Qin

Qin on niitä pelejä, joiden teemalle ei kannata toista ajatusta suoda. Kuvituksesta välittyy kiinalainen tunnelma ja siinä se, mutta aihe voisi olla mitä tahansa. Pelin mekaniikat ovat täysin abstrakteja, eivätkä liity aiheeseen mitenkään. Liekö suurikaan yllätys, että pelin takana on ohuista teemoista usein moitittu Reiner Knizia?

Ohuesta teemastaan huolimatta Qin on mainio peli. Vuoden peli -raati oli samaa mieltä ja valitsi pelin vuoden aikuistenpeliksi vuonna 2013.

Padoginrakennusta

Pelin kahden ruudun kokoisista laatoista löytyy kolmea eri väriä. Laattoja on niin kaksi- kuin yksivärisiäkin. Joka vuoro laudalle saa pelata yhden laatan kolmen laatan kädestä. Laatta pitää pelata aiemmin pelattujen laattojen viereen.

Pelin tavoitteena on hankkiutua ensimmäisenä eroon omista pagodeista. Padogin saa pelata laudalle, kun saa aikaiseksi läänin, eli alueen, jossa on vierekkäin vähintään kaksi samanväristä ruutua. Jos saa rakennettua alueen, jossa on vähintään viisi lääniä, syntyy suurlääni, jolloin alueelle saa lisätä toisen pagodin.

Pelilaudalla on myös kyliä. Kun rakentaa läänin kylän viereen, saa ottaa kylän haltuunsa ja pelata sinne pagodin. Voitetun kylän voi myös menettää, jos toinen pelaaja yhdistää siihen enemmän omia pagodejaan.

Jos pelaaja yhdistää kaksi samanväristä lääniä toisiinsa, pienempi lääni sulautetaan isompaan. Pienemmän läänin omistaja menettää pagodinsa, uuden ison läänin omistaja ei saa muuta etua kuin mahdollisesti toisen pagodin suurläänin muodostamisesta. Suurläänit ovat turvassa sulauttamiselta.

Peli päättyy heti, kun joku pelaajista pelaa viimeisen pagodinsa laudalle. Jos pelataan pisteistä, muut saavat miinuksia käteen jääneiden pagodien verran.

Hyvä perhepeli

Qin on selvästi perhepeli. Se on helppo oppia ja opettaa – vain läänien yhdistymisessä on mitään mutkikkuutta, eikä sekään ole kovin monimutkainen juttu. Tuurilla on selvä rooli. sillä yksiväriset laatat ovat selvästi käyttökelpoisempia kuin kaksiväriset ja jos nostaa niitä paljon, pärjää väistämättä paremmin.

Peliharrastajat voivatkin kokea Qinin turhauttavaksi tuuripeliksi. Onneksi se on kestoltaan filleriluokkaa, eli yhteen erään on vaikea saada kulumaan yli 20 minuuttia. Laatikko ei valitettavasti täysikokoisena oikein vastaa fillerimielikuvaa.

Perhepeli, siis, ja sellaisena Qin on oivallinen. Säännöt opettaa nopeasti, pelaamaan pääsee pian ja sopiva tuurielementti tarkoittaa, että kokemus ei yksin ratkaise. Pelit ovat herkästi melko tasaisia ja jännittäviä loppuun asti.

Taidollakin on merkitystä, sillä pelaaja, joka keskittyy saamaan pagodeja laudalle joka siirrolla, vie helposti voiton haahuilijasta. Toisten pelaajien lyömistä ei ole liikaa ja vaikka se tarkoittaakin, että johdossa olevaa pelaajaa on vaikea pudottaa johdosta, se tarkoittaa myös sitä, että pelin tunnelma pysyy hyvänä, vaikka toisille voikin tehdä vähän kiusaa.

Helppoa, kevyttä ja nopeaa perhepeliä tai aikuisten peliä etsiville Qin on mainio valinta, etenkin jos peliltä ei odota vahvaa teemaa.

Faktat Qinistä

Suunnittelija:  Reiner Knizia

Julkaisija: Lautapelit.fi (2013), Pegasus Spiele (2012)

Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat yksinkertaiset ja kun ne on sisäistänyt, ne opettaa helposti ja nopeasti.

Onnen vaikutus: Tuurilla on merkitystä, nostamalla paljon yksivärisiä laattoja pärjää hyvin. Peli ei kuitenkaan ole puhdas tuuripeli.

Vuorovaikutus: Toisten alueita voi kaapata, joten muita pitää huomioida. Kyse on kuitenkin enemmän uhasta, joka toteutuu joskus, kuin jatkuvasta taistelusta alueista.

Teema: Paperinohut teema luo peliin hieman tunnelmaa, mutta ei näy pelimekaniikan tasolla millään tavalla.

Uudelleenpelattavuus: Kaksipuolinen pelilauta tuo vähän vaihtelua peleihin.

Kieliriippuvuus: Peli on kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–4 . Toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 15–20 minuuttia.