Pääsin ensimmäistä kertaa Kinkkuconiin. Kuopiossa järjestettävää perinteistä pelitapahtumaa isännöi Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan pelikerho Kärmes.
Loppiaisen paikkeille sijoittuva Kinkkucon oli tänä vuonna 2.-6.1.2026 (nimi tulee siitä, että alkuperäisessä tapahtumassa 2000-luvun alussa tärkeä ohjelmanumero oli joulukinkkujen jämien syönti ja vertailu).
Matkalle ilman nettiä
Suunnitelmanani oli ajaa kavereiden kanssa Espoosta Kuopioon. Paluumatka minun piti tehdä yksin, koska olin lähdössä kotiin jo maanantaina, kun kaikki muut tahtoivat olla tiistaihin saakka. Matkaan tuli kuitenkin mutkia. Pysähdyimme syömään ABC Kuorttiin ja ihmettelin, miten puhelimeni ei löytänyt nettiä, vaikka 3G oli päällä. Hampurilaisen jälkeen matka jatkui kohti Kuopiota. Mietin ajaessani puhelimen ongelmaa ja keksin: mieheni oli tilannut minulle uuden puhelinliittymän.
Pysähdyimme ja näpyttelin miehelleni viestin kavereiden jakamasta netistä. Ei kai se SIM-kortin vaihto ole nyt viikonloppuna? Vastaus tuli heti: äh, on! Joten olin matkalla Kuopioon ilman SIM-korttia eli ilman puhelimen nettiä saisin olla. Tähän väliin on hyvä kertoa, että olen syntynyt täysin ilman suuntavaistoa. Kaverit lupasivat kyllä jakaa nettiä aina kun tarvitsen, koska enhän saa edes pysäköintiä maksettua ilman nettiä!
Ensimmäisenä pelipäivänä saavuimme pelipaikoille viiden jälkeen. En ollut koskaan itse ajanut noin pitkää matkaa! Seura oli onneksi timanttista ja puhuimme luonnollisesti lautapeleistä. Autossa puhuttiin Lords of Waterdeepistä. Olin järkyttynyt, että kaikki eivät sitä olleet testanneet, joten conin ensimmäinen peli oli omalla matkaporukalla pelattu Lords of Waterdeep. Tarkoitukseni ei ollut pelata vain omalla porukalla, vaan yksi conin idea on tietysti tutustua uusiin lautapelaajiin.
Ensimmäisen pelin jälkeen hylkäsin ystävät ja liityin pöytään, josta en tuntenut entuudestaan ketään, tosin Anton on Instasta ja Youtubesta tuttu. Pelasimme tässä uudessa seurueessa kolme erää Cascadia: Rolling Riversiä. Anteeksi Anton, mutta on pakko vain mainita, että taisinpa voittaa kaikki kolme erää! Peli oli sopivan kevyt illan viimeiseksi peliksi ja sen jälkeen lähdimme kohti hotellia.
Ystäväni Viivi jakoi kanssani huoneen ja iltapesujen jälkeen päädyimme sänkyyn pelaamaan Farawayta Board Game Arenassa. Iloksemme huomasimme että BGA:sta löytyi siihen uusin lisäosa Sous un ciel d’étoiles, joka tuo peliin pinkit meteoriittikortit. Parasta! Vaiko sittenkin pahinta, koska jäimme koukkuun ja pelasimme seitsemän erää. Nukkuminen olisi ollut järkevämpi ratkaisu.
Summer Pavilionia aamiaisella
Lauantaiaamusta Viivi tahtoi ottaa rauhassa ja laittautua, minä taas tahdoin aamupalalle, josta tiesin löytäväni ystäväni Jannen. Nappasin mukaan aamupalapeliksi Azul: Summer Pavilionin. Söimme pitkän kaavan mukaan ja pelasimme Azulia. Kierrosten välissä haimme lisää syötävää.
Ennen pelipaikalle ajamista kävimme vielä hakemassa evästä Prismasta. Pelipaikalla oli monta jääkaappia, joten kylmäsäilytys ei ollut ongelma! Ensimmäinen peli oli Life of the Amazonia, tutulla ja turvallisella Martinlaakson kirjaston porukalla. Päädyimme jatkamaan samalla porukalla ja pöydälle pääsi Viivin lemppari, minulle uusi Altiplano. Tämä oli hyvin samantyylinen kuin Amazonia, oman pussin kehittämistä. Tykkäsin todella paljon! Kesken pelin ystävämme Sharry tuli viittomaan Viivin matkaansa. Kesken pelin? Hämmästelimme ja odotimme. Pian Viivi saapui käsissään tapahtuman kirppikseltä juuri ostettu Altiplano sylissään ja naamallaan maailman onnellisemman ihmisen ilme.
Lauantai oli hyvin suosittu päivä tapahtumassa ja pöydistä ja tuoleista oli vähän pulaa. Emme siis uskaltaneet luopua pöydästämme. Keke valmisteli seuraavaa peliä ja minä opetin samalla jollekin toiselle peliporukalle Bomb Bustersin säännöt. Meidän pöydälle tuli lempisuunnittelijani Shem Philipsin peli Inventors of the South Tigris.
Inventors venähti pitkäksi, kuten osasimme odottaa ja pelin päätyttyä lähdimme nukkumaan. Viivi oli lähtenyt jo edeltä, mutta ystäväni Anna oli luvannut tulla kanssani samaa matkaa. Muuten olisin ollut pulassa, enhän minä olisi löytänyt itse hotellille ilman puhelinta. Hotellilta löysin Viivin, joka selaili somea ja niin päädyimme taas Farawayn pariin. Nukkuminen olisi jälleen kerran ollut parempi ratkaisu.
Univajeista Wyrmspania
Aamulla nukuimme pitkään ja missasimme Jannen aamupalatreffit. Pelasimme Viivin kanssa Summer Pavilionia siis kahdestaan. Aamiaisen jälkeen suuntasimme heti pelipaikoille. Monella oli jo pelit kesken, mutta löysimme kolme pelaajaa, jotka olivat myös peliä vailla ja yhdessä päätimme nostaa pöydälle Wyrmspanin. Peliseura oli mahtavaa! Meillä oli todella hauskaa ja ehkä univelka vähän vaikutti myös asiaan mutta onhan Wyrmspan melkoisen hauska peli, koko ajan on puute munasta! Ei tästä ehkä sen enempää, haha.
Ystäväni Mira (joka asuu kaukana pk-seudulta) oli myös saapunut Kinkkuun, joten pääsimme pitkästä aikaa pelaamaan yhdessä. Peliksi valikoitui Azul: Queen’s Garden. Odotukset oli korkealla, olihan tämä minulle uusi Azul-peli. Hyvin nopeasti huomasin, että en pelaa Azulia, vaan pelistä tuli vahvemmin mieleeni Calico. Calico tunnetusti nyrjäyttää aivot ja niin kävi nytkin Queen’s Gardenin kanssa. Pähkäilyä niin paljon, että päätä melkein alkoi särkemään!
Azulin aiheuttaman päänsäryn vuoksi suostuimme Viivin ehdotuksesta pulupeliin. Ilman aivojen nyrjähdystä olisin kohteliaasti sanonut ei kiitos. Oh My Pigeons! pääsi kuitenkin pöydälle. Pähkähullu pulupeli on arvioni. Ihan hauskaa meillä kyllä oli, mikä taisi johtua enemmänkin seurasta. Peli sisältää runsaasti täysin sattumanvaraisia tapahtumia, etkä koskaan voi tietää mitä seuraavaksi käy.
Pulupelin jälkeen pääsin opettamaan PuffiNovan! Luulen, että tämä oli viimeinen kerta, kun prototyyppi pääsi pöydälle, koska peli menee tammikuussa painoon ja helmikuussa minun pitäisi saada Kiinasta pelin lopullinen versio. Pelaajat oppivat pelin nopeasti, huomaa että on pelattu paljon pelejä! Tämä oli yksi toiveistani tapahtuman suhteen, että PuffiNova pääsisi edes kerran pöydälle.
PuffiNovan jälkeen seurue kasvoi jo kuuden kokoiseksi porukaksi. Emme halunnut jakautua kahtia, koska pelaaminen yhdessä oli todella mukavaa. Otimme pöydälle Similo:n Board Game 2025 -setin, koska siihen mahduimme kaikki mukaan. Saimme vain yhden voiton aikaiseksi, tässä pelissä peliporukan tunteminen auttaisi asiaa. Mutta voitto se silti tuli!
Yksi porukasta vaihtoi toiseen pöytään ja kun jäljelle jäi viisi, pöydälle nostettiin Origin Story, Stonemaierin peli, josta en ollut edes kuullut aikaisemmin. Kun sain kuulla, että se on tikkipeli, tahdoin ehdottomasti testata sitä. Peli oli hämmästyttävän paljon Rebel Princessin kaltainen. Ehdottomasti jatkoon! Vähän pöhkö ja paljon odottamattomia asioita, vaan kevyt ja kiva!
Origin Storyn jälkeen kello oli paljon ja porukka kutistui kolmeen. Päätimme jatkaa Stonemaierin tiellä ja pelasimme Wyrmspania Dragon Academy -lisäosalla. Kukaan meistä ei osannut lisäosaa ennestään ja yhdelle koko peli oli uusi, mutta lohikäärmeet lähellä sydäntä. Sillä välin kun minä selitin peruspelin sääntöjä, Anton tutki lisäosan sääntöjä. Lisäosa oli todella kiva, jos tykkää teineistä! Lisäosa tuo peliin uuden koon: teinit. Teinilohikäärmeitä pystyy kouluttamaan ja koulutetut teinilohikäärmeet olivat hyvin voimakkaita.
Tykkäsin lisäosasta paljon ja jatkossa varmaan pidän sen aina mukana. Peruspelin pistelauta tuntuisi tämän jälkeen tylsältä. Lisäosa tuo uuden pistelaudan, jossa varhainen passaaminen tuo mahdollisuuden valita etuja seuraavalle kierrokselle. Peruspelissä jokainen pelaaja saa kuusi kolikkoa ja yhden munan. Lisäosassa resurssien määrä ja laatu vaihtelee.
Peli loppui aivan liian myöhään ja Viivi oli taas jo hotellilla, joten olin taas pulassa puhelimeni kanssa. Ystävät tulivat apuun: sovimme, että minä vien Annan hänen hotellilleen ja Janne vie Miksun, jonka jälkeen hän ajaa meidän luoksemme ja voisin ajaa Jannen perässä meidän hotellillemme. Selvisin taas. Kiitos ystävät!
Kiireinen aamiainen
Maanantaiaamu oli minulle reissun viimeinen. Jannen ja Viivin kanssa nautimme loistavan aamupalan Azul: Summer Pavilionia pelatessa. Emme tajunneet, että oli arkipäivä ja meille kerrottiin, että aikaa syödä on vain vartti. Erä loppuun ja sitten hetki vain syömistä. Siirryimme hotellin ala-aulaan, jossa oli loistavan kokoinen pöytä! Pelasimme Azulin tässä loppuun. Luovutimme huoneen ja siirryimme vielä pelipaikalle.
Ajattelimme Viivin kanssa, että ehdimme pelata pari peliä ennen ajomatkaa. Suunnitelmana oli lähteä ajamaan kohti pääkaupunkiseutua iltapäivästä. Löysimme hyvää peliseuraa ja pöydälle pääsi nuorimman pelaajan toiveesta Wyrmspan. Hän toivoi myös pelaajavärikseen punaisen, koska kuulemma aina voittaa, jos saa pelata punaisella. Vähän emmin, uskaltaako tälle nuorelle nyt antaa punaista, koska mielelläni itse ottaisin voiton kotiin. Olin kuitenkin kiltti ja punainen meni nuorimmalle pelaajalle. Univelka näkyi meissä ja pahasti. Pelaaminen oli hauskaa ja vitsit lensivät. Muutaman tunnin päästä nuorin pelaaja voitti ja kello näytti jo melkein neljää. Oli aika sanoa heipat ja lähteä auton rattiin.
Viivi oli saanut siirrettyä junalippuaan, jotta pääsisi minun kyytiini. Ilman Viiviä olisin edelleen Kuopiossa! Ei sillä, kaupunki vaikutti mukavalta, mutta perhettä tulisi kyllä ikävä. Viivi katsoi matkalla Nopparallin Essen-videota ja painoi aina välillä pausea ja puhuimme lisää videon aiheista. Heinolassa pidimme ruokatauon ja loppu matkan vain hölötimme.
Kinkkucon ei yllättänyt minua: osasin odottaa mahtavaa pelitapahtumaa. Nyt vähän harmittaa, että ensi vuonna Kinkkuconin aikaan olen Fuengirolassa. Ehkäpä vuonna 2028 sitten uudelleen! Tapahtuma oli hyvin toimiva ja ainakin meillä oli mukavaa. Pelasin yhteensä 21 kertaa, kahtatoista eri peliä, neljä näistä oli minulle uusia plus Wyrmiksen lisäosa. Pelasin 22 eri ihmisen kanssa, joista yksitoista oli minulle aivan uusia tuttavuuksia. Osa peliseurasta oli minulle tuttuja muista tapahtumista ja aina on mukava päästä pelaamaan pitkästä aikaa harvemmin näkemiensä pelitapahtumatuttujen kanssa.
