Arkham Horror: The Card Game (Chapter 2)

Lovecraft-henkiseen kauhuun sukeltava Fantasy Flight Gamesin korttivetoinen yhteistyöpeli Arkham Horror: The Card Game – tuttavallisemmin Arkham Horror LCG – tekee uuden lähtösysäyksen Chapter 2 -core-boksin myötä.

Tämä kohtalokkaiden valintojen, piinaavan tunnelman ja tarinavetoisten kampanjoiden peli tarjoaa tuoretta sisältöä veteraaneille, mutta ennen kaikkea mainion lähtöpaikan uusille tutkijoille Arkhamin varjoihin.

Arvostelun kuvissa on mukana kustomoituja komponentteja, joita ei tule pelin mukana, kuten erilaisia korttipidikkeitä, lokeroita ja kustomoituja tokeneita.

Arkhamin menneisyyden jäljet

Tässä arvostelussa keskitytään pääosin Chapter 2 -coren tuomaan uuteen sisältöön. Ennen uutuuksiin syventymistä palataan hetkeksi ajassa taaksepäin ja kerrataan, millaisista palasista tämä Living Card Game -monsteri on koostunut viime vuosina. Lautapeliopas on julkaissut aiemmin vuonna 2016 alkunsa saaneesta core-pelistä arvostelun, josta käy jo kattavasti ilmi pelin teema, luonne, yleiset mekaniikat ja muut peruspiirteet, jotka eivät ole juurikaan muuttuneet Chapter 2:n kohdalla.

Alkuperäisestä coresta julkaistiin vuonna 2021 uudelleenpakattu Revised Core -versio, jossa säännöt ja mekaniikat ovat täysin samat kuin alkuperäisessä julkaisussa. Käytettävyydeltään tämä on kuitenkin paranneltu pelaajakorttien laajemmalla määrällä sekä suoralla tuella komponenttien osalta jopa neljälle pelaajalle. Tuotteen olisi pitänyt olla tällainen jo alunperin, sillä tässä on jokaisesta pelaajakortista kaksi kopiota mukana ja jopa kaaospussikin mukana.

Samalla kampanjoiden jokainen sykli on siitä lähtien jaettu kahteen tuotteeseen, jotka ovat pelaajakortteja ja tutkijoita sisältävä Investigator-lisäosa, sekä kokopitkän (yleensä noin 8 skenaarion) kampanjan sisältävä Campaign-lisäosa (mukanaan laatikko, joka sopii korttien säilyttämiseen). Tämä jako on korvannut vanhemman jaon, jossa on niin kutsuttu Deluxe-lisäosa ja kuusi siihen kuuluvaa mythos packia. Edge of the Earth -syklistä lähtien ollaan käytetty vain uutta tuotejakoa, samoin vanhempien syklien uudelleenjulkaisuissa.

Järjestystä järjettömyyteen uusilla komponenteilla

Chapter 2:n core vastaa kattavuudeltaan Revised Core -versiota, eli tälläkin pääsee pelaamaan neljällä pelaajalla tutuilla säännöillä. Peli on kuitenkin eräänlainen reboot, jossa tutkijat ovat erilaiset, pelaajakortin valikoima on sekoitus uutta ja vanhaa sekä mukana tulee täysin uusi minikampanja.

Vaikka säännöt ovat samat, ohjekirjat ovat saaneet uuden ilmeen. Pelin mukana tulee learn to play -vihkon korvaava 48-sivuinen sääntövihko, joka on suunnattu erityisesti aloitteleville pelaajille. Vihkossa on paljon kuvitusta ja vinkkejä mukana olevien tutkijoiden käyttöön. Toinen vihko koskee Brethren of Ash -skenaariota, jota käsitellään alempana.

Lisäksi FFG:n sivuilta löytyy erillinen Grimoire-nimeä kantava uusi, yhdistynyt jälkeläinen vanhasta sääntövihkosta ja FAQ:sta. Tämä vihko ei tule painettuna pelin mukana. Se elää jatkossa ja saa muutoksia myöhemmin, kun uusia lisäosia ilmestyy. Grimoiressa kerrotaan sekä perussääntöjä, että kaikkea muutakin, mitä painetussa vihkossa ei ole, kuten ohjeet uusien encounter-korttien soveltamiseen vanhemmissa kampanjoissa. Takakannessa on sisällysluettelo, joka jäi harmittavasti uupumaan painetusta sääntövihkosta, olisihan se siinäkin kätevä.

Muovin käyttöä on minimoitu niin, että insertin materiaali on tällä kertaa kartonkia. Laatikon koko on aavistuksen pienempi kuin Revised-versiossa, joka kannattaa ottaa huomioon custom inserttiä hankittaessa.

Rivertownin raunioiden sissit

Suurin osa tämän coren sisällöstä on reilut 200 pelaajakorttia, jotka riittävät jopa nelinpeleihin. Kortit ovat aiemman Revised Core -pelin tavoin jaettu viidelle tutkijalle valmispakkoina, joilla voidaan sellaisinaan aloittaa pelit. Lisäksi mukana tulee erillinen korttipakka, jossa tasojen 1–5 kortteja saa käyttöön käyttämällä XP:tä kampanjan skenaarioiden välissä.

Valmispakkoihin turvautuvan on hyvä tiedostaa, että käytettävää korttipakkaa on joskus syytä tuunata jo ennen kampanjan alkua, sillä tämänkin coren valmispakat ovat sellaisinaan heikkoja. Tarkoitus onkin, että pakan rakentaminen on tärkeää, ikään kuin omaa taktista peliä. Kun luodaan kahta tai useampaa hahmoa, tämä taktinen peli laajenee, kun aletaan luoda hahmojen välistä synergiaa. Tyyliin löytyy useampi vaihtoehto, mitä enemmän pelaajakortteja sisältäviä lisäosia on mukana.

Mukana tulee viisi tutkijaa, joista yksi on täysin uusi ja neljä muuta nähty aiemmin, tosin niiden kyvyt ja joissakin tapauksissa pakanrakennusvaatimukset ovat erilaiset. Kaikki hahmot vaikuttivat olevan suunnattu aloitteleville pelaajille, sillä niiden kyvyt ovat suoraviivaisia. Näillä tutkijoilla on edustamansa luokan (guardian, seeker, rogue, mystic tai survivor) lisäksi kyky ottaa pakkaan kortteja myös toisesta määrätystä luokasta level 2:een asti.

Veteraanipelaajien näkökulmasta pelaajakortteja on (uusien tutkijoiden lisäksi) yhteensä yli 85 erilaista, joista noin kolmannes on nähty aiemmin vanhemmassa coressa tai lisäosassa. Tässä mielessä paketti ei ole kokoelmaa ajatellen yhtä kattava kuin aiemmin julkaistut Investigators-lisäosat, joissa on tullut tutkijoiden lisäksi yli 100 uutta erilaista pelaajakorttia.

Sopii hyvin uusille pelaajille

Uusille pelaajille tällainen pelaajakorttivalikoima on mielestäni kuitenkin oikein mainio. Onhan siellä muutama heikko kortti, joille voi olla vaikea löytää käyttöä, mutta paketti on suorastaan täynnä sellaisia kortteja, joilla päästään rakentamaan vahvoja pakkoja. Tietenkin aina parempi, kun korttipoolissa on lisäosien kortteja ja helpotusta on luvassa jo pelin julkaisun jälkeen tulevista Investigator Deck -lisäosista. Lisää pelaajakortteja kaivataan viimeistään pitkää kampanjaa pelaaville, sillä coressa yksinään on hyvin vähän päivityskortteja (level 1–5).

Soolopelaajien päänmenoksi suositellaan sekä tappeluissa että vihjeiden keräämisessä taitavaa Joe Diamond -hahmoa. Se onkin ymmärrettävää, sillä juuri näitä aspekteja tarvitaan pelissä etenemiseen ja useimmilla tutkijoilla ei ole kovin hyvin kykyjä molempiin. Itse kuitenkin vedin yhden aidon soolopelin Isabellen modatulla pakalla ja pärjäsin loppua lukuunottamatta hyvin käyttäen pelkästään tämän coren kortteja. Tämän pelin muissa kampanjoissa on kuitenkin välillä tullut vastaan sellaisiakin skenaarioita, joissa ei käytännössä mitenkään pärjää yhdellä hahmolla standard-vaikeustasolla.

Kun peli alkaa olla tuttu ja haluaa maksimoida pelikokemusta, suosittelen pelata vähintään kahta hahmoa samanaikaisesti myöskin soolona jo hahmojen välisten vuorovaikutuselementtien vuoksi, joita ilmaantuu lisäksi joissakin hahmojen kyvyissä ja pelaajakorteissa. Yleisesti voi olla viisasta etsiä tiimiin yksi tappeluissa pärjäävä “tankki”, yksi vahva vihjeiden keräilijä “cluever” ja loput joko siltä väliltä (flex) tai antamassa tukea jollain muulla tavoin (support).

Tuhkasta nousseet kauhut

Pelin mukana tulee Brethren of Ash -niminen kolmen skenaarion minikampanja. Siinä missä Night of the Zealot aikoinaan vanhemmissa core-peleissä, myös tämä on tarkoitettu ennen kaikkea tutoriaaliksi uusille pelaajille perusmekaniikkojen saloihin. Minikampanjan vihko avaakin tarkemmin pelissä esiintyviä uusia, mutta yleiskäyttöisiä termejä.

Jos pelaaja on aiemmin pelannut Zealotia, voikin tätä uutta pelatessa spoilaamatta sen kummemmin huomata, että molempien minikampanjoiden skenaarioiden design muistuttaa kovasti toisiaan. Varsinkin toisessa skenaariossa pelaajien pyöriessä ympäri Arkhamia aikarajan puitteissa kohdaten erilaisia ihmisiä ja kolmannessa skenaariossa polun löytämisessä viimein kohti bossitappelua. Uusia jippoja ei sen kummemmin ollut, eikä tämän kokoinen tutoriaali sen kummemmin tarvitse. Nykyään osana perussääntöjä oleva Codex, jossa luetaan kampanjavihkon tiettyä osuutta pelin antaessa luvan, saattaa tulla joillekin uutena, vaikka se on tuttu parista aiemmasta kampanjasta.

Kaltaiselleni kokeneelle pelaajalle Brethren of Ash oli enintään kädenlämpöinen kokemus, mutta eipä tältä tutoriaalilta mitään kovin eeppistä voinut odottaa. Sen sijaan tämä oli mielestäni Zealotiin nähden parempi ja tyylikkäämpi. Saattoi olla myös kokonaisuudessaan helpompi jo siitä päätellen, että XP:tä kertyi runsaasti pelkästään parilla premade-pakalla, vaikka viimeinen skenu jäi yhdessä pelissä pahasti hampaankoloon. Kuten kokeneet tutkijat tietävät, matka varjojen halki on se todellinen anti ja onnistuminen on vain harvinainen sivuseikka.

Kirjoitushetkellä FFG on julkistanut uuden, vampyyriaiheisen minikampanjalisärin Children of Blood. Myös tämä on kolmen skenaarion mittainen, joskin odottaisin kunnollisempia ja haastavampia skenaarioita. Pituuden puolesta pidän tällaisia tervetulleena, sillä kuluttajien joukossa on varmasti sellaisia, jotka haluaisivat kokea peliä enemmänkin, mutta 5–8 skenaariota yhteen kampanjaan ovat heille syystä tai toisesta liian pitkiä.

Toisaalta on myös tullut huolta pelaajien keskuudessa, että missä pitkät kampanjat ovat. Niitä on luvassa jatkossakin, vaikka ne ovat ehkä aavistuksen lyhyempiä. Tämä olisi hyvä, sillä muutaman kampanjan pelanneena sanoisin, että pelin todellinen potentiaali valjastetaan vasta, kun painopiste siirtyy skenaarioiden välisiin vuolaaseen välitarinoiden virtaan ja pakanpäivitysten tarjoamaan progressioon – mitä enemmän mielenkiintoista tarinaa ja strategista tuunaamista, sen eeppisempi pelikokemus.

Uusille suunnattu helmi, konkarin kynnyskivi

Kaiken kaikkiaan Chapter 2 on laadukas ja tunnelmallinen kokonaisuus, joka tarjoaa kaiken tarvittavan ensimmäisiin hyytäviin seikkailuihin Arkhamin varjoissa tyylikkäine kuvituksineen. Peli on eräänlainen uudelleenkäynnistys ja sellaisena paketti on kattava, sillä se sisältää heti kättelyssä komponentit neljälle pelaajalle sekä uuden Brethren of Ash -minikampanjan, joka toimii erinomaisena ja tyylikkäänä tutoriaalina, joskin ei mullistavana ainakaan minun kokeneen pelaajan silmin.

Mikäli uutena pelaajana korttivetoinen Cthulhu-mythos kiinnostaa, kannattaa aloittaa tästä uudesta coresta jo aiempien tuotteiden heikon saatavuustilanteiden vuoksi ja parannetut sääntö- ja skenaariokirjat opastavat vasta-alkajia mainiosti mekaniikkojen saloihin. Lisäksi tulevat kampanjalisärit ovat suoraan yhteensopivia uuden coren kanssa ja jopa vanhojakin lisäosia voidaan pelata suoraan.

Yksinään tämä tuote ei ole lopulta kovin kiinnostava ja vaatii investointeja edes muutamaan lisäosaan, sillä lyhyt kampanja ja lopulta tiukka korttipooli suorastaan vaatii lisää pelaajakortteja ja lisäseikkailuja. Jos taas pelin aiemmat kokemukset ovat jättäneet kylmäksi tai korttipakan hierominen ennen pelejä ei ole juttusi, niin tuskin tämäkään tuote muuttaa tilannetta, sama peli tässä kuitenkin on kyseessä.

Veteraanikeräilijöille tämä päätyy ostoskoriin käytännössä pakolla, sillä uutta corea vaaditaan tulevien kampanjalisäreiden pelaamiseen. Ymmärrän, että tämä voi herättää tunteen rahastuksesta, sillä uutta ja mielenkiintoista sisältöä on lopulta vähän ja samalla rahalla voisi ostaa vaikkapa kokopitkän kampanjan. Arvostan kuitenkin, että mitään uutta edikkaa ei lähdetty tekemään, vaan pelaajat voivat yhä hyödyntää vanhoja kortteja uusien kanssa, kuten ennenkin.

Faktat Arkham Horror: The Card Gamesta (Chapter 2)

Suunnittelijat: Josiah Harrist, MJ Newman, Nate French, Nicholas Kory

Julkaisija: Fantasy Flight Games (2026)

Mutkikkuus: Sääntöjä on jonkin verran, mutta pelissä on kattavat sääntövihkot. Pelaaminen on kuitenkin melko suoraviivaista ja säännöt aukeavat hyvin muutaman pelin jälkeen.

Onnen vaikutus: Testit kaaospussista ovat osa pelin päämekaniikkoja, joskin tarkasti harkituilla valinnoilla, kuten hyvin rakennetulla korttipakalla ja sen käytöllä voidaan vaikuttaa todennäköisyyksiin. Vaikeustasoja on erilaisia.

Vuorovaikutus: Pelaajien yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys, sillä tutkijat paikkaavat toistensa heikkouksia ja yhdistävät taitonsa.

Teema: Lovecraft-teema on vahva ja vetää puoleensa.

Uudelleenpelattavuus: Coren sisältö riittää pelin kokeiluun uusille pelaajille, mutta kampanja- tai skenaariolisärit voivat tulla pian tarpeen. Lisäosia ostamalla voi parantaa omaa korttipoolia erilaisten pakkojen rakenteluun, jolloin uudelleenpelattavuus kasvaa huomattavasti.

Saavutettavuus: Peli on täynnä tekstiä, joten englantia on osattava.

Pelaajamäärä: 1–4. Toimii kaikilla, joskin soolona pelaan usein mieluummin kahdella hahmolla.

Pituus: 60–120 min, riippuen skenaariosta ja erityisesti pelaajamäärästä.