Kategoriat
Artikkelit

Mikon top 20

Mikko Saaren vuosittaisista top 100 -listoista koottu kaikkien aikojen parhaat -lista. Esittelyssä kaksikymmentä erittäin hyvää lautapeliä.

Teen vuosittain top 100 -listan, jossa pistän pelit paremmuusjärjestykseen ja listaan sata parasta (näitä listoja löytyy myös Lautapelioppaasta). Sadan pelin listassa on lukemista ja toisaalta kun listoja olen tehnyt jo vuodesta 2014 asti, ajattelin tehdä jonkinlaisen tiivistelmän, josta saa nopeammin kuvan siitä, millaisista peleistä pidän ja sitä myöten myös Lautapelioppaan painotuksista.

Tälle listalle on listattu pelejä siten, että top 100 -listan sijoituksista on tullut pisteitä 1–100, siten että ykkössijasta on saanut sata pistettä ja siitä eteenpäin sitten vähemmän. Pistemääristä on sitten laskettu peleille keskiarvo, jonka mukaan ne on järjestetty.

Tällä listalla olevat pelit ovat kaikki olleet keskimäärin noin 20 parhaan pelin joukossa jokaisella kerralla ensiesiintymisensä jälkeen. Päivitän listaa vuosittain kun saan top 100 -listani tehtyä. Viimeksi lista on päivitetty elokuussa 2020.

Top 10

1 A Feast for Odin. Massiivinen viikinkipeli on työläistenasettelun parhaimmistoa. Runsaasti mahdollisuuksia tarjoava hiekkalaatikko yhdistelee työläistenasettelua, resurssinhallintaa ja tetrislaattojen pyörittelyä isoksi kokonaisuudeksi.

Lisäosa The Norwegians tekee vielä kaksinpelistä entistäkin paremman ja osaltaan nostaa peliä aikaisempaakin kiinnostavammaksi.

Tetristä Grönlannissa
Erinomainen Tetris-suoritus Grönlannissa: jokainen ruutu on peitetty, joten saarelta irtoaa valaanlihaa, kalaa ja hyvät tulot. Kuva: Mikko Saari

2 Ora et Labora. Todella mielenkiintoinen resurssienhallintahaaste. Mitään turhaa niukistelua peli ei ole vaan tavaraa tulee paikoittain sisään lapiokaupalla, mutta silti riittää haastetta, kun tavaraa pitää päivittää ja hallita niin, että kaikki tarpeellinen on saatavilla.

Kun lisäksi otetaan vielä rakennusten rakentaminen omalle kasvavalle pelilaudalle ja rakennusten pisteytykseen liittyvä tilanhallinta, käsillä on juuri sopivan monimutkainen paketti erilaisia mahdollisuuksia.

Ora et Labora
Tämän luostarikokonaisuuden rakentuminen on vaatinut runsaasti rukoilua ja työntekoa. Kuva: Mikko Saari

3 Fields of Arle. Listan kärjen Uwe Rosenberg -trilogian viimeistelee Rosenbergin henkilökohtaisin peli, oman suvun historiaa luotaava maaseutueepos, jossa pääsee monin eri menetelmin fiilistelemään maataloutta Pohjanmeren rannalla.

Pelaan näitä Rosenbergin isoja pelejä pääasiassa kaksinpeleinä, joten ei ole ihme, että alusta pitäen kaksinpeliksi suunniteltu Fields of Arle on maistunut hyvin.

Fields of Arle -peli
Poikkeuksellisen tasapainoinen valikoima eläimiä Fields of Arlessa. Kuva: Mikko Saari

4 Samarkand: Routes to Riches. John Bohrer on ristiriitainen henkilö, mutta Winsome Games -pelifirman kautta Bohrer on julkaissut useita junapeligenren mestariteoksia. Tämä Queen Gamesin julkaisema saksalainen perhepeli on myös junapeli, vaikka pelissä puhutaankin kameleista ja naimakaupoista veturien ja osakkeiden sijasta.

Olen aina arvostanut lyhyitä pelejä, jotka pakkaavat pieneen tilaan paljon peliä. Samarkand on ensiluokkainen esimerkki tästä, todella napakka ja tehokas peli, jonka pelaaminen on aina mielenkiintoista.

Samarkand: Routes to Riches on kamelijunailua Lähi-Idässä.
Samarkand: Routes to Riches eli kamelijunailua Lähi-Idässä. Kuva: Mikko Saari

5 Innovation. Pitkäaikainen suosikkipeli herätti mielenkiintoa jo ensimmäisistä maininnoista lähtien ja onkin osoittautunut kestäväksi ilon aiheeksi.

Innovationiin on olemassa tukku lisäosiakin, mutta en ole koskaan niitä kaivannut. Peruspelin korttivalikoima tarjoaa aivan riittävästi yllätyksiä ja vaihtelua vielä yli 50 pelikerran jälkeenkin.

6 Die Dolmengötter. Tämäkin kuuluu Samarkandin tapaan tehokkaiden, tiiviiden pelien sarjaan. Eggertspielen varhaistuotantoon kuuluva peli on ruma kuin mikä, mutta pakkaa pariinkymmeneen minuuttiin todella kiperän ja kiehtovan aluehallintaväännön, jossa jokaisella siirrolla on merkitystä ja jokainen pelaaja on riippuvainen kaikkien muiden pelaajien siirroista.

Valitettavasti peli on vanha ja heikosti saatavilla, eikä uusi laitos Dolmen juuri tilannetta parantanut.

7 Pax Pamir. Cole Wehrle on mielenkiintoinen suunnittelija, jonka luovuus kurottelee todella kiinnostaviin suuntiin. Jokainen uusi Wehrlen peli on aina tutustumisen arvoinen. Käytännössä läheskään jokainen peleistä ei kuitenkaan ole lopulta istunut omaan makuuni.

Pax Pamir kuitenkin istuu, etenkin hiotumpana Pax Pamir Second Editionina. Peli on fantastinen kuvaus valtapelistä Afganistanissa 1800-luvulla. Pelissä sattuu ja tapahtuu, eikä mikään ole varmaa, ennen kuin peli on saatu päätökseen. Pelissä on paljon samaa kuin Innovationissa: molemmat ovat kaoottisia korttipelejä, joissa odottamattomat käänteet ovat arkipäivää.

Pax Pamirin kakkoslaitos
Pax Pamirin kakkoslaitos on näyttävän näköinen peli. Kuva: Mikko Saari

8 Altiplano. Tälle listalle ei yhden kerran perusteella vielä pääse, mutta kun Altiplano uusi viimevuotisen hyvän sijoituksensa, se on ehdottomasti ansainnut paikkansa. Pakanrakennus on mieluinen pelimekaniikka ja Altiplanon versio siitä toimii oivallisesti.

Peli on melkoista näpertelyä, eikä erityisemmin parane lisäpelaajilla. Vaan vähät siitä: kaksinpelinä se on erinomainen ja se riittää. Eteläamerikkalainen teemakin alpakoineen erottuu edukseen.

9 Brass: Lancashire. Martin Wallace on tehnyt monenlaisia pelejä, osa osumia, osa pahoja huteja. Brass on kuitenkin tiukka osuma, yksi parhaista talouspeleistä koskaan. Minulle Lancashire on vain Brass, uutta Birminghamia olen haluton tunnustamaan laisinkaan – mutta toki päivitin alkuperäisen Brassini uuteen näyttävämpään Roxley Gamesin Lancashireen tilaisuuden tullen.

Brass on hieno talouspeli, jossa pitää tasapainotella erilaisten tarpeiden välillä, kilpailla tilaisuuksista ja tienata mahdollisimman reippaasti. Aikakauden sosiaaliset ongelmat lakaistaan siivosti maton alle, mutta toisinaan on kiva olla häpeilemätön kapitalisti.

10 Mahjong. Kiinalaista kansanperinnettä edustava peli on rommipelien laajan genren hienoin edustaja. Perusidea on yksinkertainen: ota laatta, katso voititko, jos et heitä laatta pois ja on seuraavan pelaajan vuoro. Erilaisten voittokäsien laaja valikoima mahdollistaa kuitenkin kiinnostavan riskinoton ja uhkapelaamisen.

Oma mieltymykseni kohdistuu erityisesti Zung Jung -pelityyliin, joka on selkeä, elegantti ja moderni ja hyvin suunniteltu, toisin kuin monet mahjongin tyylit, jotka ovat vuosien saatossa vain kehittyneet.

11–20

11 Nusfjord. Uwe Rosenbergin vähän pienempi peli Nusfjord ei ole samalla tavalla huikea ja eeppinen kuin Rosenbergin isommat pelit, mutta vähät siitä: tämänpä pelaa kaksinpelinä 20 minuutissa ja siinä ajassa on paljon mielenkiintoista pohdittavaa, kun erilaisten rakennusten yhdistelmiä tutkailee.

12 1846. Raskaiden bisnespelien perusaineistoa ovat 18xx-pelit ja 1846 on siitä joukosta se mieleisin, kiitos kompaktin mittakaavan – tämän pelin pystyy pelaamaan vain muutamassa tunnissa.

13 Great Western Trail. Pakanrakennusta, ominaisuuksien päivittämistä, strategisia linjanvetoja – tässäpä kaikinpuolin tyylikäs ja toimiva peli, joka on joka kerta mielenkiintoista pelattavaa. Historiallisesti teema menee vähän vikaan, mutta sen annan anteeksi.

Lisäosaakin olen testannut, mutta ainakaan omaan käyttöön en kokenut sitä erityisen tarpeelliseksi. Pelissä on pureskeltavaa sellaisenaankin riittävästi.

14 Root. Cole Wehrlen suuri läpimurto oli vuoden 2018 hittipelejä. Ei varsinaisesti yllätä, sen verran mainiosti Root yhdistelee söpöä ulkoasua, kiinnostavaa asymmetristä asetelmaa ja tiukkaa valtataistelua.

Root ei lähtökohtaisesti ole oikeastaan yhtään sellainen peli, josta pitäisin, mutta jostain syystä tämä osui ja upposi ja olen nauttinut pelistä joka kerta. Tutkittavaa vielä riittää, kiitos runsaan asymmetrisen maailman.

15 Tarock. Paras neljän pelaajan tikkipeli on slovenialainen tarokk, siitä asiasta ei kahta sanaa. Mielenkiintoinen, mutta helppo tarjoushuutokauppa, pelienviejä parinkutsu ja paljon kiinnostavia mahdollisuuksia.

16 Suburbia. Kaupunginrakennus on rakas genre jo SimCityn ajoilta (ja myöhemmin Cities: Skylinesin!), eikä mikään muu lautapeli ole vielä tehnyt sitä yhtä hyvin kuin Suburbia.

17 Monikers. Tämän partypelin parissa nauretaan vedet silmissä. Monikers on vain pakettiin pakattu versio ihan ilmaisesta partypeliklassikosta, mutta meille valmiit, takuuhauskat ja -omituiset kortit toimivat paremmin kuin itse keksittävät aiheet.

18 Spirit Island. Antikolonialistinen yhteistyöpeli on mielenkiintoinen ja aivan riittävän vaikea haaste, jossa pitää optimoida, jotta tunkeilevat siirtolaiset saadaan heivattua pihalle.

19 The Great Zimbabwe. Splotter on raskaiden harrastajapelien boutique-julkaisija, jonka pelit herättävät mielenkiintoa ja keskustelua. The Great Zimbabwe on Splotterin ludografian kirkkain helmi, ovela ja mutkikas peli.

20 Magic: The Gathering. Vanhan klassikon on nostanut tälle listalle nettiversio Arenan ilmestyminen Macille. Netissä pelimahdollisuuksia on tarjolla rajattomasti kellon ympäri ja pelaaminen on vaivatonta ja sujuvaa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.