Olenko ainoa?

Pavian on yhden miehen yritys, joka suunnittelee ja valmistaa erilaisia korttipakkoja, pelejä ja leikkikaluja. Yrityksen takaa löytyy Matti Salmela, jolla on yli 20 vuoden kokemus lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Olenko ainoa? on Salmelan suunnittelema tietopeli, johon on upotettu tietämisen lisäksi pieni twisti.

Oletko ainutlaatuinen?

Olenko ainoa? on perusluonteeltaan hyvin perinteinen tietopeli 3–10 pelaajalle. Peli koostuu korttipakasta, jonka jokaisessa kortissa on kolme eri vaikeusasteista tehtävää. Tehtävissä pitää nimetä jokin yksittäinen asia, kuten esimerkiksi “Nimeä yksi Suomessa tavattava suurpeto”.

Pelissä pelataan kierroksia ja joka kierroksella yksi pelaajista valitsee numeron 1–3. Numeron valinnut pelaaja lukee valittua numeroa vastaavan tehtävän ääneen kaikille, minkä jälkeen pelaajat kirjoittavat oman vastauksensa ylös paperille (tai kännykän muistioon tai mitä nyt sattuukaan olemaan käsillä). Kaikkien vastattua tehtävään pelaajat vertaavat vastauksiaan.

Pelin twisti on siinä, että pelaajat koittavat keksiä ainutlaatuisia vastauksia eli että kellään muulla ei ole samaa vastausta: jos pelaajan vastaus on oikea ja ainutlaatuinen, pelaaja saa pisteen. Jos pelaajan vastaus on väärin tai toisella pelaajalla on sama vastaus, pistettä ei saa. Jos pelaajia on yli kuusi, kaikki oikeat vastaukset ovat lähtökohtaisesti yhden pisteen arvoisia, mutta jos kahdella tai useammalla pelaajalla on sama vastaus, oikeasta vastauksesta saa vain puoli pistettä.

Kun tehtävä on pisteytetty, seuraava pelaaja valitsee jälleen numeron 1–3, pakasta nostetaan seuraava kortti ja pelaajat vastaavat valittua numeroa vastaavaan tehtävään. Peli jatkuu näin, kunnes ensimmäinen pelaaja saa kerättyä 20 pistettä.

Taipuvainen tietopeli pienessä paketissa

Olenko ainoa? on oikein mukava tietopeli. Kysymyksiä on kivan laidasta laitaan: pelistä löytyy 55 korttia ja kun jokaisessa kortissa on kolme erilaista tehtävää, niin tehtävävariaatiota löytyy eikä kaikkia tehtäviä kuluta aivan hetkessä loppuun. Tietenkin kaikkien triviapelien mukaisesti samat tehtävät alkavat pakostakin kiertää jossain vaiheessa eli aivan maailman tappiin tätäkään peliä ei voi pelata, ellei peliin julkaista uusia kysymyspakkoja. Joka tapauksessa tehtävien oikeat vastaukset löytyvät myös korttien kääntöpuolelta, joten pelatessa ei tarvitse kuluttaa aikaa vastauksien löytämiseen.

Olen peluuttanut Olenko ainoa?:aa lähinnä nuorille (yläkoulu- ja lukioikäisille), kun satun työskentelemään opettajana yläkoulussa. Veljelläni on myös sopivasti yläkoulu- ja lukioikäisiä lapsia, joiden kanssa peliä on tullut pelattua. Nuorten kanssa pelatessa tehtävävariaatioiden määrä on ollut pelastus, kun olen voinut tarvittaessa räätälöidä peliä kohderyhmälle sopivammaksi esimerkiksi hyppäämällä joidenkin kysymysten yli tai valitsemalla sopivimmat kysymykset. Pakkaan on laitettu myös kortti, jossa tehtävän voi keksiä itse.

Onkin ollut erityisen lämmittävää nähdä, miten nuoret vaikuttavat innostuvan pelin twististä – erityisesti heille on vaikuttanut olevan aivan uusi näkökulma perinteiseen tietopeliin, kun oikean vastauksen lisäksi on pitänytkin keksiä myös ainutlaatuinen vastaus. Minulle ainutlaatuisen vastauksen keksiminen tuo auttamatta mieleen Just One -yhteistyöpartypelin, jossa pitää yhden sanan vihjeillä selittää sanoja siten, ettei käytä samaa sanaa kuin joku toinen pelaaja. Pelillisestihän Olenko ainoa?:ssa ja Just Onessa ei muuta samaa olekaan kuin tuo ainutlaatuisen vastauksen keksiminen.

Uniikin vastauksen vaatimus tuo peliin myös mahdollisuuden pieneen taktikointiin. Muistan edelleenkin hyvin, kuinka kerran yhdellä tunnilla, jolla peluutin tätä peliä, joku oppilaista kekkasi aika nopeastikin, että joskus voi olla myös järkevää laittaa se ensimmäiseksi mieleentuleva vaihtoehto, kun ehkä muut välttelevät kyseistä vaihtoehtoa pisteen toivossa. Tuo tapahtui ainakin tehtävässä nimetä yksi jääkiekon MM-voiton saaneista maista, kun yksi pelaajista oli laittanut vastaukseksi Suomen ja sai pisteen, kun muut olivat selvästi vältelleet kyseistä vastausta olettaen, että sen varmasti vastaisi joku muukin.

Taktikoinnin mahdollisuus riippuu tietysti tehtävästä: jos tehtävänä on nimetä yksi viikonpäivistä, eipä siinä voi oikein mitenkään rajata kanssapelaajien vastauksia pois, vaan tällöin vastauksen ainutlaatuisuus on täysin tuurista kiinni. Onneksi Olenko ainoa? on niin kepeä peli, että eipä tuo ole pelaamista erityisemmin haitannut.

Olenko ainoa?:aa on helppo muokata tilanteen ja kohderyhmän mukaan omalle peliporukalle sopivammaksi. En olekaan tainnut kertaakaan pelata peliä täysin oikeilla säännöillä, joten en täysin osaa sanoa, miten pitkään pelissä kestäisi, jos sitä pelaisi 20 pisteeseen. Useimmiten olenkin peluuttanut peliä niin, että olemme käyneet läpi sen 15–20 kysymystä ja sitten katsoneet kenellä on eniten pisteitä kerättynä. Tasapistetilanteessa olemme ottaneet yhden tai kaksi lisäkierrosta voittajan selvittämiseksi. Pisteet ovat näissä tilanteissa jääneet melko alhaisiksi, minkä vuoksi 20 pisteen tavoite kuulostaa melko korkealta – tämä voi tietysti olla täysin kiinni peliporukastakin! Joka tapauksessa pelaaminen pienemmästä pistemäärästä ole osoittautunut ongelmaksi. Aika harvoin pelaan kavereiden kanssa esimerkiksi Smart10:kään sääntöjen mukaiseen pistemäärään.

Lisäksi minua miellyttää pelin koko, joka vastaa normaalin korttipakan kokoa. Siten Olenko ainoa? on helppo ottaa mukaan reissuille, retkille tai vaikka pubi-iltoihin – olenpa pelannut sitä pari kertaa autossakin niin, että pelaajat ovat lähettäneet vastauksensa yhtä aikaa yhteiseen WhatsApp-ryhmään, kun kyniä ja papereita ei ole ollut tarjolla.

Peliä voi ostaa Pavianin omasta verkkokaupasta.

Faktat Olenko ainoasta

Suunnittelija: Matti Salmela

Julkaisija: Pavian (2025)

Mutkikkuus: Säännöt ovat selkeät ja ne opettaa muutamassa kymmenessä sekunnissa. Pakettiin merkitty ikäsuositus 6+ kuitenkin hieman ihmetyttää: itse en tätä peliä alkaisi pelata niin nuorten kanssa ilman vahvaa tehtäväräätälöintiä.

Onnen vaikutus: Varsinkin helpommissa tehtävissä (kuten esimerkiksi “Nimeä yksi kuukausi”) onnella on isokin merkitys: muiden vastauksia ei voi oikeastaan mitenkään päätellä etukäteen. Perinteiseen tietopelityyliin mitä laajempi yleissivistys sinulla on, sitä paremmat mahdollisuudet sinulla on tässä(kin) pelissä.

Vuorovaikutus: Suoranaista vuorovaikutusta tässä ei ole toisiin pelaajiin.

Teema: Peli on teematon tietovisa. Peliin olisi tietysti mahdollista tehdä teemapakkoja, aivan kuten Smart10:ssäkin on teemoitettuja lisäkysymyspaketteja.

Uudelleenpelattavuus: Tehtäväkortteja on 55 kappaletta ja jokaisessa on kolme eri tehtävää eli vaihtelua kyllä riittää. Ahkeralla pelaamisella samat kysymykset tulevat pakostakin jossain vaiheessa vastaan, mutta peliin voi helposti keksiä myös omia tehtäviä.

Saavutettavuus: Peli on suomeksi.

Pelaajamäärä: 3-10.

Pituus: Tähän ei oikein voi antaa mitään osviittaa. Omissa peluutuksissani rajattuun 15 tehtävän ja niiden vastauksien läpikäymiseen on mennyt sellaiset 20–25 minuuttia ja lopputuloksena on ollut kuusi pistettä parhaimmalla pelaajalla. Pelin kesto riippuu siis pitkälti siitä, mitä kysymyksiä ja millainen peliporukka on käsillä.