Pelastaja

Pelin alkaessa tulipalo jyllää jo eri puolilla kaupunkia, ja urheiden palosammuttajan on pohdittava liikkeensä huolella. Liikekorttien ja temppukorttien yhdistelmällä liikutaan koordinaatistossa Imaginäärikadulla ja Reaalikadulla. Näistä elementeistä muodostuu niin opetukseen kuin perhepeliksi soveltuva Pelastaja.

Tulipalon hallinta vaatii suunnittelua

Pelin voittaa se, jolla on eniten pisteitä. Pisteitä saa sammuttamalla mahdollisimman paljon tulipaloja, eli käytännössä keräämällä liekkimerkkejä. Saadakseen pisteitä pelaajan on suunniteltava liikkeensä niin, että paitsi pääsee sopivaan kohtaan, myös sopivalla viimeisellä liikkeellä, jotta sammutus on tehokasta.

Pelastajan säännöt ovat helpot, ja useampi pelikierros nopeuttaa peliä. Ensimmäisellä kerralla pohdintaan menee enemmän aikaa. Peliä pelataan oletuksena neljä kierrosta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen yksi ennalta näkemätön rakennus syttyy tuleen ja kun viimeinen rakennus syttyy tuleen, alkaa viimeinen kierros. Pelin pituutta voikin säätää lisäämällä rakennuskortteja, jos kolme tuntuu vähäiseltä.

Niinpä kaikki keskittyy oikeiden liikkumiskorttien ja temppukorttien valintaan – mitenkäs muuten kuin kompleksilukuja laskemalla. Kompleksilukuja ei pidä säikähtää, pienellä avulla ja temppukorttien läpikäynnillä myös, ne jotka eivät vielä ole kompleksilukuja oppineet, voivat pelata.

Liikekorteissa ensimmäisenä katsotaan, kuinka paljon saa liikkua. Pelaaja itse voi valita liikkuuko vaakasuuntaan, eli reaaliosan suuntaisesti vai pystyakselilla, eli imaginaariosan suuntaisesti. Positiivisella luvulla mennään joko oikealle tai ylöspäin, negatiivisella vasemmalle tai alaspäin. Liikkumiskortteja pelaaja voi käyttää vuoroa suunnitellessaan maksimissaan kaksi, ja viimeinen käytetty kortti kertoo myös, kuinka pelaaja tällä pelivuorolla sammuttaa tulipaloa ympäriltään.

Temppukorteilla kaupunki haltuun

Jokaisella vuorolla pelaaja voi valita enintään kaksi liikekorttia ja temppukorttia. Vähemmänkin voi valita, jos se sopii suunnitelmiin paremmin. Kortit saa myös pelata haluamassaan järjestyksessä. Kannattaa muistaa kuitenkin, että viimeinen pelattu liikekortti kertoo myös sammutusmahdollisuudet.

Pelistä mielenkiintoisemman ja monipuolisemman tekee mahdollisuus pomppia pelilaudalla nopeammin haluamiinsa suuntiin käyttämällä temppukortteja – ainakin jos sopiva temppukortti osuu käteen. Noin yleisesti pelaajan kannattaa käyttää temppukortteja silloin, kun on tarve liikkua kauemmas vuorolla kuin mitä liikenumerot sallivat.

Tässä kohtaa on annettava kiitosta havainnollistaville kuville korttien alla, jotka käytännössä kertovat mitä kortti tekee. Käydään kuitenkin hiukan läpi, millaista matematiikkaharjoittelua pelissä on luvassa.

Esimerkiksi Reaaliosan otto -kortilla Imaginäärikadun numero asettuu nollaan, eli pelaaja saa itsensä Reaalikadun koordinaattiviivalle sen mukaan missä kortin käyttää. Vastaluku taas peilaa nykyisen sijainnin koordinaattien etumerkit. Nämä temput sujuivat nuoriltakin pelaajilta helposti.

Kertominen -i:llä tai i:llä sen sijaan hämmensi kompleksilukuja tuntemattomat – ja kokeiltuani peliä muutaman porukan kanssa toteankin, että muutaman minuutin YouTube-video kompleksiluvuista tai käden ulottuville langanpätkä ja kulmaviivotin helpottavat ensimmäiset kerrat havainnollistamaan 90 asteen kierreliikkeen keskipisteestä käsin parilla esimerkillä.

Viimeinen esiteltävä temppukortti on kompleksikonjugaatti, joka sinällään liikkeenä on varsin selkeä. Oletankin, että johtuu pelkästään kortin nimestä, että sen toimintaa kysyttiin lähes yhtä usein kuin kertomistempun toimintatapaa. Tiivisti kortti on kuitenkin vain peilaus Reaalikadun suhteen, jolloin Reaalikadun numero säilyy, mutta Imaginäärikadun numeron etumerkki vaihtuu.

Matematiikan ystäville – komponentit ja tyyli syynissä

Pelilaudan ja korttien suunnittelu ansaitsee kiitosta: niitä on helppo tulkita ja ne tukevat muistamista ja oppimista hyvin.

Paketissa ikäsuositus on 12+, ja testipelien jälkeen pidän sitä erittäin hyvänä. Meidän 11-vuotias teki kyllä liikkumiskorteilla hyvää suunnittelua, mutta temppukorttien hyödyntäminen jäi usein puolitiehen ja kertomisen hahmottaminen tuotti selvästi paljon haasteita. Parhaillaan peli onkin, kun pelaajien osaamistaso on suunnilleen samankaltainen, jolloin pelaajien taitoerot eivät näy niin selkeästi. Mutta tuurilla nuorinkin voitti jokusen pelikerran.  

Pelastajan lyhyt kesto helpottaa sopivien pelihetkien löytämisessä. Pelin pituus riippuu pelaajien määrästä, koska vaikka kierroksia on yhtä monta, pelaajat tekevät liikkeensä vuorotellen. Omien kokemuksien perusteella suosittelen peliä aikuisen johdolla pelattavaksi. Lasten kesken ainakin meillä toisenlaiset pelit nousivat suositummiksi perheolosuhteissa.

Lauta ja kortit ovat selkeät ja tukevat teemaa, ja esteettisesti pelistä herätti sekä kiinnostusta että hyväksyntää. Symbolit korteissa helpottavat korttien muistettavuutta. Meillä nuorin kyllä oli sitä mieltä, että temppukorttien nimet ovat vaikeita, mutta toisaalta aikuisena arvostan, että oikeat termit tulevat tutuksi.

Vetovoimaista matematiikkaa

Kaiken kaikkiaan opetuspelinä Pelastaja loistaa oikealle kohderyhmälle suunnattuna helpon lähestyttävyyden ja nopean pelattavuutensa ansiosta. Aihe on hauska ja antaa syyn harjoitella laskentaa.  

On myös hyvä huomioida, että peliä arvioidessani osa pelaajista oli hiukan alle ikäsuosituksen ja monelle kompleksiluvut olivat uusi käsite, mikä vaikuttaa kuvaukseen. Toisaalta tässä ilahduttava puoli oli nähdä pelaajien edistyminen ja päätösten nopeutuminen.

Lisäpeluuarvoa voi lisätä perheolosuhteissa talosäännöllä viemällä teemaa pidemmällekin – voisiko lisäpisteitä saada vaikka siitä, että saa sammutettua koko palon? Onko liikkeellä tuhopolttaja, kun palot syttyvät sattumanvaraisesti pitkin kaupunkia eikä edellisten palojen lähelle? Mitä jos hän on jossain sijainnissa ja nappaamisesta saa myös lisäpisteitä?

Kaiken kaikkiaan Pelastajaa sopii suositella, jos hakusessa on nopeasti pelattava matematiikan opetuspeli, jonka ehtii oppitunnissa pelaamaan.

Faktat Pelastajasta

Suunnittelijat: Bjørn Jenssen, Fernando Silva de Moura, Samuli Siltanen

Julkaisija: Helsingin yliopisto, FAME ja Tiedekeskus Heureka (2025)

Mutkikkuus: Hyvin helppo, joskin pelin erikoiskorttien selittämiseen kannattaa varata aikaa etenkin jos matematiikassa ei olla vielä kompleksilukujen laskentaa käyty läpi.

Onnen vaikutus: Suuri, vaikka omilla valinnoillaan voikin vaikuttaa menestykseensä.

Vuorovaikutus: Vähäinen, ainoa riski on, että toinen pelaaja sammuttaa ennen sinua suunnittelemasi rakennuksen palon.

Teema: Vaikka kuvitus ja palopelastaja-aihe on tuotu peliin hauskasti, se on lopulta abstrakti kehys koordinaattiharjoitteluun.

Uudelleenpelattavuus: Tulipalot syttyvät eri tavalla, mutta muuten pelin uudelleenpelattavuus syntyy optimoinnista.

Saavutettavuus: Hyvä, pelin väreillä ei ole paljon merkitystä kunhan tietää, missä oma nappula on. Kortit ovat suomenkielisiä, mutta niiden symbolit auttavat merkityksen muistamista.

Pelaajamäärä: 3–6.

Pituus: Noin 15 minuuttia.