Hitster

Aina välillä vastaan tulee helposti arvosteltavia pelejä. Hitster oli sellainen: olin aika varma mielipiteestäni ennen pelaamista, eikä mielipiteeni pelaamalla muuttunut. Asiaa auttaa se, että Hitster on ihan tuttu: tätä samaa korttien asettamista aikajanallehan ovat tarjonneet jo Timeline ja Aikamatka: Suomi.

Tällä kertaa jippona on se, että aikajärjestykseen asetetaan biisejä, joita kuunnellaan pelatessa. Kuunteleminen vaatii tietysti mobiililaitetta ja Spotify-tilauksestakin on iloa.

Hitsterin palkintokaapista löytyy Vuoden partypeli -palkinto vuodelta 2023, eikä suotta. Tämä on sujuva, helposti lähestyttävä ja hauska peli, joka viihdyttää kyllä – tietyin varauksin.

Milloin Freestyler tuli?

Pelaaminen on yksinkertaista. Jokainen saa eteensä yhden biisin kuvapuoli ylöspäin. Omalla vuorolla otetaan pakasta biisikortti, osoitetaan sen QR-koodia puhelimella ja odotetaan, että biisi pärähtää soimaan. Kun biisi soi, se pitäisi osata sijoittaa aloituskortin oikealle tai vasemmalle puolelle, niin että biisit ovat oikeassa aikajärjestyksessä. Jos kortin sijoittaminen menee oikein, sen saa pitää, mutta jos tekee virheen, kortin menettää.

Kun edessä on useampi kortti, uudet kortit pitää osata sijoittaa aikajanalle täsmälleen oikeaan kohtaan. Jos omasta rivistä puuttuu koko 1970-luku, Stayin’ Aliven sijoittaa oikealle paikalle helposti, mutta jos rivissä on biisit vuosilta 1961, 1965 ja 1968, vähän tuntemattomamman 1960-luvun biisin sijoittaminen oikeaan kohtaan onkin jo vaikeampaa.

Pelin voittaa se, joka saa ensimmäisenä kymmenen biisiä oikeaan järjestykseen.

Ryöstöä ja oikomista

Pelaajat saavat alussa itselleen myös muutaman Hitster-kortin, joita voi hyödyntää pelin aikana. Ensinnäkin kortilla voi vaihtaa biisiä: heitä pois yksi kortti ja saat uudet biisin.

Korteilla voi myös napata toisilta biisejä. Jos olet sitä mieltä, että toinen pelaaja on sijoittanut biisin väärään kohtaan, voit pelata oman Hitster-korttisi mielestäsi oikeaan kohtaan. Jos olet oikeassa, saat kortin itsellesi. Kolmella kortilla voit ostaa suoraan yhden biisin riviisi.

Uusia Hitster-kortteja saa, kun tietää omalla vuorollaan biisin ja sen esittäjän nimen. Englanninkielisissä säännöissä mainitaan, että pelaajalla voi olla korkeintaan viisi Hitster-korttia yhtä aikaa; suomenkielisissä säännöissä tätä rajoitusta ei ole. Pitäisi ehkä olla, sillä muuten pelin lopettaminen suoraan kortteja ostamalla käy vähän turhan helposti. En ole muutenkaan ihan varma, mitä mieltä tästä mahdollisuudesta olen; ainakin se poistaa pelistä suoraan pelin hauskinta ja kiinnostavinta sisältöä.

Hitsteriä voi pelata perussääntöjen lisäksi vaikeampana. Pro-tasolla pitää osata sijoittaa kortti oikealle aikajanaa ja lisäksi pitää osata nimetä esittäjä ja kappale. Expert-tasolla pitää lisäksi osata kertoa tarkka julkaisuvuosi, eli se taso on vain kovimmille tietäjille. Samassa pelissä eri pelaajilla voi olla eri vaikeusaste, mikä antaa vähän tasoitusmahdollisuuksia.

Peliä voi pelata myös yhteistyöpelinä. Silloin virhe kortin asettelussa johtaa Hitster-kortin menettämiseen ja tavoitteena on saada kymmenen korttia riviin ennen Hitster-korttien loppumista. (Englanninkielisissä säännöissä annetaan muuten yhteistyöpeliin viisi Hitster-korttia alkuun kolmen sijasta.)

Yksinkertaista, vaan ei vailla puutteita

Pelin perusidea toimii ja jos on kiinnostunut musiikista, Hitster viihdyttää. Tähänastisella otoksella biisivalikoima on aika hyvä, sisältäen tunnettuja hittejä vuosien varrelta. Laatikko lupaa biisejä 100 vuoden ajalta. Valtaosa biiseistä on kuitenkin 80-, 90- ja 2000-luvuilta. Varhaisimmat tähän asti vastaan tulleet ovat 1920-luvulta, joten lupaus sadan vuoden aikajänteestä tosiaan pitää paikkansa. Mukana on sopivasti kotimaisia biisejä, eli lokalisointia on tehty. Musiikkivalikoima on vahvasti suurimpia hittejä isolle yleisölle.

Kun laatikon avaa, jotain voi tuntua puuttuvan: pelin säännöt. Mukana ei tule paperisia sääntöjä, vaan säännöt on luettava netistä tai pelin sovelluksesta. Se on ärsyttävää ja haittaa pelin sujumista, jos kesken pelin tulee sääntökysymyksiä. Niitä voi tulla, sillä säännöt ovat partypelien tapaan vähän epämääräisesti kirjoitetut.

Pelaamiseen tarvitaan tosiaan sovellus. Ei se ihan välttämätön ole – korttien QR-koodeja voi lukea ihan puhelimen kameralla ja selain osaa heittää QR-koodista Spotifyyn. Sovellus antaa väliin kätevän laskurin, jonka aikana puhelimen näytön voi kääntää pois näkyvistä.

Isompi kynnys on se, että pelaamiseen vaaditaan Spotify ja käytännössä pelaamismukavuus vaatii, että käytössä on maksullinen Spotify-tilaus. Teoriassa peliä on mahdollista pelata myös Youtubea tai muita musiikkipalveluita hyödyntäen, mutta se on hankalaa. Sovelluksella ja Spotifyllä pelaaminen on kuitenkin sujuvaa ja käytännöllistä, kunhan valoa on tarpeeksi, että QR-koodit saa luettua helposti. Suomenkielisessä laitoksessa QR-koodit ovat isoja ja helppolukuisia, pelistä on olemassa myös versio, jossa koodit ovat pienikokoisia ja väärällä puolella korttia.

Yksi ongelma on myös se, että kortteja on vain 300. Timeline-kokemuksella voin sanoa, että tämä ei kovin monen pelin ajaksi riitä, eli jos pelistä innostuu, kaikki kortit on käyty läpi nopeasti. Kun biisilista käy tutummaksi, peli helpottuu tarpeettomasti. Satunnaisemmin pelattuna ei niin haittaa, jos tulee tuttuja kortteja vastaan, mutta pidemmän päälle peli-iloa edistää parhaiten lisäosa ja uudet kortit.

Yleishittien lisäksi erilaiset genreboksit toimisivat varmasti; Suomessa kuvittelisi esimerkiksi Heavy Metal Hitsterin toimivan. Kumpi oli ensin, Holy Diver vai Ace of Spades?

Faktat Hitsteristä

Suunnittelija: Marcus Carleson

Julkaisija: Slættaratindur (2022)

Mutkikkuus: Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja pelin opettaa kenelle tahansa hetkessä.

Onnen vaikutus: Hyvällä tuurilla saat helppoja biisejä ja aikajanan, johon on helppo sovitella uudet biisit. Käytännössä musiikkituntemus ratkaisee kuitenkin enemmän.

Vuorovaikutus: Jokainen rakentaa omaa aikajanaansa, mutta toisten pelaajien virheistä voi kerätä itselleen lisää kortteja. Tämä on ihan kiva vuorovaikutusta lisäävä elementti, mutta toisaalta nostaa musiikkituntemuksen merkitystä vielä korkeammalle.

Teema: Musiikkivisa on erinomainen idea ja toteutus tukee sitä hyvin.

Uudelleenpelattavuus: 300 kortista ei riitä loputtomiin, biisejä kuluu etenkin isommalla porukalla pelatessa nopeasti. Pidemmän päälle peli vaatii lisäosia.

Saavutettavuus: Pelaaminen edellyttää kuuloa ja tilaa, jossa voi soittaa musiikkia. Mukavin pelikokemus vaatii Spotifyn maksullista tilausta ja älypuhelinta tai tablettia, mutta jos joku toimii pelin ulkopuolisena dj:nä, pelaaminen onnistuu myös tietokoneella ja ilmaisilla musiikkipalveluilla (jos dj-vuoro kiertää, dj voi olla myös yksi pelaajista). Pelistä nauttiminen vaatii kohtuullista hittibiisien tuntemusta tai tietoa popmusiikin kehityksestä.

Pelaajamäärä: 2–12. Käytännössä hyvin joustava. Toimii kyllä kahdestaankin, isommalla porukalla voi pelata joukkueina.

Pituus: 30–60 minuuttia. Kestoon vaikuttaa paljon se, miten pitkään biisejä innostuu kuuntelemaan.