pelaajia on monta ja noppia paljon, todennäköisyydet pitävät hyvin kutinsa.

Lämmittelyviihdettä

Bluff sopii erittäin hyvin peli-illan alkuun tai loppuun – pahimman innostuksen ollessa vauhdissa todennäköisesti sekä että – tai vaikkapa baari-illan ohjelmanumeroksi, kunhan pelaajia vain on tarpeeksi, mieluiten täydet kuusi.

Pelistä putoaminen on vähän tylsä kohtalo, varsinkin ensimmäiselle. Pelit ovat usein melko nopeita, mutta varsinkin kuudella pelaajalla alkuvaiheessa pudonnut joutuu odottelemaan hyvän tovin.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: Alga
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2-6
Pituus: 15-30 min

Days of Wonderin hurjalla ennakkorummutuksella julkaisema Memoir ’44 oli välitön menestys ja julkaisijan jatkuva tuki netissä ja lisäosien julkaisun muodossa on pitänyt pelaajat tyytyväisinä.

Pelin idea

Memoir ’44 on yksinkertainen sotapeli, jossa pelaajat voivat taistella toisen maailmansodan länsirintaman taisteluja uudestaan. Joukkoja komennetaan korteilla, joita on kahta lajia. Toiset liikuttavat joukkoja, kuten “siirrä kolmea yksikköä vasemmalla laidalla” tai “siirrä kaikkia yksiköitä keskellä”. Toiset ovat erikoiskortteja, jotka mahdollistavat monenlaisia taktisia manöövereitä.

Pelin elegantti taistelujärjestelmä perustuu erikoisnoppiin. Noppien määrä riippuu siitä, kuka ampuu ja kuinka kauas. Jokainen kranaatti tai oikean yksikön kuva vähentää ammutusta yksiköstä yhden figuurin ja kun viimeinen figuuri — yksiköstä riippuen kolmas tai neljäs — poistetaan, yksikkö on eliminoitu ja vastapuoli saa voittopisteen. Jalkaväki kaatuu helpoimmin, tankkien hätyyttäminen on vaikeampaa.

Laudalle kootaan laatoista maastoa, jonka merkitys taisteluiden kulkuun on suuri. Heikko jalkaväkikin pärjää paremmin, kun sen sijoittaa kaupunkiin tai metsään suojaan. Maaston hyödyntäminen on avainasemassa. Skenaariossa tarvittavien maastojen asettelu on melko hidasta puuhaa, joten ohjekirjan ehdotus pelata kerralla kaksi kertaa vaihtaen puolia välillä on hyvä. Skenaariot eivät myöskään ole täysin tasapainossa, sillä useimmissa toisella osapuolella on paremmat mahdollisuudet voittoon.

Pelaajien joukot ovat pieniä muovisotilaita ja tankkeja. Lapsena sotaukoilla leikkineet ovat kuin kotonaan pienten muovisotamiesten parissa. Pienet tankit ja sotilaat tekevät pelilaudasta eläväisen näköisen.

Helppoa sotaa

Memoir ’44 on kevyt peli, eikä todellakaan mikään simulaatio. Sotapelaajat voivat valittaa vaikkapa siitä, kuinka yksiköt ampuvat aivan yhtä tehokkaasti riippumatta siitä, montako figuuria niissä on jäljellä. Peli on kuitenkin sen verran abstrakti, ettei yksityiskohtiin kannata suhtautua liian kriittisesti. Yksi yksikkö voi skenaariosta riippuen kuvata isoakin joukkoa miehiä. Tosiasia on, että pelimekaniikka toimii hyvin.

Tuurilla on toki osansa, mutta miettimällä mitä tekee pystyy usein muuttamaan olosuhteita itselleen paremmin sopiviksi. Pelaajat ovat korttien armoilla, mutta vain harvoin pelaajalla on käsi täynnä hyödyttömiä kortteja.

Yhdistämällä kaksi settiä on mahdollista pelata mittavia Overlord-taisteluita, joissa voi olla jopa kahdeksan pelaajaa. Silloin kummallakin puolella on kolme kenraalia, joista kukin komentaa omaa kaistalettaan rintamasta ja ylikomentaja, joka tekee suuret strategiset linjanvedot ja antaa komennot kenraaleille. Pelimuoto on mainiota hupia, ainakin ylikomentajille.

Lisäosat

Pelissä on vain rajallinen määrä skenaarioita ja vaikka niitä pelaakin useampaan kertaan ihan mielellään, lisää jää kaipaamaan. Pelin ansiokkailla nettisivuilla on julkaistu joukko uusia skenaarioita, sekä virallisia Richard Borgin tekemiä että fanien töitä. Lisäksi peliin on julkaistu useampi lisäosa — kyse on jo melkoisesta systeemistä.

Eastern Front vie taistelut itärintamalle. Paketista löytyy puna-armeija, jolla on omat sääntönsä, jotka kuvaavat muun muassa raskaampaa ja hitaampaa komentoketjua. Talviset taistelut — mukana on myös yksi talvisota-aiheinen skenaario — kaipaavat alleen erikseen julkaistua pelilautaa, jossa on toisella puolella lunta ja toisella hiekkaa.

Terrain Pack on kotivirittäjän paketti. Laatikossa on paljon tavallaan merkityksetöntä tavaraa, kuten erikoisia maastolaattoja, joita voi käyttää piristämään skenaarioita. Mukana tulee vain vähän pelattavaa, eivätkä mukana tulevat skenaariot edes käytä kaikkia uusia sääntöjä. Pakkohankinta erityisesti skenaarioita itse väsäävälle, mutta muuten tarpeettomin laajennos.

Pacific Theater sisältää Japanin joukot, jotka taistelevat rohkeammin kuin muut. Myös vastapuoli, eli Yhdysvaltain merijalkaväki, on perusjoukkoja tehokkaampaa. Paketissa on paljon muutakin mielenkiintoista, kuten tunneleita, laivoja ja yötaisteluita. Pacific Theater muuttaa peliä eniten tähän asti nähdyistä lisäosista.

Air Pack lisää peliin lentokoneet, jotka voivat hätyyttää vihollisjoukkoja, tiedustella ja pelastaa linjojen takaa hätiin joutuneita yksiköitä. Lisäosan tärkein bonus on kuitenkin paksu skenaariokirja, jossa on kaikki siihen mennessä julkaistut skenaariot, päivitettyinä ja entistä ehompina. Jos kaapista löytyy kaikki Air Packiin mennessä julkaistut lisäosat, Air Pack on jo tämän kirjan takia erittäin kannattava hankinta.

Mediterranean Theater jatkaa lisäarmeijoiden tuomista peliin. Nyt vuorossa ovat britit ja myös italialaisille on luvassa erikoissääntöjä. Välimeren alueen taisteluita mallintamaan on tarjolla uusia maastolaattoja ja tietysti uusia skenaarioita.

Campaign Bag on kauanodotettu kantolaukku, johon Memoir-kokoelmaansa saa sullottua. Laukkuun mahtuu kaksi peruspeliä ja laaja valikoima lisäosia. Mukana on lisäksi uusi Breakthrough-mallinen neliön mallinen, tavallista syvempi pelilauta, jonka toisella puolella on valmiiksi painettu skenaario, joka ei siis vaadi ollenkaan maaston alkuasettelua.

Campaign Book mahdollistaa kampanjatyylisen pelailun, jossa skenaarioita pelataan putkeen ja edellisen skenaarion tulos vaikuttaa seuravaan. Kirjassa on 12 kampanjaa ja 51 uutta skenaariota, siis melkoinen paketti pelattavaa.

Muita Commands & Colors -sarjassa ilmestyneitä pelejä ovat muinaishistoriallinen Commands & Colors: Ancients ja fantasiakeskiaikainen BattleLore, jotka kumpikin ovat Memoiria monimutkaisempia ja haastavampia pelejä.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: Days of Wonder
Ilmestymisvuosi: 2004
Pelaajamäärä: 2 (2-8)
Pituus: 45-60 min

Fantasiaa ja todellista satavuotista sotaa yhdistelevä sotapeli on firman uusi lippulaiva, johon tullaan panostamaan lähivuosina paljon — tai näin ainakin luulin, kun Uudet lautapelit -kirjaa kirjoitin. Melkoinen yllätys olikin kun elokuussa 2008 ilmoitettiin, että Days of Wonder on myynyt BattleLoren Fantasy Flight Gamesille.

Satavuotinen sota käytiin Englannin ja Ranskan välillä. Nyt mukana ovat ihmisten lisäksi peikot, kääpiöt, velhot ja muut fantasiaotukset. Peli tarjoaa mahdollisuuksia pelata puhtaan historiallisia skenaarioita, mutta paljon menettää, jos jättää fantasiaelementit pois.

Pelin idea

Pelimekaniikka on tuttu Commands & Colors, joka Memoir ’44:ääkin pyörittää. BattleLore on tosin lähempänä Commands & Colors: Ancientsia, sillä mukana on paljon edistyneitä sääntöjä, kuten joukkojen moraali. Taistelut keskittyvät lähitaisteluihin. Vaikka jousimiehiä on mukana, niiden merkitys on pienehkö.

Joukkoja aktivoidaan kortteja pelaamalla ja taistelut käydään noppia heittäen. Kortti voi esimerkiksi antaa pelaajan liikuttaa vasemmalta laidalta kolmea yksikköä. Yksinkertaisten liikkumiskorttien lisäksi pakassa on erilaisia toimintokortteja.

Eritasoiset yksiköt on kuvattu yksinkertaisesti, mutta tehokkaasti. Yksittäisessä taistelussa voi käydä kuinka tahansa, mutta pitkämiekalla varustetut joukot lyövät pidemmän päälle lyhytmiekalla varustetut, esimerkiksi. Eri yksiköiden ominaisuuksien muistaminen on helppoa, sillä säännöt ovat loogiset ja ohjeet selkeät.

Tärkeässä roolissa on Lore, taikuus. Taikapisteitä kertyy joka vuoro ja lisäksi heittämällä yleensä hudiksi laskettavia Lore-tuloksia nopilla. Taikuutta voi käyttää erilaisten erikoiskorttien pelaamiseen. Erikoiskorttivalikoima riippuu pelaajan sotaneuvostosta, jonka kokoonpanon voi valita itse. Näin pelaajat voivat räätälöidä käytössä olevaa korttivalikoimaa makunsa mukaan.

Mutkikkaampaa menoa

BattleLore on monipuolisempi kuin Commands & Colorsin kulmakivi Memoir ’44, kiitos laajemman yksikkövalikoiman ja yksityiskohtaisempien sääntöjen. Se on siten vaikeampi oppia ja hallita, mutta vain hieman, sillä kokonaisuus on rakennettu varsin siististi. Peli on helppo opetella vaihe kerrallaan. Skenaariot lisäävät uusia konsepteja mukaan vähän kerrassaan, jolloin oppimistaakka ei ole liian raskas.

Skenaarioihin liittyy yksi pelin merkittävimmistä puutteista. Ohjekirjassa on mukana vain kymmenen skenaariota, jotka ovat käytännössä tutoriaali pelin salaisuuksiin. Vain pieni osa skenaarioista todella hyödyntää pelin kaikkia mahdollisuuksia. On ilmeistä, että uusia skenaarioita tulee lisäosissa ja nettisivuille, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää lisäosien ostamista tai väriprintteriä, jolla tulostaa skenaarioita netistä.

Lisäosat

BattleLore on luotu laajennettavaksi. Tähän mennessä peliin on ilmestynyt runsaasti erilaisia lisäosia: yksittäisiä erikoisminiatyyrejä, Specialist Pack -erikoisjoukkoja, skenaarioita ja niin edelleen. Call to Arms tuo pelaajille mahdollisuuden koota armeijoita mielensä mukaan, Epic BattleLore mahdollistaa suuret monen pelaajan taistelut Memoirin Overlordin tapaan.

Onkin melko turvallista sanoa, että BattleLore-pelaajalta ei pelattava hetkessä lopu. Fantasy Flight on tottunut lisäosien julkaisija ja BattleLore on helposti laajennettavana pelinä varma juttu, ainakin niin kauan kuin lisäosat vain käyvät kaupaksi.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: Days of Wonder, nykyisin Fantasy Flight Games
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 60 min

Ancients vetoaa erityisesti sotapelien pelaajiin, sillä se hylkää muiden pelien käyttämät muovifiguurit ja käyttää niiden sijaan tarroilla koristeltuja puupalikoita. Pelin ulkoasu on muutenkin huomattavan karu koreampiin serkkuihinsa verrattuna. Taistelut käydään pääasiassa avomaastossa, jota mallintaa kalpea pelilauta.

Peli kuvaa antiikin taisteluja. Peruspaketti aloittaa puunilaissodista, mutta lisäosat ovat jo nyt laajentaneet valikoimaa ja tarkoituksena on tiettävästi kattaa sodankäynnin historiaa vuodesta 3000 eaa. vuoteen 400.

Pelin idea

Kuten muissakin Commands & Colors -peleissä, pelimekaniikka on kevyttä sotimista korttien johdolla. Erona sarjan muihin peleihin muodostelmien merkitys on suurempi, kuten antiikin sodankäynnissä kuuluukin olla. Moraalisäännöt on nähty BattleLoressakin, mutta Ancientsin omana erikoisuutena ovat kenraalit, joiden merkitys taisteluissa on suuri.

Commands & Colors -järjestelmä sopii antiikin taisteluihin erinomaisesti, kenties paremminkin kuin toisen maailmansodan tulitaisteluihin. Monipuolisesti laajennettava järjestelmä on toteutettu hieman kömpelömmin kuin BattleLoressa. Yksiköiden erikoisominaisuuksien hallitseminen vaatii enemmän opettelua ja sääntöjen selaamista, mutta kokemus auttaa.

Commands & Colors -järjestelmä on kevytsotaa, mutta Ancients on sarjan vakavin peli ja todennäköisimmin miellyttää raskaampiin sotapeleihin mieltynyttä pelaajaa. Satunnaisemmalle pelaajalle sopinee paremmin helpompi Memoir ’44 tai värikkäämpi BattleLore. Aiheen kiinnostavuus on toinen tärkeä tekijä, joten kannattaa valita se peli, jonka aihe kiinnostaa eniten.

Lisäosat

Ensimmäinen lisäosapaketti, Greeks and Eastern Kingdoms, tuo peliin kreikkalaiset ja itäiset kansat, kuten persialaiset, skyytit ja intialaiset. Pelaajat pääsevät ottelemaan Peloponnesoksen sodan legendaariset taistelut. Paketissa on 20 uutta skenaariota ja yli 300 uutta palikkaa.

Toinen lisäosa, Rome and Barbarians kattaa keisarillisen Rooman taisteluja Galliassa, Rooman sisällissotaa ja niin edelleen. Caesar ja Spartacus esiintyvät lisäosan 20 skenaariossa. Kolmannessa lisäosassa, The Roman Civil Warissa, perehdytään nimen mukaisesti Rooman sisällissotaan. Lisäosia on tulossa enemmänkin.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: GMT Games
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 60 min

Vahvoja joukkoja

Uudet säännöt kiinnostavat tietysti eniten. Sekä japanilaiset että merijalkaväki ovat kovia taistelemaan. Japanilaiset eivät juuri peräänny ja täysivahvuiset japanilaisjoukot hyökkäävät lisänopalla lähitaistelussa. Lähitaisteluun taas voi rynnätä Banzai!-huudon saattelemana kahden heksan päästä.

Vastineeksi merijalkaväki aktivoi jokaisella kortilla yhden ylimääräisen yksikön. Taustatukea antavat liekinheitintankit, rannikkoa pommittavat laivat ja liikkuvat tykistöpatterit.

Uusista ideoista on vielä mainittava yö, joka heikentää näkyvyyttä ja vaihtuu vuorojen kuluessa hiljakseen päiväksi. Kaikkia uusia ominaisuuksia käytetään skenaarioissa, joita on valitettavasti edelleen vain kahdeksan. Skenaariot ovat kuitenkin kiinnostavia.

Yhteenveto

Pacific Theater on erinomainen lisäosa, joka tuo uutta henkeä Memoir-matseihin. Laadultaan lisäosa on Eastern Frontin tasoa ja näiden välinen paremmuus on makuasia. Fanille tämä on joka tapauksessa pakkohankinta.

Suunnittelija: Richard Borg
Julkaisija: Days of Wonder
Ilmestymisvuosi: 2006
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 60 min