The Resistance

Lautapelijulkaisijana suhteellisen nuori Indie Boards and Cards on ehtinyt saamaan nopeassa ajassa hyvän maineen lautapelaajien keskuudessa. Maineen takana ovat pienet ja kompaktit Postcard Box -sarjan pelit, joista tuorein ja menestynein on The Resistance. Valitettavasti palkintojen muodossa menestys ei ole näkynyt, sillä pelin suurin saavutus on pari Golden Geek -ehdokkuutta vuodelta 2010.

Pelin idea

Resistance on Werewolfin jalanjäljissä asteleva psykologinen seurapeli. Pelin alussa jokainen pelaaja saa hahmokortin, joka kertoo, kuuluuko pelaaja vastarintaliikkeeseen vai vakoojiin. Kun kaikki tietävät hahmonsa, silmät suljetaan. Tämän jälkeen vakoojat avaavat silmänsä, tunnistavat toisensa ja sulkevat silmänsä. Lopuksi kaikki avaavat silmänsä ja peli voi alkaa.

Peli koostuu kierroksista, joiden alussa yksi pelaajista on johtaja. Johtaja valitsee tietyn määrän pelaajia hänen miehistökseen suorittamaan tehtävää, minkä jälkeen jokainen pelaaja äänestää, luottaako hän kyseiseen miehistöön tai sitä valinneeseen johtajaan. Jos pelaajista ainakin puolet äänestää miehistöä vastaan, johtajuus siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Kun yli puolet pelaajista äänestää miehistön puolesta, miehistöön valitut pelaajat saavat kaksi korttia, jotka kuvaavat tehtävän onnistumista — sinisen (tehtävä onnistuu) ja punaisen (tehtävä epäonnistuu). Vastarintaliikkeeseen kuuluvat pelaajat valitsevat sinisen kortin, sillä he onnistuvat tehtävässään aina. Mukaan otetuilla vakoojilla on kuitenkin vapaat kädet — he saavat päättää, kumman kortin valitsevat.

Valitut kortit pidetään salassa, sekoitetaan ja sen jälkeen paljastetaan. Jos kaikki kortit ovat sinisiä, tehtävä onnistuu ja vastarintajoukot saavat pisteen. Mikäli mukana on yksikin punainen kortti, tehtävä epäonnistuu ja vakoojat saavat pisteen. Se joukkue, joka saa ensimmäisenä 3 pistettä, voittaa pelin.

Luottaako vai eikö luottaa, siinä pulma

Resistance on ihmisten lukemisen ja bluffaamisen yhteispeliä. Vastarintaliikkeen pelaajat pyrkivät savustamaan ulos tehtäviä sabotoivat vakoojat, jotka puolestaan pyrkivät ansaitsemaan vastarintaliikkeen luottamuksen ja asettamaan heidät toisiaan vastaan. Yleensä pelaaminen on yhtä syytösten ja epäilyjen sinkoilua ja lopulta ei ole lainkaan varma, keneen tulisi luottaa.

Syytöksiä ei tarvitse kiskoa pelkästään hatusta, vaan peli antaa pelaajille oikeasti jotain tietoa, jonka varassa tehdä oletuksia. Johtajan valitsemat pelaajat, äänestykset ja tehtävän onnistuminen tai epäonnistuminen antavat mahdollisuuden päätellä, kenen puolella kukin on. Toisaalta vakoojat voivat yrittää harhauttaa valinnoillaan, joten mitään kovin selkeitä päättelyketjuja ei voi rakentaa.

Peli tuntuu tasapainoiselta kaikilla pelaajamäärillä. Roolien ja tehtävään lähetettävien pelaajien määrät vaihtelevat peliporukan koon mukaan, mikä pitää puolet tasaväkisinä. Yli 6 pelaajan peleissä suositellaan mukaan otettavaksi vielä erikoiskortit, jotka johtaja jakaa pelaajille jokaisen kierroksen alussa. Jako antaa jo itsessään, roolista riippuen, lisää päättely- tai hämäysmahdollisuuksia ja korttien erikoisominaisuudet tasoittavat vakoojien ylivoimaa.

Vainoharhaista hauskanpitoa

Kevyttä, sosiaalista päättelypeliä etsiville Resistancea on helppo suositella. Peli muistuttaa vahvasti Werewolf ja Bang! -seurapelejä, mutta samalla parantaa niissä olleita ongelmia. Ensinnäkään moderaattoria eli pelin ohjaajaa ei tarvita, eikä mukana ole pelaajien eliminointia. Näin kaikki pääsevät pelaamaan ja ovat pelissä mukana loppuun asti. Peliaikakin pysyy pelaajamäärästä riippumatta puolessa tunnissa, jos syyttelyiden ja pohtimisten ei anneta venyä turhan pitkiksi.

Koska peli vaatii sosiaalisuutta ja kanssapelaajien manipulointia, se ei sovi kaikille. Tuppisuiden kanssa pelistä häviää maku ja huonoja valehtelijoita turhauttaa, kun kohdalle napsahtaa vakoojakortti. Varsinkin 5-6 pelaajan pelit ovat vakoojille vaativia, sillä heitä on vain kaksi. Onneksi pokerinaamaa ja bluffaustaitoja voi kehittää — oikotien onneen tarjoaa Ericin vakoojavinkit.

Faktat The Resistancesta

Pituus: 30 minuuttia, mikä voi ylittyä riippuen pelissä käytävän keskustelun määrästä.