Kategoriat
Artikkelit

MicroMacro: Crime City – Johannes Sichin haastattelu

MicroMacro: Crime City on yksi vuoden 2020 oudoista kohokohdista. Se ei oikeastaan ole peli, vaan Missä Vallu? -kirjasarjan sukuinen puzzle, jossa tutkaillaan isoa mustavalkoista kaupungin karttaa ja setvitään rikosmysteereitä. Mitä tapahtui, kuka oli syyllinen, mikä oli motiivi?

MicroMacro: Crime City (suomeksi MicroMacro – Rikospaikalla) on yksi vuoden 2020 erikoisimmista peliuutuuksista.

Olin kiinnostunut kuulemaan MicroMacron kehitysprosessista lisää, joten otin yhteyttä Johannes Sichiin, joka on yksi pelin kehittä­neen suunnittelijakolmikko Hard Boiled Gamesin jäsenistä. Muut jäsenet ovat Daniel Goll ja Tobias Jochinke. Kolmikko tapasi opinnoissaan Düsseldorfissa ja on siitä alkaen tehnyt yhteistyötä.

Hard Boiled Games -studio perustettiin Sichin La Cosa Nostra -pelin julkaisemista varten, mutta tällä kertaa porukan ei tarvinnut julkaista peliä itse, vaan julkaisijaksi ja jakelijaksi saatiin Edition Spielwiese ja Pegasus.

Hard Boiled Games -tiimi koolla
Vasemmalta Tobias Jochinke, Daniel Goll ja Johannes Sich. Taustalla ylempänä MicroMacro: Crime Cityn kartta ja sen alla uuden MicroMacron kartan ensimmäinen versio!

Idean alkuperä

MicroMacro: Crime Cityn kansi

MicroMacro: Crime Cityn idea sai alkunsa vuonna 2016. Kuten tavallista, eri puolilla Saksaa asuva kolmikko tapasi Essenissä Spiel-messuilla ja tapaamisesta seurasi totuttuun tapaan kii­vasta ideoiden ja ajatusten vaihtoa. MicroMacron alku­juurena oli ajatus pelistä, jos­sa etsittäisiin piilotettuja asioita käyttäen älypuhelimen kameran zoom-toimintoa.

– Tämä alkuperäinen epämääräinen ajatus sai sitten hautua ja kehittyä useamman kuukauden ajan, Sich kertoi minulle sähkö­postin välityksellä.

– Meille selkeni, että ajatus optisten pulmien ratkomisesta sopisi parhaiten dekkariteemaan ja että sopivan yksityis­kohtaisen maail­man tarjoaisi hyvin kaupunki. Tästä konsep­timme muotoutui – peli olisi iso kaupunki, josta pelaajien pitäisi etsiä johtolankoja ja kerätä tietoa muodostaessaan ratkaisuja, Sich kertoi.

Prosessin aikana älypuhelin jätettiin pois ja keskiöön tuli yksin­ker­taisen analogisen lautapelin tekeminen. Se osoittautui kuitenkin kovin vaikeaksi.

– Tavallisesti ensin testataan hyvin yksinkertaisella prototyypillä, jollainen on helppo tehdä. Näiden ensitestien perusteella selviää sitten yleensä hyvin nopeasti, että koko idea täytyy pistää uusiksi, Sich selitti.

MicroMacron kohdalla tämä lähestymistapa ei toiminut. Pelin ydin on valtavan kuvituksen yksityiskohtien runsaudessa. Tätä ideaa ei yksinkertaisesti voinut kokeilla pelkistetyllä prototyypillä. Karulla­kin tasolla vaadittiin paljon työtä, Sich kuvaili.

– Vaivannäkö kuitenkin kannatti, Sich kertoi.

– Testipelaajat olivat innostuneita ja tajusimme pian, että konsepti toimi todella hyvin.

MicroMacro: Crime Cityn kartta levitettynä pöydälle
Kartta on iso! 110 × 75 cm kokoisena se vaatii kunnon pöydän. Voitte kuvitella, että kartassa on ollut piirtäminen. Kuva: Mikko Saari

Kaupunginrakennusta

Kun otin Sichiin yhteyttä ja pyysin haastattelua, Sich vastasi no­peasti ja kertoi, että voi vastata kysymyksiini myöhemmin. Viiväs­tys ei harmittanut, etenkin kun Sich kertoi kiireidensä johtuvan uuden MicroMacro-kaupungin työstämisestä.

Sich kuvaili kaupungin ensimmäistä versiota hyvin karuksi, se oli hyvin pelkistetty visuaalinen autiomaa täynnä identtisiä kortteleita, yksinkertaisia autoja ja kloonattuja pikku-ukkoja. Kloonien jouk­koon oli lisätty muutama joukosta erottuva rakennus ja ensimmäi­sen tapauksen, ”Kuolleen kissan”, rikospaikka.

– Kun pelin konsepti osoittautui hauskaksi ensimmäisissä testeissä, kehittelimme vähän kerrassaan uusia tapauksia. Tapauskorttien me­kanismi kehitettiin samalla kun täytimme kaupunkia tarinoilla, henkilöillä ja rakennuksilla.

Kahden vuoden aikana kaupungista tuli koko ajan yksityiskohtai­sempi, kun uusia tapauksia lisättiin. Kaupunkisuunnittelu ei ollut helppoa:

– Kartan koko ja erilaisten elementtien runsaus muodostui aina vain vaikeammaksi ongelmaksi. Onnistuimme vain tekemällä tii­mityötä. Piirretyt lavasteet, yksilöllisesti suunnitellut hahmot, 3D-suunnitellut rakennukset ja lukuisat käsinpiirretyt esineet muodos­tavat yhdessä monimutkaisen kokonaisuuden, jonka on toimittava täydellisesti, jotta pelaaminen on jännittävää ja vaivatonta.

Toisinaan kokonaisia kortteleita täytyi rakentaa uudestaan (ja uu­destaan, ja uudestaan), kun testipelit paljastivat ongelmia ja asioita täytyi muuttaa. Sich kuvaili kaupunkisuunnittelun ja tarinankerron­nan linkittyvän saumattomasti toisiinsa.

– Kohtasimme suuria vaikeuksia jo pelkästään teknisestä näkökul­masta, Sich kertoi.

– Kehittelimme askel kerrallaan kartan suunnitteluun työnkulun, jossa yhdistyi neljä eri design-ohjelmaa. Myös lopullinen tuotesuun­nittelu oli todella tärkeää – kartan täsmällinen koko, taitteleminen, painovärin vahvuus, viivanpaksuudet, kaikki nämä yksityiskohdat piti ajatella huolella ja testata.

Ero ensimmäisen version ja valmiin kaupungin välillä on huikea. Kuvat: Johannes Sich

Uusiin kaupunkeihin

Tiimi työstää uutta karttaa ja uusia tapauksia kovaa vauhtia. Kysyin, oliko uusia asetelmia harkittu: fantasialinnoja, keskiaikaisia kau­punkeja tai vaikkapa avaruusaluksia? Sich kertoi, että muistiin mer­kittynä on monenlaisia ideoita uusiksi aiheiksi ja uusiksi ominai­suuksiksi, mutta seuraava boksi tarjoaa toisen rikoskaupungin.

– Olemme nähneet paljon vaivaa tämän kaupunkiteeman eteen, työnkulun ja projektin rakenteen kokoaminen vei meiltä vuosia, Sich kertoi.

– Hyödynnämme tätä työtä nyt, jotta voimme tehdä kokonaan uu­den kaupungin huomattavasti lyhyemmässä ajassa – ja meidän on tosiaan oltava nopeita, koska ihmiset kaipaavat jo kovasti uusia tapauksia!

MicroMacron suurin heikkous onkin se, miten nopeasti tapaukset saa ratkottua. Uusien tapausten luominen on varmasti paljon työ­läämpää kuin ratkominen!

Pyysin Johannes Sichiä nimeämään suosikkihenkilönsä ja -paik­kansa kaupungista. Henkilön nimeäminen oli näistä se suurempi haaste: Sichin mukaan mukavilla tyypeillä on taipumus kuolla ja kaikki päähenkilöt ovat joko pahiksia tai urpoja (oma suosikkini on vauva, jolla on oikein mukava päivä).

Sichin suosikkipaikkoja kaupungissa ovat Leo Mustachen joenran­tahuvila, Ronja Romanskin ullakkoasunto torin laidalla ja vallatun talon kattoterassi. Mainioita valintoja!

Johannes Sichin kuvitustöihin voi tutustua Instagramissa @jojosich.illustration ja Sichin nettisivuilla.

close

Tilaa Lautapelioppaan uutiskirje

Suoraan sähköpostiisi toimitettavassa uutiskirjeessä on Lautapelioppaan uutiskatsaus ja muuta ajankohtaista tietoa Lautapelioppaan toiminnasta.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

2 vastausta aiheeseen “MicroMacro: Crime City – Johannes Sichin haastattelu”

Tää ois niin mielenkiintonen, mutta tuo kertakäyttöisyys on vaan mulle niin vaikee juttu. Kartta on kyllä uskomattoman upea!

No, jos tän ostaa 28 eurolla, pelaa läpi muutamassa tunnissa ja sen jälkeen myy eteenpäin vaikka 20 eurolla (onnistuu varmasti, just nyt tästä saisi helposti 25 euroakin, luulen), niin ei siinä tuntihinta hyvälle viihteelle enää kovin kirpeä ole, etenkin jos huushollista löytyy näille useampi ratkoja. Jos vain ostaa omaksi eikä kierrätä eteenpäin, niin joo, aika kallista on sisällön määrään nähden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.