Pitääkö aloittelijoitakin vastaan pelatessaan yrittää voittaa, keinolla millä hyvänsä? Kyllä ja ei; riippuu aloittelijasta. Yleisesti ottaen häviäminen tarkoituksella ei ole hyödyllistä kenellekään, mutta niin ei ole aloittelijoiden murskaaminenkaan.
Sama koskee lapsia ja aikuisia. Huonoja häviäjiä ei pidä miellyttää häviämällä tahallaan. Voittamalla jatkuvasti ei varmasti opi häviämään. Pelikokemuksen kertyessä lapsetkin oppivat, että joskus voittaa ja joskus häviää. Aikuisille tämä voi olla vaikeampaa. Jos haluaa nauttia lautapelien pelaamisesta, pitää oppia nauttimaan pelaamisesta itsestään ja kestämään tappiot kiukuttelematta.
Asiaa voi kuitenkin auttaa valitsemalla sopivia pelejä. Lasten ja kokemattomien lautapelaajien kanssa kannattaa pelata pelejä, joissa taito ei ole ratkaisevassa asemassa. On paljon hyviä perhepelejä, joissa tuurilla on iso osuus voittajan ratkaisemisessa. Lasten kanssa pelatessa kannattaa myös valita pelejä, joissa lasten erikoiskyvyt, kuten aikuisia parempi lähimuisti, auttavat.
Vaikka aloittelijoille ei kannatakaan hävitä tarkoituksella, voi silti harkita miten pelaa, antaako itsestään ja pelaamisesta miellyttävän kuvan. Esimerkiksi Carcassonnessa voi jättää ilkeimmät blokkaussiirrot myöhempiin peleihin — kunhan aloittelija oppii pelaamaan, hän oppii myös arvostamaan ovelia siirtoja, jotka tekevät isosta ja komeasta kaupungista mahdottoman saada valmiiksi.
Blokkaussiirrot ja muut yllättävät käänteet ovat asia, joka on opittava sietämään. Jokainen toista pelaajaa haittaava siirto ei ole henkilökohtainen loukkaus. Varsinkin johdossa olevan pelaajan on varauduttava jatkuvaan häirintään, mikäli peli sen mahdollistaa. Jos ei kestä blokkailua, kannattaa valita sellaisia pelejä, joissa pelaajien välinen vuorovaikutus on vähäisempää, mutta helpommalla pääsee kun opettelee sietämään pieniä peliin kuuluvia vastoinkäymisiä.
Pahinta on luovuttaa ja keskittyä torpedoimaan itseään häirinneen pelaajan peliä. Jo tällä uhkaaminen — “jos kiusaat minua, käytän loppupelin sinun pelisi häiritsemiseen” — on asiatonta käytöstä. Kun ryhdytään pelaamaan, kaikki sitoutuvat pelaamaan samaa peliä; se tarkoittaa sitä, että voittaminen on pelin tavoite loppuun asti.
7 vastausta aiheeseen “Aloittelijoiden kanssa pelaaminen”
Löysin pelit vasta vuodenvaihteessa. Aloittelijana on ollut hauska pelata mm. Giljotiinia, Dixitiä, Bohnanzaa, Landlordia sekä Catania ja Citadelsiakin.
Bohnanzaa ja Menolippua on tullut pelailtua eniten harvemmin pelaavien kanssa. Olen kyllä aina pelannut niin hyvin kuin pystyn. Menolipussa useimmiten kyllä voitan, mutta Bohnanzassa en voita juuri ikinä. Melkein kaikki ovat pitäneet noista peleistä.
Bohnanza ja Menolippu on täälläkin suosituimpia satunnaispelaajien kanssa hakattuja pelejä. Sit kaikki hyvät lastenpelit toimii kans “ei-pelaajien” seurassa. Itse pelaan kyllä ihan tosissani aloittelijoidenkin kanssa. Pitää vain valita pelejä, joissa kokenut ei voita satanolla tai joissa ei haittaa jos kokenut voittaa satanolla.
Taas viikonlopun alla on tulossa kyläilemään ihmisiä, joille pitäis vähä jotain pelejä opettaa. Tällä kertaa varmaan ainakin Frank’s Zoo on listalla.
Stone Age:n saa opetettua aloittelijoille nopeasti ja sitä pääsee jopa pelaamaankin pelkän opettelun sijaan. Tämä vinkiksi jos esim. oma Menolippukiintiö on tullut täyteen.
Jep. Stone Age lienee säännöiltään helpoimpia “worker placement”-pelejä, siis loistava esittelypeli genreen. Voi silti olla, että parinkin tunnin mittainen peli on vähän liian raskas pala ihan aloittelijoille, vaikka pelaaminen onkin helppoa, hauskaa ja sopivan tuuripitoista.
Nyt minulle jäi vähän hämäräksi määritelmä “aloittelija”. Omissa peliporukoissani pyörivät mm. Modern Art, Sturm und Drang (eli Thurn und Taxis), Carcassonne, Ubongo ja Portobello Market. Kaikissa olen joskus ollut aloittelija tai pelannut ensikertalaisten kanssa, eikä näiden pelien omaksumisessa ole ainakaan kenelläkään ollut ongelmia. Tosissaan on saanut pelata aina.
Aloittelijoita ovat tässä yhteydessä lähinnä sellaiset pelaajat, joilla ei ole paljoakaan kokemusta lautapeleistä yleensä. Thurn und Taxis, Carcassonne, Ubongo ja Portobello Market ovat kaikki aivan oivallisia aloittelijapelejä tässä mielessä, miksei Modern Artkin. Olennaisinta lienee, ettei sääntöjen opettelu ole kovin raskasta.
Europeleille yleensä on luonteenomaista, että ensikertalaisilla on hyvät mahdollisuudet pärjätä ja esimerkiksi Ubongossa kokemusta enemmän painaa luontainen lahjakkuus.