Kategoriat
Peliarvostelut

Aether

On ilahduttavaa huomata, että suomalainen pelisuunnittelu on alkanut muuttua selvästi ammattimaisemmaksi, eivätkä kaikki Suomessa julkaistavat lautapelit ole enää vain massamarkkinoille suunnattuja kevyitä seurapelejä tai lasten leluja. Useita uusia kotimaisia pelisuunnittelijoita ja julkaisijoita onkin muutaman viime vuoden aikana löytynyt eri puolilta maata. Uudet lautapelit ovat ehkäpä viimeinkin lyömässä itseään vähitellen läpi maassamme — pienin askelin, mutta kuitenkin.

Suomalaista alkuperää olevia peliharrastajamarkkinoille suunnattuja korkean profiilin originaalijulkaisuja on joka tapauksessa alkanut ilmestyä monilta pelifirmoilta yhä tihentyvällä tahdilla. Touko Tahkokallion Onni Gamesille tekemä Aether on hyvä esimerkki viimeaikaisesta kehityksestä: muinaiseen mytologiaan viittaavan teeman takaa löytyy omaperäinen ja haastava laattojenasettelupeli, jota säestää Jussi Kurjen näyttävä grafiikka.

Pelin idea

Aether -lautapelin kansikuvaMuinaisten kreikkalaisten mukaan kaikki olevainen koostui neljästä peruselementistä — tulesta, maasta, ilmasta ja vedestä. Näiden yläpuolella oli vielä viides elementti, jumalallinen eetteri. Aetherissa pelaajien tehtävänä on valloittaa neljän peruselementin avulla itselleen eetterilaattoja, ja näistä laatoista kerätyt pisteet ratkaisevat pelin voittajan. Peruselementit ovat kuusikulmion muotoisia laattoja, joita jokaista neljää löytyy pelistä reilut parikymmentä kappaletta.

Pelin aluksi pelilaudalle arvotaan jonkin verran elementtilaattoja, jotka luovat jokaiseen peliin uniikin alkuasetelman. Aluksi aseteltavien laattojen määrää voi halutessaan vaihdella. Jokainen pelaaja saa myös aluksi kymmenkunta omanväristä pelikiveä eli elementaalia, tarkka määrä riippuu pelaajamäärästä, sekä näkösuojansa taakse neljä arvottua elementtilaattaa. Pelaajan vuoro on yksinkertainen: asetetaan yksi elementtilaatta laudalle ja nostetaan uusi tilalle. Lisäksi halutessaan pelaaja voi laittaa yhden elementaalikivistään juuri pelaamansa laatan päälle tai vaihtaa kaikki laattansa uhraamalla yhden elementaalikiven. Peli jatkuu, kunnes pelilauta täyttyy. Tämän jälkeen eniten pisteitä kerännyt voittaa pelin.

Pisteitä saadaan pelaamalla elementtilaatta elementaalikiven kanssa laudalla olevan eetterilaatan viereen. Eetterilaattojen arvot vaihtelevat keskustan kymmenen pisteen laatoista reunojen yhdeksän ja seitsemän pisteen laattoihin. Laatan voittaa itselleen pelaaja, joka saa laatan viereen voimakkaimmat elementaalit. Tasatilanteissa pisteet jaetaan.

Elementaalin voiman laskeminen on Aetherin mutkikkain osa. Elementaali saa yhden pisteen voimaa jokaisesta siihen koskevasta samanlaisesta elementtilaatasta kuin sen alla oleva elementtilaatta, mukaanlukien tämä laatta itse. Jos siis esimerkiksi pelaaja laittaa kivensä vesilaatalle, joka koskee kahta muuta vesilaattaa, on hänellä koossa kolmen pisteen voimainen vesielementaali. Tämän lisäksi jokaisella elementillä on sen kumoava vastaelementti: vesi kumoaa tulen, tuli maan, maa ilman ja ilma veden. Jokainen elementaalikiven alla olevaan laattaan koskeva vastaelementtilaatta vähentää yhdellä pisteellä elementaalin voimaa. Jos siis edellä olleen vesielementaalin viereen pelaisi yhden ilmalaatan, vähenisi elementaalin voima kahteen pisteeseen.

Tehokkainta onkin pelata mahdollisimman lähekkäin samanlaisia elementaaleja, tai vastavuoroisesti pyrkiä pelaamaan vastustajan elementaalien lähelle omia vastaelementaaleja. Kun laatta on kerran laudalle pelattu — ilman elementaalikiveä tai sen kanssa — on se paikoillaan pelin loppuun asti, joten jokainen siirto on aidosti merkittävä. Pelaajilla on käytössään kiviä selvästi vähemmän kuin vuoroja pelin aikana, joten on merkityksellistä pohtia, missä tilanteessa pitää pelata elementaali ja milloin tyytyä vain vahvistamaan omia asemiaan tyhjin elementtilaatoin. Lisäksi jokainen pelin lopussa käyttämättä jäänyt tai laattojen vaihtoon uhrattu elementaalikivi on kolmen pisteen arvoinen, joten tiukoissa tilanteissa joutuu miettimään sitäkin vaihtoehtoa, kannattaako kaikkia kiviä edes pelata laudalle.

Jos haluat perehtyä peliin tarkemmin, löydät Aetherin säännöt myös Lautapelioppaasta.

Pulmallinen pisteidenlasku

Aether on periaatteessa melko tutuntuntuisista osasista koottu peli, ja selkeitä yhtymäkohtia ja vaikutteita voi hakea ainakin Reiner Knizian Samuraista ja Genialista. Kuitenkin Aether on virkistävällä tavalla tuore ja joka tapauksessa olennaisesti erilainen peli kuin nämä kaksi. Selvästi Onni Gamesin pajalla on tehty paljon töitä pelin eteen, ja lopputuloksena on napakan mittainen kiinnostava pulmapaketti.

Ehkäpä suurin Aetherin miinuspuoli löytyy kuitenkin juuri pisteidenlaskusta. Laudan tilanteen tarkka laskeminen on kyllä mahdollista, mutta melko raskasta, ja pelin tempo saattaa kärsiä liiallisesta laskemisesta. Kovin intuitiivisesti tarkka pistetilanne ei laudalta kuitenkaan näy. Kaksinpelissä ongelma ei välttämättä olen suuren suuri: melko harjaantumatonkin silmä näkee kyllä riittävällä tarkkuudella suuret linjat, ja peli tapaa keskittyä pienehkölle alueelle kerrallaan. Kolmin- ja nelinpelissä pitäisi tilanne kuitenkin ehkä pystyä laskemaan tarkemmin, ainakin jos pelataan voiton lisäksi myös muista keskinäisistä sijoituksista. Muun muassa tämän vuoksi päädynkin suosittelemaan Aetheria ainakin alkuun mieluiten kaksinpeliksi, sillä silloin kontrolli pelilaudan tapahtumiin on olennaisesti parempi kuin monen pelaajan peleissä.

En kuitenkaan haluaisi ylikorostaa pisteenlaskun hankaluutta, sillä todellisuudessa yksittäisen eetterilaatan pisteytys on lopulta varsin yksinkertaista, kunhan elementaalipisteytyksen ymmärtää. Pelin sääntökirjassa on varsin hyvät esimerkit pisteenlaskusta, ja kun säännöt muuten ovat verrattain helpot — ainakin, jos jättää temaattisen terminologian pois — ei Aetherin opettelu edes kokemattomalle peliharrastajalle pitäisi olla kovinkaan vaikeaa.Aether -lautapeli

Tehokas tekoäly

Onni Gamesin kotisivujen kautta voi Aetheria pelata myös verkon kautta joko ihmisvastustajia tai tekoälyä vastaan. Tietokoneversion paras puoli on se, että sekä kokonaispisteet että elementaalien hetkelliset arvot ovat koko ajan näkyvillä. Tekoäly on myös todella kova vastus: ainakin ensimmäisissä harjoituksissa konetta vastaan tulee takuulla rumasti selkään niin että ropisee, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta ole sitä pystynyt vielä koskaan voittamaan, vaikka pelit ovatkin alun teurastuksista hieman tasoittuneet.

Joidenkin mielestä tietokoneversio on jopa ratkaisevasti parempi kuin lautapeli, ja syynä tähän on nimenomaan pistetilanteen selkeys. Kyse on makuasiasta: kyllä selvästi esillä oleva pistetilanne ainakin tasapuolistaa asetelmia, mutta toisaalta eihän monissa muissakaan peleissä, joissa pistetilanne voidaan periaatteessa laudalta laskea, ole tarpeen näin tehdä. Fyysiseen versioon ei myöskään oikein järkevällä tavalla tunnu olevan mahdollista lisätä pistelaskuria, sillä pistetilanne elää jatkuvasti moneen suuntaan. Pisteiden laskeminen käsin kesken pelin joka siirron jälkeen sotkisi luultavasti keskittymistä itse asiaan.

Joka tapauksessa Aetherissa itsessään ei ole mitään vikaa — pikemminkin päin vastoin — ja ainakin taktisiin abstrakteihin peleihin mieltyneille se tarjoaa taatusti syvyyttä ja uudelleenpelattavuutta pitkäksi ajaksi. Yhden pelierän kesto on myös yleensä melko lyhyt, puolen tunnin molemmin puolin, joskin analyysihalvauksen riski on aina olemassa. Suosittelen ainakin nettiversion testaamista kaikille kiinnostuneille!

Faktat Aetherista

Suunnittelija:

Julkaisija: Onni Games (2010)

Mutkikkuus: Mekaanisesti peli on yksinkertainen, mutta pisteidenlasku on ainakin alkuun hieman hankalaa.

Onnen vaikutus: Laattatuuri voi kriittisessä tilanteessa joskus pettää, mutta pohjimmiltaan Aether on kyllä taitopeli.

Vuorovaikutus: Suuri. Jokaisen pelaajan lähes jokainen siirto vaikuttaa oleellisesti pelitilanteeseen.

Teema: Käytännössä merkityksetön — Aether on oikeastaan täysin abstrakti peli. Pelin komponentit ovat kyllä nätit.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä, kuten abstrakteissa peleissä yleensäkin.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa. Säännöt ovat saatavilla suomeksi, englanniksi ja saksaksi.

Pelaajamäärä: 2-4, luultavasti parhaimmillaan kaksinpelinä.

Pituus: 30-45 minuuttia.

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

2 vastausta aiheeseen “Aether”

Ne muutamat pelit, jotka olen Aetheria pelannut, ovat jättäneet minut vähän kahden vaiheille tuosta pisteytysongelmasta. Yhtäältä on mukava tietää tarkalleen kaikkien pelaajien pisteet, jolloin myös kykenee tekemään varmasti parhaat mahdolliset liikkeet. Toisaalta se, että pisteytys ei ole aivan itsestään selvä, muuttaa pelin intuitiivisemmaksi ja yllätykset pelin loppupisteytyksen yhteydessä tekevät pelistä omalla tavallaan mielenkiintoisen.

Moninpelissä silmä myös harjaantuu näkemään pistetilanteen riittävällä tarkkuudella vaikka ihan tarkkaa pistetilannetta ei jaksaisikaan laskea mutta silti siinä, että tietää tarkan pistetilanteen on kyllä jotain viehättävää…

Kiitokset mukavasta arvostelusta!

Sellainen kommentti nettiversiosta, että olemme todennäköisesti poistamassa siitä pelin aikaisen hetkellisen pistetilanteen näyttämisen (oikeastaanhan nettiversiossa kyse ei edes ole tarkasta pistetilanteesta – pisteytyshän tapahtuu vasta pelin lopussa – vaan siitä, kuka on sillä hetkellä voittamassa minkäkin pistelaatan). Uudessa versiossa pistetilanne olisi tarkoitus kertoa pelaajille vasta pelin loputtua. Kunkin elementaalin voima kuitenkin näkyisi ruudulla jatkossakin.

Edellä mainitulla muutoksella lautapelin henki ehkä tulee paremmin esiin. Ainakaan testipelaajat – jotka eivät koskaan nettipeliä päässeet kokeilemaan – eivät pitäneet tarkan voimasuhteiden hahmottamisen vaikeutta lainkaan ongelmana. Itse ajattelen kuten Antti kommenteissa esittää, että kokemuksen avulla voimasuhteet oppii nopeasti näkemään riittävän tarkasti pelilautaa vain silmäilemällä, eikä tarkkoihin laskutoimituksiin ole juuri tarvetta edes moninpelissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *