Marabunta

Joskus sitä pohtii, miten vaikeaa olisikaan olla kuuluisa lautapelisuunnittelija Reiner Knizia. Ei siis muuten, mutta kun herralla on takana satoja lautapelejä, niin uusien ja erilaisten teemojen keksimisen luulisi olevan melkoinen haaste. Voin vain kuvitella, kuinka tohtori on työhuoneessaan tuskaillut uuden aluehallintapelinsä Marabuntan parissa ja miettinyt kuumeisesti teemaa pelilleen. Nakkikioskipulujen reviiritaisto? Väyläsuunnitteluvirastojen välienselvittely? Vai kenties moottoripyörämummojen kamppailu parhaista nisupaikoista? Lopulta välähtää ja hän saa loistavan idean – muurahaiset! Siinäpä vasta kaikille tuttu ja tarpeeksi erikoinen teema lautapelille!

Paitsi että edes näinkin marginaalisessa harrastuksessa kuin lautapeleissä muurahaisteema ei ole kovin ainutlaatuinen. Muun muassa Myrmes, March of the Ants ja Micropolis käsittelevät kaikki osaltaan muurahaisia, ja BGG:ssä on listattu yhteensä jopa 126 erilaista muurahaista käsittelevää peliä. Jopa Formula 1 -aiheisia pelejä on vähemmän! Marabunta on toki aiheensa osalta todella abstrakti kokemus, mutta “minä jaan, sinä valitset” -mekanismi ja vahva vuorovaikutus tekevät siitä poikkeuksellisen kaksinpelin.

Kakunjakoa

Marabunta on periaatteessa kupongintäyttöpeli, kun laudalle piirrellään vuorotellen numeroita, mutta se muistuttaa muita genren pelejä melko vähän. Päätavoitteena on hallita laudan erivärisiä alueita. Alueen hallinta tarkastetaan pelin lopussa ynnäämällä sille piirretyt numerot yhteen, ja se, jolla on suurempi summa, voittaa alueelle merkatut pisteet itselleen. Tasapelissä pisteitä ei saa kukaan.

Numeroita saa vuorotellen heitettävistä nopista. Heiton jälkeen edessä on tiukka päätös, sillä heittäjän on jaettava nopat kahteen osaan, miten parhaaksi näkeekään. Sitten vastapelaaja nappaa haluamansa kasan itselleen ja merkkaa numerot laudalle. Lopuksi jakaja saa jäljelle jääneet nopat, merkkaa ne, minkä jälkeen alkaa uusi kierros.

Numeroita ei roiskita ihan minne sattuu, vaan uuden numeron on kosketettava jotakin aiempaa numeroa. Tämä johtaa nopeasti siihen, että pidemmällä numeroketjulla toisen pelaajan voi ja kannattaakin yrittää blokata ulos joiltain alueilta. Pientä armoa on onneksi tarjolla. Pelin alussa molemmilla on käytössä kaksi (käytännössä yksi) muurahaispesää eli jokeria, jonka raksimalla voi laittaa numeronsa minne haluaa. Myös myöhemmin pelin edetessä numeron voi toisinaan merkata minne tahtoo, mutta näitä tilanteita on tarjolla erittäin harvoin. Tämä tekee jokaisesta noppienjakotilanteesta kuumottavan.

Kuumotusta lisää se, että nopissa ei ole tarjolla pelkkiä numeroita, vaan myös tietyn värialueen pisteitä kasvattavia lehtiä ja laatikoita (palataan näihin kohta). Lehdet ovat tärkeitä, sillä niillä pelaaja kasvattaa omaa pistesaldoaan tietyllä alueella, mikäli sen vain voittaa. On turhaa pommittaa numeroillaan aluetta, josta saa vaivaiset kaksi pistettä, jos samaan aikaan vastapuoli voittaa kuuden pisteen alueen leikiten. Kaiken tämän lisäksi jaossa on myös joka vuoro vaihtuva laatta, joka antaa oman erikoisjuttunsa.

Nopat ja laatta möyhivät joka kierros jakotilannetta niin, että oikein sielua raastaa. Pitäisi saada merkkailtua alueille hyviä numeroita, mutta mitä niillä tekee, jos alueista ei saa kunnon pisteitä? Mutta jos merkkaa pisteitä, niin mitä niillä tekee, jos ei saa alueille numeroita ja niitä ei sitten voitakaan? Samalla pitäisi jättää vastapelaajalle tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto, jotta itsellekin jää muuta kuin murusia.

Tässä piilee Marabuntan kauneus, mutta myös karuus. Päätökset ovat kinkkisiä ja päätöshorisontti sopivan usvainen, jotta jakoa ei jää puntaroimaan kovin pitkäksi aikaa. Tai ainakin silloin, kun peli ja jakomekaniikka on tutumpia. Alkuun hyvän jaon tekeminen voi tuntua tuskaisen vaikealta (eikä edes hyvällä tavalla) ja virheitä sattuu solkenaan, mutta jo parin pelin jälkeen helpottaa. Pelin tempo on myös tietyllä tavalla tökkivä, sillä joka toisella kierroksella raavitaan päätä ja tuskaillaan ja joka toisella odotellaan vastapuolen valintaa. Rennosti pelatessa peli kestää tämän, mutta jos on taipumusta ylianalysointiin, riski pelin jumiutumiseen ja venymiseen on suuri.

Laatikot ja leivokset

Sen lisäksi, että kartalla merkkaillaan numeroita vastustajan eteen ja levittäydytään mahdollisimman laajalle, mukana on myös pelaajia seireenin lailla houkuttelevia bonusruutuja. Näistä leivokset antavat lähinnä pisteitä ja nopeuttavat pelin loppua, mutta laatikot ovat mielenkiintoisempi tapaus – ne tarjoavat kerran käytettäviä erikoisominaisuuksia. Tarpeeksi laatikoita keräämällä pelaaja voi saada piirrettäviä numeroita, mutta myös puhtaita pisteitä, lisää leivoksia tai muuta mukavaa. Mitään laajaa teknologiapuuta tai kasautuvia erikoiskykyjä ei ole tarjolla, vaan pieniä bonuksia, joilla voi yrittää kammeta tilanteen itselleen.

Laatikoiden ainoa harmi on niiden mitätön määrä. Laatikoita saa aika niukasti ja usein niillä saa aktivoitua vain pari bonusta. Tämä ei vielä suuremmin haittaa, mutta koska laatikoiden määrästä ei ole mitään takeita (laudalla niitä on muutama, mutta loput tulevat nopista), niin osa bonuksista jää helposti käyttämättä. Jotkut erikoiskyvyt vaativat jopa viisi laatikkoa, joten niiden aloittaminen tuntuu useimmiten niin älyttömältä riskipeliltä, että on sama keskittyä helpompiin kohteisiin.

Pieni peli, suuri sielu

Marabunta on siinä mielessä petollinen, että sen vaatimaton koko, helposti lähestyttävä teema ja kupongintäyttöpeliä mukaileva habitus luovat pelistä vähän vääränlaisen kuvan. Kyseessä on ennemminkin sotaisa ja tiukkaa mietintää vaativa aluehallintapeli. Lauta voisi olla fyysisiltä mitoiltaan vaikka tuplasti isompi, enkä ihmettelisi sitä lainkaan. Nykyinen julkaisu tuntuu lähinnä alkuperäisen pelin matkaversiolta. Toimii miniversiokin tarpeeksi hyvin, joten kai tästä pitäisi olla lähinnä iloinen. Peliharrastajalla kun hyllytila on aina kortilla.

Oikealla asenteella pelattuna Marabunta on pikainen puolen tunnin taisto, siitä pitävät huolen eri lopetusehdot. Yleensä peli loppuu leivosten loppumiseen, mutta joskus myös yhden pistelehden tai alueen täyttymiseen. Lopetusehdot pitävät pituuden napakkana ja antavat pelaajien hieman kontrolloida pelin lopetusta. Marabunta on kyllä kestonsa nähden tuhti tapaus ja saa mahdutettua kahteen varttiin paljon peliä.

Variaatiotakin on ängetty mukaan. Laudat ovat kaksipuoleisia, joten sekä päälauta että erikoislaudat tarjoavat vaihtelua. A- ja B-puolet eroavat toisistaan lopulta aika vähän, enkä itkisi vuolaasti, vaikka peli olisi julkaistu yksipuolisena karvalakkiversiona. Toisaalta tällainen ratkaisu viestii tietynlaista omistautumista, joten sille iso peukku!

Marabunta onkin erittäin varteenotettava peliehdokas niille, jotka nauttivat konfliktipainotteisista kaksinpeleistä. Tavaran kahtia jakaminen voi alkuun haastaa ja joillekin peli on varmaan turhan totinen, mutta kniziamaiseen tapaan tarjolla on terävien sääntöjen alla paljon oppimisen ja oivaltamisen riemua niille, jotka jaksavat pelata kerta toisensa jälkeen.

Faktat Marabuntasta

Suunnittelija: Reiner Knizia

Julkaisija: Space Cowboys (2023)

Mutkikkuus: Sääntökuorma on kevyt, mutta itse pelaaminen voi tuntua tuskaiselta. Erityisesti noppien jakaminen voi olla kokemattomalle pelaajalle vaikeaa.

Onnen vaikutus: Joskus jokin noppatulos saattaa avittaa enemmän toista pelaajaa, mutta nopat tuovat lähinnä vaihtelua pelien ja kierrosten välille. Taitava pelaaja vie ja heikompi vikisee.

Vuorovaikutus: Tässä kamppaillaan jatkuvasti elintilasta kartalla, joten vuorovaikutusta piisaa.

Teema: Toiminnot eivät kyllä selity teeman kautta mitenkään, voisin keksiä monta muuta parempaa ja järkevämpää teemaa pelille. Mutta muurahaisilla peli on ainakin helppo myydä melkein kelle vaan.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on pienuudestaan ja lyhyydestään huolimatta mukavasti opittavaa ja löydettävää ja kaksipuoleiset laudat sekä nopat pitävät pähkinän purtavana.

Saavutettavuus: Pieni lauta ei yllättäen aiheuta näkemisen kannalta suuria haasteita, mutta noppien symboleista ainakin eriväriset pistelehdet menevät välillä minullakin sekaisin. Myös laudan alueiden ja noppien värit eivät ole värisokealle kovin optimaalinen valinta.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 30 minuuttia, mutta jäätämisen vaara on olemassa.