Kategoriat
Artikkelit

MicroMacro: Crime City

MicroMacro: Crime City on yksi vuoden 2020 oudoista kohokohdista. Se ei oikeastaan ole peli, vaan Missä Vallu? -kirjasarjan sukuinen puzzle, jossa tutkaillaan isoa mustavalkoista kaupungin karttaa ja setvitään rikosmysteereitä. Mitä tapahtui, kuka oli syyllinen, mikä oli motiivi?

Kaikki selviää vain karttaa katselemalla. Kartta ei nimittäin ole yksittäinen hetki ajassa ja paikassa, vaan näyttää ikäänkuin monta siivua ihmisten toimista kaupungissa. Kun näet rikollisen tekevän katalan tekonsa, voit lähteä jäljittämään tämän askelia ajassa eteenpäin ja taaksepäin. Mistä rikollinen tuli rikospaikalle? Minne hän sieltä meni? Tarkkasilmäinen saa tapauksen ratkaistua tuota pikaa.

Tapaukset esitetään korttinippuina, joista ensimmäinen esittelee pintapuolisesti mistä on kyse ja usuttaa etsimään rikospaikan kartalta. Kun se on löytynyt, seuraava kortti johdattelee syvemmälle rikoksen teille ja esittää uuden osan mysteeriä ratkaistavaksi. Lisää haastetta kaipaava voi katsoa vain tapauksen ensimmäisen kortin ja lähteä sitten setvimään koko tapausta kertaheitolla. Se lisää vähän vaikeusastetta, mutta on sitäkin palkitsevampaa, kun mysteerin saa ratkottua.

MicroMacro: Crime Cityn kartta levitettynä pöydälle
Kartta on iso! 110 × 75 cm kokoisena se vaatii kunnon pöydän. Voitte kuvitella, että kartassa on ollut piirtäminen. Kuva: Mikko Saari

MicroMacro on julkaisijan toimesta paketoitu jonkinlaiseksi yhteistyöetsiväpeliksi, mutta kyse on oikeasti kertakäyttöisistä puzzleista, jotka kestävät yhden ratkomisen ja sillä hyvä. Joku voi nauttia tällaisen ratkomisesta porukalla, mutta minä en suostunut jakamaan, vaan ratkoin kaikki itse.

Tapauksia on melko paljon, 16, mutta varsinkin helpomman pään jutut on äkkiä ratkottu. Koukuttunut pelaaja ratkoo tapaukset parissa illassa, jos ei malta säästellä. Pelin nettisivuilta löytyy lisäksi muutama lisäjuttu, joita voi ihmetellä.

Hieman kertakäyttöinenhän tämä siis on ja kun hinta on Suomessa liki 30 euroa, vähän tyyriin oloinen muutaman tunnin viihteeksi. Toisaalta, ratkotun pelin voi myydä eteenpäin jollekulle muulle ja saada siten osan hinnasta takaisin. Toisaalta kartan voisi hyödyntää myös todella eeppisenä värityskuvana…

Ikäsuositus laatikossa on 8+ ja 11-vuotias tyttäreni ihastui mysteereihin heti. Mainittakoon, että kaupunki on tosiaan rikollinen paikka ja täynnä vähän karumpia yksityiskohtia: kaupungilla pyörii muun muassa itsensäpaljastaja, prostituoitu, huumekauppias, jengirikollisia ja muuta alamaailman väkeä. Pelin mysteereissäkin kohdataan kaikenlaista vähän epämääräistä. Kuvitustyyli on kuitenkin hyvin pelkistetty ja kepeä, ja veikkaan että osa elämän laitapuolesta menee lapsikatsojalta vähän ohi. En itse nähnyt ongelmaksi, että tyttäreni peliä ihmetteli seurassani, mutta on toki jokaisen oma asia, miten tähän suhtautuu.

Tekijät pelin takana

Olin kiinnostunut kuulemaan MicroMacron kehitysprosessista lisää, joten otin yhteyttä Johannes Sichiin, joka on yksi pelin kehittäneen suunnittelijakolmikko Hard Boiled Gamesin jäsenistä. Muut jäsenet ovat Daniel Goll ja Tobias Jochinke. Kolmikko tapasi opinnoissaan Düsseldorfissa ja on siitä alkaen tehnyt yhteistyötä.

Hard Boiled Games -studio perustettiin Sichin La Cosa Nostra -pelin julkaisemista varten, mutta tällä kertaa porukan ei tarvinnut julkaista peliä itse, vaan julkaisijaksi ja jakelijaksi saatiin Edition Spielwiese ja Pegasus.

Hard Boiled Games -tiimi koolla
Vasemmalta Tobias Jochinke, Daniel Goll ja Johannes Sich. Taustalla ylempänä MicroMacro: Crime Cityn kartta ja sen alla uuden MicroMacron kartan ensimmäinen versio!

Idean alkuperä

MicroMacro: Crime Cityn kansi

MicroMacro: Crime Cityn idea sai alkunsa vuonna 2016. Kuten tavallista, eri puolilla Saksaa asuva kolmikko tapasi Essenissä Spiel-messuilla ja tapaamisesta seurasi totuttuun tapaan kiivasta ideoiden ja ajatusten vaihtoa. MicroMacron alkujuurena oli ajatus pelistä, jossa etsittäisiin piilotettuja asioita käyttäen älypuhelimen kameran zoom-toimintoa.

– Tämä alkuperäinen epämääräinen ajatus sai sitten hautua ja kehittyä useamman kuukauden ajan, Sich kertoi minulle sähköpostin välityksellä.

– Meille selkeni, että ajatus optisten pulmien ratkomisesta sopisi parhaiten dekkariteemaan ja että sopivan yksityiskohtaisen maailman tarjoaisi hyvin kaupunki. Tästä konseptimme muotoutui – peli olisi iso kaupunki, josta pelaajien pitäisi etsiä johtolankoja ja kerätä tietoa muodostaessaan ratkaisuja, Sich kertoi.

Prosessin aikana älypuhelin jätettiin pois ja keskiöön tuli yksinkertaisen analogisen lautapelin tekeminen. Se osoittautui kuitenkin kovin vaikeaksi.

– Tavallisesti ensin testataan hyvin yksinkertaisella prototyypillä, jollainen on helppo tehdä. Näiden ensitestien perusteella selviää sitten yleensä hyvin nopeasti, että koko idea täytyy pistää uusiksi, Sich selitti.

MicroMacron kohdalla tämä lähestymistapa ei toiminut. Pelin ydin on valtavan kuvituksen yksityiskohtien runsaudessa. Tätä ideaa ei yksinkertaisesti voinut kokeilla pelkistetyllä prototyypillä. Karullakin tasolla vaadittiin paljon työtä, Sich kuvaili.

– Vaivannäkö kuitenkin kannatti, Sich kertoi.

– Testipelaajat olivat innostuneita ja tajusimme pian, että konsepti toimi todella hyvin.

Kaupunginrakennusta

Kun otin Sichiin yhteyttä ja pyysin haastattelua, Sich vastasi nopeasti ja kertoi, että voi vastata kysymyksiini myöhemmin. Viivästys ei harmittanut, etenkin kun Sich kertoi kiireidensä johtuvan uuden MicroMacro-kaupungin työstämisestä.

Sich kuvaili kaupungin ensimmäistä versiota hyvin karuksi, se oli hyvin pelkistetty visuaalinen autiomaa täynnä identtisiä kortteleita, yksinkertaisia autoja ja kloonattuja pikku-ukkoja. Kloonien joukkoon oli lisätty muutama joukosta erottuva rakennus ja ensimmäisen tapauksen, “Kuolleen kissan”, rikospaikka.

– Kun pelin konsepti osoittautui hauskaksi ensimmäisissä testeissä, kehittelimme vähän kerrassaan uusia tapauksia. Tapauskorttien mekanismi kehitettiin samalla kun täytimme kaupunkia tarinoilla, henkilöillä ja rakennuksilla.

Kahden vuoden aikana kaupungista tuli koko ajan yksityiskohtaisempi, kun uusia tapauksia lisättiin. Kaupunkisuunnittelu ei ollut helppoa:

– Kartan koko ja erilaisten elementtien runsaus muodostui aina vain vaikeammaksi ongelmaksi. Onnistuimme vain tekemällä tiimityötä. Piirretyt lavasteet, yksilöllisesti suunnitellut hahmot, 3D-suunnitellut rakennukset ja lukuisat käsinpiirretyt esineet muodostavat yhdessä monimutkaisen kokonaisuuden, jonka on toimittava täydellisesti, jotta pelaaminen on jännittävää ja vaivatonta.

Toisinaan kokonaisia kortteleita täytyi rakentaa uudestaan (ja uudestaan, ja uudestaan), kun testipelit paljastivat ongelmia ja asioita täytyi muuttaa. Sich kuvaili kaupunkisuunnittelun ja tarinankerronnan linkittyvän saumattomasti toisiinsa.

– Kohtasimme suuria vaikeuksia jo pelkästään teknisestä näkökulmasta, Sich kertoi.

– Kehittelimme askel kerrallaan kartan suunnitteluun työnkulun, jossa yhdistyi neljä eri design-ohjelmaa. Myös lopullinen tuotesuunnittelu oli todella tärkeää – kartan täsmällinen koko, taitteleminen, painovärin vahvuus, viivanpaksuudet, kaikki nämä yksityiskohdat piti ajatella huolella ja testata.

Ero ensimmäisen version ja valmiin kaupungin välillä on huikea. Kuvat: Johannes Sich

Uusiin kaupunkeihin

Tiimi työstää uutta karttaa ja uusia tapauksia kovaa vauhtia. Kysyin, oliko uusia asetelmia harkittu: fantasialinnoja, keskiaikaisia kaupunkeja tai vaikkapa avaruusaluksia? Sich kertoi, että muistiin merkittynä on monenlaisia ideoita uusiksi aiheiksi ja uusiksi ominaisuuksiksi, mutta seuraava boksi tarjoaa toisen rikoskaupungin.

– Olemme nähneet paljon vaivaa tämän kaupunkiteeman eteen, työnkulun ja projektin rakenteen kokoaminen vei meiltä vuosia, Sich kertoi.

– Hyödynnämme tätä työtä nyt, jotta voimme tehdä kokonaan uuden kaupungin huomattavasti lyhyemmässä ajassa – ja meidän on tosiaan oltava nopeita, koska ihmiset kaipaavat jo kovasti uusia tapauksia!

MicroMacron suurin heikkous onkin se, miten nopeasti tapaukset saa ratkottua. Uusien tapausten luominen on varmasti paljon työläämpää kuin ratkominen!

Pyysin Johannes Sichiä nimeämään suosikkihenkilönsä ja -paikkansa kaupungista. Henkilön nimeäminen oli näistä se suurempi haaste: Sichin mukaan mukavilla tyypeillä on taipumus kuolla ja kaikki päähenkilöt ovat joko pahiksia tai urpoja (oma suosikkini on vauva, jolla on oikein mukava päivä).

Sichin suosikkipaikkoja kaupungissa ovat Leo Mustachen joenrantahuvila, Ronja Romanskin ullakkoasunto torin laidalla ja vallatun talon kattoterassi. Mainioita valintoja!

Jos MicroMacro: Crime City ei ole vielä tuttu, tutustuminen kannattaa aloittaa pelin nettisivuilta löytyvästä demoversiosta, jossa voi ratkoa tietokoneella yhtä mysteeriä.

Johannes Sichin kuvitustöihin voi tutustua Instagramissa @jojosich.illustration ja Sichin nettisivuilla.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

2 vastausta aiheeseen “MicroMacro: Crime City”

Tää ois niin mielenkiintonen, mutta tuo kertakäyttöisyys on vaan mulle niin vaikee juttu. Kartta on kyllä uskomattoman upea!

No, jos tän ostaa 28 eurolla, pelaa läpi muutamassa tunnissa ja sen jälkeen myy eteenpäin vaikka 20 eurolla (onnistuu varmasti, just nyt tästä saisi helposti 25 euroakin, luulen), niin ei siinä tuntihinta hyvälle viihteelle enää kovin kirpeä ole, etenkin jos huushollista löytyy näille useampi ratkoja. Jos vain ostaa omaksi eikä kierrätä eteenpäin, niin joo, aika kallista on sisällön määrään nähden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.