Tapestry

Tapestry

Jotkut peligenret ovat sellaisia, että pelaajilla on vahvasti eroavia näkemyksiä siitä, mitä kyseisen genren pitäisi tarkoittaa. Vaikkapa junapelien ja sotapelien kohdalla toisille riittää, että pelissä on junia tai että siinä soditaan, mutta toisille nämä nimitykset tarkoittavat jotain paljon täsmällisempää, jotain tietynlaista pelimekaniikan ja teeman yhdistymistä.

Sivilisaatiopeli on tällainen odotuksia luova leima. Tapestry on alaotsikoltaan A Civilization Game, mutta se ei kuitenkaan ole ihan tiukimman määritelmän mukainen sivilisaatiopeli. Peli on myös Stonemaier Gamesin tapaan toteutettu reippaasti koreammin kuin olisi tarpeen ja Jamey Stegmaier on muutenkin pyörittänyt hypekoneistoa parhaan taitonsa mukaan. Tästä kaikesta on seurannut runsaasti odotuksia ja aina kun on runsaasti odotuksia, vastaanotto on paitsi tyytyväistä, myös suunnattoman pettynyttä.

Pääsin itse Tapestryyn käsiksi lähes täysin ilman ennakko-odotuksia. Pidän sivilisaatioteemasta, mutta minulle riittää hyvinkin pinnallinen toteutus teemasta. Stonemaierin peleihin en suhtaudu fanaattisesti, yksikään tähän asti kokeilemistani ei ole ollut erinomainen. Siksi pääsin yllättymään iloisesti siitä, miten hyvä peli Tapestry minun makuuni on.

Tapestryn kansi

Teknologian kilpajuoksua

Tapestryssä sivilisaatiot kilvoittelevat menestyksestä jonkinlaisessa rinnakkaisessa historiassa. Pelaajat saavat yksilölliset lähtökohdat, omat sivilisaationsa, joilla on omat erityispiirteensä. Jokainen näistä sivilisaatioista käy läpi viisi aikakautta ja kun kaikki sivilisaatiot ovat viisi aikakauttaan suorittaneet, peli päättyy ja eniten voittopisteitä kerännyt sivilisaatio kruunataan voittajaksi.

Vuorollaan pelaaja tekee joko tulokierroksen tai kehityskierroksen. Tulokierrokset ovat pelin kello: pelin aikana jokainen tekee viisi tulokierrosta ja viidennen tulokierroksensa jälkeen lopettaa omalta osaltaan pelin. Tulokierroksen aikana pääsee vähän kehittämään teknologiaa, pelaamaan tapestry-kortin ja keräämään voittopisteitä ja tuloja.

Kehityskierroksella pelaaja valitsee jonkun neljästä kehitysradasta, maksaa vaaditun hinnan ja etenee yhden askeleen eteenpäin radalla. Neljä rataa kuvaavat sivilisaatioiden perustoimintoja: löytöretkeilyä, sotilasvoimia, teknologian kehitystä ja tiedettä. Löytöretkeilyssä avataan laudalle uusia alueita valloitettavaksi, sotimisessa valloitetaan aluetta, teknologiassa kehitetään teknologioita ja tieteessä edetään muilla radoilla eteenpäin.

Eteneminen on luonnollisesti aluksi halpaa, mutta käy sitä kalliimmaksi, mitä pidemmäs radoilla etenee. Toiminnotkin ovat luonnollisesti sitä tehokkaampia, mitä pidemmällä radalla ollaan. Toisten pelaajien etenemisestä ei tarvitse suuremmin välittää, mutta jokaisella radalla on tarjolla kolme maamerkkirakennusta, jotka saa aina ensimmäisenä radalla uudelle portaalle edennyt pelaaja.

Yksi ratojen peruseduista on tulorakennusten pelaaminen. Tulorakennuksia saa pelata omalta tulolaudalta omaan pääkaupunkiin. Pääkaupunki on 9×9-ruudukko, jota pelin aikana täytetään pienillä yhden ruudun kokoisilla tulorakennuksilla ja isommilla maamerkkirakennuksilla. Jos pääkaupungista saa jonkun 3×3-ruudukon täyteen, saa resurssibonuksen ja jos onnistuu täyttämään pysty- ja vaakasuoria linjoja, saa pisteitä. Tulorakennukset ovat myös siitä kriittisiä, että tulokierroksella saa uusia resursseja sen mukaan, minkä verran on onnistunut tulorakennuksia pääkaupunkiinsa pelaamaan ja resurssisymboleja paljastamaan. Lisäksi tulorakennusten alta paljastuu mukavia pisteytyksiä, jotka tuottavat voittopisteitä tulokierroksilla.

Kun resurssit ovat loppu – tai muuten vain tuntuu siltä – on tulokierroksen aikana. Tässä on pieni kilpajuoksuelementti, sillä ensimmäisenä kunkin tulokierroksen ottanut pelaaja saa pienen resurssibonuksen, mutta käytännössä on aina parempi, mitä pidemmäksi pystyy tulokierrosten välin venyttämään.

Ilonpitäjien sivilisaatio
Ilonpitäjien sivilisaatio on ehtinyt tehdä paljon. Kunhan liikkeelle päästiin, ensin iski pimeät ajat, siitä noustiin renessanssin kukoistukseen ja lopuksi koitti löytöretkien aika. Tulomökkejäkin saatiin pelattua oikein mukavasti. Kuva: Mikko Saari

Sivilisaatiot ja kuvakudokset

Yksi pelin keskeisimmistä asioista on kuvakudokset eli tapestry-kortit. Kortteja kertyy tulovaiheessa yksi kierroksessa ja lisäksi niitä on mahdollista kerätä radoilla etenemällä. Tulokierroksilla kaksi, kolme ja neljä täytyy pelata yksi tapestry-kortti, joka vaikuttaa dramaattisesti siihen, millaiseksi sivilisaatio muotoutuu.

Osa korteista on kertaefektejä, osa muuttaa sääntöjä koko aikakauden ajaksi. Parhaimmillaan hyvä tapestry-kortti on kunnon potku sivilisaation kehitykselle, tylsimmillään taas pelkästään läjä pisteitä. Kortteihin liittyy jonkunmoinen tuurielementti, koska toiset kortit ovat selvästi parempia kuin toiset – kontekstisidonnaisesti toki – mutta jos kädessä on vain huono kortti, ainakin tietää, että lisäkorttien haaliminen on prioriteetti ennen seuraavaa tulokierrosta.

Teknologiakorteilla on myös mahdollista muovata sivilisaatiotaan. Teknologiat toimivat siten, että perustoiminnolla saa valita yhden teknologiakortin näkyvillä olevista korteista. Tässä vaiheessa kortti ei tee vielä mitään – teknologiaa ei ole keksitty, se on vain ideanpuolikas jonkun kekseliään ihmisen aivoissa. Kun teknologian kehittää seuraavalle tasolle, jolloin idea alkaa konkretisoitua, saa jonkun pienemmän palkinnon. Paras palkinto tulee sitten, kun teknologian saa kehitettyä kolmannelle tasolle, mutta se vaatii tietyn edellytyksen täyttämistä: pelaajan itse tai toisen naapureista on oltava tietyllä kehityksen tasolla, jotta keksintö saadaan lopulta vietyä käytäntöön.

Tähän kun lisätään vielä kuusitoista erilaista sivilisaatiota, joilla on todella radikaalisti erilaiset ominaisuudet, saadaan melkoinen määrä vaihtelua ja myös melko hulvaton määrä mahdollisuuksia hyvälle tuurille. Tapestry ei sovi niille, joille on tärkeää, että pelaajilla on yhtälaiset mahdollisuudet. On selvää, että kaikki sivilisaatiot eivät ole ihan tasaveroisia (veikkaan, että jossain vaiheessa Stonemaierilta tulee jotain tasapainotusehdotusta tai päivitystä sivilisaatioihin) ja hyvällä tuurilla on mahdollista saada todella hulppeita komboja. Pitääkö tätä hyvänä vai huonona asiana, on yksilöllistä.

Tapestry-kortteja
Tapestry-korteissa on paljon valikoimaa, menestyksekkäämmistä epäonnisempiin. Trap-kortit ovat ansoja, joilla voi jallittaa kimppuun hyökkäävää pelaajaa. Kuva: Mikko Saari

Tuotantoarvot kohdallaan

Stonemaier on ennenkin panostanut komponentteihin, eikä Tapestryn kohdalla ole todellakaan säästelty. Boksi on tavallinen 30 × 30 cm, mutta korkeutta on 10 cm. Hulppein osa on ehdottomasti kokoelma maamerkkirakennuksia, 18 kappaletta jopa 7 cm korkeita muovitönöjä, jotka on maalattu. Tulorakennukset ovat nekin hauskoja pikku muovitönöjä. Muut komponentit ovat tavanomaisempaa tavaraa, mutta esimerkiksi pelaajalaudat ja sivilisaatioiden kortit ovat hyvin erikoisen tuntuista materiaalia peruskartongin sijasta.

On Tapestry näyttävä, ei siinä mitään. Mutta! Kyllähän tämä kaikki hinnassa näkyy. Tapestry on sinänsä komponentit huomioiden aika edullinen, peli maksaa Stonemaierilta suoraan 99 dollaria. Mitä se sitten Suomessa euroissa tekee, on hyvä kysymys, Wingspanin hinnan perusteella arvioisin että yli 100 euroa. Makuasiat ovat makuasioita, mutta ottaisin mieluummin version, jossa tulorakennukset olisivat vaikka sentin puukuutioita, maamerkit pahvilätkiä, laatikko normaali seitsemän sentin syvyinen ja hintalapussa vaikkapa 60 euroa.

Ihan joka kohdassa ei ole myöskään menty käytettävyys edellä. Hienot maamerkkirakennukset eivät ole kooltaan ihan täsmällisiä, osan kohdalla saa vähän miettiä miten ne ruudukkoon istuvat, ja korkeat rakennukset blokkaavat niiden takana olevat pienemmät tönöt, joiden näkeminen olisi pelaamisen kannalta tärkeää. Sääntökirjan suhteen on pistetty etusijalle sääntöjen ahtaminen neljälle sivulle, vähän isommalla sivumäärällä säännöistä olisi saanut helpommin tulkittavat – kaikki olennainen löytyy kyllä, mutta ei välttämättä juuri sieltä, mistä ensin etsit.

Pääkaupunki
Joku viisaampi saattaisi sanoa sanasen pääkaupungin perustamisesta kosteikkoon, mutta vähät siitä… viisi maamerkkirakennusta pääkaupunkia sentään korostaa ja aika läjä tulorakennuksia. Kuusi täyttä pystyriviä ja kaksi vaakariviä tietää kahdeksaa pistettä pääkaupunkipisteytystä kohden ja tällä määrällä harmaita mökkejä laudalla pääkaupunkipisteytyksiä tulee kolme joka pistekierroksella. Hyvä! (Ja kyllä, niin hämärältä kuin se näyttääkin, maamerkkirakennuksia saa pelata ruudukon reunojen yli halutessaan.) Kuva: Mikko Saari

Tehokkuusoptimoinnin ystäville

Tapestry nousee minun listoillani vuoden 2019 iloisimpien yllättäjien joukkoon. Odotuksia ei juuri ollut, mutta peli paljastui niin kiehtovaksi, että päädyin jopa pelaamaan sitä yksinpelinä useita kertoja, mikä on minun kohdallani todella poikkeuksellista. Suorituksen optimointi oli kuitenkin niin kiinnostava haaste, että peliä oli vain pakko pelata, vaikka sitten yksin.

Tämä kertoo jotain olennaista Tapestrystä. Pelien viehätys ei ole vuorovaikutuksessa toisten pelaajien kanssa – sitä on, mutta lähinnä erilaisten kilpajuoksujen muodossa – vaan siinä, miten oman suorituksen saa hiottua täydelliseksi. Mitään yhtenäistä pisteasteikkoa on vaikea antaa, sen verran satunnaistekijöillä on vaikutusta, mutta ohjekirjassa vinkataan 300 pisteen olevan jo hyvä suoritus. Tätä kirjoittaessani olen päässyt jo lähelle, noin 280 pisteeseen, joten vielä on vähän matkaa tuohon maaliin.

Tämä kombojen ja tehokkuusoptimoinnin kanssa nysvääminen onkin Tapestryn isoin ilo. Saan tavattomasti nautintoa siitä, että onnistun tekemään sarjan siirtoja, joilla saan kuin saankin puristettua vielä pari resurssia irti jollain yllättävällä tavalla, jotta saan ajettua tietyn kehitysradan loppuun – ja sieltä sitten jonkun mojovan bonuksen, josta ropisee pisteitä. Toiminnot, joilla pääsee menemään ratoja taaksepäin tai aktivoimaan toimintoja uudestaan ovat kullan arvoisia, kun yritetään maksimoida pisteitä. Peli on myös todella loppupainotteinen. On aivan tavallista, että ensimmäisessä pisteytyksessä tulee vain pari pistettä ja viimeisessä reilusti yli sata.

Tapestryn pelaajamäärä on 1–5. Laatikon kylkeen on myös painettu kestoksi 90–120 minuuttia. Näillä kahdella asialla ei tunnu liiemmin olevan tekemistä keskenään. Vähän realistisempana arviona sanoisin, että peli kestää noin 20–40 minuuttia pelaajaa kohden. Melko leveä haarukka siis, mutta tämä vastaa kokemuksiani: olen pelannut kaksinpelin noin 40 minuutissa ja kolminpelin vajaassa kahdessa tunnissa. Tällä kokemuksella jättäisin nelin- ja viisinpelit suosiolla väliin, lisäpelaajista kun ei tunnu olevan juurikaan lisäarvoa, mutta kestoa tulee kyllä runsaasti, jos pelaajat eivät ole ripeitä.

Suositellako vai ei? Jos hinta ei järkytä, sivilisaatiopeleissä riittää pinnallinen teema, ei kaipaa vuorovaikutusta ja nauttii tehokkuusoptimoinnista ja pienestä nysväämisestä, mutta toisaalta kestää myös satunnaistekijöitä, Tapestryn parissa voi hyvinkin viihtyä. Sen verran negatiivisia ominaisuuksia pelillä on, että aivan varauksetta peliä ei voi suositella.

Tapestryn pelitilanne
Vihreä on valloittanut laudan keskiheksan, josta palkitaan mukavalla bonuksella, mutta valloittaako punainen sen seuraavaksi? Kuva: Mikko Saari

Faktat Tapestrystä

Suunnittelija:

Julkaisija: Stonemaier Games (2019)

Mutkikkuus: Säännöt ovat melko yksinkertaiset, mutta opettelunvaivaa on jonkun verran. Erilaisia ikoneita on valtava määrä, joten alkuun saa tavata ohjelappuja. Ensimmäisen pelin jälkeen on jo paremmin kartalla ja pari peliä pelattuaan selviää jo hyvin vähällä ohjekirjan konsultoimisella. Peli on sinänsä aika helppo opetettava.

Onnen vaikutus: Todelliset huippupisteet saadakseen tarvitaan hyvää tuuria, mutta huonommallakin sivilisaatiolla voi menestyä. Taito kuitenkin ratkaisee, kokematon pelaaja ei pelkällä tuurilla tee hyvää tulosta. Pelistä nauttiakseen on joka tapauksessa hyväksyttävä, että alkusivilisaatioiden arvonnalla ja pelinaikaisella tuurilla voi olla isokin merkitys lopputulokseen.

Vuorovaikutus: Enimmäkseen kilpajuoksua radoilla, joissa ensimmäisenä etenevä saa pieniä bonuksia. Mukana on myös hyvin kevyttä sotimista, jossa ei kovin suurta harmia ole, vaikka turpiin tulisikin.

Teema: Sivilisaatioteema toimii kyllä, vaikka tämä ei välttämättä ihan kaikkia sivilisaatiopelin ruutuja rastitakaan. Kehityksen tuntua kuitenkin riittää.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisia sivilisaatioita ja kuvakudoksia ja teknologioita on niin paljon, että kun sovittaa taktiikoitaan tarjolla oleviin kortteihin, peliä ei tarvitse kovin äkkiä samalla tavalla pelata. Toki jääräpäinen pelaaja voi jumittaa samoilla radoilla ja strategioilla pelistä toiseen.

Kieliriippuvuus: Salassa pidettävissä tapestry-korteissa on sen verran tekstiä, että kielitaidottomien kanssa peli on vähän hankala.

Pelaajamäärä: 1–5, suosittelen lähinnä 1–3 pelaajalla, paitsi jos pelin reipas venyminen ei haittaa. Yksinpeleissä MyAutoma-apuri on aivan ehdoton.

Pituus: 20–40 minuuttia pelaajaa kohden. Parhaimmillaan mukavan ripeä, mutta on tässä jäätymisen ja venymisen vaaraa.

Luokat: ,

Pelimekaniikat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

Osta peli itsellesi

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Arvostele Tapestry

Sinun täytyy rekisteröityä käyttäjäksi voidaksesi arvostella pelejä.

Ääniä:21
Aito keskiarvo:3.89
Tasoitettu keskiarvo:3.47
  • 0: 0
  • 1: 0
  • 2: 0
  • 3: 6
  • 4: 11
  • 5: 4

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Osta Löydä lautapelit -kirja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.