Fishing

Friedemann Friese on omaperäinen pelisuunnittelija, joka tunnettaneen paitsi mieltymyksestään vihreään väriin ja f-kirjainten käyttöön pelien nimissä myös Power Grid -peliperheen kehittäjänä. Tuotteliaan suunnittelijan katalogista löytyy myös monen muunsorttista pelattavaa, niin isoa kuin pientäkin.

Fishing on näitä pieniä nokkelia pelejä, joista riittää hupia useammankin peli-illan tarpeiksi. Hupia nimenomaan, sillä kevyesti kaoottisessa pelissä et välttämättä pääse parhaaseen lopputulokseen, vaikka kuinka hyvin pelaisit. Mutta naurettu tämän pelin parissa on – meidän peliporukassamme Fishing on nopeasti noussut vakiofillerin asemaan.

Helposti lähestyttävän pelin säännöt opettaa ainakin kokeneille tikinpelaajille salamannopeasti, eikä sen oppiminen muillekaan kovin vaikeaa ole.

Kalasta syvemmältä!

Sydämeltään Fishing on hyvin perinteinen tikkipeli. Peli koostuu korkeintaan kahdeksasta jaosta, joista ensimmäinen on suoraviivaista neljän maan tikkiä: korteissa on arvot 1–10 (jos pelaajia on alle viisi, muutama kortti jää pois), etukäsi ajaa ensimmäiseen tikkiin, maantuntopakko, korkein ajetun värin kortti voittaa tikin, tikin voittaja ajaa seuraavaan tikkiin, jokainen tikeissä voitettu kortti on yhden pisteen arvoinen jaon lopussa. Jos maata ei voi tunnustaa, voi tikkiin pelata minkä kortin tahansa.

Toisen jaon valmisteluista alkaen pelin henki muuttuu. Kukin pelaaja sekoittaa tikeissä voittamansa kortit uudeksi nostopakaksi ja nostaa pelaajamäärästä ja jaosta riippuen uudet 8–13 korttia käteensä. Ja tässä on jutun juoni: jos oma nostopakka ei riitä, saa kättä täydentää yhteisestä meripinosta, josta löytyy sitä parempia kortteja mitä syvemmälle pakassa mennään. Meripinon kortit on järjestetty viiteen eri tähtiluokitukseen, jotka kukin sekoitetaan erikseen: ensin tulevat vastaan vain vähän alkupakkaa paremmat kortit, jotka vähitellen sitten kohentuvat pinon pohjaa kohti. 

Meripinosta löytyykin melkoisia herkkuja alkupelin kortteihin verrattuna. Ensinnäkin kaikkiin neljään peliväriin löytyy arvokortit 11–18 sekä 0, jolla ei yleensä tikkiä voi voittaa, mutta jolla saa kuitenkin tikistä yhden kortin omaan verkkoonsa haalia. Lisäksi meripakassa on (tietenkin!) vihreä valttiväri, jossa on kortit 0–16. Valttia saa pelata aina, kun ei pysty tikeissä maata tunnustamaan, ja jos valttikortti pelataan, korkein valtti voittaa tikin.

Meripinosta löytyy myös useita muita peliä muuttavia toimintokortteja, joiden avulla voi esimerkiksi muuttaa seuraavan tikin aloitusvuoroa tai säätää jo valmiiksi seuraavan tikin ajovärin. Muutamalla kortilla pystyy antamaan suoria miinuspisteitä kanssapelaajille, toisilla pääsee poimimaan tikeistä itselleen kortteja, jotka oikeastaan kuuluisivat tikin voittajalle.

Peli päättyy kahdeksan jaon jälkeen, tai jo aiemmin, mikäli meripino loppuu niin, etteivät kaikki pelaajat saa täyttä kättä nostetuksi seuraavaa jakoa varten. Eniten pisteitä kerännyt pelaaja voittaa.

Milloin verkot vesille?

Fishingissä ei voi olettaa pärjäävänsä pelin kaikissa jaoissa. Jos voitat jaossa paljon pisteitä kanssapelaajiisi verrattuna, tarkoittaa se sitä, että et pääse nostamaan uusia kortteja meripinosta – mahdollisesti jopa useampaan kierrokseen. Jos taas et voita yhtään pistettä, voit päästä nostamaan käytännössä pelkkiä meripinon kortteja seuraavaan jakoon, mikä tekee kädestä jopa lähes lyömättömän. Pelin kiinnostavin kysymys onkin se, miten löytää tasapaino pisteiden keräämisen ja meripinosta nostamisen välille. Pelin sisäisen pistetilanteen heilahtelut voivat olla erittäin suuria, ja viimeiseltä sijaltakin voidaan nousta yhdellä ratkaisevan hyvällä kädellä voittoon asti. 

Tämä erilaisten jakojen dynamiikka on se, joka määrittää, pidätkö Fishingistä vaiko et: pelistä nauttiakseen tarvitsee suvaita tiettyä kontrolloimattomuutta. Joskus jako ei vain ole voitettavissa, mutta onko se välttämättä omaa syytä, ja merkittävämmin: voiko siitä hyötyä seuraavassa jaossa?

Faktat Fishingistä

Suunnittelija: Friedemann Friese

Julkaisija: 2F-Spiele (2024), Lautapelit.fi (2025)

Mutkikkuus: Pohjimmiltaan kyse on tikkipelistä. Lisäelementit tavalliseen tikinpeluuseen ovat helposti hallittavissa.

Onnen vaikutus: Kuten korttipeleissä aina, sillä mitä käteen nousee, on merkitystä, mutta ei tämä puhdasta tuurilottoa ole. Pelistä huokuu tietty kepeys ja huumori, minkä vuoksi tuurielementti ei juurikaan haittaa.

Vuorovaikutus: Kaikki pelaajat yrittävät voittaa samoja tikkejä ja nostavat samasta pakasta. Eli ei mitään pasianssia, vaan ihan normaalia kortinpeluuta.

Teema: Kalastusteema istuu sinänsä hauskasti vähitellen paranevan meripinon metaforaksi. Kuvitus tukee teemaa, mutta ei tässä oikeasti sen syvempää temaattisuutta ole kuin perinteisissä korttipeleissäkään.

Uudelleenpelattavuus: Oikein hyvä. Peli on kevyt, lyhyehkö, hauska ja omaperäinen, eikä paljasta ihan heti, kuinka yksittäisiä jakoja kannattaisi pelata.

Kieliriippuvuus: Pelin korteissa ei ole tekstiä. Säännöt ovat saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja useilla muilla kielillä.

Pelaajamäärä: 3–5, mutta kolminpelinä tämä ei vielä loista.

Pituus: 40–60 minuuttia.