Lautapeliseuran foorumilla kehuja kerännyt Eclipse on Touko Tahkokallion ja Sampo Sikiön kehittämä eeppinen avaruusmittelö, jossa taistellaan galaksin herruudesta. Lautapelioppaan toimituskin on päässyt peliä testaamaan ja Eclipse on täälläkin todettu erinomaiseksi sekoitukseksi mekaanisesti toimivaa europeliä ja temaattista avaruusoopperaa.

Mutta nyt päästämme ääneen Touko Tahkokallion:

Suivaantunut alku

Eclipsen tarinan alku voidaan nähdä siinä, kun pelasin Through the Agesia ensimmäistä kertaa vuoden 2009 keväällä ja olin järkyttynyt pelin resurssimekaniikan kirjanpidollisesta raskaudesta. Ajattelin, että täytyy löytyä joku kätevämpi tapa jolla resurssituotantoa voidaan seurata.

Tästä suivaantuneena pohdin asiaa ankarasti ja keksinkin mielestäni ovelan tavan, jolla kirjanpidollinen urakka helpottuu. Tämän resurssimekaniikan ympärille rupesin kehittämään yhtä pelisuunnittelijan graalinmaljoista, eli eeppistä historiallista sivilisaationrakennuspeliä — kartan kera tottakai. Työstin peliä jonkun matkaa eteenpäin, mutta se jäi lupaavasta alusta huolimatta kiireiden keskellä hyllyyn odottamaan parempaa aikaa ja odottaa siellä vieläkin.

Sinisen pelaajan pelilauta, jossa alhaalla tiede ja ylhäällä näppärä resurssijärjestelmä. Kuva: Sampo Sikiö

Eeppistä avaruudenvalloittamista eli Twilight Imperium

Syksyn 2009 mittaan ajatukset alkoivat pyöriä toisen haaveen eli eeppisen avaruudenvalloituspelin ympärillä. Twilight Imperium lienee markkinoilla olevista peleistä paras vastine tälle. Olin kuitenkin lukenut ja kuullut pelin tietyistä ominaisuuksista jotka eivät kaikkia europelien parissa kasvaneita ole miellyttäneet. Halusin kuitenkin ehdottomasti päästä peliä kokeilemaan.

Tilaisuus Twilight Imperiumin pelaamiseen järjestyikin: pelasin peliä kuuden kokeneen pelaajan kanssa Shattered Empire -lisäosalla varustettuna. Peliaikaa kertyi yli kahdeksan tuntia ja tunnelmani olivat pelin jälkeen ristiriitaiset. Pidin pelin eeppisestä luonteesta ja fiiliksestä joka avaruusimperiumin hallinnasta syntyi. Kuitenkin peli oli omaan makuun ehdottomasti liian pitkä ja luppoaikaa kertyi aivan järkyttävästi.

Twilight Imperiumin ongelmat

Twilight Imperiumissa itseäni häiritsivät erityisesti seuraavat ominaisuudet: pelin alkupuolella taisteleminen on liki takuuvarma pilata molempien taistelevien osapuolien peli. Pelissä olevien korttien ja äänestyksien satunnaisuus luo hauskoja tilanteita, mutta ei mielestäni sovi parhaalla tavalla näin pitkään peliin. Tiedepuu oli myös omaan makuuni tylsän lineaarinen.

Yksi suurimmista murinan aiheistani liittyi kuitenkin heksagonaalisen kartan avoimeen luonteeseen: Twilight Imperiumin avaruudessa kun ei ole muutamia esteitä lukuunottamatta lainkaan liikkumisrajoitteita ja pelaajien sotalaivueet pääsevät heksagonaalisten ruutujen kautta kulkemaan hyvin moneen suuntaan.

Kartan avoimuus aiheuttaa seuraavan ongelman: yksittäistä heksaa lukuunottamatta omaa aluetta on äärimmäisen vaikea puolustaa. Tilanne eskaloituu helposti, koska jos lähetät omat joukkosi hyökkäykseen, oma avaruus jää puolustuskyvyttömäksi ja naapurisi pääsevät valtaamaan alueesi (asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös pelivelho Alex Rockwellin kommentit BoardGameGeekissä). Twilight Imperium antoikin hyvän lähtöpisteen sille, mitä asioita haluaisin ratkaista toisin omassa pelissäni.

Twilight Imperiumin avointa avaruutta. Kuva: Chris Norwood / BGG

Muita vaikutteita

Twilight Imperiumin lisäksi muita Eclipseen voimakkaasti vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet muun muassa Master of Orion -sarjan tietokonepelit, joita lapsuudessani pelasin paljon, sekä Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan kirjat. Eclipsessä pelaajat suunnittelevat omien aluksiensa pohjapiirustukset, mikä ajatus lienee kummunnut alunperin juuri lämpimistä muistoistani Master of Orion -pelin parissa.

Sampo Sikiö kommentoi väliin: Itselleni ehdottomasti merkittävimmät ei-pelilliset vaikutteet ovat olleet Banksin Kulttuuri-sarjan sekä Alastair Reynoldsin romaanit. Avaruusooppera-tyylistä scifiä en ole juuri televisiosta katsonut, pakollisia Star Warseja lukuunottamatta, eikä Master of Orionkaan ole minulle tuttu muuten kuin nimeltä.

Ensimmäiset versiot pelistä

Loppusyksyn 2009 ja talven aikana kirjoitin ensimmäisiä sääntöhahmotelmia vielä nimeämättömään avaruuspeliin, kuten ensimmäisen version teknologiapuusta ja teknologiamekaniikasta, avaruusalusten suunnittelusta, sekä pelaajalaudasta. Olin myös pohtinut, kuinka avaruuden avoinaista luonnetta voisi välttää ja tullut siihen tulokseen, että koska pelin kokoskaala olisi galaksi, olisi jopa luonnollista, että heksasta toiseen liikuttaisiin madonreikien kautta. Pelillisesti madonreikien tarkoituksena oli luoda sopivia rajoitteita kartalle.

Stefan Engblomin kanssa yhdessä käyty pitkä keskustelu johti nykyisen kaltaiseen Explore-mekaniikkaan, jossa että avaruutta tutkitaan heksoja kääntämällä ja heksan saa asettaa pelilaudalle haluamallaan tavalla, mikä asettaa madonreikäverkoston tiettyyn muotoon.

Pelin megalomaanisesta luonteesta ja omista kiireistäni johtuen etsin pelin kehittämiseen yhteistyökumppania. Olin tehnyt Sampo Sikiön kanssa yhteistyötä Arvuuttimen kuvituksen kanssa, joten kysyin häntä mukaan projektiin alkukeväästä 2010. Sampo innostui ajatuksesta kovasti ja aloitimme sääntöjen ja mekaniikkojen hiontaprosessin kovalla sykkeellä.

Tiesin kokemuksesta, että näin megalomaanisen pelin suunnitteleminen on aina suuri riski, koska jos peli ei ensimmäisillä kerroilla toimi kunnolla voi erinäisten vuotojen tukkiminen olla ylivoimaisen suuri tehtävä.

Pelaajan kehittämät alustyypit. Kuva: Sampo Sikiö

Ensimmäinen prototyyppi toimi!

Noin kuukauden intensiivisen mentaalisen hionnan tuloksena saimme tehtyä pelistä ensimmäisen prototyypin ja pääsimme testaamaan sitä erinomaisessa testiporukassa Petri Savolan ja Anttoni Huhtalan kanssa. Ensimmäinen pelitesti oli menestys ja pelasimme kolmituntisen testipelin alusta loppuun, pelin säilyttäen jännityksen viime metreille asti!

Vaikka Eclipseen on ensimmäiseen testiin verrattuna tehty hyvin monta pientä muutosta, on pelin perusrunko pysynyt hämmästyttävän samana. Saimme Sampon kanssa hiottua jo suunnitteluvaiheessa suurimmat särmät pois ja tämä on mahdollistanut vauhdikkaan ja alati eteenpäin menevän kehitysprosessin.

Eclipsen keskeisimmät piirteet

Tarkoituksenamme oli tehdä eeppinen avaruudenvalloituspeli, joka olisi kuitenkin pelattavissa yhden illan aikana, eli tavoittelimme maksimissaan kolmen tunnin peliaikaa. Eclipsessä jokainen pelaaja pelaa omaa rotua (oikeammin lienee kyllä lajia), joka pyrkii laajentamaan hallitsemaansa valtakuntaa mahdollisimman suureksi, kehittämään uusia teknologioita ja rakentamaan sota-aluksia sekä jättimäisiä rakennelmia (englanniksi Structures).

Pelin yksi mielenkiintoinen ominaisuus on myös se, että pelaajat voivat suunnitella omien aluksiensa pohjapiirrokset erilaisista komponenteista. Parempiin komponentteihin pääsee käsiksi tutkimalla uutta teknologiaa tai löytämällä avaruudessa lymyävän muinaisen rodun käyttämiä komponentteja.

Peli kuuluu niin sanottuun 4X-genreen (eXplore, eXpand, eXploit, eXterminate) ja sisältää pelaajien välistä suoraa konfliktia. Yhtenä suunnittelulähtökohtana oli kuitenkin seuraava: halusimme tehdä pelin, jossa sotiminen on integroitu oleellisena osana peliin. Liian useassa konfliktia sisältävässä pelissä on se ongelma, että sotivat osapuolet vain lähinnä kuluttavat resurssejaan taistelemalla, mistä taas hyötyvät ainoastaan neutraalit osapuolet. Vaihtoehtoisesti sotiminen on ainoa tapa pärjätä pelissä.

Peruslähtökohtana olikin, että taistelusta pitäisi saada voittopisteitä. Kuinka tällaisen mekaniikan käytännössä parhaiten toteuttaisi oli kuitenkin kysymysmerkki — sääntödraftissamme lukikin pitkään taistelun kohdalla “taistelusta saa pisteitä algoritmin f(x)=… mukaan”, algoritmia sen kummemmin täsmentämättä.

Lopulta tähän löytyi kuitenkin mielestäni varsin oiva ratkaisu, joka takaa, että taisteluun kannustetaan, mutta sen avulla ei voi kerätä kuitenkaan määrättömästi pisteitä.

Galaksin keskustassa on tungosta. Kuva: Sampo Sikiö

Eclipse toimii jopa hämmästyttävän hyvin eri pelaajamäärillä. Pelin Influence-kiekkomekaniikka antaa luonnollisen rajoitteen rotujen eksponentiaalisen tuotannon kasvun hyödyntämiseen. Yhdessä sen ominaisuuden kanssa, että avaruus muodostuu modulaarisesta laudasta, jonka kokoa muutetaan joustavasti pelaajamäärästä riippuen, voidaan sanoa, että peli toimii yhtä hyvin niin kuudella kuin kolmellakin pelaajalla. Jopa kaksinpeli on toimiva, vaikkakin hieman erilainen pelikokemus.

Pelin mukana tulee useita rotuja, joka yhdessä galaksin modulaarisen luonteen, teknologiapuun vaihtelun ja discovery-laattojen tarjoamien erilaisten tapahtumien johdosta (kiitos Stefulle tästä ideasta) Eclipse tarjoaa joka kerta uuden pelikokemuksen.

Eclipse voidaan kenties sijoittaa pelinä europelin ja amerikkalais-tyylisen pelin välimaastoon — molemmista genreistä on toki pyritty poimimaan ne parhaat puolet! Pelimekaniikka tarjoaa europelaajille tuttua pohdittavaa ja pelin tasapainoa on pyritty hiomaan huolella. Tässä kohtaa onkin hyvä kiittää Petri Savolan erinomaisia kommentteja pelin tasapainottamiseen liittyen. Peli on kuitenkin teemallisesti rikas ja taisteluineen tarjoaa erilaista jännitystä, kuin mitä monesta europelistä löytyy. Komponenttipuolella tätä hybridiajatusta tukee myös hauskasti muovisten alusten ja puukuutioiden yhteismarssi pelilaudalla.

Suurimmat haasteet pelinkehityksessä

Mekaniikkojen naksahdettua alusta asti hyvin paikalleen, on suurimmaksi haasteeksi on jäänyt eri rotujen, teknologioiden, tähtijärjestelmien ja eri voittopistehankintareittien tasapainottaminen. Halusimme eri rotujen olevan aidosti erilaisia pelata, joten usean rodun ominaisuuksien tasapainottaminen on ollut työläs projekti ja pyrimme vielä testamaan niitä lisää. Sampolle paljon työtä on tuottanut myös toimivan symboliikan ja käyttöliittymän kehittäminen.

Yksi haaste on ollut tietysti myös fyysisen prototyypin rakentaminen. Olemme tehneet pelistä useamman kopion (itse olen askarrellut näitä jo ainakin kolme) ja työmäärä on valtaisa. Komponenttipuolella myös sopivien muovisten alusten löytäminen pelin useaan kopioon oli haaste. Huomasimme Sampon kanssa BoardGameGeekissä, että Galactic Emperorin suunnittelijalla ja julkaisijalla Adam Westillä oli runsaasti muovisia aluksia, joille ei ollut käyttöä. Otin yhteyttä häneen ja West lähetti hyvin ystävällisesti meille aluksia käyttöömme.

Sampo kommentoi: Pelin käytettävyyden ja toteutettavuuden kannalta suuri haaste on ollut komponenttien suunnitteleminen sellaisiksi, että ne ovat helppoja lukea ja käsitellä mutta kuitenkin myös järkevän kokoisia (ns. keittiön pöytä -periaate) ja että niiden määrä on toteutettavissa realistisen julkaisuhinnan puitteissa. Itselleni on luontevaa ajatella ja ratkaista ongelmia visuaalisesti, joten prototyypin ulkoasua on kehitetty koko ajan pelin sääntöjen täsmentyessä.

Jos peliä haluaa ihailla enemmän, lisää kuvia löytyy Flickristä ja BoardGameGeekistä.

Vasemmalla keltaiset, oikealla punaiset ja keskellä mystisiä muinaisia. Kuva: Sampo Sikiö

Pelaamaan Eclipseä?

Pelin julkaisu ensi vuoden puolella näyttää lupaavalta, mutta sitä ennen peliä pääsee pelaamaan ainakin pääkaupunkiseudun lautapeliseuran pelikerhoissa (esim. Leppävaara, Nihtisillan N-BGC tai Kirjasto 10). Yhteyttä kannattaa ottaa suoraan joko minuun tai Sampoon — testautamme peliä kyllä mielellämme!

Sampo on nopeatempoinen kaksinpeli, jossa pelaajat — oletettavasti Kalevala ja Pohjola — kamppailevat Sammon hallinnasta. Peli ilmestyy ensi vuoden puolella ja Essenissä on tarjolla lähinnä pikavilkaisuja.

The Phantom League on Timo Multamäen suunnittelema peli, jonka Tuonela tekee yhteistyössä Multamäen Dragon Dawn Productionsin kanssa. Vanhojen tietokonepelien tuntijoille peliä kuvaa yksi sana: Elite. David Brabenin vaikutusvaltainen klassikko tekee työtään tämänkin pelin taustalla.

Peli aloitetaan siis tuntemattomana kauppalaivan kapteenina, tavoitteena kehittää uraa menestyksekkäänä kauppiaana tai vaihtoehtoisesti avaruuspiraattina. 90-120 minuuttia kestävä peli tarjoaa modulaarisen pelilaudan, korttivetoisen mekaniikan ja paljon erilaisia mahdollisuuksia menestykseen. Peli vetää 2–6 pelaajaa.

Peliä voi jo ennakkotilata Tuonela Storesta hintaan 45 euroa. BoardGameGeekistä löytyy kuvia ja säännöt. Ensimmäiset kommentit ovat varovaisen positiivisia ja kritisoivat lähinnä taisteluja.

The Club: DJ Set on lisäosa The Clubiin. Lisäosa tuo klubille DJ:n, jonka soittama musiikki vaikuttaa klubbaajien mielialaan ja siten pelin kulkuun. Mukana on lisäksi säännöt The King and Queen of Clubs -kaksinpeliin, jota voi pelata The Clubin osilla.

Ennakkotilaukset Tuonela Storesta. Tätä settiä myydään vain ja ainoastaan Essenin messuilla, jossa sitä on jaossa 100 kappaleen rajoitettu painos. 25 eurolla saa The Clubin lisäosalla varustettuna.

Korjaus 15.10.2010: Tuonela Productionsin Jussi Autio pyysi korjattavan, että Tuonela ei ole The Phantom Leaguen julkaisija, vaan ainoastaan pelin jakelija. Julkaisijana toimii siis Multamäen Dragon Dawn Productions. The Club: DJ Set on siis ainoa varsinainen Tuonela-julkaisu tällä hetkellä.

Ilo olikin suuri, kun alkuvuodesta selvisi, että Lautapelit.fi julkaisee Eclipsen. Julkaisijavalinta oli yllätys, sillä kyse on isosta, kalliista pelistä, jonka markkinat ovat pääasiassa ulkomailla. Ansio on Carcassonnen, Dominionin ja Menolipun: ilman niiden hyvää myyntimenestystä Lautapelit.fi ei julkaisisi jotain Eclipsen kaltaista.

Ennakkohype on ollut melkoista, kiitos suunnittelijoiden ahkeran pohjatyön BoardGameGeekissä ja nyt kun ensimmäiset kappaleet pelistä on saatu maailmalle Essenin lautapelimessuilla, peli on alkanut kiivetä BoardGameGeekin ranking-listalla ylöspäin. Veikkaan, että lopullinen paikka pelille löytyy BGG:n viidenkymmenen parhaan pelin joukosta (päivitys 4.1.: Eclipse on nyt 20 parhaan pelin joukossa ja päätyy melko varmasti kymmenen parhaan joukkoon).

Jos pidät enemmän videoista, katso Tuomon videoesittely Eclipsestä.

Pelin idea

Jos on koskaan pelannut Master of Orion -tietokonepeliä, tietää, mistä Eclipsessä on kyse. Peli edustaa 4X-genreä: explore, expand, exploit ja exterminate. Tutki, valloita ja valtaa! Pelaajat edustavat galaktisia sivilisaatioita, jotka laajenevat ja liittävät uusia tähtijärjestelmiä imperiumiinsa. Sivussa opitaan uutta teknologiaa sekä kehitetään ja rakennetaan avaruusaluksia, joilla sitten puolustetaan imperiumia ja vallataan lisää elintilaa.

Jokaiselle pelaajalle on oma laji, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Myös keskivertoihmisillä voi pelata. Oman lajin erikoispiirteet on osattava hyödyntää, jos aikoo pärjätä galaksinvalloituksessa.

Peli kestää yhdeksän kierrosta, joiden aikana pelaajat keräävät voittopisteitä kartoittamalla galaksia, rakentamalla imperiumiaan ja taistelemalla. Eniten pisteitä kerännyt kruunataan pelin lopussa, noin kahden-kolmen tunnin pelin jälkeen, galaksin hallitsijaksi.

Nerokas resurssi- ja toimintamekaniikka

Eclipsen ydin on sen nerokkaassa resurssi- ja toimintamekaniikassa, joka poistaa pelistä vaivalloisen kirjanpidon ja tekee isoista imperiumeista tuottoisia ja rikkaita, mutta myös kömpelöitä toimimaan ja kalliita ylläpitää.

Resurssien — tiede, raha, raaka-aineet — tuotantoa lisätään pelaamalla kuutioita laudalle. Tähtijärjestelmissä on eri resursseja vastaavia planeettoja ja kun tähtijärjestelmän valloittaa, sen planeetat saa asuttaa. Rahaplaneetoille kuutiot tulevat oman pelaajalaudan raharadalta, tiedeplaneetoille tiederadalta ja niin edelleen. Kun kuutio siirtyy peliin, sen alta paljastuu isompi numero. Näin resurssien tuotannon näkee yhdellä silmäyksellä.

Pelaajilla on myös puulätkiä, joilla on kaksi tehtävää: niillä merkitään valloitetut tähtijärjestelmät ja käytetyt toiminnot. Vuoron lopussa käytettyjen lätkien määrä kertoo, kuinka paljon imperiumin ylläpito maksaa rahaa. Tässä on kerrassaan nerokas tasapainomekanismi. Mitä enemmän lätkiä käytät toimintojen tekemiseen, sitä enemmän saat aikaiseksi, mutta sitä kalliimman hinnan joudut maksamaan. Jos laajennat imperiumiasi, lätkät menevät pelilaudalle, jossa ne pysyvät. Isompi imperiumi joutuu siis maksamaan kalliimmat ylläpitokulut tehdessään saman määrän toimintoja kuin pienempi imperiumi. Mekanismi on yksinkertainen, mutta nerokas.

Orionin hegemonia (musta) hyökkää Hydran edistyksen (sininen) kimppuun. Kuva: Mikko Saari

Toimintaa!

Toimintoja on tarjolla kuusi: kartoitus, rakentaminen, tutkimus, alusten parantelu, liikkuminen ja vaikutusvalta.

Kartoituksessa pääsee lisäämään peliin uuden heksan. Pelialue on alussa tyhjä lukuunottamatta pelaajien aloitusmaailmoja ja galaksin keskusta. Pelaajien kartoittamat heksat määrittävät, millainen pelialueesta muodostuu, joten galaksi on joka pelissä erilainen.

Rakentamisessa käytetään raaka-aineita ja tuotetaan avaruusaluksia ja muita rakennelmia, kuten orbitaaleja, monoliitteja ja avaruusasemia.

Tutkimuksessa ostetaan uusia teknologioita maksamalla tiederesurssia. Varsinaista teknologiapuuta pelissä ei ole, mutta teknologiat antavat alennusta toisiin saman ryhmän teknologioihin, joten halpojen ostaminen ennen kalliimpia on fiksua. Tiedettä saa kuitenkin kehittää vapaasti haluamaansa suuntaan ilman pakottavaa teknologiapuuta, joten peleissä riittää vaihtelua.

Alusten parantaminen päästää pelaajan kehittelemään alustensa pohjapiirroksia. Valtaosa kehitettävästä teknologiasta on alusten osia: moottoreita, tykkejä, ohjuksia, tähtäystietokoneita, kestävämpiä runkoja ja niin edelleen. Pelaajilla on muutama alusmalli ja vapaat kädet kehitellä aluksista sellaisia kuin haluavat.

Liikkuminen päästää alukset liikkeelle. Yhdellä siirrolla saa siirtää kolmea alusta, matka riippuu moottoreista. Heksalta toiselle liikkuminen riippuu siitä, miten madonreiät heksojen välille asettuvat, eli jokaisesta heksasta ei pääse automaattisesti jokaiseen viereiseen. Pelilauta ei siis ole aivan avoin ja omia asemiaan on mahdollista suojata vihollisilta luovalla kartoituksella.

Vaikutusvaltatoiminnolla voi levittää omia lätkiään galaksiin ja kipata kuutioita peliin. Alueet kartoitetaan ja sitten valloitetaan, mutta tähtijärjestelmiä voi myös hylätä, jos tuntuu, että resursseja tarvitaan muualla.

Plantan kasvit (vihreä) ovat valloittaneet galaksin ja voittaneet ylivoimaisesti. Kuva: Mikko Saari

Sotaa!

Sotiminen on olennainen osa Eclipseä. Kun pelaajien alukset kohtaavat, on aika taistella. Sotiminen perustuu nopanheittoihin. Jokaista tykkiä kohden saa heittää yhtä noppaa. Tykistä riippuu, paljonko osuma tekee vahinkoa. Kuutosella osuu ja osumatodennäköisyyttä voi parantaa lisäämällä alukseen tähtäystietokoneita. Vastapuolen suojakilvet vähennetään nopanheitosta.

Alus tuhoutuu ensimmäisestä osumasta, paitsi jos sillä on kestävämpi runko, jolloin se voi ottaa vastaan enemmän vahinkoa tuhoutumatta. Aloitekyky ratkaisee, kuka ampuu ensin. Ohjukset ammutaan ihan ensimmäisinä, mutta vain kerran taistelussa.

Sotiminen on melko nopeaa ja tehokasta, etenkin kun pelaajat hieman kehittävät aluksiaan. Sotiminen myös kannattaa: siitä saa voittopisteitä. Jos osallistuu taisteluun eikä pakene, saa yhden voittopistelaatan. Jokaisesta tuhotusta aluksesta saa lisälaatan. Laatat ovat arvoltaan 1–4 voittopistettä ja niistä saa pitää vain yhden. Lisäksi pelaaja voi pelin aikana kerätä vain 3–5 laattaa, riippuen lajistaan.

Voittajien (ja häviäjien) nimet kirjoitetaan historiaan

On hyvä, että häviäjäkin saa tilaisuuden ansaita pisteitä — voittajat toki muistetaan historiankirjoituksessa kauniimmin, mutta tokihan historiankirjoihin kirjataan, kenet voittajat voittivat. Voittopistejärjestelmä kannustaa myös taistelemaan jo aikaisemmin, kun arvokkaita laattoja on jäljellä enemmän. Myöhemmin pelissä sotiminen ei ole yhtä kannattavaa, kun parhaat laatat on viety pussista ja oma lauta on jo täynnä eli lisäpisteitä saa vain vaihtamalla nykyisiä laattoja parempiin.

Sotiminen on onnistuttu tasapainottamaan melko hyvin. Sotiminen voisi olla varma tie voittoon tai hyvä juttu niille pelaajille, jotka eivät ole taisteluissa mukana, mutta Eclipsessä on löydetty hyvä tasapaino siitä väliltä. “Antaa toisten sotia” ei ole automaattisesti paras strategia ja sotiminen on hyödyllistä jo pelin alkuvaiheissa.  Vastustajaksi saa myös neutraaleja vihollisia, jotka vartioivat osaa galaksista.

Mukana on myös diplomatiaa. Solmimalla rauhansopimuksen saa pisteitä ja hieman lisätuotantoa. Sopimuksen voi myös rikkoa, jolloin saa petturin leiman. Viimeisin petturi menettää pisteitä pelin lopussa.

Kartalla on vahva rintama Muinaisia, eli neutraaleja vihollisia. Kuva: Sampo Sikiö

Näyttävä peli

Jo prototyypit Eclipsestä olivat kaunista katseltavaa ja lopullinen peli on todella näyttävä tapaus. Pelin ulkoasu on tyylikäs ja erittäin toimiva. Pelaaminen on helppoa. Pelaajien omat pelilaudat ovat todella isoja ja peli vaatii muutenkin runsaasti pöytätilaa, varsinkin kuudella pelaajalla, mutta pelilaudan sisältö on järjestelty hienosti ja jokaiselle asialle on selkeä paikkansa. Pelin design on täynnä nokkelia sääntömuistutuksia, esimerkiksi eri lajien erikoissäännöt löytyvät pelaajien alustoilta kätevästi.

Pelin avaruusaluksiin löytyi näppärä ratkaisu jo protovaiheessa. Eclipse käyttää samoja aluksia kuin Galactic Emperor -peli. Nämä alukset ovat sittemmin löytäneet tiensä muun muassa Eminent Domainiin. Alukset eivät ole mitään huippuhienoja, mutta ne ovat selkeitä ja ajavat asiansa. Pidän myös siitä, että alukset ovat kovaa muovia monissa peleissä käytetyn pehmeän kumimaisemman muovin sijasta.

Pakolliset vertailut

Eclipseä verrataan väistämättä Twilight Imperiumiin, joka on eeppisen scifin ykkösnimiä. Peleillä on ainakin yksi selvä ero: siinä missä Twilight Imperiumia varten pitää järjestää kokonainen pelipäivä ja 6–10 tuntia aikaa, kokeneet pelaajat pelaavat Eclipsen noin 30 minuutissa pelaajaa kohden. Aloittelijoiden pitää varata vähän enemmän aikaa, mutta muuten lupaus pitää. Kuusinpelinkin pystyy siis pelaamaan vain kolmessa tunnissa, kun pitää vauhtia yllä.

Eclipse on selvästi enemmän optimointiin ja taloudellisesti toimivan imperiumin rakentamiseen keskittyvä europeli, toisin kuin draamaa ja yllättäviä käänteitä sisältävä jenkkipeli Twilight Imperium. Peliaika lienee käytännössä useimmilla erittäin hyvä syy valita Eclipse ennemmin kuin Twilight Imperium.

Toinen, tuoreempi kilpailija genressä on GMT:n Space Empires 4X, joka puolestaan muistuttaa enemmän perinteistä sotapeliä 4X-mausteilla. Erilaisista peleistä on siis kyse.

Sopivasti vaihtelua ja satunnaisuutta

Pelissä on paljon vaihtelua: lajeja on seitsemän erilaista ja galaksi kehittyy joka pelissä eri tavalla. Pelissä on hyvää satunnaisuutta, joka tuo vaihtelua, mutta ei hallitse peliä. Ongelmia voi tulla lähinnä alkupelin galaksinkartoitusvaiheessa, jossa huono tuuri voi tuoda vähän hankalan aseman, mutta ei se mikään selkeä pelinratkaisija ole.

Taisteluissa nopat voivat tuoda yllätyksiä, mutta pelaajilla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa todennäköisyyksiin varustamalla aluksiaan sopivalla tavalla. Riskejä voi ottaa, mutta vika on oma, jos tulee nenille. Lisäksi taisteluissa häviäminen ei ole välttämättä mikään katastrofi.

Hyvä alku auttaa aina ja rikkaat rikastuvat. Vaikka pelimekaniikka aiheuttaakin suurelle imperiumille vaikeuksia toimia runsaasti, se ei tasoita peliä aivan tasaiseksi. Välillä nähdään pelejä, joissa muut pelaajat voivat vain todeta, että ylivoimaista voittajaa olisi pitänyt lyödä enemmän ja aikaisemmin.

BoardGameGeekissä on pidetty itkuvirsiä Eclipsen satunnaisuudesta. Peli voi kieltämättä vaikuttaa alkuun hyvin tuuripitoiselta ja aloittelijat pelaavat usein tavalla, joka vielä korostaa pelin satunnaisuutta (esimerkiksi kartoittavat galaksia varovaisesti, jolloin päätyy herkemmin asuttamaan kehnoja osia galaksista).

Vihreä on valloittanut galaksin keskustan. Kuva: Sampo Sikiö

Suomen paras lautapeli

Eclipse on todella hieno peli. Se kiipesi kovaa vauhtia kohti Lautapelioppaan parhaiden pelien listan kärkeä ja vei ykköspaikan Through the Agesilta. Myös kansainvälistä menestystä pelille on helppo povata, innostus on ollut kouriintuntuvaa — esimerkiksi Drakkenstriken videoarvostelu on melkoista ylistystä.

Ylisanoihin on helppo yhtyä. Eclipsen pelimekaniikka on yksinkertaista ja selkeää — peli on helppo opettaa uusille pelaajille ja kun pelaajat osaavat pelin, yksittäiset vuorot etenevät ripeästi ja odottelua ei tule. Erilaisia strategisia lähestymistapoja on paljon, avaruusaluksia voi kehitellä mielensä mukaisesti monin eri tavoin ja sotimattakin voi pärjätä.

Eclipse on vaikuttavinta, mitä suomalainen lautapeliteollisuus on tähän mennessä tuottanut. Tässä pelissä on aineksia klassikoksi ja mestariteokseksi, josta puhutaan vielä vuosien päästä. Hattu päästä ja Maamme-laulu soimaan — tässä on kaikkien aikojen paras suomalainen lautapeli.

Faktat Eclipsestä

Pituus: 60—180 minuuttia eli puoli tuntia pelaajaa kohden. Ensimmäisiin peleihin kannattaa varata enemmän aikaa.

Tämänkaltaisen kirjan vikana on tietysti se, että sisältö vanhenee sitä mukaa kun uusia pelejä ilmestyy. Kirjamuodossa teoksen pitäminen ajantasaisena on vaikeaa, joten päätin julkaista kirjan laajennetun version netissä.

Näiltä nettisivuilta löydät valtaosan kirjan sisällöstä. Aivan jokaista peliesittelyä en ottanut mukaan, sillä kaikki kirjassa esitellyt pelit eivät ole enää siinä määrin ajankohtaisia kuin kirjan ilmestyessä. Mukana on kuitenkin paljon uusia pelejä ja lisää tulee sitä mukaa kun pelejä julkaistaan.

Lautapelioppaan tarkoituksena on kattaa kaikki suomeksi ilmestyvät harrastajille suunnatut tai peliharrastajia kiinnostavat lautapelit. Ei siis ihan jokaista suomeksi ilmestyvää lautapelia, mutta iso osa. Lisäksi esitellään tärkeimmät ulkomailla julkaistavat pelit, vähän siitä riippuen, miten aikaa riittää juttujen kirjoitteluun.

Siinä sivussa uutisoidaan lautapelimaailman tapahtumista ja kirjoitellaan niitänäitä lautapeleistä ja pelaamisesta. Tervetuloa tutustumaan lautapelien maailmaan! Laita uudet jutut tilaukseen, niin tiedät missä mennään!

Tietoa pelien julkaisijoille

Lautapeliopas pyrkii esittelemään kaikki olennaiset suomeksi julkaistut lautapelit ja tärkeimmät ei-suomenkieliset. Otamme mielellämme vastaan arvostelukappaleita ja lehdistötiedotteita.

Sähköpostia otetaan vastaan osoitteessa mikko at lautapeliopas.fi.

Lehdistötiedotteita otetaan vastaan

Yllämainittua osoitetta saa pommittaa vapaasti myös erilaisilla lehdistötiedotteilla. Kuulen mielläni tulevista julkaisuistanne, kilpailuista ja kampanjoista ja muusta lautapeleihin liittyvästä oheistoiminnasta. Uutisaineistoksi kelpaava materiaali on aina paikallaan. Jos haluatte lähettää jotain postitse, sähköpostilla saa osoitteen.

Toimitus

Päätoimittaja miettii seuraavaa siirtoa. Kuva: Sampo Sikiö

Päätoimittaja

Lautapelioppaan päätoimittajana toimii tamperelainen Mikko Saari. Mikko toimitti aikaisemmin Lautapelaaja.net:iä ja puuhastelee Lautapelioppaan lisäksi Mahjong-oppaan, Kirjavinkkien ja Korttipelioppaan taustavoimana. Lautapelejä ja korttipelejä Mikko on harrastanut pienen ikänsä, vakavammin 1990-luvun lopusta asti. Matkan varrella Mikko on toiminut useita vuosia ensin Suomen Diplomacy Seuran hallituksessa ja sitten Suomen lautapeliseuran aktiivisena jäsenenä.

Mikko on esiintynyt usein medioissa lautapelien ja lautapelaamisen asiantuntijana. Vuosien varrella esiintymisiä on ollut niin televisiossa (Lauantaivekkari), useita kertoja radiossa (mm. YleX, Radio Aino, Tampereen radio) ja lehdissä (mm. Aamulehti, Tori, Kotiliesi, ET, Kodin Pellervo, Hämeen sanomat). Lisäksi Mikko on kirjoittanut kolme peliaiheista kirjaa: Uudet lautapelit (BTJ 2007), Tarotista texas hold’emiin (BTJ 2008) ja 150 korttipeliä (Avain 2010). Mikon kirjoittamat jutut.

Vakituiset avustajat

Hannu Sinisalo on tamperelainen lautapeliharrastaja, jonka päätyö on matematiikan opettaminen lukiossa. Lauta- ja korttipeliherätyksen Hannu sai muutama vuosi sitten, ja onkin sen jälkeen onnistunut kasvattamaan omaa pelihyllyään melko mukavasti. Työnsä ohella Hannu ohjaa oppilaitaan pelien pariin pitämällä koulussa omaa Lättähattuklubiaan. Muun vapaa-aikansa hän käyttää lähinnä hyvän musiikin ja hyvän kirjallisuuden parissa. Hannun kirjoittamat jutut.

Markku Jaatinen on jyväskyläläinen lauta- ja korttipelien harrastaja. Nuoruusvuosien roolipelailu vaihtui lautapelaamiseksi siinä vaiheessa, kun perheen kolme lasta olivat tarpeeksi isoja pelikavereiksi. Normaalin kaveriporukassa pelaamisen lisäksi peliaikaa palaa myös lauta- ja korttipelien nettiversioiden parissa. Suosituin pelipalvelin on BrettSpielWelt ja sieltä Markun löytää vaimonsa kanssa pelaamasta hyvin usein. Myös perinteiset korttipelit ovat yksi iso kiinnostuksen kohde. Markun kirjoittamat jutut.

Antti Koskinen on intohimoinen lauta- ja korttipelaaja, joka tuottaa lautapeliaiheista podcastia sekä kirjoittaa englanniksi harrastuksestaan boardgamingfinland.com -sivustolle Lautapelioppaaseen kirjoittamiensa tekstien ohella. Aktiivisen lautapelaamisen ohella Antti on myös aktiivinen järjestöihminen erityisesti Suomen lautapeliseurassa, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii vuoden 2009. Antti on myös kauppa- ja musiikkitieteilijä ja päätyönään hän toimii kulttuurialalla johtotehtävissä. Antin kirjoittamat jutut.

Sampsa Ritvanen on oululainen lautapeliharrastaja, jonka lapsuuden innostus konsolipelejä kohtaan syttyi uudelleen lautapelien muodossa. Koska peliseura koostuu myös muista kuin lautapeliharrastajista, perhe- ja seurapelit saavat runsaasti peliaikaa. Sampsa on kuitenkin kaikkiruokainen pelaaja ja erityisen perso huutokauppailulle ja näyttäville komponenteille. Pelaamisen ohella Sampsa opiskelee luokanopettajaksi ja harrastaa lyhytjänteisesti vähän sitä sun tätä.  Sampsan kirjoittamat jutut.

Satunnaiset avustajat

Gerald Cameron · Tero Dubrovin · Stefan Engblom · Bruno Faidutti · Mikael Grönroos · Toni Halonen · Jupuna · Tommi Jäntti · Jarno Kassinen · Ari Kekkonen · Tom Lehmann · Juha Leikkonen · Keijo Länsikunnas · Jani ja Tero Moliis · Pekka Nurmela · Tuomo Pekkanen · Leevi Rantala · Tommy Ryytty · Jani Rönkkönen · Sauli · Petri Savola · Kimmo Sorsamo · Timo Tikkanen · Jarno Tuimala · Donald X. Vaccarino · Tommi Vainio · Harri Viisainen · Mikko Virtaperko

Avustajia haetaan

Lautapeliopas kaipaa kirjoittamisesta kiinnostuneita avustajia. Monenlaisille jutuille on tarvetta, olennaisimpina peliarvostelut, suomenkieliset säännöt ja erilaiset lautapelaamista käsittelevät artikkelit. Jos sinulla on juttuidea tai haluaisit arvostella jonkun pelin, ota rohkeasti yhteyttä päätoimittajaan (mikko @ lautapeliopas.fi).

Erityisesti kaivataan arvosteluja Parhaat lautapelit -listalta löytyvistä peleistä, joita ei ole vielä arvosteltu. Muita kiinnostavia jutunaiheita ovat esimerkiksi genre-esittelyt (“parhaat blokkisotapelit”, “parhaat partypelit”, “parhaat deduktiopelit”), pelikerhojen toimintaa esittelevät jutut, raportit pelitapahtumista, suunnittelijaesittelyt, strategiavinkit tunnettuihin peleihin, vinkit lautapelien tuunaamiseen ja niin edelleen.

Mistään ei pääsääntöisesti makseta mitään, mutta mainetta ja kunniaa on tarjolla. Tällä hetkellä arvostelukappaleita on tarjolla harvoin. Edellytyksinä hommaan on kyky esittää jotenkin fiksulta vaikuttavia näkemyksiä peleistä, kirjoittaa suhtkoht selvää suomea ja hoitaa luvatut hommat. Kirjoittajat esiintyvät Lautapelioppaassa pääsääntöisesti omalla nimellään.

Historiaa

Lautapelaaja.net sai alkunsa syksyllä 2000 osana Melankolia.net-sivustoa (varhaisin versio sivuista Wayback Machinessa, tuntuvasti laajempi versio tammikuulta 2001). Arvosteltujen pelien määrä kasvoi vuosien varrella ja sääntökäännöskokoelmakin alkoi muodostua. Lopulta sivut kasvoivat siinä määrin merkittäviksi, että oman domainin hankkiminen oli ajankohtaista. Lautapelaaja.net avattiin 17.3.2005. Lautapeliopas avasi ovensa 16.6.2009.

Kiitoksia

Lautapelioppaan logon on suunnitellut Sampo Sikiö. Sivuilla käytetään nimimerkki incurable_hippien ottamaa kuvaa, joka on alunperin julkaistu Flickrissä.

Tarinat kerrottiin näistä kuutioista.

Pääpalkinnon (Salaisuuksien saari, Dizios, A la Carte ja Roryn tarinakuutiot) voitti Lauri Koivisto. Laurin tarina:

Olipa kerran lohikäärme, joka oli vanginnut korkeaan tornin eläkeläisnaisen kävelykeppeineen. Koska eläkeläinen oli kuitenkin tullut jo siihen ikään, ettei jaksanut kuin nukkua suurimman osan päivästä, oli lohikäärmeen tapettava aikaa metsästämällä lampaita linnansa seutuvilta taskulampun valossa maksaakseen vuokransa. Piruuttaan lohikäärme päätti antaa eläkeläisnaisen vankityrmän avaimen eräänä kauniina kesäpäivänä rovaniemeläiselle laskuvarjojääkärille. Sen pituinen se.

Toisen palkinnon (Salaisuuksien saari ja Roryn tarinakuutiot) voitti Jani Muikku. Janin tarina:

Lammas nukkui tornissaan, tai ainakin yritti. Se oli ollut illalla niin uupunut, että pelkäsi joutuvansa käyttämään kävelykeppiä kivutessaan tornikamariinsa. Lammas päättikin jäädä nukkumaan tornin ala-aulaan. Unta ei kuitenkaan meinannut tulla. Se yritti laskea ihmisiä (lampaiden tapa). Se yritti keksiä syytä unettomuudelle. Se muisti ja oli aivan varma, että tornin ovi oli lukossa ja avain tallessa. Yhtäkkiä lammas kuuli tornin ovelta rapinaa: Oliko joku löytänyt vara-avaimen kätköstä? Lammas säikähti, mutta ei suinkaan ajatustaan, vaan vaativaa koputusta oveltaan. Varovasti lammas hiipi ovelle, kurkisti ovisilmästä, ja avasi oven. Ovella seisoi laskuvarjohyppääjä. Laskuvarjohyppääjä ojensi kätensä, kätteli ja kaivoi laukustaan kirjan: “Valvo vähemmän, lue tai vaikka pelaa enemmän.”, laskuvarjohyppääjä totesi. Ja samassa lammas valaistui. Ikään kuin hänen päässään olisi syttynyt taskulamppu. Lammas ymmärsi elämän tarkoit uksen: Pelaan, siis olen. Ja lammas nukahti.

Kolmannen palkinnon (Roryn tarinakuutiot) voitti Susanna Happonen. Susannan tarina:

Eli tornissa prinsessa, jolle äiti luki iltasatua että tyttö olisi nukahtanut. Tarinassa lammas lensi kuumailmapallolla, mukanaan keppi ja avain. Lopulta prinsessa nukahti ja äiti peitteli tytön ja sammutti valot.

Luovuuspalkinto yllättävimmästä tulkinnasta menee Sampo Sikiölle tästä tarinasta:

Kuninkaallisen Lammaslentolaivueen komentajakapteeni Sivo Seira oli saanut vaarallisen tehtävän. Hänen oli lennettävä avaruusraketillaan Iminutsiaket-planeetalle ja pystyttettävä sinne laivueen lippu. Planeetalla asuvia kolmijalkaisia ja kaksikätisiä päättömiä mörköjä oli ehdottomasti varottava. Raketin lähtö oli erinomainen. Kunnes! Äkkiarvaamatta kuun (vai oliko se kuu sittenkään?) takaa hyökkäsi kolmen TIE-hävittäjän laivue, joka räjäytti kapteenin raketista kärjen. Neuvokas kapteeni kaivoi taskustaan Ohjesäännön, jonka mukaan hänen tuli välittömästi pelastautua laskuvarjoitse (prolatiivi). Hätälasku onnistui, eikä urhoollinen kapteenimme kärsinyt muita tappioita kuin katkenneen silmälasien sangan.

Ai mitenkö tämä tarina liittyy annettuihin noppiin? Kas näin:

Sampon tarinan nopat. Kuva: Sampo Sikiö

Mallikuva 18VR-pelin laatoista (ei lopullinen kuvitus).

Työnimellä 18VR toistaiseksi kulkeva uutuus on 18xx-sarjaan kuuluva peli, jonka aiheena on Suomen rautateiden historia. Pelaajat pääsevät rakentamaan rautateitä ja keinottelemaan osakkeilla Suomessa! Mikä parasta, pelin tukijaksi on saatu VR ja peli tulee myyntiin Suomen rautatieasemille. Pelin painos tulee olemaan runsas ja hinta ison painoksen johdosta vain 39 euroa.

Komponenttien taso tulee olemaan selvästi keskiverto-18xx-peliä laadukkaampi. Pelin ulkoasusta vastaa Lautapelioppaan logon taiteillut ja muun muassa Eclipse-pelistä tuttu Sampo Sikiö. Pelin kansikuvaksi on saatu maalaus tunnetulta saksalaiselta lautapelikuvittajalta, jonka nimi pysyköön vielä salaisuutena.

18VR perustuu 18xx-sarjan suosituimpaan ja arvostetuimpaan peliin, sarjan isän Francis Treshamin kehittämään 1829 Mainlineen, jossa pelisarjan erityispiirteet ovat 18VR-kehitystiimin mielestä hienoimmillaan ja puhtaimmassa muodossaan. Pelissä on pyritty lisäksi huomioimaan suomalaisen raideliikenteen historian ja nykypäivän erityispiirteitä monipuolisilla erikoissäännöillä.

Pelissä on monia yksityiskohtia, joita ei ole aikaisemmin 18xx-peleissä nähty. Pelaajat joutuvat muun muassa selviytymään ensin vuoden 1963 rahauudistuksesta ja sitten markkojen vaihtamisesta euroiksi. Tällaista mekaniikkaa ei ole aikaisemmin nähty 18xx-sarjan peleissä.

Olemme varmoja, että 18xx-sarjan fanit arvostavat pelin hienouksia, mutta ne aukeavat myös takuuvarmasti myös niille, joille sarja on vieras. Olemmekin ajatelleet pelin toimivan tutun aiheensa vuoksi hienosti myös johdatuksena 18xx-pelien maailmaan. Mukana on kaksi eri pelitapaa. Lyhyt peli kestää vain viisi tuntia ja sopii oivallisesti vähemmän pelejä harrastaneiden houkutteluun.

Peli ilmestyy Essenin messuihin mennessä. Ennakkotilaajille on luvassa bonuksena muikeat edut. Tänään tilauksensa jättäville on tarjolla aivan erityishienot edut. Tsekkaa ne täältä ja tee tilauksesi: 18VR-ennakkotilaus.

Suomalaista rautatiehistoriaa 18VR-pelissä.

Toisenlaista suomalaista rautatiehistoriaa 18VR-pelistä.

Kyseessä ei ole perinteiset messut ständeineen, vaan Helconin painopiste on vapaassa pelaamisessa. Paikan päältä löytyy valtava valikoima uusia lautapelejä ja runsaasti peliseuraa.

• Perjantaina ovet avataan klo 16 ja suljetaan klo 23. Ovien sulkeminen ei lopeta pelaamista, vaan tapahtumapaikalle voi jäädä pelaamaan vaikka kellon ympäri. Varsinaista ohjelmaa perjantaina ei ole.
• Lauantaina on ohjelmassa vapaan pelaamisen lisäksi eurooppalaisten lautapelien turnaus klo 9.30—17.30 ja vielä julkaisemattomien pelien esittelyä. Pelidemoissa esitellään muun muassa Touko Tahkokallion ja Sampo Sikiön Eclipse-avaruuseeposta ja Moliis-veljeksetkin (Hornet) esittelevät tulevia pelejään. Lauantaina järjestetään lisäksi lautapeliarpajaiset. Lauantaina ovet ovat auki 9–23.
• Sunnuntaina on vuorossa perheaamu klo 10–14, silloin tapahtumaan on vapaa pääsy ja tarjolla on uusien pelien opetusta. Tutustuminen uusiin perhepeleihin sopii mainiosti isänpäivän ohjelmanumeroksi! Sunnuntaina on lisäksi Suomen lautapeliseuran vuosikokous ja lisää pelidemotusta. Ovet ovat auki 9–18.

Tapahtuman liput maksavat 5-10 euroa päivältä ja 10-15 euroa koko viikonlopulta. Alle 17-vuotiaat pääsevät halvemmalla hinnalla, alle 10-vuotiaat kokonaan ilmaiseksi.

Tapahtuman pääsponsorina on Competo, näytteilleasettajina paikalla ovat Onni Games, Hyptic ja Tuonela Productions. Lautapelitukijoina toimivat AMO, Tactic ja Lautapelit.fi.

Lisätietoja tapahtumasta löytyy Lautapeliseuran Helcon-sivulta.

Arvuutin on Touko Tahkokallion suunnittelema ja Sampo Sikiön kuvittama lautapeli, joka näyttää erittäin hyvältä, on varustettu hauskalla teemalla ja tuo raikkaan tuulahduksen triviapelien riveihin.

Pelin idea

Arvuutin alkaa sillä, että pelaajat valitsevat peliin viisi kysymyskategoriaa vapaavalintaisesti ja nostavat käteensä numerokortteja kolmesta eri numerokategoriasta (numerot 1-9, 10-20 sekä 30-80), passauskortin sekä kaksi satunnaista pistekorttia. Tämän jälkeen pelaajat kysyvät vuorotellen kysymyksen jostain kysymyskategoriasta, johon kaikki pelaajat vastaavat käyttäen kädessään olevia numerokortteja. Vastaus kaikkiin kysymyksiin on jotain väliltä 1–100 ja pelaaja(t), joka kykenee antamaan lähimmän vastauksen kysymykseen, voittaa kyseisen kysymyskortin itselleen.

Pelaajat eivät välttämättä kykene antamaan juuri sitä vastausta, jonka he haluaisivat antaa, sillä kädessä olevat numerokortit määräävät sen, minkälaisiin vastauksiin pelaaja kierroksella kykenee. Lisäksi lähimmän vastauksen tehnyt pelaaja myös menettää kaikki pelaamansa numerokortit ja siten hänen mahdollisuutensa vastata oikein tuleviin kysymyksiin pienenee.

Uusia numerokortteja on mahdollista nostaa käteen, mutta se vaatii passauskortin pelaamista ja vastausmahdollisuuden menettämistä kyseisellä kierroksella. Palkkioksi menetetystä mahdollisuudesta pelaaja saa kuitenkin valita kolme vapaavalintaista numerokorttia käteensä, mikä antaa lisää valinnanvaraa vastata tuleviin kysymyksiin.

Peli päättyy, kun kolme viidestä kysymyskategoriasta ylittää pelilaudalla määritellyn huoltotason, joka sijaitsee kolmen ja neljän kysymyksen välissä (eli kun kolmannesta kysymyskategoriasta esitetään neljäs kysymys). Tämän jälkeen jokainen voitettu kysymyskortti sekä pelin alussa jaetut salaiset pistekortit tuottavat pisteitä pelaajille ja pelaaja, jolla on eniten pisteitä voittaa pelin. Se, kuinka monta pistettä voitettu kysymyskortti pelaajalle tuottaa, riippuu siitä kuinka monta kertaa kyseistä kysymyskategoriaa on kysytty pelin aikana. Jokainen kysymyskerta nostaa jokaisen kyseisen kategorian voitetun kortin pistearvoa pelin lopussa yhdellä ja maksimissaan yhden kysymyskategorin kortit voivat tuottaa kuusi pistettä korttia kohden.

Uudenlainen tietopeli?

Arvuutin on säännöiltään yksinkertainen triviapeli, jonka pelaaminen on helppoa ja vaivatonta. Peli näyttää poikkeuksellisen hyvältä ja erottuu positiivisesti edukseen muista suomalaisessa markettilevityksessä olevista lautapeleistä. Peliä voi pelata hyvin niin kolmella kuin kahdeksalla pelaajalla, joskin pelikokemukset ovat eri pelaajamäärillä kovasti erilaisia.

Kahdeksalla pelaajalla tieto ratkaisee, kun useampi pelaaja yrittää joka kierroksella vastata kysymyksiin, kun taas kolmella pelaajalla pelattaessa kysymyksen voi voittaa pelaamalla minkä tahansa numerokorttiyhdistelmän tai vaikka satunnaisen yhden kortin, jos muut pelaajat passaavat samalla kierroksella. Hyvin eri pelaajamäärille sopivia pelejä ei koskaan ole liikaa ja tässä suhteesssa Arvuutin on täydellinen ostos.

Pelin komponentit ovat pääosin oikein toimivat, mutta numerokorttikategorioissa käytetyt värit voisivat olla hieman selvemmin toisistaan erottuvat, jotta ne hämärässäkin baariympäristössä erottuisivat vaivatta toisistaan muutoin kuin numeroita selaamalla. Pelin kysymyslaatikot voisivat myös olla hiukan tukevampia, jotta ne pysyisivät paremmin pystyssä pelipöydällä (joka ei välttämättä kaikissa olosuhteissa ole kovapintainen ja tasainen).

Kysymyslaatikot ovat kapeita ja taipuvaisia kaatuilemiseen. Kuva: Mikko Saari

Testipelien perusteella pienimuotoista huolta aiheutti jokaisen kysymyskategorian kysymysten vähäinen määrä (150 kategoriaa kohden) ja se, että nuo kysymykset oppii peliä pelaamalla suhteellisen nopeasti ulkoa. Peliin on toisaalta helppo tuottaa uusia kysymyslaatikoita uusista kysymyskategorioista ja toivotaan, että näitä saadaan markkinoille lähitulevaisuudessa – mikään ei nimittäin ole niin hauskaa kuin arvuutella kysymyksiä kysymyskategorioista, jotka ovat mahdollisimman outoja ja todellisuudesta vieraantuneita.

Arvuuttimen luvataan olevan uudenlainen tietopeli ja monessa mielessä se on juuri sitä. Peli näyttää positiivisesti erilaiselta kuin perinteiset suomalaiset triviapelit ja siinä on monta pientä edistysaskelta myös pelimekaniikkojen osalta verrattuna vanhempiin veljiinsä. Toisaalta Arvuutin ei kuitenkaan ole aivan triviapelien kehityksen kehityksen kärjessä, sillä siinä tieto ratkaisee – viimeaikainen suuntaus tietopeleissä on ollut se, että pelaajien ei välttämättä tarvitse tietää oikeaa vastausta vaan riittää, että he joko osaavat arvioida hyvin vastauksen suuruusluokkaa tai seuraavat kanssapelaajia ja heidän vastauksiaan. Onni Games ja Touko Tahkokallio ovat kuitenkin tuoneet markkinoille mielenkiintoisen tietopelin, joka toivottavasti löytää tiensä Trivial Pursuitin rinnalle (ja ohi) suomalaisten triviapelien perheessä.

Faktat Arvuuttimesta

Pituus: 30 minuuttia

Koska hyväkään peli ei miellytä kaikkia, lista on jaettu erilaisiin luokituksiin. Näin sopivan pelin löytäminen helpottuu. Mukana on myös pari moneen tilaisuuteen sopivaa yleissuositusta, jotka ovat mainioita valintoja silloin, kun lahjansaaja ei osu helposti johonkin tiettyyn luokitukseen.

Katso myös muiden vuosien joululahjasuositukset — ne ovat yhä päteviä siltä osin kuin pelejä kaupasta löytyy. Listaan on merkitty myös huomionarvoisia vanhempia pelejä, joita saa yhä kaupoista. Kannattaa vilkaista myös Lautapelaajien lahjatoiveet -video.

Listan pelejä voi löytää mistä tahansa pelejä myyvästä kaupasta, mutta varmimmin pelit löytää pelikaupasta — kaikkia näistä peleistä ei saa marketeista.

Lautapeliopas toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja mukavia pelejä myös vuodelle 2012!

Listaa saatetaan päivittää vielä ennen joulua, joten kannattaa poiketa uudestaankin katsomassa. Jos olet kiinnostunut lautapeleistä, laita Lautapelioppaan päivitykset tilaukseen tai fanita Lautapeliopasta Facebookissa!

Yleissuositukset

Mondo. Tavoite: rakenna täydellinen maailma. Aikaa: korkeintaan seitsemän minuuttia. Lisähaasteet: kilpailevat maailmanrakentajat vievät kaikki parhaat palaset. Kolmen vaikeusasteensa ansiosta moneen tilanteeseen taipuva Mondo on hauska peli niin koko perheelle, aikuisille kuin peliharrastajillekin. Toimii myös yksinpelinä! Lue Mondon arvostelu »

Dobble. Nopea ja hauska peli perustuu yksinkertaiseen ideaan. Korteissa on läjä kuvioita ja jokaista korttiparia yhdistää yksi ja vain yksi kuvio. Kuka löytää yhteisen kuvion ensin? Tästä ideasta on rakenneltu viisi erilaista minipeliä, joita voi halutessaan yhdistellä isommaksi turnaukseksi. Tuloksena on todella hauska peli, joka sopii eri pelaajamäärille kahdesta kahdeksaan ja monenikäisille pelaajille. Lue Dobblen arvostelu »

Muista myös: Dixit, Qwirkle, Marrakech, Carcassonne.

Perhepeliksi

Salaisuuksien saari. Jännittävä seikkailu uppoavalla saarella! Vaativampi Pandemia voi olla enemmän peliharrastajien mieleen, mutta Salaisuuksien saari on perhepelinä oivallinen. Yhteistyöpelissä kaikki voittavat tai häviävät yhdessä, ja tässä pelissä haastetta riittää. Pelaajien on tehtävä yhteistyötä, muuten tappio on varma — eikä voitto sittenkään ole taattu juttu. Tyylikäs, toimiva peli, ansaitusti Vuoden perhepeli. Lue Salaisuuksien saaren arvostelu »

Jälkipeli. Eläinaiheinen Jälkipeli on mielenkiintoinen yhdistelmä setinkeräilyä, arvailua, bluffaamista ja loogista päättelyä. Sopii hyvin koko perheelle, mutta myös aikuisten ajanvietteeksi. Oppi&ilo-sarjalle uskollisesti pelissä on opettavainen puolensa: pelaamisen ohessa voi oppia faktatietoa suomalaisista eläimistä. Lue Jälkipelin arvostelu »

Top Race. Wolfgang Kramerin yli 20 vuotta vanha peli-idea toimii yhä. Tälläkin pelillä on ikää jo 15 vuotta, mutta vasta ilmestynyt suomennos on yhä ajankohtainen. Erityisesti perheen miehiin vetoava kilpa-ajopeli ei ole pelkkää rallia, vaan menestyäkseen täytyy osata arvioida omat vahvuutensa ja ostaa ennen kisaa sopivat autot sopivaan hintaan — ja sitten ajetaan, jolloin taktikointi radalla varmistaa menestyksen. Lue Top Racen arvostelu »

Muista myös: A la Carte, Charly.

Aikuisille

7 Wonders + Leaders. Vuoden aikuistenpeli on varma valinta. 7 Wonders ei ole aivan yksinkertainen peli, mutta palkitsee vaivannäön. Peli on melko nopea ja toimii hyvin eri pelaajamäärillä kolmesta seitsemään. Tällaista joustavuutta näkee harvoin! Leaders-lisäosa on oiva valinta peruspelin seuraksi, sillä se tuo peliin tarpeellista vaihtelua ja estää pelaajia jumiutumasta aina samoihin strategioihin. Lue 7 Wondersin arvostelu »

Fresko. Katedraalin fresko on aika kunnostaa. Pelaajien mestarimaalarit kilvoittelevat kunniasta urakassa. Oppipojat on ajettava hoitamaan asioita, jotta työ saadaan tehtyä. Ohjelmassa on  maalien ostamista ja sekoittamista, aikaisia herätyksiä ja teatteri-iltoja… Moduuleihin perustuva peli mahdollistaa pelin mutkikkuuden säätämisen sopivaksi. Deutscher Spiele Preis -voittaja on tyylipuhdas saksalainen lautapeli. Lue Freskon arvostelu »

Catan. Vanha peli, myönnetään, mutta Lautapelit.fi:n julkaiseman uuden laitoksen myötä Catan on taas ajankohtainen. Vuonna 1995 ilmestynyt peli on lautapelien uuden aallon edelläkävijä ja edelleen erittäin pätevä peli. Rakentamista ja kaupankäyntiä yhdistelevä peli on aiheesta klassikko. Innostuneiden iloksi Lautapelit.fi julkaisee uuteen laitokseen suomeksi myös kaikki lisäosat. Lue Catanin arvostelu »

Terra Evolution. Kotimainen pakanrakennuspeli Terra Evolution tarjoaa hauskan evoluutioteeman ja mahdollisuuden täräyttää toisen pelaajan planeettaa asteroidilla. Mitä muuta peliltä tarvitsee? Kaksinpeli on mukavan nopea mittelö, useammalla pelaajalla taas pääsee kilpailemaan herruudesta toden teolla ja lyömään kaveria luonnonmullistuksella oikein olan takaa. Vähän erilaiset pelikokemukset siis tarjolla, mutta molemmille löytyy varmasti ystävänsä. Itse suosin kaksinpeliä. Lue Terra Evolutionin arvostelu »

Hollywood. Elokuvakaupungissa kisataan siitä, kuka saa kiinnitettyä loistokkaimmat tähdet ja taitavimmat ohjaajat elokuviinsa. Parhaat elokuvat tuottaneelle studiolle on luvassa komeat palkinnot. Huutokaupoissa ei vain parane innostua huutamaan liikaa, sillä maksetut rahat jaetaan muille studioille… Napakka huutokauppapeli on helppo pelata ja hauskan leffateemansa vuoksi toimii hyvin missä tahansa porukassa, josta löytyy elokuvien ystäviä. Lue Hollywoodin arvostelu »

Muista myös: Modern Art, Mallorca. 

Tietovisailijoille

Bezzerwizzer. Tietovisojen ystäville vuoden 2011 parasta antia oli Bezzerwizzer, jossa perinteistä tietovisailua virkistetään sillä, että pelaajat pääsevät vastaamaan muille esitettyihin kysymyksiin, jos arvelevat itse tietävänsä paremmin. Lisäksi 20 aihealuetta varmistaa sen, että kysymyksiä on moneen lähtöön. Peli on myös mukavan nopea ja kestää vain 20–30 minuuttia. Uusintaottelu on helppo ottaa! Lue Bezzerwizzerin arvostelu »

Halki poikki pinoon. Osaatko laittaa asioita järjestykseen? Halki poikki pinoon kysyy yllättäviä asioita ja antaa kokeneellekin tietovisailijalle mainioita haasteita. Vähän erilainen tietovisailupeli on helposti lähestyttävä ja hauska. Toimii aikuisten pelinä ja perheen kesken kouluikäisten kanssa. Lue Halki poikki pinoon -arvostelu »

Muista myös: Arvuutin, Fauna.

Lapsille ja lapsenmielisille

Carneval. Leppäkertut valmistautuvat naamiaisiin vaihtamalla pilkkuja keskenään. Onnistuuko vaihto? Leppäkertut pussaavat, tai sitten toinen leppäkerttu kääntää vaihtoa ehdottavalle tylysti selkänsä. Tämä söpö peli on yhteistyöpeli, joka takaa sen, että hyvä mieli voitosta tai paha mieli tappiosta on yhteinen. Aikuisten kanssa tätä pelaa jo kolmivuotiaasta alkaen, mutta viisivuotias poikakin toivoo peliä silloin tällöin. Lue Carnevalin arvostelu »

Octopus. Harvan lautapelin välineistöön kuuluu pitkää keppiä, jonka päässä on iso kuminen mustekala. Tässä pelissä sellainen on. Olennaisempaa kepin päässä on pätkä siimaa, jonka päässä on pallo, jonka voi laittaa pyörimään — jolloin se uhkaa kaataa laudalla seikkailevan laivan. Octopus on vähän erilainen muistipeli, jonka hauska ulkoasu tekee siitä todella houkuttelevan. Lue Octopusin arvostelu »

Eläinpyramidi Maxi — Suuri seikkailu. Alkuperäinen Eläinpyramidi on erinomainen lastenpeli, eikä tämä uusi laitos juuri jälkeen jää (sen verran kuitenkin, että jos alkuperäistä ei vielä pelikokoelmista löydy, siitä kannattaa aloittaa). Tämä peli yhdistää sukupolvia ja tarjoaa hupia koko perheelle. Aikuisetkin voivat pelata keskenään… Tehtäväkorttien määrän vaihtelu on näppärä keino tasoittaa pelaajien välisiä taitoeroja. Kaikkiaan komea peli. Lue Eläinpyramidi Maxin arvostelu »

Richard Scarryn Touhula. Vuoden lastenpeli -palkinnon voittanutta Touhulaa voi suositella huoletta kaikkiin perheisiin, joissa pidetään Richard Scarrystä. Tässä yhteistyöpelissä kaikki voittavat tai häviävät yhdessä (todennäköisesti häviävät, sillä Eipäs-possu ja Juupas-possu ovat paha vastus). Pienten esineiden etsiminen kaksimetriseltä pelilaudalta on haastavaa ja hauskaa. Lue Richard Scarryn Touhulan arvostelu »

Muista myös: Lasten Carcassonne.

Peliharrastajille

Eclipse. Touko Tahkokallion ja Sampo Sikiön avaruuseepos Eclipse on kenties paras Suomessa koskaan tehty lautapeli. Tästä pelistä peliharrastaja ilahtuu. Englanninkielinen, muutaman tunnin kestävä peli on aika raskasta tavaraa, mutta sen verran hieno peli, että siitä innostuvat muutkin kuin scififanit. Lue Eclipsen arvostelu »

Power Grid. Vuoden 2011 kovimpia käännösjulkaisuja peliharrastajille oli ehdottomasti Power Grid, jossa pelaajat pääsevät rakentamaan voimalaverkostoja. Kaupungit yhdistetään sähköverkkoon, voimalat hankitaan huutokaupasta ja polttoaine löytyy sopuhintaan markkinoilta — kuka saa eniten virtaa jakoon? Paljon laskemista ja laskelmointia vaativa peli on ansiosta Lautapelioppaan suosituimpien pelien listan kärjessä. Lue Power Gridin arvostelu »

Principato. Eclipsen lisäksi Touko Tahkokallio on saanut aikaan Principaton, puhdasoppisen europelin, jossa tuotetaan kuutioita ja muutetaan niitä voittopisteiksi. Kliinisyyteen asti elegantti Principato on taitavasti rakennettu ja hyvin tasapainotettu peli, jonka toimintakorttimekaniikka on omaperäinen ja mielenkiintoinen. Lue Principaton arvostelu »

Muista myös: Toscana, Vasco da Gama.