Pahviset Graalin maljat

Kyseessä ei ole mikään peligenre, kuten työläistenasettelu tai tikkipelit, vaan termillä tarkoitetaan vaikeasti tavoiteltavaa ja vaikeasti löydettävää peliä. Yleensä nämä “grail game” -pelit ovat olleet jo aikoja sitten julkaistuja pelejä, pelejä, joita alunperinkin painettiin todella vähän tai ne ovat erittäin harvinaisia erikoispainoksia. 

Edellä mainituista esimerkeistä johtuen “grail gamet” hinnoitellaan kysynnän ja tarjonnan seurauksena pilviin – esimerkiksi vuonna 2000 julkaistusta Star Wars: Queen’s Gambit -pelistä saa pulittaa vähintään 400 €, jos eBayn ja BoardGameGeekin myyntipaikan hintoja on uskominen. Muita tunnettuja “grail game” -pelejä ovat muun muassa Glory to Rome, Discworld: Ankh-Morpork, Warhammer Quest, Ginkgopolis (kunnes tästä tehtiin uusintapainos), War of the Ringin Collector’s Edition, Space Hulk: Death Angel lisäosien kanssa ja Battlestar Galactica lisäosien kanssa, muutamia mainitakseni. 

Kyseessä ei tietenkään ole täydellinen lista ja joistain peleistä voisi joku sanoa, että eihän tuo edes ole “grail game”! Mutta mikä parasta, tässä harrastuksessa meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja omat Graalin pelimme. Vuosien saatossa olen onnistunut hankkimaan useamman metsästämistäni peleistä, mutta on pakko myöntää että jännällä tavalla huomasin useasti pelkääväni mahdollista pettymistä pelin hankittuani. Onko matka sittenkin tärkeämpi kuin määränpää?

Omat Graalin malja -hankintani

Mutta siirrytään itse peleihin! Aloitetaan tuoreimmasta hankinnasta eli Chaos in the Old Worldista ja vielä erityisemmin pelin Horned Rat -lisäosasta. Olin pelannut peliä ensimmäisen kerran vuonna 2019 ja olen nyt päässyt pelaamaan kaverin kopiota jo kolmesti vuoden sisään. Lopulta sain hankittua peruspelin itselleni – peli oli käytetty, yhdeltä figuurilta puuttui pää ja tuttuun Fantasy Flight Gamesin tyyliin pelin laatikko oli kärsinyt vuosien saatossa.

Hiljattain lautapelikirppiksellä tuli myyntiin sama peli, mutta tällä kertaa harvinaisen Horned Rat -lisäosan kanssa, joten pakkohan se oli hankkia ja hetken aikaa hyllystäni löytyi kaksi kappaletta kyseistä peliä, kunnes luonnollisesti myin ylimääräisen peruspelin eteenpäin. Viime vuoden top 100 -listallani Chaos in the Old World sijoittui sijalle kolme, joten on sanomattakin selvää, että kyseinen peli on omia suosikkejani ja vaikka peli toimii loistavasti neljällä pelaajalla ilman lisäosaa, lisäosan tuoma viidennen pelaajan mahdollisuus on oikein tervetullut lisä. Aion vieläpä maalauttaa minit osaavalla tekijällä, mistä olen myös innoissani!

Siirrytään sitten vanhasta maailmasta vanhaan aikaan: vuosi on 1997, kielenä on saksa, julkaisija on Hans im Glück ja suunnittelija on Reiner Knizia. Peli on tottakai Euphrat & Tigris! Sittemmin Tigris & Euphrates -nimellä kulkeva peli on Knizian suurhitti 27 vuoden takaa. Peli on ensimmäinen osa Knizian 1990-luvun lopun laatanasettelutrilogiaa, johon kuuluu T&E:n lisäksi Samurai ja Through the Desert eli Aavikon karavaanit.

Pelistä on julkaistu useita eri laitoksia ja vaikka itse pidän Mayfairin vuosituhannen vaihteen laitoksista enemmän laattojen selkeämmän kuvituksen vuoksi, on alkuperäisen saksankielisen pelin omistuksessa jotain maagista. Puiset pelinappulat ja monumentit tuntuvat “oikeilta” verrattuna muovisiin vaihtoehtoihin. Itse peli ei ole juurikaan muuttunut vuosien saatossa uusista painoksista huolimatta, mutta joissain painoksissa on mukana vaihtoehtoinen kartta, josta en juuri välitä, joten sekään ei haittaa.

Samat mieltymykset pätevät myös vielä vanhempaan peliin nimeltä Acquire! Alkuperäinen peli on julkaistu jo vuonna 1963 ja tästäkin pelistä on julkaistu tasaiseen tahtiin niin muovisia kuin pahvisia versioita. Omasta hyllystä löytyy vuoden 2008 Avalon Hillin versio joka on itselleni se paras versio, vaikka karun näköinen onkin. Ohuet pahvitokenit ovat suoraan sanottuna rumia, mutta peli on ainakin helposti luettavissa ja muutenkin ulkoasu on omaa silmää miellyttävä.

Aina kaikista peleistä ei tule uutta painosta tai jos sellainen tulee, painetaan peliä vähän tai rajoitetulla alueella. Tuorein esimerkki on Trick of the Rails, tuo Hisashi Hayashin (Yokohama, Trains) junateemainen tikkipeli. Peli on alunperin julkaistu Japanissa vuonna 2011, jonka jälkeen Terra Nova Games julkaisi pelistä uuden version 2016 ja vaikka BoardGameGeekin marketissa oli pari kappaletta myynnissä, tuntui väärältä maksaa lähemmäs satasta pienestä korttipelistä.

Lopulta viime vuoden lopulla brasilialainen Grok Games julkaisi pelistä uuden painoksen portugaliksi ja sattumalta amerikkalainen Portland Games Collective otti peliä varastoonsa. Samaan ostoskoriin eksyi myös Stonks (joka oli aikamoinen pettymys) ja 12 Chip Trick (joka oli puolestaan sitäkin isompi hitti!). Jostain syystä kolmen pikkupelin tilaaminen Yhdysvalloista asti ei tuntunut niin pahalta, vaikka hintaakin paketille tuli.

Löytyy hyllystäni muutakin erikoisempaa ja harvinaisempaa, kuten esimerkiksi What’s Your Gamen Nippon sekä Madeira, FFG:n Warrior Knights Crown & Glory lisäosan kanssa, Dragonheart kuin myös Yokohaman Deluxe-versio, josta en luultavasti tule ikinä luopumaan vaikka uutta painostakin olisi Yokohamasta luvassa. Hyllyssäni on myös useita 18xx-pelejä, mutta ei kuitenkaan niitä oikeasti harvinaisia painoksia enkä myöskään omista yhtäkään peliä, jossa olisi suunnittelijan nimikirjoitus kannessa.

Kommentoi ihmeessä omia Graalin malja -pelejäsi! Odotan innolla mitä muita “grail game” -pelejä muiden listoilta löytyy.