Tälle listalle pääsivät pääasiassa sellaiset pelit, jotka saattaisivat olla pelattujen pelien listallani noin parhaan viidesosan joukossa (noin top 160). En myöskään yleensä suostu pelaamaan pelejä, jotka eivät itseäni kiinnosta – ainakaan nykyisin. Joten kovin montaa tunkkia ei teille tipu. Paino sijoituksessa on sekä pelaamissani peleissä, että pelaamattomien potentiaalissa.
Lisäbonuksena Lautapelioppaan juhlavuoden kunniaksi kerron jokaisen vuoden kohdalla myös joitain muita asioita vuoteen ja sinä tapahtuneeseen mahdolliseen pelailuuni liittyen. Kerron myös jotain itsestäni, jotta te arvon lukijat, saatte jotain tietoa minustakin – halusitte tai ette, kiinnosti tai ei. Pidemmittä höpinöittä, vaikka se onkin silloin tällöin, riippuen toki asiasta ja asiayhteydestä sekä.. niin, siis joskus vaikeaa allekirjoittaneelle ilmeisesti.. Eli siis, listan pariin!
Sijat 20.–10.
20 2001. Vuonna 2001 julkaistuista peleistä itselleni mieleisimpiä ovat San Marco sekä Genoa. Pelaamattomista en löytänyt yhtään potentiaalista peliehdokasta, joten sekään ei tätä vuotta jumbosijalta pelasta.
San Marco on edelleen ehkä paras ”minä jaan, sinä valitset”-tyyppinen peli ja ainoa syy, miksi en sitä arvosta kovin korkealle, on minimipelaajamäärä kolme. Genoa puolestaan on suunnittelijansa ensimmäinen hittipeli. Pelissä liikutaan kiekkokasalla ja tehdään kauppaa lähes kaikesta, liikkeiden määränpäistä ja muusta. Erittäin interaktiivinen peli ja loistava hyvällä porukalla, mutta voi venyä liian pitkäksi!
Missäs uudemmassa pelissä liikuskellaan kiekkokasalla ja jätetään kiekko jälkeen liikkuessa? Aivan oikein – Istanbulissa. Ja aivan oikein, molemmat on suunnitellut Rüdiger Dorn!
Pelailuni tänä vuonna: Eipä juuri alla mainitsemastani syystä, lomilla pelasin tietokoneella Ultima Onlinea ilmaisella roolipelishardilla, Mytharriassa. Kyllä meni lomat nopeasti ja kivasti!
Muuta: Aloitin armeijan ja vietin koko vuoden siellä, ensin aliupseerikoulussa oppilaana ja sen jälkeen apukouluttajana tulenjohtolinjalla.
19 2003. Vuosi 2003 ei myöskään loista potentiaalisilla peliehdokkailla, joten tähän on päädytty. Peleistä kuitenkin ikivihreä Alhambra on mielestäni gateway-pelien aatelia ja sen rahamekanismit toimivat erittäin hienosti vielä nykypäivänäkin!
YINSH puolestaan on ehkä itselleni mieluisin täysin abstrakti peli. Ehkä siksi, etten halua nyt varmaksi sanoa ennen kuin olen top 81 -listani tuutannut ulos, mutta kyllä se siellä luultavasti on!
Haluan kovasti pelata myös muita GIPF-sarjan pelejä, sillä en ole muita vielä päässyt testaamaan. Yksi paikallinen pelikaveri tosin taisi löytää monta käytettynä juuri eilen (tätä kirjoittaessa) ja mahdollisuuteni päästä niitä pelaamaan kohosivat moninkertaisiksi.
Pelailuni tänä vuonna: Eipä tullut paljon pelattua, Diablo II ja mahjong pyörivät tietokoneella usein. Alias ja Trivial Pursuit olivat kovia kuppilassa.
Muuta: Muutin vuoden lopussa ensimmäistä kertaa asumaan yksiöön. Luulin, että haluan vaihtaa yliopisto-opintojeni pääaineekseni kauppatieteen.
18 2006. Jo kolmas vuosi peräkkäin tässä listauksessa, jolta ei löydy yhtään potentiaalista peliehdokasta.
Julkaistuista peleistä Neuroshima Hexistä sekä Through the Agesista on molemmista tullut parannellut versiot, joten jotain potentiaalia niissä molemmissa on, mutta tästä syystä tämä vuosi on näin alhaalla.
Itse pidän molemmista, mutta molempien uusintapainoksista vieläkin enemmän. Through the Agesista lisää myöhemmin, sillä peli muuttui riittävän radikaalisti. Neuroshima Hex on kova ennen kaikkea mobiilisovelluksena, sillä siinä ei tarvitse räpeltää setupia tai käsilaattoja tai laskea taisteluita manuaalisesti – suosittelen kokeilemaan!
Kolmas maininnan arvoinen peli tänä vuonna on Shogun, joka käyttää kuutiotornia taisteluissa. Tämä on sangen mielenkiintoinen alueenhallinta- ja toiminnanvalintapeli, jota pääsen aivan liian harvoin pelaamaan! Itselläni on Big Box -versio, jota en edes ole vielä saanut pöydälle…
Pelailuni tänä vuonna: eipä juuri analogista muuta, kuin korttia. World of Warcraftia tietokoneella.
Muuta: Muutin soluasuntoon ja sain asua noin puoli vuotta ehkä maailman mukavimman kämppiksen kanssa! (Olli, sinä kenellä oli enemmän avaamattomia StarWars -hahmoja kuin avattuja, jos luet tätä, ota yhteyttä!)
17 2000. Ensimmäinen vuosi, jolta löytyy potentiaalinen peliehdokas – Taru sormusten herrasta! Kyllä vaan, en ole pelannut tätä yhteistyöpelien Gandalfia, mutta voisin kyllä pelata. En nyt tiedä tai usko, että tämä mikään maailmaa mullistava on, mutta kyllähän se nyt pitäisi testata.
Pelatuista peleistä Princes of Florence on sellainen, jota en omista, mutta peli on erittäin kiehtova sekä sen pisteenlaskumekanismi on varsin hieno! Peli, joka nostaa tämän vuoden tänne asti ohi edellisten on Carcassonne.
Tämä oli yksi niistä peleistä, joita ostin Anttilan “kolme kahden hinnalla” -lautapelialeista joulun alla (Anttila takaisin!). Joka vuosi, ennen joulua, säästin alekupongit ja rahat siihen, että saan lautapelejä 20% alella tai tuolla kolme kahden hinnalla alella – ai että oli opiskeluaikana herkkua!
Mutta siis, Carcassonne ei kaivanne esittelyjä, jos et ole pelannut, etsi hyvä ihminen tämä klassikko käsiisi jostain ja pelaa. Uskomattoman hyvä kaksinpelinä ja salamannopea!
Pelailuni tänä vuonna: Lopettelin Warhammereita (40k ja Fantasy Battle, maalailin kyllä vielä, vaikken ehtinyt pelaamaan), kesällä RuneQuestia roolipelinä ja Blood Bowl -liigaa. Myin viimeisiä Magicin arvokorttejani (Revisedin dualeita, Mana Draineja ja muita nykyisin omaisuushinnoissa olevia), vaikka lopetin jo lukion alkupuolella ajan- ja pelikavereiden puutteeseen.
Muuta: Valmistuin keväällä ylioppilaaksi ensimmäisten 2000-luvulla valmistuneiden joukossa.
16 2002. Tämä ja edellinen vuosi voisivat olla myös toisinpäin. Mexica ja Puerto Rico ovat aika tasavertaisia edellisen vuoden pelivalintojeni kanssa.
Mexica on tiukkaa puukottelua, jossa pitää pelata todella tarkasti toisia pelaajia vastaan, ettei tule vahinkoa alueiden hallinnan kanssa ja omat kaverit jää jumiin.
Puerto Rico puolestaan lienee taas sellainen peli, jota oletan lähes jokaisen pelanneen. Jos et ole, niin suosittelen tutustumaan tähän, kyllä tätä kerran kannattaa pelata. Pelissä on useampi mekanismi, joita hyödynnetään tuoreemmissakin peleissä. Tätä ei ehkä kannata pelata kokeneen ja pakonomaisen voitontarpeen omaavan kurttuotsaisen laskukoneen kanssa – ei luultavasti ole hyvä kokemus puolin eikä toisin.
Mikä nostaa tämän vuoden edellisen yläpuolelle, on pelaamaton pelini: Age of Steam. Joo, eipä ole tullut pelattua, kun ei kellään pelikaverilla ole sitä ollut! Nyt on itsellä tuo Deluxe-versio Kickstarterista. Kaiken perusteella tämä on aivan kärkipelikamaa itselleni, ja aivan hyvin voisi nostaa tämän vuoden korkeammallekin, jos olisin peliä ehtinyt pelaamaan!
Pelailuni tänä vuonna: Mahjongia tietokoneella, Diablo II, Ultima Onlinea Mytharriassa, kunnes shardi meni kiinni, kun kovalevy levisi ja hahmoille kävi wipe. Uusi viritys ei ollut riittävän mielenkiintoinen, eikä Mytharria.
Muuta: Aloitin yliopisto-opinnot Joensuun yliopistossa, tietojenkäsittelytieteessä.
15 2009. Täältä löytyy pelaamattomina kaksi peliä, jotka ovat väistelleet minua ketjuvaihdoissa ja käytettyinä. Molempia olen yrittänyt haalia tai edes päästä pelaamaan, mutta yhdelläkään tuntemallani ei tietääkseni kumpaakaan ole. Molemmat pelit ovat suunnittelijoilta, joita pidän suuressa arvossa. Pelit ovat At the Gates of Loyang ja Shipyard, ja näistä molemmat ovat melko korkealla kiinnostavien pelien listalla ja tämä myös vaikuttaa tämän vuoden sijoitukseen listalla.
Pelatuista peleistä tämän vuoden osalta nostetaan esiin Chaos in the Old World, Blood Ragen esiaste. Tätä olen pelannut vain kerran ja päädyin siihen, että peli on ratkaistu osaltani. Olen toki pelannut vain Tzeenchinä, mutta sepä riitti ja en olisi ehkä paremmin voinut pelata (voitin tietenkin). Peli on kyllä erittäin hyvä, varsinkin sopivalla porukalla, mutta en tiedä tarvitseeko minun sitä tosin pelata uudelleen?
Jaipur puolestaan on yksi parhaista kevyistä kaksinpelattavista korttipeleistä, joka vielä kulkee helposti mukana ja omakin on deckboxissa valmiina matkaan jos tarve vaatii!
Vuoden ehdoton helmi itselleni tosin on Cyclades. Tämä peli yhdistää erittäin hienosti huutokaupan ja alueenhallinan, sekä jopa vähän taisteluakin. Tätä tosin kannattaa pelata Titans-lisäosan kanssa, jo pelkästään siitä syystä, että joukkojen liikuteltavuus helpottuu ja paranee Titaanien ollessa taistossa mukana.
Pelailuni tänä vuonna: Löysin BoardGameGeekin alkuvuodesta ja siitähän tämä sitten lähti tämä loputtoman suon tallailu. Ensimmäiset merkatut pelit näyttävät olevan Portobello Market ja Thurn und Taxis. Molemmat tosin omistin jo aiemmin (Anttilan ale, mainittu aiemmin, ihana!).
Tänä vuonna löysin myös Lautapelit.fi-verkkokaupan, ja siitähän se sitten lähti (ensimmäinen tilaukseni on ollut Samurai ja Aavikon Karavaanit alesta, molemmat vielä hyllyssä). Hurahdin Carcassonneen, Oregoniin ja Dominioniin aiemmin mainittujen jälkeen ja diili oli siili.
Muuta: Valmistuin vihdoinkin huonoon saumaan tulleen tutkinnonuudistuksen ja muiden moraalinpudotusten jälkeen luonnontieteiden kandidaatiksi Joensuun yliopistosta, ehdinpäs ennen yhdistymistä Kuopion kanssa!
14 2004. Nyt mennään ensimmäistä kertaa yli viiden pelimaininnan tämän vuoden kohdalla. Pelaamatta minulla on Antiquity (kiinnostaa kovasti, voi olla aivan kärkikamaa!), Memoir’44 (en ole pelannut, mutta olen katsonut kahta peliä ja tiedän miten pelataan!) ja Menolippu (aivan, en ole pelannut perusversiota, sillä en ole nähnyt syytä Euroopan ollessa oletettavasti reippaasti parempi).
Pelatuista peleistä klassikkoja ovat Power Grid ja San Juan, Puerto Ricon korttiversio. Oletan suurimman osan lukijoista tutustuneen näihin tai tietävän nämä – ellei, ainakin Power Grid on kokeilemisen arvoinen. Jos olet Race for the Galaxya (tai Jump Drivea) pelannut, olet periaatteessa pelannut San Juaniakin.
St. Petersburg on varsin mielenkiintoinen peli, jonka toinen editio on odottanut hyllylläni pöytäämistä jos vaikka kuinka kauan, ei vaan ole tullut pelattua – tämä on korjattava pian! Goa on taas hieno huutokauppapeli, jossa aiemminkin mainittu Rüdiger Dorn on taas saanut omien suunnittelutaitojensa parhaat puolet esiin. Tämän pelin haluan myös omaan hyllyyni, jos sen jostain järkihinnalla löydän (onko sinulla?)!
Pelailuni tänä vuonna: Mytharria teki comebackin Neverwinter Nightsissa, joten pelailin sitä. Olin GM (Zephyr) jonkin aikaa, mutta yhden questin vetämisen jälkeen totesin, ettei riitä aika kaupunkien rakentamiseen ja hiplaamiseen ja piti lopettaa koko NWN. Ei analogisia pelejä, paitsi sisarusten lasten kanssa lastenpelejä!
Muuta: Olin suurimman osan vuodesta töissä, vaikka piti opiskella. Vuokrakämppä myytiin alta, takaisin äidin nurkkiin!
13 2010. Vuonna 2010 on julkaistu kolme mahtavaa peliä, joista jokainen on erilainen! Hanabissa pelaajat tekevät yhteistyössä ilotulituksia käsikorteillaan, mutta siten, ettei kukaan näe omia korttejaan. Tämä peli loistaa varsinkin tiettyjen lisäsääntöjen kanssa (kiitos Juho & Hannu (Hukkareissu), ja olen pelannut tätä yli 50 kertaa, joten tämä on varmaankin eniten pelaamani moderni peli. Pitkään aikaan ei ole tullut pelattua, pitäisi taas.
Vinhos on raskaahko europeli, jossa pyritään tekemään parasta viiniä säätelemällä monia eri asioita pelin aikana. Sain pelin käytettynä jokin aika sitten, jos olisin pelannut tätä aiemmin, peli olisi voinut tuntua liian raskaalta. Tässä harrastuksen vaiheessa peli on juuri sopiva.
Sid Meier’s Civilization: the Board Game on hieno muunnos digitaalisesta pelistä analogiseksi. Tätä tosin kannattaa pelata lisäosien kanssa, jolloin varsinkin taistelukortit ovat paljon paremmat ja monipuolisemmat ja itse en peruspelin kortteja enää katsokaan.
Pelaamattomista peleistä hyllyssä möllöttää Lautapelaamaan-ketjuvaihdosta saamani Troyes, joka on ollut päätymässä pöydälle useammankin kerran, mutta syystä ja toisesta (=pelikaverit) ei ole pöydälle vielä päässyt. Odotan tältä peliltä paljon, toivottavasti en pety!
Innovation ja Merchants & Marauders ovat sellaisia pelejä, joita haluan kokeilla. Näistä ensimmäistä ei taida enää täältä Joensuusta löytyä, mutta jospa sen saisi pelattua ostamatta kuitenkin. Toinen on ollut vuosia wishlistillä, tosin poistin sen viimeisimmässä siistinnässä viime vuoden aikana. Varmaankin oli siellä vähintään viisi vuotta ennen poistamista. Ostohaluja ei siis nyt ole, mutta pelihaluja kyllä on tähänkin!
Pelailuni tänä vuonna: Olen näköjään tänä vuonna ostanut Agricolan ja Bohnanzan, sekä pari muuta peliä. Niiden pelaamisen lisäksi syksystä eteenpäin pelailun piti tosin jäädä vähän taka-alalle opiskelutahdin ansiosta. Liityin tänä vuonna myös Suomen Lautapeliseuran jäseneksi.
Muuta: Pääsin sisään perusopetuksessa opettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen sivuaineeseen, eli saisin luokanopettajankin kelpoisuuden! Aloitin sorvaamaan näitä ja loppuopintoja loppuun, niin tiiviisti kuin mahdollista
12 2007. Vuosi 2007 ei sisällä yhtään peliä, joita en ole pelannut ja joilla olisi mahdollisuus olla hittejä.
Sen sijaan tähän vuoteen on onnistunut osumaan muutama helmi, joista haluan nostaa esille ensimmäisenä Galaxy Truckerin, jossa yritetään rakentaa avaruusalus muita pelaajia nopeammin, ja ehkä jopa mahdollisesti hyvällä tuurilla saada avaruusalus (ja joissain tapauksissa jopa miehistö ja lasti tai näistä edes (pieni) osa) turvallisesti lähtöpisteestä päätepisteeseen. Tätä ei missään nimessä kannata pelata tosissaan ja jos kiinnostaa, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan appia, on nimittäin aika hyvä ja kampanjakin on mukana!
Container on peli, jonka nyt heitän tähän ja jonka ehkä haluaisin itsellenikin, ellei olisi ihan tuon hintainen (se jättiversio siis). Erilaista kaupankäyntiä mielenkiintoisella pankkimekaniikalla, mutta vaatii sopivan porukan toimiakseen.
Helmeileviä strategiaeuroja tuli tänä vuonna kaksikin kappeletta, joista molemmista on sittemmin tullut uudet versiot kahtena kappaleena. Brass: Lancashire (ja myös Birmingham) loistaa uusissa vaatteissaan kuin keisari konsanaan ja Agricola on puolestaan riisunut omiaan perheversion muodossa sekä päivittänyt itseään uudessa versiossa (kumpaakaan en ole pelannut). Molemmat ovat sellaisia, että strategiapeleistä pitävän kannattanee niitä kokeilla.
Brass on säännöiltään sopivan simppeli, mutta päätöksiltään piinaava pähkinä. Agricola puolestaan kouluttaa ruoan tärkeyteen sekä työläisenasetteluun ja toisten mahdolliseen blokkailuun melko hienosti.
Pelailuni tänä vuonna: Eipä oikeastaan mitään, korttia ehkä?
Muuta: Olin ensimmäistä kertaa vaihto-opiskelijoille opiskelijatutorina (ja vielä 3 vuotta tämän jälkeen). Sain opinto-oikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin ja aloin selvittelemään miten tutkinnonuudistus vaikuttaa keskeneräiseen tutkintooni.
11 2008. No nyt. Tämä oli hankala vuosi rankata, sillä täällä on monta pelimaailmalle tärkeää teosta. Vuosi 2008 olisi aivan hyvin voinut olla sijalla 10. tai jopa korkeammalla, riippuen vuodesta milloin tämän listan teen. Nyt kuitenkin tämä päätyi tähän.
Oletko kuullut seuraavista peleistä? Battlestar Galactica, Dominion, Stone Age tai Ghost Stories? Niin, sitähän minäkin. Ellet ole kuullut kaikista, oletan, että jostain olet.
Dominion on peli joka esitteli pelinaikaisen pakanrakennuksen suurelle yleisölle ja teki siitä suositun mekanismin myös tuleville peleille. Stone Age puolestaan yhdistää kivasti työläisenasettelua ja resurssinhallintaa korttisettien keräilyn kera. Pelistä tuli jokin aika sitten ylihintainen juhlapainos sekä kauan loppu olleesta lisäosastakin saatiin uusi julkaisu suomeksi.
Ghost Stories on vaikea yhteistyöpeli, joka on mekaniikoiltaan melko yksinkertainen, mutta rankaisee kyllä kovasti. Battlestar Galactica on taas erittäin hienosti sovitettu peli televisiosarjan uudempaan versioon. Valikoitujen lisäosamoduulien kanssa varsinkin tästä saa temaattisen yhteistyöpelikokemuksen, jota suosittelen jokaisen kokeilemaan.
Näiden lisäksi Fauna on hyvä vaihtoehto, jos haluat pelata tietovisa-tyyppistä peliä, mutta et välttämättä ole tukin terävin veitsi. Voit nimittäin peesailla niiden terävämpien vanavedessä ja voittaa heidät tässä. Listalta ei myöskään voi jättää pois Le Havrea, eli satamaa (vai miten se meni? :) ). Viimeisintä pitäisi kyllä pelata uudelleen ja mahdollisimman pian, edellisestä pelikerrasta on kauan, ja appiinkaan en ole ihan äsken koskenut!
Pelailuni tänä vuonna: Taaskaan ei oikein mitään, Anttilan pelivalikoimaan tutustuin loppuvuodesta ja löysin joitain huippupelejäkin, mutta tämän vuoden puolella ei juuri tullut pelattua oikein mitään!
Muuta: Aloitin opiskella opettajan pedagogisia opintoja ja yritin saada kandintutkintoni pakettiin ennen Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistymistä.
Sijat 10.–1.
10 2011. Nyt päästään listan paremmalle puolelle, joka aloitetaan vuodella 2011.
Tänä vuonna on julkaistu kaksi Stefan Feldin parasta peliä yleisen käsityksen mukaan: Castles of Burgundy ja Trajan. Molemmat näistä ovat jotakuinkin herran pelisuunnittelua määritteleviä pistesalaatteja. Trajan jopa vielä enemmän, sen ollessa käytännössä useampi minipeli yhdessä, joita sitten pelaillaan mancala-mekanismin avulla.
Näiden lisäksi on mainittava Lord of the Rings: The Card Game, joka on ollut pohjana suositulle Arkham Horror: The Card Gamelle sekä siitä vielä muokatulle hypehitille, Marvel Champions: The Card Gamelle.
Arkham Horror on ensimmäinen yhteistyöpeli, joka sorvattiin Living Card Game -malliin. LCG tarkoittaa sitä, että ostat perussetin, jonka jälkeen halutessasi (yleensä haluat, se on rahantulostuksen ajatus) ostat paketin kortteja, joka laajentaa peliä jollain lailla. Laajennukset tulevat sykleissä ja niitä voi melko vapaasti pelailla ja lisäillä, ainakin näissä yhteistyöversioissa.
Entäpä oletko nähnyt söpön pandan syövän värikkäitä puisia bambunpaloja (ja ehkä jopa kuullut joitain syöntiääniä matkivia örähdyksiä) ja puutarhurin tuskailevan uusien kasvattamiseksi? Kyllä, Takenoko, eräs mielestäni ehdottomasti parhaista gateway-peleistä (nimenomaan kiinnostuksen herättämiseen ja harrastuksen aloittamiseen) on ilmestynyt tänä vuonna.
Heitetään tähän vielä Airlines Europe, joka on ehkä vaipunut unholaan, mutta on Alan R. Moonin hieno reitinrakennus ja osakekikkailupeli. Tämä on kuitenkin vielä melko helppo aloittelijoillekin – onneksi pelikerhomme hyllyssä on tämä, niin tätä saanee pelata halutessaan.
Eikä nyt jätetä pois Yggdrasilia, joka oli oma “Grail Gameni” eli vaikeasti saatava, kiinnostava peli vielä aiemmin. Nyt sen saatuani ja sitä pelattuani olen todennut, että onpahan vaikea yhteistyöpeli, mutta tykkään kyllä silti! Lisäosan säännöillä ja jumalilla vielä pitää testata tosin, jos vaikka vähän helpottuisi…
Pelaamattomista peleistä tältä vuodelta itselleni mielenkiintoisimmat ovat Ora & Labora ja Mage Knight. Näiden lisäksi en ole pelannut ehkä jopa yleiseen pelisivistykseen kuuluvia Villagea enkä Eclipseä. Jälkimmäistä olen tosin kokeillut appilla, todeten sen hankalaksi ilman ohjekirjaa, ja odottelen nyt kakkosedikan saapumista Kickstarterista tämän vuoden puolella.
Pelailuni tänä vuonna: Opiskeluhulluuden ja uuden työn vuoksi ei paljoa tullut pelailtua. Olen alkuvuodesta ostanut Menolippu: Euroopan sekä Dominionin lisäreitä, joten niiden ja aiempien trendipelien kanssa lie tämä vuosi mennyt, niiltä osin, kun pelata olen ehtinyt.
Muuta: Opiskelin kuin heikkopäinen kevään ja kesän valmistuen maisteriksi syksyllä tietojenkäsittelytieteen ja kauppatieteen aineenopettajan ja luokanopettajan pätevyyden kanssa (maisterintutkintoni laajuus oli hullut 190 opintopistettä). Aloitin työt Itä-Suomen yliopistolla Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla yliopisto-opettajana (sijaisena).
9 2013. Parhaalla paikalla, numerona yhdeksän säteilee monipuolinen kokoelma pelejä vuodelta 2013. Pelaamatta minulla on vain Bruxelles 1893, enkä tiedä ketään, kuka pelin omistaisi tai sitä haluaisi pelata.
Aloitetaan pelattujen lista kevyesti, sillä Sushi Go! ilmestyi tänä vuonna ja lienee yksi pelatuimmista korttipeleistä sen jälkeen. Peli opettaa draftaamaan, josta on hyvä jatkaa vähän syvemmälle pelien maailmaan. Skull King on viritelty versio lupaus-tikkipelistä, jota suosittelen kokeilemaan, mikäli tikkipelit kiinnostavat.
Duel of Ages II on varmaankin sellainen peli, ettei siitä Suomessa taida kukaan muu lisäkseni tykätä. Maailmallakin tykännevät vain Tom Vasel ja tyttärensä Melody. Rajoittamaton pelaajamäärä, pelaajien keskenään sopima pelin kesto, järjetön määrä hahmoja ja kykyjä ja ominaisuuksia ja hahmoille varusteita ja tehtäviä ja kaikkea muuta – varsinkin Master Setin kanssa. Miksi et pitäisi tästä? No vaikka juuri noista syistä!
Tulikos tänä vuonna muita pelejä? Joitain taisi tulla, vaikkapa Caverna, Viticulture ja Concordia. Pari kevyttä työläisenasettelua ja korttirondel – jokainen näistä melko suosittu luokassaan.
Näiden lisäksi tuli Amerigo, jossa kuutiotornia käytetään toimintojen arvontaan, Lewis & Clark, joka on kilpa-ajopeli korttistrategian vaatteissa, Madeira, joka on aivan fantastinen ja monipuolinen raskaampi europeli, sekä Firefly: The Game, joka vielä itselläni on ehkä nouda ja toimita -pelien kärjessä. Pahoin pelkään, että vuonna 2019 julkaistu Star Wars: Outer Rim tekee sen minkä Firefly, mutta puolet lyhyemmässä ajassa. Ellei pelin syvyys, monipuolisuus ja tematiikka kärsi tästä, saattaa peli tulla korvatuksi. …kunhan nyt tuota Outer Rimiä saan jossain joskus pelata.
Pelailuni tänä vuonna: Olen ostanut jouluna pelejä, joten vanhoilla on menty, jos on menty. Voi olla, että kyseessä on ollut välivuosi elämäntilanteiden ja kiireiden muuttumisen vuoksi. Jouluksi olen ostanut tosin pelejä!
Muuta: Menimme kihloihin ja muutimme saman katon alle. Kävin myös ensimmäisessä kansainvälisessä tieteellisessä konferenssissani esittelemässä jatkotutkimustani.
8 2019. Tämä sijoitus on varovainen arvio ja varmasti liian alhaalla. Vuodella 2019 on hyvä mahdollisuus heilahtaa ihan kärkeenkin, kunhan nyt saan pelattua joitain pelejä lisää tai ensimmäisen kerran.
Jälkimmäisiin kuuluvat Lord of the Rings: Journeys in Middle Earth, Pax Pamir 2nd Edition, Star Wars: Outer Rim, Barrage, Horrified, Point Salad, Trismegistus, Flotilla, Glen More II ja Maracaibo. Näistä kaksi viimeisintä ovat tuossa peleille menevien pinossa, mutta eivät tähän listaan ehtineet. Top9 2019 -listani tosin odottaa noita kahta, varsinkin viimeisintä noista, sillä sillä on mahdollisuudet olla vaikka vuoden peli itselleni.
Pelattuja en tässä käy sen tarkemmin läpi, etten paljasta vahingossa tuota äsken mainitsemaani top 9 -listaa. En myöskään mainitse tässä yhteydessä mielestäni parhaita, mutta lähinnä huomionarvoisimmat!
Wingspan ja Tapestry ovat varmaankin sellaisia pelejä, ettei niiltä ole voinut vuoden aikana piiloutua vaikka olisi yrittänytkin. Villagers oli villitys kesällä, mutta on tainnut hiipua sen jälkeen. Azul: Summer Pavilion on sitä tuttua, mutta taas eri lailla – ehkä jopa paremmin tietyillä tavoilla.
Cooper Islandin ja Crystal Palacen olen arvioinut blogissani ja BGG:ssä, sieltä löydätte näistä tarkemmat mielipiteeni (Crystal Palacen arvostelu, Cooper Islandin arvostelu). Tiny Townsistakin olen kirjoittanut, jopa suomeksi (Tiny Townsin arvostelu).
City of the Big Shoulders yhdistää yllättävän hyvin 18XX-pelejä ja Arkwrightin mekanismeja toisiinsa, yllättävän toimivaksi kokonaisuudeksi. Cartographers ja Silver & Gold tekevät oikein hyvää saturaatiopisteessä olevalle kupongintäyttögenrelle. Myös Sushi Roll saa suosituksen täältä, sillä se on edellisen vuoden kohdalla mainitusta Sushi Go!:sta tehty noppaversio!
Pelailuni tänä vuonna: Pelasin paljon eri pelejä, 200+, joista osa lastenpelejä. Lastenpelejä tulee pelattua enemmän ja enemmän, mutta ei välttämättä ajallisesti. Pelaan aikuisten kanssa mieluummin pidempiä ja raskaampia pelejä, kuin lyhyitä fillereitä.
Muuta: Sain elämäni ensimmäiset arviointikopiot, kysymättä, UK Games Expossa keväällä. Kävin ensimmäistä kertaa Spielissä Essenissä ja sain mukaani joitain arviointikopioita peleistä joko alennuksella tai ilmaiseksi.
Aloitin loppuvuodesta tekemään peliarvioita, osittain suomeksi osittain englanniksi, riippuen siitä, minkä koen pelin kohdeyleisölle (ja julkaisijallekin tietyssä määrin, tai jos haluavat jommankumman mieluummin) sopivammaksi.
Podcast on jäänyt vähän taustalle, sillä lähes aina, kun olen suunnitellut nauhoittavani, on tullut jotain muuta – flunssaa, iltatöitä, lapsen kanssa leikkimistä, mitä vaan! Jatkan kyllä, halusitte tai ette, kunhan saan äänen kuntoon ja riittävän pitkän hiljaisen hetken!
7 2014. Vuoden 2014 osalta pelaamattomia itselläni ovat Star Wars: Imperial Assault ja Kanban. Pelatuista peleistä Five Tribes on sellainen, jota en ole pelannut liian pitkään aikaan, mutta tämä on mielestäni kaksinpelinä varsinkin loistava.
Myös La Granjan pelaamisesta on vierähtänyt aivan liian kauan ja tällekin on tehtävä jotain! Fields of Arle on tiukka kaksinpeli, joka pohjautuu työläisenasetteluun ja oman pelialueen rakentamiseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla.
Arkwright on puolestaan raskas talouspeli, jossa pitää suunnitella tulevaa ja joko kilpailla toisten kanssa tai keskittyä eri markkinoille kuin muut. Istanbul on mainittu jo aiemmin ja kyseessä on mielenkiintoista liikkumismekanismia hyödyntävä resurssinhallintapeli, jossa kilpaillaan loppujen lopuksi siitä, kuka kerää vaaditut rubiinit nopeimmin.
Orléans on ehkä tunnetuin pussinrakennuspeli, joka toimii vähän niin kuin pakanrakennus, mutta pussista nostetaan resursseja (hahmoja), joita käytetään toimintojen tekemiseen. Xia: Legends of a Drift System puolestaan on mielestäni paras hiekkalaatikkopeli, jota olen pelannut tai nähnyt. Yksi peli tätä (lisäosan kanssa), ja Western Legendsin Kickstarter-versio lähti kiertoon.
Pelailuni tänä vuonna: Löysin (epä-)onnekseni Kickstarterin! Löysin myös yliopistomme pelikerhon, joten sain peliporukan! Kylläpä tuli muutamia vahinkoja Kickstarterista aluksi, mutta tuli hyvääkin. Tämä vuosi piti sisällään paljon uusien pelien pelailua suurilta osin pelikerhon ansiosta, mutta joitain olen ehkä unohtanut merkata pelatuiksi.
Muuta: Menimme naimisiin. Tähän vuoteen ei taida tarvita muuta…
6 2005. Glory to Rome on peli jota pitäisi pelata vuodelta 2005. Tämän lisäksi en ole pelannut Caylusta. Tuossa se tosin hyllyssä nyt on, joten pitäisihän se saada pelattua.
Tämä vuosi nousee näin korkealle, koska se pitää sisällään monta peliä, jotka ovat omissa lajityypeissään mielestäni todella hyviä, ellei parhaita.
Twilight Imperium 3 on eeppinen avaruuspeli, jonka uudempi versio on oletettavasti vieläkin parempi (ja ennen kaikkea lyhyempi). Twilight Struggle puolestaan on korttivetoinen köydenveto kaksinpeli kylmään sotaan liittyen, joka tuntuu todella tiukalta ja teemaan hienosti sidotulta.
Indonesia on peli, jonka kaupankäynti ja varsinkin yritysten yhdistämiset, ovat aikamoista herkkua. 1846: The Race for Midwest on europelaajalle sopiva ensiaskel 18XX-maailmaan, sillä peli keskittyy operaatioihin enemmän kuin osakkeisiin. Menolippu: Eurooppa on ensimmäinen ja ainoa isossa boxissa oleva Menolippu mitä olen pelannut, ja oletan sen olevan paras, varsinkin lisäosan kanssa.
Railways of the World on puolestaan ehkä paras junapeli mitä olen pelannut, sen ollessa sopivasti raskaampi kuin Menolippu-perheen pelit, mutta sopivan kaukana raskaammista useamman tunnin junapläjäyksistä. Lisäosat antavat pelille eloa ja pelattavan lisäosan voi valita peliporukan mukaan.
Arkham Horrorin edellinen versio tuli myös tänä vuonna, ja tämä on peli, jonka monien tuntien pelaamisen jälkeinen tiukka häviäminen tai voittaminen on itselleni yksi tärkeimmistä lautapeliharrastuksen syvempään päähän joutumisen syistä.
Pelailuni tänä vuonna: Scrabblea, Craniumia, muita kevyitä peruspelejä ja lastenpelejä.
Muuta: Töitä mieluummin kuin opiskelua. Aloitin World of Warcraftin, johtuneekohan siitä?
5 2016. Mainitsin aiemmin jo Arkham Horror: The Card Gamen, jota siis en ole pelannut, mutta haluaisin kyllä kokeilla. Saatan kyllä hypätä suoraan seuraavaan viritykseen, kun sellainen kerta on jo tehty.
Millenium Bladesia on pitänyt pelata jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta ei vaan ole onnistunut. The Colonists odottaa edelleen hyllyssä sitä hetkeä, kun sen ehdin opetella ja saada suostuteltua vaimoni kaksinpeliin, ja kun sen voi jättää tarvittaessa pöydälle useammaksi päiväksi.
Mutta ne pelatut pelit, huhhuh. Jos hyvien pelien määrä olisi korkeampi, niin tämä vuosi olisi ylempänä. Laatu on kyllä sitäkin parempi, ja sen pohjalta tämä vuosi voisi olla vaikka listan ykkönen.
Jos joku on nähnyt tai kuunnellut vuonna 2018 tekemäni top 81 -listan tietää, että Terraforming Mars, A Feast for Odin, Lorenzo il Magnifico ja Star Wars: Rebellion olivat kaikki listalla aika kärkipäässä, kuten myös Santorini.
Star Wars: Rebellion on yksinkertaisesti se Tähtien sota -peli. Epäsymmetrinen kaksinpeli, jossa kapinalliset ja imperiumi ovat vastakkain, tehden mitä he nyt elokuvissakin tekevät. Avaruuteen sijoittuu myös Terraforming Mars, josta tuli suomenkielinen versio jokin aika sitten. Pelissä yritetään tehdä Marsista asuttava korttien avulla, joilla parannetaan omaa koneistoa ja kerätään resursseja.
Santorini on abstrakti kaksinpeli, joka loistaa pelattaessa pelaajavoimakorttien kanssa. Odinille järjestetään juhlat muutaman kiertotien ja tetrismäisen resurssilaatanasettelun voimin A Feast for Odinissa ja Lorenzo il Magnificossa pyritään keräämään oikeanlaiset kortit oikeaan aikaan oikeasta paikasta ja olemaan mahtavin suku renesanssin Italiassa.
Näiden lisäksi mainittakoon Mansions of Madnessin toinen editio, joka lisäsi peliin appin. Tämä toimii todella hienosti ja poistaa varsinkin setupista kämmimahdollisuudet ensimmäiseen versioon verrattuna.
Pelailuni tänä vuonna: Odotus- ja vauva-aikana sai hyvin pelattua kahdestaan, muilta osin aika lyhyiden pelien täyteinen vuosi taisi olla.
Muuta: Rakas tyttäremme syntyi. Eipä tähän vuoteen muuta taida tarvitakaan.
4 2015. Pelaamattomana minulla on edelleen tältä vuodelta The Gallerist, jonka oletan olevan itselleni aika sopiva peli. Hyllyssä möllöttelee Argent: The Consortium, jonka ohjeet olen kolme kertaa lukenut tarkoituksena pelata se, mutta eipä vaan ole tullut pelattua. Viikinkipelit Champions of Midgard ja Raiders of the North Sea ovat myös sellaisia, joita haluan pelata, mutta en ole aivan varma miten hyviä ne ovat.
Vuosia läpikäydessä listasin tälle vuodelle yksitoista peliä, jotka ovat mielestäni huippuja. Blood Rage jatkaa viikinkipelilistausta aiempaa, ja tämän backasin Kickstarterista (oli ensimmäinen oikeasti hyvä osuma). Tätä pitäisi pelata pitkästä aikaa uudelleen, sillä peli tuntuu hiipuvan omassa arvostuksessani uusien pelien tullessa tilalle.
Legacy-pelit pääsivät kartalle viimeistään tänä vuonna Pandemic Legacy: Season 1:n avulla ja toinen megapläjäys tälle vuodelle oli T.I.M.E Stories. Kumpikaan näistä ei kuulu enää omalle suosikkilistalle, mutta molemmat olivat aiemmin kyllä todella korkealla. Pandemic on jo niin nähty (en edes maininnut sitä julkaisuvuoden kohdalla), että ei enää taida kiinnostaa. T.I.M.E Stories puolestaan sortui omaan sekavuuteensa ja päätarina ei edennyt juuri yhtään lisäosien aikana, eli unholaan tämä.
Myös oletettavasti lähes kaikille tuttu Codenames sanoitti itsellensä paikan pelihistoriassa tänä vuonna. Saman suunnittelijan Through the Ages: a New Story of Civilization on uusittu versio vanhemmasta hyvästä pelistä, tehden pelistä entistäkin paremman. Tätä kannattaa kokeilla vaikka appina, sillä peli on oikeasti hyvä ja koukuttava. Appilla peliaikakin tippuu vähintäänkin puoleen, jopa neljäsosaan ja lyhyemmäksi setupit ja siivoukset mukaan lukien.
Forbidden Stars on uusi viritelmä Starcraftista Warhammer 40k -maailmassa ja toimii hienosti. Varsinkin toimintojen pinoamismekanismi on mielestäni fantastinen.
Nipponissa pyritään Japanin suurimmaksi talousmahdiksi ja Mombasassa pyritään samaan Afrikassa. Sekä Food Chain Magnate, että XenoShyft Onslaught ovat tulleet itselleni tutuksi vasta vuonna 2019.
Jälkimmäinen tuntuu Starship Troopersilta ja tässä voi ihan oikeasti tehdä yhteistyötä tukikohdan puolustamiseksi. Ensimmäisessä puolestaan puolustetaan omaa ravintolaketjua toisten pelaajien ahdistelulta ja asiakkaanvarastusyrityksiltä ja maksetaan jokaisesta virheestä kallista hintaa.
Lopetetaan tämä vuosi kevyesti ja lisätään listaan vielä Karuba, jota en ole vähään aikaan pelannut, mutta aiemmin sitäkin enemmän. Parasta tässä on, kun otat komponentit ulos ja pelaat vaikkapa kolmella pelaajalla, voi helposti pelata kolme peliä siten, että jokainen saa olla kerran satunnaislaatojen vetelijä.
Liian paljon on keskustelua ollut siitä, pitääko omaa lautaa piilotella pelin aikana vai ei. Jos himottaa kurkkia ja et osaa itse päättää laatalle paikkaa tai hingut voittoa, etkä osaa olla katsomatta ja ajattelet sen olevan huijaamista, älä pelaa – kyllä pitää osata olla huijaamatta, jos katsomisen huijaukseksi koet.
Pelailuni tänä vuonna: Suunnittelimme ja järjestimme pienellä porukalla (5 tyyppiä (Tatu, Marko, Juho, Hannu & Minä) SimaConin Joensuussa vappuna ja kävijöitä oli useampi kymmen! Tästä tempauksesta on kasvanut nyt jo perinteeksi muodostunut JokiCon, joka järjestetään nyt 2 kertaa vuodessa, tulukkeehan! Seuraava JokiCon on 27.–29.3.2020.
Muuta: Sain julkaistua kaksi tieteellistä artikkelia, toisen oikein hyvässä lehdessä (IJSE).
3 2012. Listasin tällekin vuodelle 11 peliä, kuten edellä. Pelaamatta minulla on Targi ja Mice and Mystics, joista tosin en tiedä yltääkö kumpikaan aivan huippupelien joukkoon.
Tänäkin vuonna ilmestyi joitain lajityyppinsä ehdottomasti parhaita pelejä, kuten Suburbia, Libertalia, Robinson Crusoe sekä War of the Ring Second Edition.
Suburbia on kaupunginrakennuspelien parhaimmistoa ja Libertalia roolin piilovalinnan paras edustaja. Robinson Crusoe: Adventures on the Cursed Island puolestaan on ehkä paras rankaiseva ja vaikea yhteistyöpeli (tässä alkuperäisessä rankaisivat tosin jo ohjeet, onneksi en niitä itse joutunut opettelemaan alunperin) ja War of The Ring 2nd Edition on parhaiten Taru sormusten herrasta -kirjasarjaa teemanaan käyttävä peli.
Terra Mystica jumitti monet europelaajat vuosiksi minmax-maailmaansa ja Legendary: A Marvel Deck Building Game aloitti legendaarisen deckbuilding-pelityypin, jossa pahiksilla on pakka (ja tapahtumat), joita vastaan taistellaan (yhteistyössä) rakentaen pakkaa. Lopussa voi laskea pisteitä hupina katsoen kuka oli superstara, mutta pisteistä en tätä kyllä pelaa, koska se yhteistyöosuus pelin aikana menee aivan ilkeilyksi, jos kerätään vain pisteitä. Kerran kokeilin, riitti.
Keyflower esittelee hienon huutokauppamekanismin, jossa omilla työläisillä tehdään tarjouksia laatoista, mutta niillä myös aktivoidaan laattojen toimintoja. Varsinkin pelin lopussa tasapainoilu toimintojen käytön ja huutokaupan kesken, siis mihin työläisensä aikoo käyttää, on todella mielenkiintoinen palapeli ja tämä pitää saada pöydälle taas mahdollisimman pian, nyt lisäosien kanssa!
Ei unohdeta muovimörköjäkään, sillä tänä vuonna ilmeistyi Descent: Journeys in the Dark 2nd Edition sekä monen hehkuttama Kemet. Descentiä olen pelannut vain co-oppina appin kanssa, sillä en oikein tunnu pitävän yksi vastaan muut -pelityypin edustajista. Kemet pitäisi pelata pian uudelleen, muisti alkaa mustata jo peliä ja siirtämään sitä myyntilistalle hyllystä!
Myös Tzolk’in: The Mayan Calendar teki vaikutuksen europelaajiin pyörivillä rattaillaan ja toimintojen parantumisella ajan kuluessa ja on vieläkin suosittu peli. Seasons puolestaan saapui niin suurien noppien kanssa, että noppatornit olivat (ja ovat) koetuksella.
Pelailuni tänä vuonna: Samoja pelejä, kuin aiempina vuosina. Yhtään peliä en ole ilmeisesti verkkokaupoista ostanut, joten vanhoilla on menty, jos on menty. Voi olla, että oli välivuosi, ainakin BGG:n mielestä.
Muuta: Aloitin jatko-opinnot aikomuksenani tulla joskus filosofian tohtoriksi kasvatustieteen alalta (TVT:n opetuskäyttöön ja pedagogiikkaan liittyen).
2 2018. Vuodelta 2018 minulla on pelaamatta muutama peli, jotka saattaisivat olla aivan kärkikastissa ainakin joissain listauksissa.
Chronicles of Crime saattaisi toimia hienosti, mutta en ole aivan varma miten uudelleenpeluun kanssa. Tosin ei ehkä ole tarkoituskaan olla uudelleenpelattavissa?
Just One on peli, jonka luultavasti ostan itselleni, kunhan saan karsittua hyllystä jotain samankaltaista ensin pois. En ole partypelien suurin ystävä, sillä hyvin harvoin on tilanteita, joissa näitä tulee pelattua.
Vindication kiinnostaa myös ja The Estatesin haluan melkein itsellenikin jo pelkästään The Deep End Gaming Podcastin Neue Heimatin hehkutuksen perusteella. Tosin, loputon päähänlyönti ei ole itselleni mieluisimpia mekanismeja tämäntyyppisissä peleissä varsinkaan.
Heroes of Land, Air & Sea pitää päästä joskus kokeilemaan. Hinta on liian korkea ostaa sokkona, vaikka uudemman Kickstarter-kampanjan aikaan all-in kävikin korissa jo. Järki kuitenkin kolkutteli ja kehoitti katsomaan vielä kerran 200 dollarin summaa ja miettimään hetken, ja hyvä niin, sillä peruin pledgen.
Pelattujen laatupelien määrä alkaa olla jo aika korkea, joten karsin listaamistani 15:stä selityksiä pois tätä kirjoittaessani. Vuosi 2018 oli eurojen vuosi ja laadukkaita sellaisia saatiinkin: Newton, Coimbra, Forum Trajanum, Captains of the Gulf, Crown of Emara, Teotihuacan, Carpe Diem, Underwater Cities sekä uudelleenviritelty Brass: Birmingham.
Näistä Captains of the Gulf, Teotihuacan ja Underwater Cities ovat selkeästi raskaimmat. Captains of Gulfissa pyritään kalastamaan mahdollisimman tuottoisasti samalla, kun parannellaan omaa laivaa ja hankitaan kalastuslisenssejä. Teotihuacanissa rakennellaan pyramidia ja kerätään pisteitä ja Underwater Citiesissä rakennellaan vedenalaista kupoliverkostoa mielenkiintoisen korttimekanismin avulla.
Coimbra toimii noppien draftauksen avulla ja siinä edetään eri radoilla ja pyritään saavuttamaan pisteitä ja keräämään bonuksia kartalta, Newtonissakin liikutaan kartalla ja radoilla keräten pisteitä ja bonuksia. Crown of Emara on jännä peli, joka on paljon syvällisempi, kuin luulisi, sekä myös paljon tiukempi, kuin aluksi saattaisi ajatella.
Sekä Forum Trajanum että Carpe Diem ovat Stefan Feldin näyte siitä, että herra on vielä aivan hyvässä iskussa. Forum Trajanumin kantava mekanismi on mielenkiintoinen, jossa valitaan itse yksi toimintolaatta ja annetaan toinen toiselle pelaajalle. Carpe Diem on puolestaan kevyeksi neppailuksi naamioitunut selkäänpuukotuspeli, joka rullaa todella sujuvasti ja on ilo pelata.
Brass: Birmingham tuo Brassiin mukaan uusia rakennuksia ja kaljaa, jota tarvitaan tiettyjen rakennusten rakentamiseen. Peli myös siirtyy mustalle maalle, UK Games Expon alueelle.
Kickstarista tuli tänä vuonna laatua edellä mainitun Brassin lisäksi, sillä Rising Sun ja Thunderstone Quest saapuivat lähes yhtä aikaa. Ensimmäinen näistä on neuvottelupeli mielenkiintoisella taistelumekanismilla. Pelissä voittaa se, joka puukottaa parhaiten toista selkään. Tässä pelissä tämä mekanismi ei haittaa, sillä peli antaa sen jo oletuksena laatikkoa avatessa. Thunderstone Quest puolestaan nostaa Thunderstonen aiemmat versiot uudelle tasolle ja tuntuu nyt enemmän seikkailulta. Tätä pitäisi päästä kampanjamoodissa pelaamaan, kunhan nyt ehtisi!
Tälle vuodelle on mainittava myös KeyForge, joka on erikoisuudessaan varsin erikoinen. Pääset pelaamaan, kun ostat pakan ja löydät pelikaverin. Jokainen pakka on yksilöllinen, eikä toista samanlaista pitäisi olla olemassa. Nyt peliin on jo uusia settejä ja oma intoni hiipui melko aikaisessa vaiheessa, ei vaan napannut, en tykännyt pakoistani ja päätin olla ostamatta uusia.
Pelailuni tänä vuonna: Pelikerhossa tuli pelattua lähes viikoittain, osallistuin 100×1- ja 10×10-haasteisiin BGG:ssä, 100×1 onnistui. Kotona tuli pelattua vaimon kanssa kaksinpelejä ja silloin tällöin myös järjestettyä peli-iltoja.
Muuta: Aloitin podcastin sekä muut mediat (Instagram, Twitter, Facebook). Blogia en vielä tainnut saada kunnolla pyörimään ennen vuotta 2019, paitsi satunnaiset podcast-jaksojen shownotet! Kävin ensimmäistä kertaa Joensuun ulkopuolella Conissa, UK Games Expossa. Kävin syksyllä myös ensimmäistä kertaa Lautapelaamaan-tapahtumassa.
1 2017. Paras vuosi pelien suhteen on mielestäni vuosi 2017. Listasin pelattuja hyviä pelejä tälle vuodelle 17, joka on suurin määrä tällä listalla. Pelaamattomiakin on monia sellaisia, jotka voivat olla huippupelejä itselleni.
Pandemic Legacy: Season 2 on vielä pelaamatta, mutta kuten mainitsin aiemmin, Pandemic voi olla nähty jo. Pelaan kyllä, jos nyt saisi porukan kasaan tähän. Myös Twilight Imperium 4:n olen maininnut aiemmin ja tämä nyt on kerran pelattava ainakin.
Lisboa napottaa edelleen pelaamatta hyllyssä, mutta en opettele enää neljättä kertaa ellei pelaaminen ole täysin varmaa. Near and Far, Whistle Stop ja Outlive ovat sellaisia, jotka voisin itselleni hankkia, mikäli ne löytyisivät järkevään hintaan. Jokainen tuntuu olevan aika kallis, varsinkin Suomessa.
The 7th Continentin alkuperäisen Kickstarter-kampanjan backasin ja peruin, vaikutti kestävän liian kauan ja niinhän siinä kestikin. Lisärikampanjan backasin, mutta myin avaamatta eteenpäin, kun ei hyllystä kerta pöydälle päässyt muutaman kuukauden aikana. Omat takaisin ja vähän extraa, hyvä tuli. Olisi ehkä ollut pelaamisen arvoinen, mutta ei varmasti hintansa arvoinen minulle.
Entäs ne pelatut, miksi tämä vuosi on paras? Pakohuonepelisysteemit Exit: The Game ja Unlock! tulivat tänä vuonna ja näistä molemmat ovat erittäin hyviä ja riittävän erilaisia, tällä hetkellä pidän ehkä Unlockista vähän enemmän.
Tein vuosikohtaisen top 9 -listan ensimmäistä kertaa ja en nyt muista kummin päin Azul ja Gloomhaven siellä olivat, mutta olivat kuitenkin sijoilla 1 ja 2. Azul on varmaankin suuren kansan tiedossa, mutta niin on varmaan Gloomhavenkin, sen ollessa BoardGameGeekin ykkössijoitettu peli.
Näiden lisäksi vuoteen mahtuu vaikka mitä muuta. Altiplano on uudelleenviritelty Orléans, Gaia Project on uudelleenviritelty Terra Mystica avaruudessa ja Clans of Caledoniassakin on tiettyjä piirteitä edellä mainitusta. Anachrony on hieno ja melko raskas työläisenasettelupeli, jossa voi ottaa lainaa tulevaisuudesta (kuin Martin Wallacen peleissä konsanaan), kunhan maksaa sen takaisin.
Pulsar 2849 käyttää noppadraftia hienosti ja vähän erilailla, kuin aiemmat pelit ovat käyttäneet. Rajas of the Gangesin tavoitteena on saada raha ja maine kohtaamaan vastakkaisiin suuntiin kiertävillä radoilla, joka on hieno pelin päättymis- ja voittoehto. Heaven & Ale tarjoaa kierroksen, jolla kerätään luostarioluen panemiseen tarvittavia materiaaleja joko rahaksi tai materiaaliksi. Pisteytykset pitää ajoittaa oikein ja pitää huolta siitä, etteivät muut pelaajat vie tarvitsemiasi asioita.
Gentesin backasin myöhemmästä Kickstarter-kampanjasta, mutta se jo kertoo pelin laadusta, että Spielworxxin peli päätyi Kickstarteriin ja sai siellä rahoituksen. Se saattaa myös kertoa siitä, miten hienosti peli deluxifioitiin.
Nusfjord on harmillisen aliarvostettu kalastajakyläpeli, jossa on maailman pienimmät kolikot. Reiner Knizian uusi tuleminen kiteytyy The Quest for El Doradossa, joka yhdistää pakanrakennuksen ja kilpajuoksun temppeliin kullankiilto silmissä ehjäksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi pitkälti markkinamekanismien ansiosta. Spirit Island on vaikea yhteistyöpeli, jonka haluaisin hyllyyni vaikka soolopeliksi, vaikken soolopelaaja olekaan.
Viimeisimpänä muttei selkeimpänä Sidereal Confluence: Trading and Negotiation in the Elysian Quadrant on jotain erilaista. Pelissä tuotetaan toisten pelaajien tuottamista resursseista joitain toisia resurssia, jotka ovat toisille pelaajille tärkeitä. Sekava peli selittää, tämä pitää kokea. Kunhan uusi versio on saatavilla, se tulee hyllyyni ihan vain conipeliksi, sen verran on jäätävä kokemus tämä.
Pelailuni tänä vuonna: Pelikerhossa tuli pelattua, osallistuin 100×1- ja 10×10-haasteisiin BGG:ssä, 100×1 onnistui, melkein jo uusilla peleillä. Löysimme vaimoni kanssa Exitit ja Unlockit sekä tykästyimme Gloomhaveniin!
Muuta: Muutimme nykyiseen taloomme. Sain itselleni pelihuoneen.. tai siis työhuoneen!
Lopuksi
Huh, siinäpä se. Taisi tulla melko pitkä, mutta eipä tuota kerralla tarvitse lukea. Mitä olet itse mieltä? Miten laittaisit viimeiset 20 vuotta järjestykseen pelien osalta? Tai mitkä ovat vaikka kolme parasta pelivuotta itsellesi ja miksi? Vastaa kommentteihin tai vaikka minulle suoraan!
Löydät minut Twitteristä, Instagramista ja Facebookista. Podcastini löytyy Soundcloudista ja blogianikin voit lukea, jos et ole siihen vielä tutustunut.
Mikolta odotan tähän vastinetta, kiinnostaa kovasti ja olen melkein varma, että järjestys on eri ja on enemmän vanhoja hittejä listalla, kuin minulla!
Kiitos mielenkiinnostasi ja toivotetaan Lautapelioppaalle ja Mikolle vielä monia vuosia!
4 vastausta aiheeseen “20 parasta pelivuotta”
En lupaa pistää vuosia järjestykseen – se on niin kovin vaikeaa muutenkin – mutta joo, kronologisen katsauksen kuluneisiin 20 vuoteen Lautapelioppaan ja oman pelailun näkökulmasta kirjoitan, kunhan ennätän. Yritetään saada vaikkapa helmikuun aikana tehdyksi.
Tehdäänpä nyt ranking-lista kuitenkin. Tämä on suoraan pelitilastoistani, eli olen laskenut jokaiselle pelille Huber Happiness Metricin, joka huomioi pelin tuoman onnellisuuden määrän (karkesti pelikertojen määrä × pelin pituus × pelin reittaus), ja sitten summannut jokaisen vuoden pisteet.
1. 2015 (Dale of Merchants, Food Chain Magnate, Pax Pamir, Pikku Prinssi, Monikers)
2. 2016 (A Feast for Odin, Terraforming Mars, Colony, Hero Realms, Great Western Trail)
3. 2013 (Machi Koro, Concordia, La Boca, Lewis & Clark, Continental Divide)
4. 2004 (San Juan, Antiquity, Memoir ’44, St. Petersburg, Genial)
5. 2005 (1846, Die Dolmengötter, Indonesia, Kummitusportaat, Antike)
6. 2014 (Fields of Arle, Linko, Coco Loco, Splendor, Imperial Settlers)
7. 2012 (Love Letter, Suburbia, Great Zimbabwe, Trains, Le Havre: Inland Port)
8. 2003 (Attika, Gang of Four, Gulo Gulo, Europa Tour, Coloretto)
9. 2011 (Ora et Labora, The City, Kingdom Builder, Pantheon, Takenoko)
10. 2010 (Innovation, Samarkand: Routes to Riches, London, Stichmeister, Eclipse)
11. 2009 (Maaginen labyrintti, TransEuropa+, Lasten Carcassonne, Steam, At the Gates of Loyang)
12. 2007 (Oregon, Agricola, Brass, Wabash Cannonball, Race for the Galaxy)
13. 2017 (Altiplano, Unlock!, Nusfjord, Spirit Island, Sidereal Confluence)
14. 2006 (Pikku haamu, On the Underground, Qwirkle, Canal Mania, Combat Commander: Europe)
15. 2018 (KeyForge, Shards of Infinity, Dawn of Peacemakers, Root, The Mind)
16. 2002 (Age of Steam, Puerto Rico, Lord of the Rings: The Confrontation, Lokomotive Werks, Mexica)
17. 2000 (Carcassonne, Battle Line, Zèrtz, Web of Power, Lord of the Rings)
18. 2008 (Dominion, Preußische Ostbahn, Stone Age, Gulf, Mobile & Ohio, Duck Dealer)
19. 1999 (Ta Yü, Lost Cities, Roads & Boats, Tikal, Union Pacific)
20. 2001 (Villa Paletti, Africa, Dragon’s Gold, Industrial Waste, 18VA)
Otin mukaan kaikki vuodet vuodesta 1980 eteenpäin. Heti seuraavalla sijalla olisi sitten ollut 2019 (Tapestry, Res Arcana, Die Tavernen im Tiefen Thal, Pax Pamir 2nd Edition, De Vulgari Eloquentia), ja noilla peleillä se tulee kyllä nousemaan listalla ylemmäs.
Vuodet 2015 ja 2016 erottuvat kyllä varsin selvästi seuraavista, molemmissa on kärkiviisikon takana runsaasti hyviä pelejä.
Kiitos Mikko!
Arvelinkin, ettet voi olla listaamatta ;) !
Mie otin vain 20 viimeistä vuotta, siellä olisi jokin 90-luvun vuosi saattanut päästä listan loppusijoille, mutta tuskin olisi suurta kaavaa paljon muuttanut.
Mullakin olisi ollut vähän eri järjestys, jos olisin rankannut samanlaisella automaatiometodilla. :) Käytin kuitenkin laajuutta ja yleistä pelin laatua myös kriteerinä – sekä määrää. Jos otettaisiin 3-5 peliä per vuosi, niin muuttuisi minullakin tuo järjestys… 3:lla pelillä 2016 olisi luultavasti ykkösenä, 5:llä voisi olla tiukempi, mutta eri järjestys joka tapauksessa.
Mitenkähän muilla? Rankkaaminen on hyvää aivoille, kokeilkaa. :D
-J
Mä laskin ihan kaikki pelit kyllä joka vuodelle, mutta listasin tohon vain viisi parasta. BGG:ssä on vähän laajempi versio listasta ja siellä vielä yksityiskohtaisempi selitys laskuperusteista.