Bärenpark

Niin mainio kuin Uwe Rosenbergin Patchwork onkin, on siinä yksi perustavaa laatua oleva rajoittava piirre: se nimittäin on vain kaksinpeli. Niinpä olin innoissani, kun aikanaan tuli ensitieto samaan pelimekaniikkaan pohjautuvasta Cottage Gardenista. Cottage Garden laajensi pelaajamäärän neljään, mutta samalla suunnittelupuolella tuli joukko ei niin onnistuneita valintoja – typerä pisteytys näistä päällimmäisenä. Näin jäi – ainakin omin silmin katsottuna – markkinarako edelleen useamman pelaajan Patchworkille.

Tämän raon täyttäjäksi Bärenpark nyt yrittää. Eikä yritys pöllömpi olekaan!

Pelilaudan täyttöä tetrispalikoilla

Bärenparkissa pelaajat kilpailevat siitä, kenellä on hienoin karhupuisto. Kukin pelaaja aloittaa tyhjällä 4×4-tontilla, johon asetellaan laatta kerrallaan eläinaitauksia ja muita tarvittavia eläintarhan fasiliteetteja. Mutta toisin kuin Patchworkissa ja Cottage Gardenissa, Bärenparkissa kaikki rakennettavissa olevat laatat ovat periaatteessa koko ajan tarjolla, mutta tätä valinnanvapautta rajoitetaan hieman toisin.

Pelin alussa kullakin pelaajalla on 4×4-tontin ohella aloituslaatta, joka aloittajalla on pienin mahdollinen 1×1 “vessalaatta” (osassa näistä minilaatoista toden totta on kuvattuna BajaMaja). Muut pelaajat saavat hivenen isomman (1×2 tai 1×3) laatan kompensoimaan heikompaa vuoropositiota.

Omalla pelivuorolla yksi omista laatoista pelataan tontille ja sillä pyritään peittämään tontilta kuvitettuja ruutuja. Kuvituksen peittämisestä palkitaan joko lisälaattojen tai lisätontin muodossa. Jos yhdellä laatalla onnistuu peittämään useamman kuvan, saa myös useamman palkkion.

Peittämällä tontilta kaavoitusryhmän, saa uuden 4×4-tontin, jolla laajennetaan omaa eläintarhaa. Pelin loppuessa kullakin pelaajalla on lopulta neljä kappaleita näitä tontteja, loppumuodon saa päättää pelin edetessä. Uusia eläin- ja fasiliteettilaattoja saa peittämällä kottikärryjä, sementtiautoja tai kaivinkoneita – nämä kuvaavat Bärenparkin kolmea laattakokoa.

Vaihtelevan arvoisia laattoja

Kottikärryt ovat pisteiltään arvottomia, mutta kokonsa puolesta pieniä ja käteviä ja mahtuvat siten kaikkialle. Tällaisilla kottikärrylaatoilla pelaajat muun muassa aloittavat pelinsä. Betoniautoluokka on kooltaan neljän ruudun kokoisia – Tetriksestä muotonsa puolesta tuttuja – laattoja, joista saa pisteitä.

Pisteitä saa sitä enemmän, mitä aiemmin laatan pääsee valitsemaan, sillä jokainen napattu laatta tiputtaa seuraavan vastaavan laatan arvoa. Kaivinkonekategoriassa on pelin isoimmat ja muodoiltaan monimutkaisimmat laatat. Samalla myös näiden laattojen pistearvo on suurin.

Jokaisessa 4×4-tonttilaatassa on yhden ruudun kokoinen varattu alue. Tähän pelaaja saa Karhupatsaan, kun tontin kaikki muut ruudut on rakennettu. Karhupatsas tuo (jälleen) sitä enemmän pisteitä, mitä aiemmin patsaan saa pystytetyksi.

Laatta kerrallaan pelaamalla jatketaan, kunnes joku pelaajista peittää viimeisenkin ruutunsa omasta eläinpuistostaan. Muut pelaajat saavat vielä yhden pelivuoron, jonka jälkeen lasketaan pisteet. Pisteitä saa siis rakennetuista eläinlaatoista ja karhupatsaista niiden pistearvon mukaisesti.

Helppo peruspeli, mutta edistynytkään ei kovin vaativa ole

Peruspeli on käytännössä tässä. Edistynyt pelimuoto tuo mukanaan tavoitelaatat, joista kolme eri kategoriaa arvotaan peliin mukaan. Tavoitelaatat palkitsevat lisäpistein nopeimpia esimerkiksi tiettyjen eläinlaattojen tai vaikkapa erilaisten muotojen rakentamisesta. Jos on peruspeli simppeli, ei edistynyttäkään peliä voi liian monimutkaiseksi haukkua, joten tämä pelimuoto kannattaa ottaa mukaan viimeistään toisesta pelistä alkaen.

Bärenpark on kevyttä ja helposti lähestyttävää viihdettä. Laattoja asettelemalla oma eläintarha valmistuu hiljalleen ja vaikka teema nyt ei lopulta olekaan niin vahvasti läsnä, niin ei se toisaalta häiritsekään. Graafinen ilme on kunnossa sekin, Franz Klemensin käsiala on tällä kertaa yllättävän neutraalia. Minulle tämä on pelkästään hyvä asia, sillä en yleensä Klemensin käsialasta niin perusta.

Pelaajien välinen kilpailu Bärenparkissa rajoittuu tarjolla olevien laattojen napsimiseen toisten silmien edestä – tosin samalla tulee siis napsineeksi pisteitäkin mahdollisesti omaan pussiin lisättäväksi. Jos ja kun mukaan ottaa tavoitelaatat – mitä lämpimästi suosittelen – tulee lisäkilpailua, mutta pelaajien väliseen interaktioon ei tule lisäsävyjä. Tavoitelaatat kuitenkin pitävät pelin pidemmän päälle tuoreena ja osaltaan ohjaavat peliä hivenen eri suuntiin eri kerroilla, mikä on pelkästään positiivinen juttu ja viimeistään näin välttää liian uriutumisen pelikerrasta toiseen.

Yksinkertainen, tasapainoinen, kiinnostava

Bärenpark on pelinä yksinkertaisempi kuin Cottage Garden, mutta pelillisesti verrokkiaan tasapainoisempi ja kiinnostavampi. Karhupuisto siis peittoaa Cottage Gardenin selvästi ja sama konsensus tuntuu olevan muillakin peliharrastajilla – ainakin jos BGG:een kirjattuja kokemuksia on uskominen.

Patchworkin nerokkuus jää Bärenparkista silti puuttumaan, joten se täydellinen neljän pelaajan Patchwork-kokemus jää vielä odottamaan tulevaa. Mutta sitä odottaessa Bärenparkin pariin palaa mielellään kerran jos toisenkin ja ainakin Cottage Gardenin voi unohtaa lopullisesti.

Faktat Bärenparkista

Suunnittelija: Phil Walker-Harding

Julkaisija: Mayfair Games, Lookout Games (2017)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, peli on perhepeliksi suunniteltu.

Onnen vaikutus: Tuurille on vähänlaisesti sijaa, varsinaisia satunnaiselementtejä ei ole.

Vuorovaikutus: Ilman lisätavoitteita vuorovaikutus on erittäin vähäistä, tavoitteidenkaan kanssa sitä ei kovin runsaasti ole.

Teema: Jos eläintarhojen rakentaminen ei itsessään ahdista, karhupuistoteema on kyllä oikein hauska.

Uudelleenpelattavuus: Peli kestää kulutusta, puistoja voi rakennella hyvin monella eri tavalla.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole merkittävää tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, moninpeli kerää eniten kiitosta ja kaksinpelejä varten on muutenkin Patchwork.

Pituus: 30 minuuttia.