The Resistance

Lautapelijulkaisijana suhteellisen nuori Indie Boards and Cards on ehtinyt saamaan nopeassa ajassa hyvän maineen lautapelaajien keskuudessa. Maineen takana ovat pienet ja kompaktit Postcard Box -sarjan pelit, joista tuorein ja menestynein on The Resistance. Valitettavasti palkintojen muodossa menestys ei ole näkynyt, sillä pelin suurin saavutus on pari Golden Geek -ehdokkuutta vuodelta 2010.

Pelin idea

Resistancen kansiResistance on Werewolfin jalanjäljissä asteleva psykologinen seurapeli. Pelin alussa jokainen pelaaja saa hahmokortin, joka kertoo, kuuluuko pelaaja vastarintaliikkeeseen vai vakoojiin. Kun kaikki tietävät hahmonsa, silmät suljetaan. Tämän jälkeen vakoojat avaavat silmänsä, tunnistavat toisensa ja sulkevat silmänsä. Lopuksi kaikki avaavat silmänsä ja peli voi alkaa.

Peli koostuu kierroksista, joiden alussa yksi pelaajista on johtaja. Johtaja valitsee tietyn määrän pelaajia hänen miehistökseen suorittamaan tehtävää, minkä jälkeen jokainen pelaaja äänestää, luottaako hän kyseiseen miehistöön tai sitä valinneeseen johtajaan. Jos pelaajista ainakin puolet äänestää miehistöä vastaan, johtajuus siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Kun yli puolet pelaajista äänestää miehistön puolesta, miehistöön valitut pelaajat saavat kaksi korttia, jotka kuvaavat tehtävän onnistumista — sinisen (tehtävä onnistuu) ja punaisen (tehtävä epäonnistuu). Vastarintaliikkeeseen kuuluvat pelaajat valitsevat sinisen kortin, sillä he onnistuvat tehtävässään aina. Mukaan otetuilla vakoojilla on kuitenkin vapaat kädet — he saavat päättää, kumman kortin valitsevat.

Valitut kortit pidetään salassa, sekoitetaan ja sen jälkeen paljastetaan. Jos kaikki kortit ovat sinisiä, tehtävä onnistuu ja vastarintajoukot saavat pisteen. Mikäli mukana on yksikin punainen kortti, tehtävä epäonnistuu ja vakoojat saavat pisteen. Se joukkue, joka saa ensimmäisenä 3 pistettä, voittaa pelin.

Luottaako vai eikö luottaa, siinä pulma

Resistance on ihmisten lukemisen ja bluffaamisen yhteispeliä. Vastarintaliikkeen pelaajat pyrkivät savustamaan ulos tehtäviä sabotoivat vakoojat, jotka puolestaan pyrkivät ansaitsemaan vastarintaliikkeen luottamuksen ja asettamaan heidät toisiaan vastaan. Yleensä pelaaminen on yhtä syytösten ja epäilyjen sinkoilua ja lopulta ei ole lainkaan varma, keneen tulisi luottaa.

Syytöksiä ei tarvitse kiskoa pelkästään hatusta, vaan peli antaa pelaajille oikeasti jotain tietoa, jonka varassa tehdä oletuksia. Johtajan valitsemat pelaajat, äänestykset ja tehtävän onnistuminen tai epäonnistuminen antavat mahdollisuuden päätellä, kenen puolella kukin on. Toisaalta vakoojat voivat yrittää harhauttaa valinnoillaan, joten mitään kovin selkeitä päättelyketjuja ei voi rakentaa.

Peli tuntuu tasapainoiselta kaikilla pelaajamäärillä. Roolien ja tehtävään lähetettävien pelaajien määrät vaihtelevat peliporukan koon mukaan, mikä pitää puolet tasaväkisinä. Yli 6 pelaajan peleissä suositellaan mukaan otettavaksi vielä erikoiskortit, jotka johtaja jakaa pelaajille jokaisen kierroksen alussa. Jako antaa jo itsessään, roolista riippuen, lisää päättely- tai hämäysmahdollisuuksia ja korttien erikoisominaisuudet tasoittavat vakoojien ylivoimaa.Resistancen kortteja. Kuva: Mikko Saari

Vainoharhaista hauskanpitoa

Kevyttä, sosiaalista päättelypeliä etsiville Resistancea on helppo suositella. Peli muistuttaa vahvasti Werewolf ja Bang! -seurapelejä, mutta samalla parantaa niissä olleita ongelmia. Ensinnäkään moderaattoria eli pelin ohjaajaa ei tarvita, eikä mukana ole pelaajien eliminointia. Näin kaikki pääsevät pelaamaan ja ovat pelissä mukana loppuun asti. Peliaikakin pysyy pelaajamäärästä riippumatta puolessa tunnissa, jos syyttelyiden ja pohtimisten ei anneta venyä turhan pitkiksi.

Koska peli vaatii sosiaalisuutta ja kanssapelaajien manipulointia, se ei sovi kaikille. Tuppisuiden kanssa pelistä häviää maku ja huonoja valehtelijoita turhauttaa, kun kohdalle napsahtaa vakoojakortti. Varsinkin 5-6 pelaajan pelit ovat vakoojille vaativia, sillä heitä on vain kaksi. Onneksi pokerinaamaa ja bluffaustaitoja voi kehittää — oikotien onneen tarjoaa Ericin vakoojavinkit.

Faktat The Resistancesta

Suunnittelija:

Julkaisija: Indie Boards and Cards (2009)

Mutkikkuus: Hyvin yksinkertainen, pelaamaan pääsee nopeasti kenen kanssa tahansa.

Onnen vaikutus: Roolit jaetaan sattumanvaraisesti, muuten mukana ei ole tuuria.

Vuorovaikutus: Erittäin suurta. Ilman vuorovaikutusta peli ei toimi.

Teema: Päälleliimattua scifiä.

Uudelleenpelattavuus: Jos sosiaalisia manipulointitaitoja, päättelykykyä ja ihmisten lukemista haluaa kehitää, löytyy pelistä tutkittavaa.

Kieliriippuvuus: Erikoiskortit ovat englanniksi, ilman kortteja peli on kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 5–10

Pituus: 30 minuuttia, mikä voi ylittyä riippuen pelissä käytävän keskustelun määrästä.

Osta peli itsellesi

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele The Resistance

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:63
Aito keskiarvo:3.57
Tasoitettu keskiarvo:3.57
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 3
  • 3: 26
  • 4: 29
  • 5: 5

5 vastausta artikkeliin ”The Resistance”

  1. Erittäin loistava peli, jota on tullut pelattua roimasti myös satunnaisten lautapelaajien ja täysin itse lautapeliharrastuksesta tietämättömien pelaajien kanssa. Dixitin tapaan peli mukautuu moneen eri porukkaan.
    Peleissäni olen kuitenkin huomannut, että vakoojat häviävät kenties vain 1/4 peleistä ja usein silloinkin vain erittäin huonon vakoojapelaajan vuoksi. Pelissä saa joka kerta tietoonsa ehkä vain yhden vakoojan eikä kukaan ole varma lopussa miten pelin käy. Peli sisältääkin mielestäni aivan liikaa tuuria, sillä usein on luotettava yhteen epävarmaan henkilöön että peli etenisi edes hieman.

  2. En näkisi tuota ongelmana, että pitää luottaa yhteen hataraan pelaajaan. Sehän on koko pelin idea.

  3. En näkisi tuota, että pitää luottaa yhteen henkilöön josta ei ole varma ongelmana. Koko pelihän perustuu sille, että yrität miettiä voiko tuohon luottaa vai ei.

  4. Resistancea ei todellakaan kannata lähestyä puhtaana päättelypelinä, muuten pettymys on suuri. Kaikki pelissä saatu tieto on epävarmaa ja ihmisten lukeminen ja heidän tunteminen on päättelyä tärkeämpää. Jopa erikoiskorttien antama tieto ei yleensä ratkaise mitään, lähinnä ne antavat syytöksille tai luottamukselle edes jotain katetta.

    Jos peli muuten miellyttää, mutta vakoojilla on erikoiskorttienkin kanssa selvä ylivoima, niin kannattaa kokeilla Resistance: Avalonia. Sisarpelissä jokaisella on oma rooli ja sopivilla rooliyhdistelmillä voi tasapainoa rukata mieleisekseen.

  5. Meilläpäin ei ole juuri perus-Resistancea pelattu, enkä itsekään siitä niin hirveästi perusta, mutta Avalon on selvästi mielenkiintoisempi tapaus. Suosittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>