Samarkand: Routes to Riches

Samarkand on näyttävä Queen Gamesin peli, joka perustuu aikaisempaa Winsome Gamesin julkaisuun. Vuonna 2008 ilmestynyt Age of Scheme: Routes to Riches on Harry Wun (Chicago Express, Preußische Ostbahn) ja David V. H. Petersin luomus, jossa ei rakennella Winsomen pelien tavalliseen tapaan rautatieverkkoja, vaan luodaan kauppasuhteita Lähi-idässä.

Alunperin varsin spartalaisella ilmeellä ilmestynyt peli herätti Queen Gamesin huomion ja sai siten uuden elämän — mutta jossain matkan varrella tuurittomasta ja vakavasta pelistä muotoutui aito saksalainen perhepeli. Samarkand on alkuperäistä pehmeämpi peli, mutta silti kiehtova myös peliharrastajan näkökulmasta.

Karavaaneja aavikolla

Samarkand -pelin kansikuvaJunapelien tapaan pelaajat eivät omista yrityksiä, vaan ostavat osakkeita. Yritykset ovat tosin tässä tapauksessa kauppasukuja ja osakkeet avioliittojen kautta solmittuja suhteita. Siinä missä tavallisesti osakkeet myydään huutokaupalla eniten tarjoavalle, tällä kertaa avioliitoilla on kiinteät myötäjäiset, jotka maksamalla pääsee mukaan päättämään suvun asioista. Maksu menee suvun kassaan, josta maksetaan laajentumista.

Kun pelaaja on suvussa mukana, hän voi laajentaa suvun kauppaverkostoa eli latoa kameleita laudalle. Yksi kameli kierroksessa on on ilmainen, toinen kameli maksaa yhden rahan suvun kassasta. Tässä pelissä rahasta ei tee tiukkaa, laajentaminen hoituu varsin vaivattomasti ja nopeasti.

Pelissä tapahtuu, kun kaksi sukua kohtaa samassa ruudussa ensimmäistä kertaa. Silloin yhdistäjä tienaa voittopisteitä ja kummankin suvun jäsenet saavat rahaa. Kohtaamiset ovat myös olennaisia pelin loppumisen kannalta: peli päättyy, kun kaikki suvut ovat kohdanneet vähintään kerran jonkun toisen suvun, tai kun yksi suvuista on saanut viisi kohtaamista.

Kohtaamiset ovat yksi paikka, jossa vaaditaan taktista silmää. Innokas kamelikuski kaahaa muiden sukujen keskelle ja kerää yhden rahan lohdutuspalkintoja, kun tarkempi pelaaja väijyy sopivia paikkoja ja nappaa kohtaamisista kaksi pistettä ja kolme rahaa.

Kauppatavaran kerääjät

Kartalle läiskitään pelin alussa tuotteita, joita suvut voivat kerätä kameleillaan. Tuote on keräävälle pelaajalle pisteen arvoinen. Niihin liittyy kuitenkin muutakin, eli peliin lisätty tuurielementti. Kun pelaaja tekee naimakauppoja, hän saa nostaa kortteja pakasta, jossa on yksi kortti jokaiselle tuotteelle. Kortteja kertyy jokaisesta avioliitosta, mutta korttimäärälle on yläraja, joten rajattomasti kortteja ei saa kerätä.

Kortit tuovat pisteitä pelin lopussa. Jos kortin kuvaaman tuotteen ruudussa on oman suvun kameli, siitä saa neljä pistettä. Vieraan suvun kameli on yhden pisteen arvoinen. Koska ruutuun mahtuu korkeintaan kaksi kamelia, kortti voi olla siis jopa kahdeksan pisteen arvoinen. Tällaisia tuplaosumia kannattaa siis hakea. Käytännössä usein käy työstä ehtiä saada edes yksi osuma jokaiseen korttiin ennen pelin päättymistä.

Mitä useampaan sukuun itseään naittaa, sitä laajempia korttivalikoimia pääsee tarkastelemaan. Pakasta saa nostaa joka kerta kolme korttia ja näistä vähintään yksi on pidettävä. Jos kerää paljon kortteja, korttiraja tulee nopeasti vastaan. Vaatii vähän miettimistä, millaisella strategialla aikoo toimia. En kuitenkaan usko, että kortteihin liittyy kovinkaan synkkää tuurielementtiä, vaikka kortit strategiaan vaikuttavatkin. Jos esimerkiksi aikoo voittaa käyttäen vain yhtä ainoaa sukua, pitää saada kertaheitolla hyvät kortit käteen.Kameliketjut leviävät Samarkand-laudalla

Mainio perheversio

Ei Samarkand ihan Suomen mittapuulla taida perhepelistä mennä, mutta kyllä tätä vähän isompien kunnon lautapeleillä koulittujen lasten kanssa pelaisi. Peli tavoittaa jotain nerokkaan Preußische Ostbahnin tunnelmasta, mutta on selvästi kevyempi, lähinnä huutokauppojen puutteen vuoksi. Kun sukuihin voi ostaa itsensä suoraan sisään, pelistä puuttuu tietty laskelmointi- ja kilpailuelementti. Se toisaalta latistaa pelikokemusta, toisaalta tekee pelistä huomattavasti helpommin lähestyttävän.

Puolensa silläkin, ja vaikka Samarkand onkin toisaalta varsin kevyt peli, se tarjoaa silti mietittävää ja tuumittavaa. Peliharrastajan näkökulmasta parasta on nopeus — kun ripeästi pelaa eikä jumita kortteja valittaessa, Samarkandin pelaa noin 20-25 minuutissa. Samarkandia menee siis kolme peliä siinä ajassa kun pelaa yhden Preußische Ostbahnin. Peli on myös esteettisesti viehättävä, Queenin standardien mukaisesti. Pinkit kamelit ovat aina suloisia.

Samarkandin kameleita
Kamelikaravaaneja Lähi-Idässä. Kuva: Mikko Saari

Peliharrastajalle suosittelen silti alkuperäisiä. Valitettavasti Samarkandin edeltäjää Age of Schemeä on hyvin vaikea saada, John Bohrer kun on luvannut alkuperäisen pelin hankkineille, että uusintapainoksia ei tehdä enää koskaan (Age of Schemeen liittyy tunnemyrskyä, peli julkaistiin Bohrerin ja Martin Wallacen välisen oikeusjutun pahimmassa vaiheessa). Myös Queenin julkaisema Chicago Express on kuitenkin mainio vaihtoehto — siinä on juuri sitä tiukkaa osakkeiden huutokauppaamista, mikä Samarkandista on rajattu pois, mutta peli on silti varsin tiivis ja nopea paketti. Myös Preußische Ostbahnista on tulossa lisensoitu versio Queen Gamesilta vuoden 2011 aikana.

Jos huutokaupat eivät miellytä — tai vaikka miellyttäisivätkin —, Samarkand on mainio tapa tutustua Winsomen junapelien maailmaan hieman lempeämmässä muodossa. Mielenkiintoisia haasteita tässäkin ja sukujen kohtaamisiin ja pelin lopetuksen ajoittamiseen liittyvät pulmat ovat tuttuja haastavammista versioista.

Samarkandin kameliketjut leviävät
Kauppiassuvut ovat aloittaneet laajentamisen, mutta kauppatavaraakin on yhä keräämättä. Kuva: Antony Hemme / BGG

Faktat Samarkandista

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Queen Games (2010)

Mutkikkuus: Nopea oppia ja opettaa. Säännöt ovat selkeät ja peli idealtaan kohtuullisen helposti omaksuttava. Ensimmäisen pelin jälkeen ymmärtää jo paljon.

Onnen vaikutus: Taitavin pelaaja ei pysty voittamaan joka kerta, mutta kerää kyllä pidemmästä peliputkesta keskimääräistä suuremman siivun voittoja. Joskus kortit ja toisten pelaajien toimet vain ovat pahasti vastaan, joskus taas käy hyvä tuuri. Pelisilmää pitää silti olla.

Vuorovaikutus: Pelissä on runsaasti vuorovaikutusta ja toisten pelaajien tekemisen kyttäämistä. Vuorovaikutus on enimmäkseen melko rauhanomaista, paitsi silloin kun samaan sukuun nainut luuseri tuhlaa kamelit rakentamalla ihan väärään suuntaan.

Teema: Teemassa on tolkkua tai sitten ei, mutta ainakin kamelit ovat söpöjä ja itämaiset kauppiaat vähän vaihtelua renessanssille ja keskiajalle.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Peli kehittyy eri lailla, kun pelaajat valitsevat eri sukuja ja rakentavat eri suuntiin korttiensa motivoimina. Pelasin yhden viikonlopun aikana 11 peliä ja sittenkin olisi tehnyt mieli lisää.

Kieliriippuvuus: Peli on täysin kielivapaa ja englanninkieliset säännöt saa tarvittaessa printattua netistä.

Pelaajamäärä: 2-5, kaikilla pelaajamäärillä toimii, mutta neljä lienee kaikista paras.

Pituus: 20-45 min, kun ripeästi pelaa, peli menee suhkoht varmasti puoleen tuntiin. (Nopeutusvinkki: tuotelaattoja ei tarvitse laittaa kartalle oikeisiin ruutuihin ennen pelin alkua.)

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Samarkand: Routes to Riches

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:47
Aito keskiarvo:3.74
Tasoitettu keskiarvo:3.64
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 1
  • 3: 13
  • 4: 30
  • 5: 3

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *